Eikö naisen akateemisuus ole yhtään tärkeää miehille?

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetissä voisi vähempää kiinnostaa.

Päinvastoin, se tekee vain luotaantyöntävämmän oloiseksi kun tietää että nainen on niin olevinaan sillä perusteella että osaa jotain kirjoja kannesta kanteen, mitkä ei kiinnosta ketään eikä niistä ole vitukaan hyötyä käytännössä. Mikä se se sellaisen nirppanokan virka on, ja miksi miehen sellaista pitäisi sietää?

Kertoo vain sen naisen tyhjäpäisyydestä, kun on pitänyt vuosia elämästään haaskata täysin turhaan opiskellessaan niitä kirjoja ulkoa kehittää sellainen vittumainen luonne siinä ohessa sen varjolla. Ja kun pitäisi jotain oikeasti tarpeellista ja hyödyllistä tehdä, ei siitä mihinkään ole. Kun olisi voinut JA PITÄNYTKIN etsiä ukko itselleen ja tehdä lapsia, olla normaali nainen ja tehdä sitä mitä varten nainen on olemassa.

sussiunakkoon mikä tollo. vetää sanattomaksi.

Miten se menikään. Nainen usein hakee vähintään "itsensä tasoista" ja menestynyt nainen hakee lähes poikkeuksetta häntä menestyneempää. Tästä on siis ihan tutkimusta, että menestyneiden, todella korkeatasoisten naisten on vaikea pariutua, sillä he lähes aina etsivät ns. yksisarvista. 

Joku akateeminen mies voi haluta perinteisen trad-vaimon, joka pääprioriteetti on perhe, ei uran tekeminen. 

Joku toinen tykkää taas, että vaimolla on saman tasoinen koulutus.

Enemmän kyllä miehillä tuntuu olevan tärkeintä hyvä ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Maisterimies täällä päivää. Annan aina tämän teeman osalta kunniaa omille maisterivanhemmilleni, jotka eivät ole koskaan pitäneet meteliä akateemisista tutkinnoistaan. Sain elää hyvin normaalin lapsuuden ja katsoa esimerkkiä vanhemmiltani, jotka hoitivat töidensä jälkeen tavallisia kotitöitä ja painottivat meille lapsille, että meidän tulee tähdätä elämässä siihen mikä kiinnostaa. Vanhempani eivät ole koskaan olleet sellaisia ärsyttäviä mukatärkeitä akateemikkoja, vaan hyvin jalat maassa eläviä ihmisiä jotka ovat olleet aina valmiita auttamaan naapureitakin asiassa kuin asiassa. Olen sisarusparvemme ainoa maisteri, mutta menin yliopistoon oikeista syistä: siksi, että opiskelemani ala kiinnosti.

Tämän pohjustuksen myötä tarvitsee tuskin enää kertoakaan, onko koulutustasolla minulle mitään merkitystä parisuhdemarkkinoilla. Elän parisuhteessa naisen kanssa, joka ei ole käynyt lukiota vaan amiksen, eikä ole opiskellut enää sen jälkeen vaan tehnyt töitä. Hän on kyllä erittäin kaunis, mutta ulkonäkö ei ollut se asia miksi halusin hänet. Meillä on vain alusta asti klikannut todella hyvin. En minä ole osannut koskaan etsiä toista akateemikkoa rinnalleni, vaan sinkkuna ollessani minä etsin sellaista ihmistä, jonka kanssa minun on hyvä olla. Koulutustaso on aina ollut minulle pari- ja ystävyyssuhteissa aivan yhdentekevä asia, ja osa parhaista ystävistänikin on amiksia. Totta kai myös akateemikkoja mahtuu ystäväpiiriini, mutta yhteiset keskustelumme eivät ole kovinkaan akateemisia, vaan useimmiten yläastetasoista läpänheittoa. En minä jaksaisi mitenkään olla pitkien työpäivieni jälkeen enää vapaa-ajallani mikään asiallisen akateeminen, vaan viihdyn vapaa-ajalla rennoissa lökäreissä ja haluan ottaa rennosti. Ihmisiä tässä kuitenkin ollaan.

