Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan ettei omien lastenne tarvitse kirjoittaa tämmöistä " leikkimielistä huumoria" jota jotkut näyttävät pitävän tärkeänä vertaistuellisena asiakeskusteluna.
Toivottavasti uskaltavat, eivätkä kuvittele että minua pitää käsitellä jonain pyhimyksenä. Olla kiitollinen ja nöyrä ja aina kunnioittava. Vaikka valehdella puolesta.
Ei tarvitse. Kyllä voi ihan suoraan julistaa, miten hukassa vanhemmuuteni oli, kun olin masentunut ja alkoholikin oli ongelma. Vaikka tuon trauman jaoin seuraavallekin sukupolvelle, salailun tai kaunistelun painetta sentään en.
Paha tunnustaa alkoholismia tai masennusta jos niitä ei ole ollut.
Omien lasten kanssa on puhuttu siitä ettei yksinkertaisesti ollut rahaa samaan kuin luokkatoverin tehtaanjohtaja-perheellä. Ettei osattu matikkaa eikä kieliä opettaa kotona vaan itse piti pärjätä. Eikä varaa kustantaa yksityisopetustakaan lisäksi kun numero kuitenkin yhdeksikköjä. Vaikkei kotona pystytty preppaamaan.
Olen myöntänyt, Lada oli nolo auto, ammattimme olivat noloja myyntipäälliköiden ja pankinjohtajien lasten mielestä.
Myönnät, mutta samalla käännät myöntämisen pilkaksi.
Minä olin juuri sellainen junttiperheen kympin oppilas. Ja totisesti olisin kaivannut tukea, läsnäoloa ja huolenpitoa. Se ei ole varallisuudesta kiinni. Sen sijaan sain vain kuulla miten fiksusti pärjäsin itsekseni. Sama laulu kotona ja koulussa.
Toivottavasti lapsesi saivat parempaa tukea joltakin muulta.
He saivat mahdollisuuden opiskella. Enempään ei pysty vanhempi joka ei osaa matematiikkaa tai kieliä opettaa. Ja sitkeyden opiskella. Nyt ovat hyvätuloisia korkeasti kouluttautuneita.
Eli todellisuudessa et ole alun alkaenkaan myöntänyt yhtään mitään puutteita omassa toiminnassasi. Omasta mielestäsi et olisi voinut toimia mitenkään toisin. Kunhan nyt jotkut rikkaat varmaan arvostelivat kun ei oltu kultalusikka suussa. Mutta Lada kulki ja teidän lapsetpa saivatkin mammonan sijaan sitkeyttä. Kyllä ylpeys ja itseluottamus on ihan hyvä asia, mutta on sitä myös rehellisen itsereflektoinnin taito.
On sulla arkipäivänä aikaa tietää kaikki kaikesta ja kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan ettei omien lastenne tarvitse kirjoittaa tämmöistä " leikkimielistä huumoria" jota jotkut näyttävät pitävän tärkeänä vertaistuellisena asiakeskusteluna.
Toivottavasti uskaltavat, eivätkä kuvittele että minua pitää käsitellä jonain pyhimyksenä. Olla kiitollinen ja nöyrä ja aina kunnioittava. Vaikka valehdella puolesta.
Ei tarvitse. Kyllä voi ihan suoraan julistaa, miten hukassa vanhemmuuteni oli, kun olin masentunut ja alkoholikin oli ongelma. Vaikka tuon trauman jaoin seuraavallekin sukupolvelle, salailun tai kaunistelun painetta sentään en.
Paha tunnustaa alkoholismia tai masennusta jos niitä ei ole ollut.
Omien lasten kanssa on puhuttu siitä ettei yksinkertaisesti ollut rahaa samaan kuin luokkatoverin tehtaanjohtaja-perheellä. Ettei osattu matikkaa eikä kieliä opettaa kotona vaan itse piti pärjätä. Eikä varaa kustantaa yksityisopetustakaan lisäksi kun numero kuitenkin yhdeksikköjä. Vaikkei kotona pystytty preppaamaan.
