Lue keskustelun säännöt.
Eikö naisen akateemisuus ole yhtään tärkeää miehille?
19.10.2026 |
Kun haetaan tyttöystävää. Naiset arvostavat korkeaa koulutusta, mutta koulutetut miehet tuntuvat valitsevan lähinnä ulkonäön perusteella. Olenko väärässä, liian pieni otanta empiirisessä havainnossani? Jos olisin nuori ja sinkku ja pitäisi valita komea hitsaaja tai tavallisen näköinen tohtori (minkä tahansa tieteenalan), valitsisin ilman muuta jälkimmäisen.
Kommentit (337)
Akateemisen naisen kanssa tulee väistämättä ero jossain vaiheessa, koska akateemiset naiset ovat melkein aina veloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen naisen kanssa tulee väistämättä ero jossain vaiheessa, koska akateemiset naiset ovat melkein aina veloja.
Varmaan 80 prosentilla tuntemistani akateemisista naisista on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen naisen kanssa tulee väistämättä ero jossain vaiheessa, koska akateemiset naiset ovat melkein aina veloja.
Aika harvassa ovat tuntemani akateemiset velat. Kyllä ne tohtoritkin muksua näyttää pukkaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen naisen kanssa tulee väistämättä ero jossain vaiheessa, koska akateemiset naiset ovat melkein aina veloja.
Varmaan 80 prosentilla tuntemistani akateemisista naisista on lapsia.
Palstanaisen maailma on niin helvetin pieni. Vain minä ja tuttavani.
Tietty perusfiksuus, kyky jossain määrin arvioida maailmanmenoa omin aivoin, mukava luonne ja ennen kaikkea puoleensa vetävä ulkonäkö. Mitään noista ei akateemiset opinnot kompensoi pätkän vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla tuli huomattua että lääkärit menee naimisiin lääkereiden kanssa, arkkitehdit arkkitehtien kanssa, teekkarit ovat tosi miesvaltaisia mutta heille löytyy kumppaneita humanisteista ja kasvatustieteellisistä, osalle sairaanhoitajista. Erilaiset luonnontieteilijät menee keskenään naimisiin, fyysikot ovat miesvaltaisia, mutta jo matemaatikoista löytyy pieni naisenemmistä ja biologeista suuri. Ehkä 1-2 % löytää kumppanin ammattikorkean/ammattikoulun/peruskoulun käynneistä.
Yliopistoissa on naisenemmistö eli osa naisista ei voi saada akateemista miestä, se on tässä suurempi ongelma. Voisin kuvitella, että joku ilman akateemista miestä jäänyt näkee harmissaan ne 1-2 % miehistä, jotka valitsevat ei-akateemisen naisen. Heilläkin on oikeus valita haluamansa. Ja oma kokemus on se, että monet näistä aloitti seurustelun jo peruskoulussa tai lukiossa eivätkä silloin tienneet että toiselle tulee akateeminen tutkinto ja toisella jotain muuta.
Ja jos jotain miestä kiinnosti pelkästään takapuoli, niin senkin muoto voi muuttua rajusti peruskoulun jälkeen - ehkä sen merkityskin vähenee koko ajan iän karttuessa? Ja miksi ei akateemisella naisella voi olla ihan yhtä kivanoloinen takapuoli kuin ei-akateemisella? Tai miksi bodarimies on aina aivoton? Minullakin on reilu 30 vuotta tutkijan uraa takana, käyn joka päivä salilla. Olen varmaan aivoton - ihan ulkonäön takia - akateemisuudella ei ole merkitystä. Älkää nyt tehkö liikaa oletuksia ulkonäön perusteella.
Lääkäri-lääkäri-pariskunnat ovat melko yleisiä. Jonkin ajan kuluttua tosin mieslääkäri vaihtaa nuorempaan sairaanhoitajaan. Kun hoitaja alkaa rupsahtaa, etsitään joku kiva nuori kampaaja tai tarjoilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen naisen kanssa tulee väistämättä ero jossain vaiheessa, koska akateemiset naiset ovat melkein aina veloja.
Varmaan 80 prosentilla tuntemistani akateemisista naisista on lapsia.
Palstanaisen maailma on niin helvetin pieni. Vain minä ja tuttavani.