Jostain syystä siinä ei koskaan nähdä ongelmaa, jos akateemisesti koulutettu nainen lähtee parisuhteeseen amismiehen kanssa. Mutta silloin kun asetelma on toisinpäin, niin se on jotenkin omituista, ja vaikuttaa siltä että nimenomaan monien naisten mielestä siinä on kyse siitä, että mies ei ymmärrä omaa arvoaan ja valitsee puolison vain ulkonäön perusteella. Itse taas koen ymmärtäväni oman arvoni juuri siinä, että lähdin parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tahdoin ja tahdon edelleen jakaa koko elämäni.

Jokainen opiskelkoot juuri sitä mikä kiinnostaa. Jos lukio ei nappaa, ei sinne kannata silloin mennä. Jos taas lukio ja yliopisto kiinnostavat, niin sen kuin vain sitä kohti. Tai jos amis tuntuu riittävältä, niin mitä sitä turhaan rääkkäämään itseään yhtään sen jälkeen. Sellaisiakin ihmisiä olen takavuosina tavannut, jotka ovat saaneet kiinnostavia töitä heti peruskoulun jälkeen ja jättäneet toisen asteen tutkinnot kokonaan tekemättä, mikä on sopinut juuri heille hyvin. Ja omille lapsilleni olen aina toitottanut, ja tulen aina toitottamaan, että lukioon ei ole pakko mennä, vaan tärkeintä on lopulta vain löytää sellainen työ jota jaksaa tyytyväisenä tehdä, koulutustasosta riippumatta.

Harvinaisen fiksu ja asiallinen mies akateemiseksi! Arvostan. 

Vierailija kirjoitti:

Joku akateeminen mies voi haluta perinteisen trad-vaimon, joka pääprioriteetti on perhe, ei uran tekeminen. 

Joku toinen tykkää taas, että vaimolla on saman tasoinen koulutus.

Enemmän kyllä miehillä tuntuu olevan tärkeintä hyvä ulkonäkö.

Ulkonäön arvostus on oikeastaan uudehko viihdekulttuurin luomus. Nyt on varaa valita, ja naisetkin yrittää eri tavalla olla hyvännäköisiä pärjätäkseen parisuhdemarkkinoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Lol, tunnen pari lääkäriä, palstalaisten märkä uni siis. Kumpikin on niin juntti kuin olla ja voi. Toisen vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu seiska- lehden lukeminen ja tosi tv:n katsominen. Toinen ei ole varmaan lukenut yhtään kaunokirjallisuuden teosta elämänsä aikana. Kävi kerran kotonani ja ihmetteli, miten paljon kirjoja minulla on. Siinäpä teille akateemista sivistyneisyyttä! 

Pakosti kouluttautunut katsoo eri näkökulmasta viihdettäkin kuin se absoluuttinen juntti. Tai ainakin voisi. Viihde on osa elämää siinä missä muutkin ja kaikki ei ole totaalisen asiapohjalta toimivia ihmisiä.

Eipä se koulutustaso ole paljon painanut. Koppavat akateemisuuttaan korostavat naiset olen kyllä olen skipannut. Vaimo on lääkäri, mutta ei se ollut se olennainen asia pariutumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on akateeminen vaimo ja itse olen koulutukseltani huonekalupuuseppä. Kun ne tapasimme runsaat 30 vuotta sitten, vaimo oli lukiossa ja minä ammattikoulussa. Ei välttämättä onnistuisi niin helposti nykyään.

Meillä on nykyään kyllä aikamoinen ero yhteiskunnallisessa asemassa. Vaimo on kaavoitusarkkitehti ja työskentelee korkeassa virassa. Minä taas olen käytettyjen ruumisarkkujen korjaaja.

Ammatti on harvinainen, mutta ei vaadi kuin ajokortin ja käytännön nikkarointitaitoja (kävin ammattikoulun loppuun ja valmistuin huonekalupuusepäksi).