Olen myöntänyt, Lada oli nolo auto, ammattimme olivat noloja myyntipäälliköiden ja pankinjohtajien lasten mielestä.
Myönnät, mutta samalla käännät myöntämisen pilkaksi.
Minä olin juuri sellainen junttiperheen kympin oppilas. Ja totisesti olisin kaivannut tukea, läsnäoloa ja huolenpitoa. Se ei ole varallisuudesta kiinni. Sen sijaan sain vain kuulla miten fiksusti pärjäsin itsekseni. Sama laulu kotona ja koulussa.
Toivottavasti lapsesi saivat parempaa tukea joltakin muulta.
He saivat mahdollisuuden opiskella. Enempään ei pysty vanhempi joka ei osaa matematiikkaa tai kieliä opettaa. Ja sitkeyden opiskella. Nyt ovat hyvätuloisia korkeasti kouluttautuneita.
Se, että lapsilla on ollut mahdollisuus opiskella, ei ole vanhempien ansiota. Turhaa otat kunniaa, joka ei sinulle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan ettei omien lastenne tarvitse kirjoittaa tämmöistä " leikkimielistä huumoria" jota jotkut näyttävät pitävän tärkeänä vertaistuellisena asiakeskusteluna.
Toivottavasti uskaltavat, eivätkä kuvittele että minua pitää käsitellä jonain pyhimyksenä. Olla kiitollinen ja nöyrä ja aina kunnioittava. Vaikka valehdella puolesta.
Ei tarvitse. Kyllä voi ihan suoraan julistaa, miten hukassa vanhemmuuteni oli, kun olin masentunut ja alkoholikin oli ongelma. Vaikka tuon trauman jaoin seuraavallekin sukupolvelle, salailun tai kaunistelun painetta sentään en.
Paha tunnustaa alkoholismia tai masennusta jos niitä ei ole ollut.
Omien lasten kanssa on puhuttu siitä ettei yksinkertaisesti ollut rahaa samaan kuin luokkatoverin tehtaanjohtaja-perheellä. Ettei osattu matikkaa eikä kieliä opettaa kotona vaan itse piti pärjätä. Eikä varaa kustantaa yksityisopetustakaan lisäksi kun numero kuitenkin yhdeksikköjä. Vaikkei kotona pystytty preppaamaan.
Olen myöntänyt, Lada oli nolo auto, ammattimme olivat noloja myyntipäälliköiden ja pankinjohtajien lasten mielestä.
Miksi uhriudut tällaisesta? Onko lapsesi siis katkera ja kärsiikö oikeasti traumoista ja mahdollisesti jopa työkyvytön PTSD:n takia, koska liian nolo auto? Epäilen.
Entä luuletko oikeasti, että tässä ketjussa kuvaillut asiat ovat jotain "tehtaanjohtajan perheen koti oli hienompi kuin meidän, joten jätän äidin ja isän heitteille vanhuksina"? No et luule.
En tajua miksi sekoittaa kaksi tällaista ihan erilaista asiaa.
Onhan täällä kuvailtu ettei vaatetta saanut , ei harrastuksia, ei ruokaa kotona. Kyllä siinä köyhyys on traumana.
Eihän tuossa ole välttämättä köyhyydestä kyse vaan välinpitämättömyydestä lapsen perustarpeita kohtaan. Miljonäärikin voi olla välinpitämätön.
Niin kuten joku referoi keskiluokkaisia ongelmia. Äidillä turkki ja koruja, lapsella ei. Piti ehkä vielä tiskikonetta täyttää vaikka siivoojakin kävi.
Sinulla on ajatusmaailma ja ymmärrys niin vinksallaan, että en ymmärrä sitä parhaan kykynikään mukaan.