En väitä että oma kokemukseni olisi koko totuus. Se kertoo vain että jonkun muun maailma jossa kaikki akateemiset ovat veloja ei ole myöskään koko totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietty perusfiksuus, kyky jossain määrin arvioida maailmanmenoa omin aivoin, mukava luonne ja ennen kaikkea puoleensa vetävä ulkonäkö. Mitään noista ei akateemiset opinnot kompensoi pätkän vertaa.
Jos alkulista löytyy, ei koulutuksella, tuloilla, sukutaustalla tai ammatilla ole väliä. Mies, joka noita edellyttää on tapojen ja perinteiden aivopesemä. Tylsä loppuelämä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla tuli huomattua että lääkärit menee naimisiin lääkereiden kanssa, arkkitehdit arkkitehtien kanssa, teekkarit ovat tosi miesvaltaisia mutta heille löytyy kumppaneita humanisteista ja kasvatustieteellisistä, osalle sairaanhoitajista. Erilaiset luonnontieteilijät menee keskenään naimisiin, fyysikot ovat miesvaltaisia, mutta jo matemaatikoista löytyy pieni naisenemmistä ja biologeista suuri. Ehkä 1-2 % löytää kumppanin ammattikorkean/ammattikoulun/peruskoulun käynneistä.
Yliopistoissa on naisenemmistö eli osa naisista ei voi saada akateemista miestä, se on tässä suurempi ongelma. Voisin kuvitella, että joku ilman akateemista miestä jäänyt näkee harmissaan ne 1-2 % miehistä, jotka valitsevat ei-akateemisen naisen. Heilläkin on oikeus valita haluamansa. Ja oma kokemus on se, että monet näistä aloitti seurustelun jo peruskoulussa tai lukiossa eivätkä silloin tienneet että toiselle tulee akateeminen tutkinto ja toisella jotain muuta.
Ja jos jotain miestä kiinnosti pelkästään takapuoli, niin senkin muoto voi muuttua rajusti peruskoulun jälkeen - ehkä sen merkityskin vähenee koko ajan iän karttuessa? Ja miksi ei akateemisella naisella voi olla ihan yhtä kivanoloinen takapuoli kuin ei-akateemisella? Tai miksi bodarimies on aina aivoton? Minullakin on reilu 30 vuotta tutkijan uraa takana, käyn joka päivä salilla. Olen varmaan aivoton - ihan ulkonäön takia - akateemisuudella ei ole merkitystä. Älkää nyt tehkö liikaa oletuksia ulkonäön perusteella.
Lääkäri-lääkäri-pariskunnat ovat melko yleisiä. Jonkin ajan kuluttua tosin mieslääkäri vaihtaa nuorempaan sairaanhoitajaan. Kun hoitaja alkaa rupsahtaa, etsitään joku kiva nuori kampaaja tai tarjoilija.
Miksi vaihtaisi? Aika harva haluaa alkaa elättää vaimoaan enää nykyisin. Siihen ei riitä hyvätkään tulot jos haluaa jotain muuta kuin ihan peruselämää.
Kahden lääkärin perhe ansaitsee yhdessä sen verran hyvin että siinä kyllä sitten saa jo ihan hyvän ja varakkaan elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on aivan se ja sama mikä koulutus puolisolla on - tärkeintä on luonne ja se miten muita ihmisiä ja eläimiä kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla tuli huomattua että lääkärit menee naimisiin lääkereiden kanssa, arkkitehdit arkkitehtien kanssa, teekkarit ovat tosi miesvaltaisia mutta heille löytyy kumppaneita humanisteista ja kasvatustieteellisistä, osalle sairaanhoitajista. Erilaiset luonnontieteilijät menee keskenään naimisiin, fyysikot ovat miesvaltaisia, mutta jo matemaatikoista löytyy pieni naisenemmistä ja biologeista suuri. Ehkä 1-2 % löytää kumppanin ammattikorkean/ammattikoulun/peruskoulun käynneistä.
Yliopistoissa on naisenemmistö eli osa naisista ei voi saada akateemista miestä, se on tässä suurempi ongelma. Voisin kuvitella, että joku ilman akateemista miestä jäänyt näkee harmissaan ne 1-2 % miehistä, jotka valitsevat ei-akateemisen naisen. Heilläkin on oikeus valita haluamansa. Ja oma kokemus on se, että monet näistä aloitti seurustelun jo peruskoulussa tai lukiossa eivätkä silloin tienneet että toiselle tulee akateeminen tutkinto ja toisella jotain muuta.
