Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
No tavallaan näin, tavallaan vanha tavara voi olla myös arvokasta. Isoisoäitini tekemiä pitsejä käytettiin siskon lapsen ristiäismekossa, monen mielestä se oli hienoa.
Aika kauheaa, että katsot vanhat valokuvat roskaksi. Ehkä sun lapset (jos niitä on) haluaisivat joskus nähdä sinut ja vanhempasi kuvissa.
Kuva kertoo enemmän jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Joku kysyi, olenko itse varautunut kuolemaa varten. Kyllä, olen itse tehnyt kaikki mahdolliset valmistelut, mitä pystyn. Olen tässä halunnut ajatella puolisoani ja lastani. Ei kuolema ikää katso.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 70-vuotiaana sängyn, pienen pöydän ja yhden tuolin kanssa kuolemaa odottamaan yksiössä, muut samanlaiset muissa asunnoissa. Rahat ja omaisuus jaettuna
Sängyksi olisi kans nuorempien polvien mielestä vissiin parasta laittaa ruumisarkku, että sitäkin tulisi käytettyä ettei uutena tarvitse maan sisään laittaa lahoamaan tai poltettavaksi. Isovanhempani elelivät mummonmökissään maaseudulla viljelivät pottua ja porkkanaa, kissakin heillä oli. Puilla lämmittivät ja pappa hakkasi halkoja. Savusauna oli koivikossa ja sireenimajassa juotiin kaffetta. Taisivat olla viikon sairaalassa ennen kuolemaansa, mummo pari viikkoa. Pappa kuoli 96 v ja mummo 94 v. Ennen oli vanhuksillakin jotain ihmisarvoa eikä heitä yritetty tunkea parin vaatekerran kanssa jonnekin yksiön tuoliin istumaan ja kuolemaa odottelemaan. He saivat ELÄÄ kodeissaan.
Eipä taida sinulla sitä elämää olla muutenkaan.
Mitä ihmettä tarkoitat tuolla? Outo kommentti. Olen elänyt hyvinkin vaiherikkaan elämän, nyt olen yli 70 vee ja meinaan elää vieläkin vaiherikkaasti ja mukavasti omassa talossani. Ymprärilläni ei ole kaikista asioista valittavia ruikuttajia. Ei ainoatakaan.
Miksi kitiset, niin kuin sinulta olisi joku jotain viemässä ja kieltämässä?
Ei ole.
Se fakta pitää kaikkien käsittää, että viimeinen päivä tulee joskus. Siitä pitää voida puhua, ja sen järjestelyistä. Hyvä olisi aloittaa vaikka 50v kieppeillä. Sen jälkeen voi jatkaa elämäänsä muutamaa murhetta köyhempänä.
Ei se elämä siitä lyhene, eikä kukaan varasta keneltäkään mitään. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Joku kysyi, olenko itse varautunut kuolemaa varten. Kyllä, olen itse tehnyt kaikki mahdolliset valmistelut, mitä pystyn. Olen tässä halunnut ajatella puolisoani ja lastani. Ei kuolema ikää katso.
Ap
👍 mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Turhat on karsittu?
Olen tarjonnut kirjoja, joku kiinnostaa hetken ja palauttavat oitis kirjahyllyyni.
Kaikki valokuva-albumit menevät roskiin, en niitä kuitenkaan nyt haluaisi roskiin viedä. Ovat joitakin sivuja kuvanneet, siinä se.
Pienet kivat tavarat, en niitäkään raaski vielä roskiin heittää, niissä on paljon muistoja!
Taulut, nekään eivät lapsiani kiinnosta, vaikka suurin osa on isoisänsä maalaamia. Anopilleni tärkeitä ja minäkin tykkään niistä, mutta pelkään että roskiin menee.
Pari turkkia, ihan hävettää etten ole niitä jo hävittänyt.
Astiat, ei kiinnosta ketään, pelkään että kilinä vaan kuuluu roskiksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Siis mitä mä nyt luin? Kavaltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Kerrostalo ei ole kaikille vaihtoehto. Se oma talo ja puutarha on monelle juuri se, mikä pitää vanhuksen liikkeellä a fyysisesti kunnossa. Vaikka se on sinusta järkevä vaihtoehto, se ei ole sitä kaikille.
Ajattelevat elävänsä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei tarvitse ottaa mitään hometaloja.
Miten itse tekisit, jos olisi tulossa tällainen perintö:
50 000 euroa rahaa per hlö ja homeinen kesämökki perillisten kanssa jaettavaksi. Todellako skippaisit rahat, koska et halua osuutta homeisesta mökistä?
En missään nimessä haluaisi osuutta homeisesta mökistä. Kuten joku aiemmin mainitsikin, homeisen mökin myynnistä voi joutua liriin vuosikausiksi
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Joku kysyi, olenko itse varautunut kuolemaa varten. Kyllä, olen itse tehnyt kaikki mahdolliset valmistelut, mitä pystyn. Olen tässä halunnut ajatella puolisoani ja lastani. Ei kuolema ikää katso.
Ap
Eli mitä? Olet tehnyt testamentin, hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen? Se onkin fiksua ja niin on todella moni muukin tehnyt. Olet myös muuttanut vuokralle, myynyt asuntosi, autosi, mökkisi, lopettanut kaikki tilaukset ja hävittänyt kaikki paitsi aivan välttämättömät tavarat? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Siis mitä mä nyt luin? Kavaltaa?