Juuri kirjoitit ettei miljönäärin lapsellakaan välttämättä ole vaatteita. Unohditko jo mitä kirjoitit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan ettei omien lastenne tarvitse kirjoittaa tämmöistä " leikkimielistä huumoria" jota jotkut näyttävät pitävän tärkeänä vertaistuellisena asiakeskusteluna.
Toivottavasti uskaltavat, eivätkä kuvittele että minua pitää käsitellä jonain pyhimyksenä. Olla kiitollinen ja nöyrä ja aina kunnioittava. Vaikka valehdella puolesta.
Ei tarvitse. Kyllä voi ihan suoraan julistaa, miten hukassa vanhemmuuteni oli, kun olin masentunut ja alkoholikin oli ongelma. Vaikka tuon trauman jaoin seuraavallekin sukupolvelle, salailun tai kaunistelun painetta sentään en.
Paha tunnustaa alkoholismia tai masennusta jos niitä ei ole ollut.
Omien lasten kanssa on puhuttu siitä ettei yksinkertaisesti ollut rahaa samaan kuin luokkatoverin tehtaanjohtaja-perheellä. Ettei osattu matikkaa eikä kieliä opettaa kotona vaan itse piti pärjätä. Eikä varaa kustantaa yksityisopetustakaan lisäksi kun numero kuitenkin yhdeksikköjä. Vaikkei kotona pystytty preppaamaan.
Olen myöntänyt, Lada oli nolo auto, ammattimme olivat noloja myyntipäälliköiden ja pankinjohtajien lasten mielestä.
Myönnät, mutta samalla käännät myöntämisen pilkaksi.
Minä olin juuri sellainen junttiperheen kympin oppilas. Ja totisesti olisin kaivannut tukea, läsnäoloa ja huolenpitoa. Se ei ole varallisuudesta kiinni. Sen sijaan sain vain kuulla miten fiksusti pärjäsin itsekseni. Sama laulu kotona ja koulussa.
Toivottavasti lapsesi saivat parempaa tukea joltakin muulta.
He saivat mahdollisuuden opiskella. Enempään ei pysty vanhempi joka ei osaa matematiikkaa tai kieliä opettaa. Ja sitkeyden opiskella. Nyt ovat hyvätuloisia korkeasti kouluttautuneita.
Olet ihan vakavissasi sitä mieltä, että normaalilla järjellä varustettu vanhempi ei olisi voinut lukaista niitä lapsensa koulukirjoja etukäteen että voisi edes vähän auttaa? Kun kuitenkin samat oppimäärät olet itse käynyt, ei lapset yläasteen jälkeen yleensä apua pyydä? (paitsi meillä kävi pitkä liuta sukulaisten ja tuttujen lapsia ihan ilmaiseksi hakemassa isältäni pitkän matikan tukiopetusta, insinööri kun oli. En tajua miksi, en ymmärtänyt sen opetuksesta itse ikinä mitään.)
Se, että auttaa opiskelussa, ei tarkoita että pitäisi osata enemmän. Olisit voinut vaan olla sen lapsesi kanssa ja sanoa, että katsotaan yhdessä. Tai kerro, mitä opettelitte tunnilla. Siinä se lapsi itse oivaltaisi, kun selittäisi sinulle asiaa.
Ei ihan aidosti kannata tehdä lapsia jos on niin heikkolahjainen, ettei osaa edes peruskoulun oppimäärässä auttaa.
Meilläkin muuten oli Lada, eikä sitä kukaan pitänyt nolona.
Meillä oli Mosse. Äärettömän kaunis auto.
Miten työelämässä erottuu ne joiden läksyt on vanhemmat tehneet ja vielä hankkineet sen työpaikankin niistä jotka ovat itse oppineet opetetut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole kukaan uhannut. Juuri joku sanoi, että häntä lyötiin lautasella päähän lapsena ja sinä teit siitä huumoria. Olet saastaa.
