Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Ihme valittaja.
Ajattelepa omalle kohdalle.
Meillä on tuosta vähän lievempi versio. Olen yrittänyt hoitaa yhdessä muun nuoremman polven kanssa asioita kuntoon. Joskus se vaatii, että ns. sekaantuu asioihin ja pistää niihin vauhtia. Se on raskastakin, mutta pakollista.
Muuten meillä ei olisi edes kaikkien yhteistä henkireikää, sukumökkiä olemassa. Sen omistussuhteetkin on vihdoin päivitetty lähes ajan tasalle.
Ikäihmiset pitää nostaa kuvainnollisesti uuninpankolle istumaan. Toimivalta pois tai minimiin. Veretön vallankaappaus.
Suurin ongelma meillä on, ettei kukaan kuuntele tai haukkuu asioista puhujan "kun hänelle ei ole kerrottu." Varsinkin sen, joka puhuu ja tekee eniten. Ovat saamattomia ja kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme valittaja.
Ajattelepa omalle kohdalle.
Meillä on tuosta vähän lievempi versio. Olen yrittänyt hoitaa yhdessä muun nuoremman polven kanssa asioita kuntoon. Joskus se vaatii, että ns. sekaantuu asioihin ja pistää niihin vauhtia. Se on raskastakin, mutta pakollista.
Muuten meillä ei olisi edes kaikkien yhteistä henkireikää, sukumökkiä olemassa. Sen omistussuhteetkin on vihdoin päivitetty lähes ajan tasalle.
Ikäihmiset pitää nostaa kuvainnollisesti uuninpankolle istumaan. Toimivalta pois tai minimiin. Veretön vallankaappaus.
Suurin ongelma meillä on, ettei kukaan kuuntele tai haukkuu asioista puhujan "kun hänelle ei ole kerrottu." Varsinkin sen, joka puhuu ja tekee eniten. Ovat saamattomia ja kateellisia.
Oot varmaan unelmalapsi. Mökki on saatava.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
No tavallaan näin, tavallaan vanha tavara voi olla myös arvokasta. Isoisoäitini tekemiä pitsejä käytettiin siskon lapsen ristiäismekossa, monen mielestä se oli hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
Myy ne. Miksi heittää pois, jos voi tienata? Valokuvat kiertoon vaikka heti. Aina joku sukulainen innostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme valittaja.
Ajattelepa omalle kohdalle.
Meillä on tuosta vähän lievempi versio. Olen yrittänyt hoitaa yhdessä muun nuoremman polven kanssa asioita kuntoon. Joskus se vaatii, että ns. sekaantuu asioihin ja pistää niihin vauhtia. Se on raskastakin, mutta pakollista.
Muuten meillä ei olisi edes kaikkien yhteistä henkireikää, sukumökkiä olemassa. Sen omistussuhteetkin on vihdoin päivitetty lähes ajan tasalle.
Ikäihmiset pitää nostaa kuvainnollisesti uuninpankolle istumaan. Toimivalta pois tai minimiin. Veretön vallankaappaus.
Suurin ongelma meillä on, ettei kukaan kuuntele tai haukkuu asioista puhujan "kun hänelle ei ole kerrottu." Varsinkin sen, joka puhuu ja tekee eniten. Ovat saamattomia ja kateellisia.
Oot varmaan unelmalapsi. Mökki on saatava.
Täh? Se on äitini kotipaikka. Mummola. Monen ihmisen yhteinen, ei minun yksityisomaisuuttani.
Edellisen perikunnan käsissä se melkein luhistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme valittaja.
Ajattelepa omalle kohdalle.
Meillä on tuosta vähän lievempi versio. Olen yrittänyt hoitaa yhdessä muun nuoremman polven kanssa asioita kuntoon. Joskus se vaatii, että ns. sekaantuu asioihin ja pistää niihin vauhtia. Se on raskastakin, mutta pakollista.
Muuten meillä ei olisi edes kaikkien yhteistä henkireikää, sukumökkiä olemassa. Sen omistussuhteetkin on vihdoin päivitetty lähes ajan tasalle.
