Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (196)
Mistä tiedät ettet itse kuole ennen noita sukulaisiasi?
Onko asiasi järjestyksessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Minkä ikäisenä ihminen sinun mielestäsi sitten saa sairastua?
Appiukkoni dementoitui jo kuusikymppisenä ja kuoli 70-vuotiaana loppusijoituspaikassaan.
Tuikkaa tuleen mökit, loppuu se ttuilu.
Oma epäilys on, että nykyinen 70-80 v ihminen unohtaa olennaisen seikan omiin vanhempiinsa verrattuna.
Ennen niillä mummoilla ja papoilla oli vähemmän tavaraa. Vainajan asunnon tyhjentäminen kesti pari tuntia tai maksimissaan päivän, kun oli vähän tavaraa ja yksinkertainen koti. Ei muutenkaan ollut isoa omaisuutta. Kodin sai helposti kaupaksi syrjemmässäkin. Yritäpä nyt tyhjentää joku omakotitalo vuodelta 1982, joka on remppaamaton, täynnä tavaraa ja paikkakunnalla, jossa asunnot eivät liiku eikä kukaan perillisistä ole kiinteistöä ylläpitämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettet itse kuole ennen noita sukulaisiasi?
Onko asiasi järjestyksessä?
Minulla on. Panin asiani järjestykseen sen jälkeen kun eksä kuoli 64-vuotiaana ja jätti perinnöksi saatanallisen sotkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
Vanhemmat pitäis lailla kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Ongelma on se, että ei voi kieltäytyä osasta perintöä. Moni mielellään ottaisi ne tilillä olevat kymppitonnit, mutta jättäisi sen vanhan talon ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo.tutulta kuulostaa ap! Jos ehdotan kotiapua, siivousapua tai alkaisi miettiä missä haluaa asua sitten kun ei enää yksin pärjää.. saan vain vihaa päälleni. Ajattelee, että passaan KAIKEN nenänsä eteen . No en jaksa ! läpi elämäni saanut nälvivää, arvostelevaa,vähättelevää haukkuvaa käytöstään sietää. Selvitköön yksin, kun ei tunnu mielenkiintoa ja huolta itsellään olevan tulevastaan. Hän on niiiin draamakuningatar jota kuulemma pitää palvella. Näin sanoi, että kyllä minua pitää palvella. Eipä itsekään äitiään palvellut, saati hyvä mummo lapsilleni ollut. Sen 4tuntia ehkä joutui lapsiamme katsomaan 16 v aikaan!! Kultalapsensa lapsia kyllä katsoi joka viikonloppu yökylässäkin.. mutta oma äitini saa sen minkä ansaitsee...kosto on suloinen
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Muuttivat 70 vuotiaina hoiva-asuntoon? Olivat sitten vissiin hyvinkin sairaita. Itse olen 76 v. enkä ajattelekaan tekeväni mitään kuolinsiivouksia ym. enkä talostani muuta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Muuttivat 70 vuotiaina hoiva-asuntoon? Olivat sitten vissiin hyvinkin sairaita. Itse olen 76 v. enkä ajattelekaan tekeväni mitään kuolinsiivouksia ym. enkä talostani muuta mihinkään.
Niinpä. Siivotkoon muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus tuli vastaan kantapään kautta:
Sukulainen sairastui. Asui vielä omakotitalossa. Olisi pitänyt päästä tuettuun hoiva-asuntoon, mutta ei voitu laittaa. Syy? Alzheimer-sukulainen hassasi rahansa, vaikka sai hyvää eläkettä. Ei ollut säästöjä, joten ei ollut varaa pitää omakotitaloa ja maksaa sen kuluja hoiva-asunnon lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Ongelma on se, että ei voi kieltäytyä osasta perintöä. Moni mielellään ottaisi ne tilillä olevat kymppitonnit, mutta jättäisi sen vanhan talon ottamatta.
Sinne taloon voi tilata ammattityhjentäjän. Esimerkiksi Aki ja Heli Palsanmäki tekevät tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
Tämä. Itse rakastan niin paljon lastani, etten laittaisi häntä kokemaan samaa. Olenkin miehen kanssa huolehtinut kaiken valmiiksi, vaikka ollaan vasta alle 40 v.
Minusta on rakkaudettomuutta, että ikääntyvät vanhemmat eivät kohtaa kuolevaisuuttaan ja jättävät asiansa lastensa hoidettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Jos minä saisin päättää, niin omalla ja omien vanhempien kohdalla toivoisin seuraavaa: kun on virkeä ja kohtuullisessa kunnossa oleva 70 v, tajuaisi myydä sen omakotitalon/rivarin ja muuttaa kaupunkiin palveluiden äärelle esteettömään kerrostaloon. On paljon senioritaloja.
Miksi elämä pitäisi lopettaa kun on vielä voimia ja halua elää ja tehdä.
Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yleistyy se, että lapset kieltäytyvät hoitamasta ikääntyvien vanhempien asioita. Yleisen kunnallisen edunvalvonnan jonot ovat jo nyt puolen vuoden luokkaa. Onnea vain, kun tulevaisuudessa yhä useampi kippaa nämä selvitystyöt ja muut yhteiskunnan harteille.
Älyttömintä musta on, että moni vanhempi oikeasti kuvittelee sen sähköttömän, vedettömän ja sisävessattoman kesämökin olevan jälkipolville varsinainen aarre. Tai vaikka olisi parempikin mökki tai asunto, mutta sitä ei haluta remontoida. Ei käsitetä, että arvo laskee merkittävästi, jos kiinteistön antaa rapistua. Eivät sitä halua lapset, eivätkä muutkaan.
Olen varmaan monien mielestä mulkero, mutta itse tein ja tulostin jopa appivanhemmilleni edunvalvontavaltuutuksen paperit valmiiksi sekä huolehdin niiden allekirjoitukseen todistajat. On tullut koettua se h'lvetti, kun näitä papereita ei ollut ja asioita olisi pitänyt hoitaa.
Enkä siis ryhtynyt edunvalvontavaltuutetuksi itse, vaan appivanhemmat saivat ryhtyä toisilleen ja poikansa pistettiin varavaltuutetuksi. Mutta en olisi jaksanut, jos näitä papereita ei olisi tehty ja asia olisi kaatunut perheemme niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Älä huuda siinä narsisti.
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.