Hänhän teki, 90 v alasti ja häntä lautasella päähän, huumoriahan se kai hönestä. 90-vuotiaan lapsen täytyy olla vähintään 50, yläskaalana 70.
Järkyttävän lapsellista.
Pitäisi varmaan puhua huumorin sijaan ironiasta, mutta ei sillä nyt taida olla väliä mistä puhutaan, kun luupäiset ihmiset pysyy luupäisinä vaikka asiat väännetäisiin ratakiskosta.
Kun ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, niin se ei ymmärrä, vaikka kaikki maailman verbaaliset keinot käytettäisiin.
Sitä on kognitiivinen dissonanssi, umpiluupäinen ihminen suojelee psyykettään kaikin voimin, kun on niin heikko, ettei uskalla kohdata totuutta.
Nytkö "ratakiskon" vääntäjä taas alentui selittämään, kun tyhmemmät ei ymmärrä? Tuttu muista ketjuista? Kiristää varmaan sädekehä.
Mummolle keittäisin kahvit ja tarjoaisin pikkuruisista kukkakupista. Varoittaisin joka kerta, että ovat arvokas häälahja, ettei vain riko. Pullaleetaa olisi aina tarjolla ja itse tehtyjä piparkakkuja sillä samalla reseptillä, minkä kertoisin tarkalleen. Piparkakut, niin kauan kuin riitti, oli joulu tai juhannus. Mummon vielä istuessa kahvilla, kävisin salaa parvekkeella tupakalla. Luulisin, ettei mummo haista, kun ottaisin vademecum-ryypyn purskutukseen.
Tässä ketjussa on kyse omista vanhemmista. Ei mummuista.
Kuvaa ihmisten ajattelukykyä. Jos aiheena näyttää olevan suuret ikäluokat ja heidän 50 v lapsensa joku pokkana haukkuu boomeria että olethan sinäkin peruskoulun oppimäärän suorittanut, munkin insinööri-isä on.
Katkerien ihmisten ketju. Tyypillistä suomalaista vihaa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole kukaan uhannut. Juuri joku sanoi, että häntä lyötiin lautasella päähän lapsena ja sinä teit siitä huumoria. Olet saastaa.
Hänhän teki, 90 v alasti ja häntä lautasella päähän, huumoriahan se kai hönestä. 90-vuotiaan lapsen täytyy olla vähintään 50, yläskaalana 70.
Järkyttävän lapsellista.
Pitäisi varmaan puhua huumorin sijaan ironiasta, mutta ei sillä nyt taida olla väliä mistä puhutaan, kun luupäiset ihmiset pysyy luupäisinä vaikka asiat väännetäisiin ratakiskosta.
Kun ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, niin se ei ymmärrä, vaikka kaikki maailman verbaaliset keinot käytettäisiin.
Sitä on kognitiivinen dissonanssi, umpiluupäinen ihminen suojelee psyykettään kaikin voimin, kun on niin heikko, ettei uskalla kohdata totuutta.
Nytkö "ratakiskon" vääntäjä taas alentui selittämään, kun tyhmemmät ei ymmärrä? Tuttu muista ketjuista? Kiristää varmaan sädekehä.
Mummolle keittäisin kahvit ja tarjoaisin pikkuruisista kukkakupista. Varoittaisin joka kerta, että ovat arvokas häälahja, ettei vain riko. Pullaleetaa olisi aina tarjolla ja itse tehtyjä piparkakkuja sillä samalla reseptillä, minkä kertoisin tarkalleen. Piparkakut, niin kauan kuin riitti, oli joulu tai juhannus. Mummon vielä istuessa kahvilla, kävisin salaa parvekkeella tupakalla. Luulisin, ettei mummo haista, kun ottaisin vademecum-ryypyn purskutukseen.
Tämä on sitä kalikan kalahtamista nyt taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan ettei omien lastenne tarvitse kirjoittaa tämmöistä " leikkimielistä huumoria" jota jotkut näyttävät pitävän tärkeänä vertaistuellisena asiakeskusteluna.