Tuo on mielenkiintoista. Hyvä, jos koulutusero ei häiritse suhteessanne. Mutta mitä ihmettä käytettyjen ruumisarkkujen korjaaja oikein tekee? Olen aina luullut, että ruumisarkkua käytetään vain kerran.

Ei kai sitä arkkua kannata tuhkata.

Minulle tärkeämpää kuin naisen koulutus on miten hyvin nainen on osannut hyödyntää koulutustaan. 

Annan vinkin: Palkka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä parinkymmenen naisen kokemuksella voisin sanoa että ei enää hoitsua, kaupan kassaa, rekkakuskia, parturikampaajaa. Akateemisuudella ei ole väliä, mutta vähintään AMK-tutkinto olisi hyvä olla ja kyvykkyys keskustella muustakin kuin Salkkareista.

 

M48

Tunnen papin ja tohtorin, he katsovat Salkkareita. Jos jää osa näkemättä, saarna tai vastaanotto häiriintyy. Samoin käy naapureille.

Jos keskustelun taso pyörii lähinnä siellä Salkkaritasolla, niin mikään koulutus ei asiaa korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä parinkymmenen naisen kokemuksella voisin sanoa että ei enää hoitsua, kaupan kassaa, rekkakuskia, parturikampaajaa. Akateemisuudella ei ole väliä, mutta vähintään AMK-tutkinto olisi hyvä olla ja kyvykkyys keskustella muustakin kuin Salkkareista.

 

M48

Totta. Mutta ellei molemmat keskustelijat ole asiantuntijoita, mieluummin samalla alalla, sekin ns. keskustelu on suht arvotonta. Sama vaikka salkkareista höpöttelisi mielipiteitään. 

 

t. autisti

Ei, vaan täytyy olla laajempaa ja syvempää ymmärrystä. Sivistystä laaja-alaisemmin kuin jollakin speciaali-alalla.

Akateemisuus ei haittaa, päinvastoin, mutta ei se ole asia millä on merkitystä. Mukava luonne, älykkyys ja kyky nauttia elämästä on ne tärkeimmät ominaisuudet naiselle. Hyvä ulkonäkö tottakai merkitsee, mutta ei kai kukaan halua kumppania joka pitää sinua rumana? Kysymys on valitaanko kumppani jonka ulkonäkö miellyttää itseä, vai pitääkö kumppanin sopia johonkin muottiin jolla todistetaan ulkopuolisille hyvännäköistä kumppania. 

Vaimoni on maisteri. Itselle korkein lappu, toistaiseksi, on erikoisammattitutkinto. Toki kun tavattiin oltiin molemmat peruskoulussa, silloin oli kyllä jo nähtävissä vaimon potentiaali akateemisuuteen. Oma potentiaalini etsi vielä suuntaansa, näin kauniisti sanottuna. 

M47

Haluan naisen, jolla on isot silmät, pieni nenä ja suikkarin suu. 

Minua kiinnostaa, että pitkään ja vakavaan suhteeseen nainen on luontaisesti fiksu, jotta voimme jutella erilaisista asioista ja meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Itse tutkinnoilla yms. ei itsessään ole mitään merkitystä minulle. Naisen status ei kiinnosta. Kunhan nyt vaikka lukio olisi edes suoritettu. t. tohtorimies 

Korkean statuksen hakeminen kumppanissa on naisten juttu, ei niinkään miesten. 