Ikäihmiset pitää nostaa kuvainnollisesti uuninpankolle istumaan. Toimivalta pois tai minimiin. Veretön vallankaappaus.
Suurin ongelma meillä on, ettei kukaan kuuntele tai haukkuu asioista puhujan "kun hänelle ei ole kerrottu." Varsinkin sen, joka puhuu ja tekee eniten. Ovat saamattomia ja kateellisia.
Oot varmaan unelmalapsi. Mökki on saatava.
Täh? Se on äitini kotipaikka. Mummola. Monen ihmisen yhteinen, ei minun yksityisomaisuuttani.
Edellisen perikunnan käsissä se melkein luhistui.
Kyllä me siellä asutaan, kun sinä touhukkaana siivoat.
Ihan järkyttävää hommaa tyhjentää omakotitaloa, josta ei ole 50 vuoteen heitetty mitään roskiin. Olen tarjonnut apuani jo vuosia sitten, mutta eihän hamstraajat halua mistään luopua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen ymmärrän, että papereita voi mahdollista edunvalvontaa varten laittaa kuntoon. Jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä, antakaa niiden vanhusten elää loppuun asti, niin kauan kuin pystyvät. Ei niitä tarvitse haudata elävältä, että pääset itse joskus helpommalla. Omat vanhemmat 40-50 luvulta, ja kyllä niiden vanhemmilla oli jo myös rujaa selvitettävänä kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme valittaja.
Ajattelepa omalle kohdalle.
Meillä on tuosta vähän lievempi versio. Olen yrittänyt hoitaa yhdessä muun nuoremman polven kanssa asioita kuntoon. Joskus se vaatii, että ns. sekaantuu asioihin ja pistää niihin vauhtia. Se on raskastakin, mutta pakollista.
Muuten meillä ei olisi edes kaikkien yhteistä henkireikää, sukumökkiä olemassa. Sen omistussuhteetkin on vihdoin päivitetty lähes ajan tasalle.
Ikäihmiset pitää nostaa kuvainnollisesti uuninpankolle istumaan. Toimivalta pois tai minimiin. Veretön vallankaappaus.
Suurin ongelma meillä on, ettei kukaan kuuntele tai haukkuu asioista puhujan "kun hänelle ei ole kerrottu." Varsinkin sen, joka puhuu ja tekee eniten. Ovat saamattomia ja kateellisia.
Oot varmaan unelmalapsi. Mökki on saatava.
Täh? Se on äitini kotipaikka. Mummola. Monen ihmisen yhteinen, ei minun yksityisomaisuuttani.
Edellisen perikunnan käsissä se melkein luhistui.
Kyllä me siellä asutaan, kun sinä touhukkaana siivoat.
Mitäs jos ostaisit ihan oman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Ihmisiä on niin monenlaisia, omat vanhempani ovat noin 80-vuotiaita ja käyvät sienestämässä, ulkomailla, metsätöissä ja viljelevät omat perunansa ym. Ei heitä haluaisi pakolla siirtää kerrostaloon. Kerrostaloasunto on kyllä ostettu valmiiksi sitä varten kun tarve tulee.
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän, että papereita voi mahdollista edunvalvontaa varten laittaa kuntoon. Jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä, antakaa niiden vanhusten elää loppuun asti, niin kauan kuin pystyvät. Ei niitä tarvitse haudata elävältä, että pääset itse joskus helpommalla. Omat vanhemmat 40-50 luvulta, ja kyllä niiden vanhemmilla oli jo myös rujaa selvitettävänä kuoleman jälkeen.
Asiat voi hoitaa niin valmiiksi kuin mahdollista.
Se poistaa taakkaa niiden vanhustenkin harteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Edesmennyt omaiseni hoiti kaikki terveyteen, varallisuuteen ja muuhun liittyvät paperityöt kuntoon siinä vaiheessa kun oli varmaa että tulee kuolemaan sairauteensa alle vuodessa. Toisen omaisen kanssa kaikki tärkeät asiat, tarvittavat paperit ja valtuutukset on hoidettu kuntoon jo aikoja sitten, nyt on aloitellut tavaroidensa pöyhimistä minkä tulkitsen alkaneeksi kuolinsiivoukseksi koska myös hän on vakavasti sairas ja viikatemies voi tulla kylään koska tahansa ilman Halloweniakin. Olen tulevan kuolinpesän ainoa osakas ja kaikki on siltä osin päivänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää hommaa tyhjentää omakotitaloa, josta ei ole 50 vuoteen heitetty mitään roskiin. Olen tarjonnut apuani jo vuosia sitten, mutta eihän hamstraajat halua mistään luopua
Ja sitten ne jäävät jonkun kasan alle.