Toivottavasti uskaltavat, eivätkä kuvittele että minua pitää käsitellä jonain pyhimyksenä. Olla kiitollinen ja nöyrä ja aina kunnioittava. Vaikka valehdella puolesta.
Ei tarvitse. Kyllä voi ihan suoraan julistaa, miten hukassa vanhemmuuteni oli, kun olin masentunut ja alkoholikin oli ongelma. Vaikka tuon trauman jaoin seuraavallekin sukupolvelle, salailun tai kaunistelun painetta sentään en.
Paha tunnustaa alkoholismia tai masennusta jos niitä ei ole ollut.
Omien lasten kanssa on puhuttu siitä ettei yksinkertaisesti ollut rahaa samaan kuin luokkatoverin tehtaanjohtaja-perheellä. Ettei osattu matikkaa eikä kieliä opettaa kotona vaan itse piti pärjätä. Eikä varaa kustantaa yksityisopetustakaan lisäksi kun numero kuitenkin yhdeksikköjä. Vaikkei kotona pystytty preppaamaan.
Olen myöntänyt, Lada oli nolo auto, ammattimme olivat noloja myyntipäälliköiden ja pankinjohtajien lasten mielestä.
Myönnät, mutta samalla käännät myöntämisen pilkaksi.
Minä olin juuri sellainen junttiperheen kympin oppilas. Ja totisesti olisin kaivannut tukea, läsnäoloa ja huolenpitoa. Se ei ole varallisuudesta kiinni. Sen sijaan sain vain kuulla miten fiksusti pärjäsin itsekseni. Sama laulu kotona ja koulussa.
Toivottavasti lapsesi saivat parempaa tukea joltakin muulta.
He saivat mahdollisuuden opiskella. Enempään ei pysty vanhempi joka ei osaa matematiikkaa tai kieliä opettaa. Ja sitkeyden opiskella. Nyt ovat hyvätuloisia korkeasti kouluttautuneita.
Se, että lapsilla on ollut mahdollisuus opiskella, ei ole vanhempien ansiota. Turhaa otat kunniaa, joka ei sinulle kuuluu.
Kiitos peruskoulun. Kiitos opintotukien ja maksuttoman opetuksen. Pieni kiitos vanhemmille joiden lapsi voi asua kotona lukioajan töihin menemättä ja kustannukset maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan tässä ketjussa ollaan huvittuneita siitä, että etenkin suurten ikäluokkien edustajien mielestä SAMA kohtelu oli erinomaista lastenhoitoa, kun he olivat valta-asemassa, mutta kumminkin kauhea kostofantasia, jos heille itselleen tehtäisi sama kun he ovat avuttomassa asemassa.
Jotenkin kertoo niin paljon näistä ihmisistä. Ja tuo hyökkääminen ketjuun lisää asian huvittavuutta. On ne vaan perceestä. Vielä enemmän kuin uskoisi.Niin, mikseivät he vaan hyväksyisi omaa lääkettään kiltisti ja jos tuntuu vähän pahalta, niin antaisivat vaan anteeksi ja kasvaisivat aikuisiksi.
Parhaansahan ne lapset vaan tekevät kun hoitavat vanhempansa kuten hekin tekivät.
Miksi se olisi eri asia nyt yhtä äkkiä?
Jos he tietoisesti haluavat palauttaa lapsena koettuja huonoja kokemuksia niin enpä usko että monikaan vanha haluaisi tuollaista tekojen kautta kouluttelijaa ja vahingoniloista näpäyttelijää lähistölleen. Miksi kukaan aikuinen lapsi edes haaveilisi tuollaisesta asetelmasta? Mikä se tyydytys olisi?
Se että näistä asioista voidaan puhua ja tehdä sovinto olisi se hienoin päämäärä. Juuri siksi että siinä ollaan päästy toisto yli ja kumpikin muuttunut alkuperäisestä.
