Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (212)
Kuolinsiivous on asia, josta vaimo minulle aina jankuttaa. Minä elän oman elämäni kuten haluan, en todellakaan ala siivoamaan etukäteen, säästä arkkurahoja tai mitään muutakaan. Karmii koko ajatus. Hoitotahto on tehty ajat sitten, testamentin ajattelin kuitenkin tehdä.
M50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta tilasin taas talousalueen sanomalehden digilehden. Jos kuolen niin hukkaan meni sekin raha. Uusin ajokortin. Ostin kirpparilta pari pokkaria. En näköjään vaikka ikää yli 80 osaa nyt oikein kuolla oikealla tavalla.
Minä siivosin ja myin kaiken. Jätin kirjekuoressa muutaman satatuhatta vuokrayksiön pöydälle. Odottelen alasti kuolemaa täällä krematorion ovella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Ihmettelen myös miten jotkut kehtaa olettaa, että jonkun pitää alkaa tehdä kuolinkåsiivousta täytettyään 70. Kyllä, on siinä iso homma perillisillä siivota, mutta ei se niin mahdotonta ole, kun on vähän asennetta.
Aivan. Siihen pystyy se 70 -vuotiaskin, joka parhaiten tietää mitä voi hävittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Turhat on karsittu?
Olen tarjonnut kirjoja, joku kiinnostaa hetken ja palauttavat oitis kirjahyllyyni.
Kaikki valokuva-albumit menevät roskiin, en niitä kuitenkaan nyt haluaisi roskiin viedä. Ovat joitakin sivuja kuvanneet, siinä se.
Pienet kivat tavarat, en niitäkään raaski vielä roskiin heittää, niissä on paljon muistoja!
Taulut, nekään eivät lapsiani kiinnosta, vaikka suurin osa on isoisänsä maalaamia. Anopilleni tärkeitä ja minäkin tykkään niistä, mutta pelkään että roskiin menee.
Pari turkkia, ihan hävettää etten ole niitä jo hävittänyt.
Astiat, ei kiinnosta ketään, pelkään että kilinä vaan kuuluu roskiksessa.
Valokuvat tutkijoiden arkistoon, jos niissä on jotain historiallisesti kiinnostavaa.
Muu ehjä, käytöstä poistunut myyntiin. Toisen roska on toisen aarre.
Roskat roskikseen.
Jos niitä vielä itse katselee, ne kannattaa pitää hyllyssä. Niitä ei saa uusia, jos ne hävittää. Usein niissä on kuvattuna itselle rakkaita ihmisiä. Ehtii ne perijätkin ne sinne arkistoon toimittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä siivosin ja myin kaiken. Jätin kirjekuoressa muutaman satatuhatta vuokrayksiön pöydälle. Odottelen alasti kuolemaa täällä krematorion ovella.
Hyvä! Saisinko osoitteen, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Entä sitten. Jätä perintö ottamatta vastaan. Problem solved
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaikilla näin. Minun vanhempani tekivät valtuutuksen minulle jo kauan sitten ja äiti luovutti kesämökkinsä ja metsänsä lapsenlapsille kun eivät enää jaksaneet mökillä käydä. Ja kun isä kuoli, äiti suostui siihen, että syrjäseudun talo myydään ja muuttaa meidän kanssa samaan kaupunkiin. Kaikki isän omaisuus jäi äidille, heillä oli tehtynä myös keskinäinen omistusoikeustestamentti. On myös lahjoittanut rahojaan jo meille lapsille ja lapsenlapsille. Ja huolehti jo etukäteen, että miten hänen perintö jaetaan kun hänestä aika jättää. Ja kaikki siis äidin omasta aloitteesta ( paitsi talon myyntiä ehdotin minä). Äiti lukee et lehteä, on varmaan siksi osannut valmistautua... ja saattaa kuulostaa, että olisivat rikkaita, mutta yhteinen omaisuus on varmaan noin 150 000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Kyllä se appivanhempien tilanne meidän perheeseen kokonaisuudessaan vaikuttaa. Mieheni joutuu hoitamaan vanhempiensa asiat. Kaikki nuo tunnit ovat pois meidän perheeltä. Ja meinaavat sitä, että kotityöt yms kaatuvat minulle, kun miehen aika menee vanhempiensa sotkuja selvitellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Siis mitä mä nyt luin? Kavaltaa?
Kyllä. Jos alaikäinen perii isänsä ja äitinsä käyttää lapsen perinnön se on kavaltamista. Vasta tällä viikolla oli taas kerran semmonen juttu oikeudessa.
Eli miniä ei peri appiksiaan.
Roskien vieminen on kavaltamista?
Nyt on sakeaa.
Tarkkaan ottaen on. Appisten lapsi on se asianomistaja ja roskat hänen perintöään. Jos hän kuolee ne perii lapsi, ei lapsen äiti.
Kyllähän kirjoituksessa kytättiin ihan muuta kuin "liikaa tavaraa."
Elämä ei ole valittajia ja murehtijoita varten. Älä koskaan tee mitään, minkä voit jättää huomiselle.Parhaassa tapauksessa ongelmaa ei enää ole huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Kerrostalo ei ole kaikille vaihtoehto. Se oma talo ja puutarha on monelle juuri se, mikä pitää vanhuksen liikkeellä a fyysisesti kunnossa. Vaikka se on sinusta järkevä vaihtoehto, se ei ole sitä kaikille.