Ja jos jotain miestä kiinnosti pelkästään takapuoli, niin senkin muoto voi muuttua rajusti peruskoulun jälkeen - ehkä sen merkityskin vähenee koko ajan iän karttuessa? Ja miksi ei akateemisella naisella voi olla ihan yhtä kivanoloinen takapuoli kuin ei-akateemisella? Tai miksi bodarimies on aina aivoton? Minullakin on reilu 30 vuotta tutkijan uraa takana, käyn joka päivä salilla. Olen varmaan aivoton - ihan ulkonäön takia - akateemisuudella ei ole merkitystä. Älkää nyt tehkö liikaa oletuksia ulkonäön perusteella.
Lääkäri-lääkäri-pariskunnat ovat melko yleisiä. Jonkin ajan kuluttua tosin mieslääkäri vaihtaa nuorempaan sairaanhoitajaan. Kun hoitaja alkaa rupsahtaa, etsitään joku kiva nuori kampaaja tai tarjoilija.
Kollega-hoitaja-fyssari-jännänainen. Siinä kirurgin urakierto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen naisen kanssa tulee väistämättä ero jossain vaiheessa, koska akateemiset naiset ovat melkein aina veloja.
Aika harvassa ovat tuntemani akateemiset velat. Kyllä ne tohtoritkin muksua näyttää pukkaavan.
Ehkä jotkut lääkärit ja psykologit tekevät lapsia, mutta teknisillä aloilla on veloja todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten akateemisuus on lähinnä hömppää. Miehet tietävät että kun julkisesta suojatyöpaikasta tulee kenkää, muita ottajia työmarkkinoilla ei ole. Ykskaks mies onkin vänisevän akan huoltajana.
Miksi naisten akateemisuus on hämppää mutta miesten ei. Naisia on paljon samoilla aloilla ja työpaikoissa kuin miehiä. Kaikki naiset eivät todellakaan ole julkisella töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla tuli huomattua että lääkärit menee naimisiin lääkereiden kanssa, arkkitehdit arkkitehtien kanssa, teekkarit ovat tosi miesvaltaisia mutta heille löytyy kumppaneita humanisteista ja kasvatustieteellisistä, osalle sairaanhoitajista. Erilaiset luonnontieteilijät menee keskenään naimisiin, fyysikot ovat miesvaltaisia, mutta jo matemaatikoista löytyy pieni naisenemmistä ja biologeista suuri. Ehkä 1-2 % löytää kumppanin ammattikorkean/ammattikoulun/peruskoulun käynneistä.
Yliopistoissa on naisenemmistö eli osa naisista ei voi saada akateemista miestä, se on tässä suurempi ongelma. Voisin kuvitella, että joku ilman akateemista miestä jäänyt näkee harmissaan ne 1-2 % miehistä, jotka valitsevat ei-akateemisen naisen. Heilläkin on oikeus valita haluamansa. Ja oma kokemus on se, että monet näistä aloitti seurustelun jo peruskoulussa tai lukiossa eivätkä silloin tienneet että toiselle tulee akateeminen tutkinto ja toisella jotain muuta.
Ja jos jotain miestä kiinnosti pelkästään takapuoli, niin senkin muoto voi muuttua rajusti peruskoulun jälkeen - ehkä sen merkityskin vähenee koko ajan iän karttuessa? Ja miksi ei akateemisella naisella voi olla ihan yhtä kivanoloinen takapuoli kuin ei-akateemisella? Tai miksi bodarimies on aina aivoton? Minullakin on reilu 30 vuotta tutkijan uraa takana, käyn joka päivä salilla. Olen varmaan aivoton - ihan ulkonäön takia - akateemisuudella ei ole merkitystä. Älkää nyt tehkö liikaa oletuksia ulkonäön perusteella.
Lääkäri-lääkäri-pariskunnat ovat melko yleisiä. Jonkin ajan kuluttua tosin mieslääkäri vaihtaa nuorempaan sairaanhoitajaan. Kun hoitaja alkaa rupsahtaa, etsitään joku kiva nuori kampaaja tai tarjoilija.
Miehen tietoisuus valahtaa aivoista alapäähän. Tässä keississä. Tiedän myös tapauksia, jotka ovat kiivenneet sen sijaan ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten akateemisuus on lähinnä hömppää. Miehet tietävät että kun julkisesta suojatyöpaikasta tulee kenkää, muita ottajia työmarkkinoilla ei ole. Ykskaks mies onkin vänisevän akan huoltajana.