Sellainen vanhempi joka ei rajoita eikä tuota mitään mielipahaa koskaan vääristää yhtälailla lapsen käsitystä itsestään, ihmissuhteista tai elämän luonteesta.
Mä en millään voi tajuta tätä ajattelua, että vanhemman pitäisi tuottaa mielipahaa tai pettymyksiä. Aina ei tietenkään voi saada kaikkea mitä haluaa, mutta maailma kyllä tuottaa pettymyksiä ja mielipahaa ihan riittävästi ilman että vanhemman oikein pitäisi näitä lapselleen aiheuttaa. Pikemminkin vanhemman homma on olla tukena ja turvana silloin kun pettymyksiä ja mielipahaa tulee.
Aikuistuvan nuoren siivet kantavat paremmin kun on saanut tukea, apua, opastusta, on saanut räpiköidäkin, mutta mahalaskujen jälkeen on saanut tukea uudelleen lentoon lähtöä varten.
Rajoittamisen ymmärrän niin, että lapsi pidetään turvassa, mutta lasta ei lytätä eikä lapsen ajatusmaailmaa tungeta pienen pieneen lokeroon.
Mun vanhemmat eivät ajatelleet näin, vaan suorastaan kiusasivat tahalleen, jotta totuttuisin kovaan maailmaan. Ja totuinhan mä, eli opin että mua saa kohdella huonosti ja mulla ei ole väliä. Vaaroja kohtasin kyllä, pahimmat kotonani, mutta edes omia ajatuksia ei olisi saanut olla.
Niin, eivät lapsetkaan halunneet tällaisia kouluttelijoita ja näpäyttelijoitä lähelleen, mutta eipä ole lapsella valinnan mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Katkerien ihmisten ketju. Tyypillistä suomalaista vihaa,
Eikö ihmiset saa kertoa mitä heille tehtiin lapsena?
Taidat itse olla lapsivihaaja ja kannattaa lasten kaltoinkohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole kukaan uhannut. Juuri joku sanoi, että häntä lyötiin lautasella päähän lapsena ja sinä teit siitä huumoria. Olet saastaa.
Hänhän teki, 90 v alasti ja häntä lautasella päähän, huumoriahan se kai hönestä. 90-vuotiaan lapsen täytyy olla vähintään 50, yläskaalana 70.
Järkyttävän lapsellista.
Pitäisi varmaan puhua huumorin sijaan ironiasta, mutta ei sillä nyt taida olla väliä mistä puhutaan, kun luupäiset ihmiset pysyy luupäisinä vaikka asiat väännetäisiin ratakiskosta.
Kun ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, niin se ei ymmärrä, vaikka kaikki maailman verbaaliset keinot käytettäisiin.
Sitä on kognitiivinen dissonanssi, umpiluupäinen ihminen suojelee psyykettään kaikin voimin, kun on niin heikko, ettei uskalla kohdata totuutta.
Nytkö "ratakiskon" vääntäjä taas alentui selittämään, kun tyhmemmät ei ymmärrä? Tuttu muista ketjuista? Kiristää varmaan sädekehä.
Mummolle keittäisin kahvit ja tarjoaisin pikkuruisista kukkakupista. Varoittaisin joka kerta, että ovat arvokas häälahja, ettei vain riko. Pullaleetaa olisi aina tarjolla ja itse tehtyjä piparkakkuja sillä samalla reseptillä, minkä kertoisin tarkalleen. Piparkakut, niin kauan kuin riitti, oli joulu tai juhannus. Mummon vielä istuessa kahvilla, kävisin salaa parvekkeella tupakalla. Luulisin, ettei mummo haista, kun ottaisin vademecum-ryypyn purskutukseen.
Tässä ketjussa on kyse omista vanhemmista. Ei mummuista.
Höh, onhan kirjoitettu appivanhemmistakin. Äläs ny ala rajottaan.