Mä en ymmärrä tätä, kun miehet väittävät, että heille naisen ulkonäkö merkkaa eniten, ja koultuksella / työllä ei ole mitään merkitystä. Sitten kuitenkin nämä miehet vaativat 50/50 -parisuhdetta, jossa kaikki kulut laitetaan vöhintäään puoliksi ta että heidän itsensä ei tarvitse maksaa ainakaan enempää kuin max puolet. No jos sä itse olet vaikka erityisluokanopettaja ja elät keskiluokkaista elämää, niin onko sun järkevää valita puolisoksi kahden lapsen yh-mutsia, joka työskentelee osa-aikaisesti Prisman kassalla?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä, kun miehet väittävät, että heille naisen ulkonäkö merkkaa eniten, ja koultuksella / työllä ei ole mitään merkitystä. Sitten kuitenkin nämä miehet vaativat 50/50 -parisuhdetta, jossa kaikki kulut laitetaan vöhintäään puoliksi ta että heidän itsensä ei tarvitse maksaa ainakaan enempää kuin max puolet. No jos sä itse olet vaikka erityisluokanopettaja ja elät keskiluokkaista elämää, niin onko sun järkevää valita puolisoksi kahden lapsen yh-mutsia, joka työskentelee osa-aikaisesti Prisman kassalla?

Miehet etsivät pääsääntöisesti sellaista suhdetta, jossa molemmat asuvat omissa asunnoissaan, ja aina välillä tavataan.

Minusta on yksisilmäistä puhua akateemisista naisista ja eri koulutuksista yhtenä ryhmänä. Parinvalintamielessä pidän esimerkiksi DI:n, lakimiehen tai vaikka lääkärin tutkintoa positiivisena, mutta jos naisella on jokin humanistinen ideologiaan perustuva tutkinto, niin pidän jo meidän maailmankatsomusta niin erilaisena, että hänen akateemisuutensa on negatiivinen asia. Näiden ääripäiden väliin mahtuu paljon alempia koulutuksia ja jopa paljon parjattu parturikampaajakin on mieluisampi vaihtoehto, kuin joku oman elämänsä Saara Särmä.

Eli kyse ei ole niinkään koulutuksesta ja älykkyydestä, vaan kyseisen yksilön ajatusmaailmasta. Miesvihaa tihkuva anarkokommunistinen ankeuttaja ei ole vain mielestäni viehättävä vaikka omaakin akateemisen loppututkinnon.

Yliopistolla tuli huomattua että lääkärit menee naimisiin lääkereiden kanssa, arkkitehdit arkkitehtien kanssa, teekkarit ovat tosi miesvaltaisia mutta heille löytyy kumppaneita humanisteista ja kasvatustieteellisistä, osalle sairaanhoitajista. Erilaiset luonnontieteilijät menee keskenään naimisiin, fyysikot ovat miesvaltaisia, mutta jo matemaatikoista löytyy pieni naisenemmistä ja biologeista suuri. Ehkä 1-2 % löytää kumppanin ammattikorkean/ammattikoulun/peruskoulun käynneistä.

Yliopistoissa on naisenemmistö eli osa naisista ei voi saada akateemista miestä, se on tässä suurempi ongelma. Voisin kuvitella, että joku ilman akateemista miestä jäänyt näkee harmissaan ne 1-2 % miehistä, jotka valitsevat ei-akateemisen naisen. Heilläkin on oikeus valita haluamansa. Ja oma kokemus on se, että monet näistä aloitti seurustelun jo peruskoulussa tai lukiossa eivätkä silloin tienneet että toiselle tulee akateeminen tutkinto ja toisella jotain muuta.

Ja jos jotain miestä kiinnosti pelkästään takapuoli, niin senkin muoto voi muuttua rajusti peruskoulun jälkeen - ehkä sen merkityskin vähenee koko ajan iän karttuessa? Ja miksi ei akateemisella naisella voi olla ihan yhtä kivanoloinen takapuoli kuin ei-akateemisella? Tai miksi bodarimies on aina aivoton? Minullakin on reilu 30 vuotta tutkijan uraa takana, käyn joka päivä salilla. Olen varmaan aivoton - ihan ulkonäön takia - akateemisuudella ei ole merkitystä. Älkää nyt tehkö liikaa oletuksia ulkonäön perusteella.

Missä siis näkyy pilvin pimein näitä tohtori-mies ja kaupankassa-vaimo yhdistelmiä? Ei ainakaan minun maailmassani. Omassa lähi- ja tuttavapiirissäni on pääosin koulutustasoltaan hyvin tasaveroisia pariskuntia.