Tuo ikioma harrastuskuopimismaa anoppilassa on kummastl vaatinut useqmman vuoden minun osallistumista kun täysvelttokädetön rouvan veli ei tee mitään. Nyt kun appiukko sai itsensä pysyvästi höppänäksi ylimääräisellä kännistelyillään (=dementia keskivaikean ja vaikean välillä), hommien määrä triplaantui mutta lusmu lankomies on kuin maan nielemä eikä näy missään.
Onneksi rouva ymmärtää asian hyvin ja on alkanut vaatia vanhemmiltaan senioritaloon muuttoa, joten orjaleirille näyttäisi tulevan loppu.
Vierailija kirjoitti:
Minä siivosin ja myin kaiken. Jätin kirjekuoressa muutaman satatuhatta vuokrayksiön pöydälle. Odottelen alasti kuolemaa täällä krematorion ovella.
Näin on parasta. Teen samoin, käyn vaan ensin eläkkeeni ohjaamassa köyhien lapsiperheiden tileile, että pääsevät matkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Turhat on karsittu?
Olen tarjonnut kirjoja, joku kiinnostaa hetken ja palauttavat oitis kirjahyllyyni.
Kaikki valokuva-albumit menevät roskiin, en niitä kuitenkaan nyt haluaisi roskiin viedä. Ovat joitakin sivuja kuvanneet, siinä se.
Pienet kivat tavarat, en niitäkään raaski vielä roskiin heittää, niissä on paljon muistoja!
Taulut, nekään eivät lapsiani kiinnosta, vaikka suurin osa on isoisänsä maalaamia. Anopilleni tärkeitä ja minäkin tykkään niistä, mutta pelkään että roskiin menee.
Pari turkkia, ihan hävettää etten ole niitä jo hävittänyt.
Astiat, ei kiinnosta ketään, pelkään että kilinä vaan kuuluu roskiksessa.
Valokuvat tutkijoiden arkistoon, jos niissä on jotain historiallisesti kiinnostavaa.
Muu ehjä, käytöstä poistunut myyntiin. Toisen roska on toisen aarre.
Roskat roskikseen.
Jos niitä vielä itse katselee, ne kannattaa pitää hyllyssä. Niitä ei saa uusia, jos ne hävittää. Usein niissä on kuvattuna itselle rakkaita ihmisiä. Ehtii ne perijätkin ne sinne arkistoon toimittaa.
Lisäys: sitten kun on aika siivota loput. Arkistoitavista tavaroista on hyvä sopia, ettei joku kuitenkin hävitä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Kyllä se appivanhempien tilanne meidän perheeseen kokonaisuudessaan vaikuttaa. Mieheni joutuu hoitamaan vanhempiensa asiat. Kaikki nuo tunnit ovat pois meidän perheeltä. Ja meinaavat sitä, että kotityöt yms kaatuvat minulle, kun miehen aika menee vanhempiensa sotkuja selvitellessä.
Laskuta perikuntaa tunneista kun hoidat lastasi. Kun puoliso jörjestää hautajaisia.
Onhan niissä vainajan asioissa ihan hirveä homma jos mitään ei ole tehty valmiiksi. Työkaverin vanhemmat sairastuivat muistisairauteen ja kuolivat vuoronperään. On nyt jo kolmatta vuotta hoitanut kaikenmaailman lappuja ja todistuksia ties minne. En tiedä mitä kaikkea omaisuutta ja muuta asiaan liittyy mutta hän vain kertoi että jos haluat tältä välttyä niin hoitakaa asiat vanhempien kanssa kuntoon hyvissä ajoin. Omat vanhemmat eivät ole korvaansa lotkauttaneet ja naureskelleet koko asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Ongelma on se, että ei voi kieltäytyä osasta perintöä. Moni mielellään ottaisi ne tilillä olevat kymppitonnit, mutta jättäisi sen vanhan talon ottamatta.
Eiköhän se muutama kymppitonni riitä hävittämään sen talon ja jää vähän käteenkin. Ahneita olette
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Siis mitä mä nyt luin? Kavaltaa?
Kyllä. Jos alaikäinen perii isänsä ja äitinsä käyttää lapsen perinnön se on kavaltamista. Vasta tällä viikolla oli taas kerran semmonen juttu oikeudessa.
Eli miniä ei peri appiksiaan.
Roskien vieminen on kavaltamista?
Nyt on sakeaa.
Tarkkaan ottaen on. Appisten lapsi on se asianomistaja ja roskat hänen perintöään. Jos hän kuolee ne perii lapsi, ei lapsen äiti.
Kyllähän kirjoituksessa kytättiin ihan muuta kuin "liikaa tavaraa."
😅😅😅 Ei roskat ole mitään perintöä, eihän koti-irtaintakaan enää luetteloida lusikka kerrallaan!!
Jotain rajaa nyt!!
Niitä kiinnostaa kääriä massit ja wittuilla nuorille
Alue: Aihe vapaa
Roskien vieminen on kavaltamista?
Nyt on sakeaa.