Kyllä. Jos alaikäinen perii isänsä ja äitinsä käyttää lapsen perinnön se on kavaltamista. Vasta tällä viikolla oli taas kerran semmonen juttu oikeudessa.
Eli miniä ei peri appiksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Älä höpötä tyhmyyksiä. Ei tässä ole siitä kyse. Tiedät sen ihan hyvin itsekin.
Mistäs sitten, jos kaikesta pitää luopua? Omista vanhemmistani se kyllä siltä tuntuisi.
Elätkö jossain peräkamarin symbioosissa heidän kanssaan?
Kasva aikuiseksi ja hanki elämä!
Älä huoli! Asun ihan pääkaupunkiseudulla ja mulla on oma elämä ja perhe. Voin siis kyllä elää omaa elämääni, ja antaa myös vanhempieni elää omaansa!
Miksi sitten kuulostat joltain ihan muulta?
Pitäisikö sun keskittyä asiaan, eikä alkaa tulkita kommentoijia ja huutaa höpö höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Turhat on karsittu?
Olen tarjonnut kirjoja, joku kiinnostaa hetken ja palauttavat oitis kirjahyllyyni.
Kaikki valokuva-albumit menevät roskiin, en niitä kuitenkaan nyt haluaisi roskiin viedä. Ovat joitakin sivuja kuvanneet, siinä se.
Pienet kivat tavarat, en niitäkään raaski vielä roskiin heittää, niissä on paljon muistoja!
Taulut, nekään eivät lapsiani kiinnosta, vaikka suurin osa on isoisänsä maalaamia. Anopilleni tärkeitä ja minäkin tykkään niistä, mutta pelkään että roskiin menee.
Pari turkkia, ihan hävettää etten ole niitä jo hävittänyt.
Astiat, ei kiinnosta ketään, pelkään että kilinä vaan kuuluu roskiksessa.
Valokuvat tutkijoiden arkistoon, jos niissä on jotain historiallisesti kiinnostavaa.
Muu ehjä, käytöstä poistunut myyntiin. Toisen roska on toisen aarre.
Roskat roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Älä höpötä tyhmyyksiä. Ei tässä ole siitä kyse. Tiedät sen ihan hyvin itsekin.
Mistäs sitten, jos kaikesta pitää luopua? Omista vanhemmistani se kyllä siltä tuntuisi.
Elätkö jossain peräkamarin symbioosissa heidän kanssaan?
Kasva aikuiseksi ja hanki elämä!
Älä huoli! Asun ihan pääkaupunkiseudulla ja mulla on oma elämä ja perhe. Voin siis kyllä elää omaa elämääni, ja antaa myös vanhempieni elää omaansa!
Miksi sitten kuulostat joltain ihan muulta?
Pitäisikö sun keskittyä asiaan, eikä alkaa tulkita kommentoijia ja huutaa höpö höpö höpö.
Osui ja upposi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Kerrostalo ei ole kaikille vaihtoehto. Se oma talo ja puutarha on monelle juuri se, mikä pitää vanhuksen liikkeellä a fyysisesti kunnossa. Vaikka se on sinusta järkevä vaihtoehto, se ei ole sitä kaikille.
Rivitalo, viljelypalsta? Takapiha? Parveke?
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Ihmettelen myös miten jotkut kehtaa olettaa, että jonkun pitää alkaa tehdä kuolinkåsiivousta täytettyään 70. Kyllä, on siinä iso homma perillisillä siivota, mutta ei se niin mahdotonta ole, kun on vähän asennetta.
Luuleeko nuoremmat sukupolvet, että niille vanhoille siellä eläkkeellä, vaikka kuinka hyvässä olossa ovatkin, on kiva asia alkaa miettiä kuolemaa oman tai puolison kannalta saati jälkeläisten kannalta? On varmaan näitäkin, jotka hoitavat kaiken kivasti muille kuolemaansa liittyen, mutta suurin osa elää ja toivoo vain hyvää terveyttä itselleen ja puolisolleen, myös kaikille läheisilleen.
Onko se sitten kirous, ettei vanhempaa sukupolvea ole opetettu hoitamaan näitäkin iskostamalla asia aivoihin jo vaikka 30-40 vuotta sitten omien vanhempien toimesta? Ei ole, vaan tämä ongelma on vain nykysukupolvien ja jälkeläisten kehittämä uusi ongelma, kun kaikki ylimääräinen hoidettava on ongelmaa ja aikaa omalta elämältä vievää, tai jotain sellaista. Itse 50v. en koe, että vanhempieni hyvässä kunnossa pitäisi jo liikaa näitä asioita miettiä, ehkä kuitenkin vain yhteistä tiliä, jos toinen yhtäkkiä menehtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei tarvitse ottaa mitään hometaloja.
Miten itse tekisit, jos olisi tulossa tällainen perintö:
50 000 euroa rahaa per hlö ja homeinen kesämökki perillisten kanssa jaettavaksi. Todellako skippaisit rahat, koska et halua osuutta homeisesta mökistä?
Tuosta kun maksaa ensin perintöverot, vääntää muiden perillisten kanssa mökin kohtalosta, tarvitsee ehkä juristia sovinnon saamiseen ja lopulta kustantaa mökin juoksevia kuluja maailman tappiin, niin ei se 50 000 euroa niin kovin iso raha ole. Homeista mökkiähän ei voi edes myydä, ja jos myy, niin oikeudenkäynteihin ja ostajalle maksettaviin korvauksiin saa laittaa enemmän kuin sen 50 000 euroa.
Alue: Aihe vapaa
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.