Elättävät mukavasti jyrsijöitä ym. tuholaisia siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Muuttivat 70 vuotiaina hoiva-asuntoon? Olivat sitten vissiin hyvinkin sairaita. Itse olen 76 v. enkä ajattelekaan tekeväni mitään kuolinsiivouksia ym. enkä talostani muuta mihinkään.
Niinhän sinä luulet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme valittaja.
Ajattelepa omalle kohdalle.
Meillä on tuosta vähän lievempi versio. Olen yrittänyt hoitaa yhdessä muun nuoremman polven kanssa asioita kuntoon. Joskus se vaatii, että ns. sekaantuu asioihin ja pistää niihin vauhtia. Se on raskastakin, mutta pakollista.
Muuten meillä ei olisi edes kaikkien yhteistä henkireikää, sukumökkiä olemassa. Sen omistussuhteetkin on vihdoin päivitetty lähes ajan tasalle.
Ikäihmiset pitää nostaa kuvainnollisesti uuninpankolle istumaan. Toimivalta pois tai minimiin. Veretön vallankaappaus.
Suurin ongelma meillä on, ettei kukaan kuuntele tai haukkuu asioista puhujan "kun hänelle ei ole kerrottu." Varsinkin sen, joka puhuu ja tekee eniten. Ovat saamattomia ja kateellisia.
Oot varmaan unelmalapsi. Mökki on saatava.
Täh? Se on äitini kotipaikka. Mummola. Monen ihmisen yhteinen, ei minun yksityisomaisuuttani.
Edellisen perikunnan käsissä se melkein luhistui.
Kyllä me siellä asutaan, kun sinä touhukkaana siivoat.
Mitäs jos ostaisit ihan oman.
Ei tulis pieneen mieleenkään pitää moista työleiriä omassa omistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Meillä ainakin on sukuhauta ja hyvin tiedossa ketkä kaikki siihen vielä tullaan hautaamaan. Ei mitään epäselvää kenellekään, kaikki tietää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Älä höpötä tyhmyyksiä. Ei tässä ole siitä kyse. Tiedät sen ihan hyvin itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme valittaja.
Ajattelepa omalle kohdalle.
Meillä on tuosta vähän lievempi versio. Olen yrittänyt hoitaa yhdessä muun nuoremman polven kanssa asioita kuntoon. Joskus se vaatii, että ns. sekaantuu asioihin ja pistää niihin vauhtia. Se on raskastakin, mutta pakollista.
Muuten meillä ei olisi edes kaikkien yhteistä henkireikää, sukumökkiä olemassa. Sen omistussuhteetkin on vihdoin päivitetty lähes ajan tasalle.
Ikäihmiset pitää nostaa kuvainnollisesti uuninpankolle istumaan. Toimivalta pois tai minimiin. Veretön vallankaappaus.
Suurin ongelma meillä on, ettei kukaan kuuntele tai haukkuu asioista puhujan "kun hänelle ei ole kerrottu." Varsinkin sen, joka puhuu ja tekee eniten. Ovat saamattomia ja kateellisia.
Oot varmaan unelmalapsi. Mökki on saatava.
Täh? Se on äitini kotipaikka. Mummola. Monen ihmisen yhteinen, ei minun yksityisomaisuuttani.
Edellisen perikunnan käsissä se melkein luhistui.
Kyllä me siellä asutaan, kun sinä touhukkaana siivoat.
Mitäs jos ostaisit ihan oman.
Ei tulis pieneen mieleenkään pitää moista työleiriä omassa omistuksessa.
Et voisi kadehtia ketään. Sehän olisi ikävää.
Nyyh.