Miksi naisten akateemisuus on hämppää mutta miesten ei. Naisia on paljon samoilla aloilla ja työpaikoissa kuin miehiä. Kaikki naiset eivät todellakaan ole julkisella töissä.
Sillä samalla tavalla kuin synnyttely ja hoiva on hömppää verrattuna tappamiseen.
Kovat luonnontietete vs. sosiaaliset, humanistiset alat.
Taiteesta ei tarvitse näille edes puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolla tuli huomattua että lääkärit menee naimisiin lääkereiden kanssa, arkkitehdit arkkitehtien kanssa, teekkarit ovat tosi miesvaltaisia mutta heille löytyy kumppaneita humanisteista ja kasvatustieteellisistä, osalle sairaanhoitajista. Erilaiset luonnontieteilijät menee keskenään naimisiin, fyysikot ovat miesvaltaisia, mutta jo matemaatikoista löytyy pieni naisenemmistä ja biologeista suuri. Ehkä 1-2 % löytää kumppanin ammattikorkean/ammattikoulun/peruskoulun käynneistä.
Yliopistoissa on naisenemmistö eli osa naisista ei voi saada akateemista miestä, se on tässä suurempi ongelma. Voisin kuvitella, että joku ilman akateemista miestä jäänyt näkee harmissaan ne 1-2 % miehistä, jotka valitsevat ei-akateemisen naisen. Heilläkin on oikeus valita haluamansa. Ja oma kokemus on se, että monet näistä aloitti seurustelun jo peruskoulussa tai lukiossa eivätkä silloin tienneet että toiselle tulee akateeminen tutkinto ja toisella jotain muuta.
Ja jos jotain miestä kiinnosti pelkästään takapuoli, niin senkin muoto voi muuttua rajusti peruskoulun jälkeen - ehkä sen merkityskin vähenee koko ajan iän karttuessa? Ja miksi ei akateemisella naisella voi olla ihan yhtä kivanoloinen takapuoli kuin ei-akateemisella? Tai miksi bodarimies on aina aivoton? Minullakin on reilu 30 vuotta tutkijan uraa takana, käyn joka päivä salilla. Olen varmaan aivoton - ihan ulkonäön takia - akateemisuudella ei ole merkitystä. Älkää nyt tehkö liikaa oletuksia ulkonäön perusteella.
Lääkäri-lääkäri-pariskunnat ovat melko yleisiä. Jonkin ajan kuluttua tosin mieslääkäri vaihtaa nuorempaan sairaanhoitajaan. Kun hoitaja alkaa rupsahtaa, etsitään joku kiva nuori kampaaja tai tarjoilija.
Miksi vaihtaisi? Aika harva haluaa alkaa elättää vaimoaan enää nykyisin. Siihen ei riitä hyvätkään tulot jos haluaa jotain muuta kuin ihan peruselämää.
Kahden lääkärin perhe ansaitsee yhdessä sen verran hyvin että siinä kyllä sitten saa jo ihan hyvän ja varakkaan elämän.
Jos ei halua elättää vaimoa niin sitten ei tarvitse naista tai lapsia. Prostituutit palvelevat ja viisaat pysyvät selibaatissa, kunnes mieli muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset naiset ei ole seksikkäitä tai kauniita muuta kuin omasta mielestään. Sellaiseen en kyrpääni työnnä ikinä.
Kiitos, me akateemiset naiset kiitämme. :) Harmi juttu muille naisille, mutta ehkäpä hekin joskus pääsevät sinusta eroon tavalla tai toisella.
Miehille on yleensä naisen ulkonäkö ja henkisen puolen naisellisuus tärkeintä. Vasta sen jälkeen katsotaan vähemmän tärkeitä muita ominaisuuksia.
No jos on itsekin maisteri niin keskimäärin sen toisen maisterin kokemusmaailma, tavoitteet, elämäntavat jne. ovat lähempänä sinua kuin jos hän tulisi ihan eri maailmasta.
Ja samanlaisuus tekee usein yhteiselämästä helpompaa. Toki se ei vielä takaa onnellisuutta mutta on siis keskimäärin vähemmän niitä tosi isoja näkökantaeroja.