- eri -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole kukaan uhannut. Juuri joku sanoi, että häntä lyötiin lautasella päähän lapsena ja sinä teit siitä huumoria. Olet saastaa.
Hänhän teki, 90 v alasti ja häntä lautasella päähän, huumoriahan se kai hönestä. 90-vuotiaan lapsen täytyy olla vähintään 50, yläskaalana 70.
Järkyttävän lapsellista.
Pitäisi varmaan puhua huumorin sijaan ironiasta, mutta ei sillä nyt taida olla väliä mistä puhutaan, kun luupäiset ihmiset pysyy luupäisinä vaikka asiat väännetäisiin ratakiskosta.
Kun ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, niin se ei ymmärrä, vaikka kaikki maailman verbaaliset keinot käytettäisiin.
Sitä on kognitiivinen dissonanssi, umpiluupäinen ihminen suojelee psyykettään kaikin voimin, kun on niin heikko, ettei uskalla kohdata totuutta.
Nytkö "ratakiskon" vääntäjä taas alentui selittämään, kun tyhmemmät ei ymmärrä? Tuttu muista ketjuista? Kiristää varmaan sädekehä.
Mummolle keittäisin kahvit ja tarjoaisin pikkuruisista kukkakupista. Varoittaisin joka kerta, että ovat arvokas häälahja, ettei vain riko. Pullaleetaa olisi aina tarjolla ja itse tehtyjä piparkakkuja sillä samalla reseptillä, minkä kertoisin tarkalleen. Piparkakut, niin kauan kuin riitti, oli joulu tai juhannus. Mummon vielä istuessa kahvilla, kävisin salaa parvekkeella tupakalla. Luulisin, ettei mummo haista, kun ottaisin vademecum-ryypyn purskutukseen.
Tässä ketjussa on kyse omista vanhemmista. Ei mummuista.
Höh, onhan kirjoitettu appivanhemmistakin. Äläs ny ala rajottaan.
- eri -
Nuorempien mummut on tätä pahaa ikäluokkaa -45 - -50. Eli ihan aiheesta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vanhuksen joka kysymykseen oudolla sananlaskulla, pilkalla, raamatunjakeella tai vastakysymyksellä. Ilman mitään logiikkaa, tietysti. Sitten myöhemmin raivoan, kun vanhus ei tiedä tai osaa jotain asiaa, jota aikaisemmin yritti kysyä. " Johan minä sanoin, paksukallo!"
Niin mitään ei tarvitse selittää eikä todellakaan mistään tule keskustella. Huutamalla ja karjumalla naama punaisena. Sillälailla saa tahtonsa läpi, kun huutaa oikeen paljon.
No tämähän se. Nyt kun vanhus-iässä ei esim tajua mistään digi-asioinneista oikein mitään, niin onkin mahtava tilaisuus toistaa lapsena kohdatut metodit.
Kunnolla en neuvo tietenkään, vaan heitän aina vastakysymyksen: no mitäpä luulet.
Siinäpä sitten hoitaa älypuhelimellaan reseptit, lääkärit, verot ja asiat.
Ja aina voi heittää yleiskommentin: kyllä luulis jokaisen tajuavan. Tällä pääsee pitkälle.
Eikä pidä unohtaa painottaa sitä, että kaikki tämä pitää tehdä REIPPAASTI. Jos vanhus vähän epäröi, että onko tämä nyt oikea pankin viesti vai ei, pitää tiuskaista: "kyllähän sinä nyt asian tiedät, nyt laitat reippaasti pankkitietosi sinne". Ja sitten kun paljastuu, että kyseessä oli huijausviesti, haukun vanhuksen perinpohjin kun hän voikin olla niin tyhmä ja osaamaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole kukaan uhannut. Juuri joku sanoi, että häntä lyötiin lautasella päähän lapsena ja sinä teit siitä huumoria. Olet saastaa.
Hänhän teki, 90 v alasti ja häntä lautasella päähän, huumoriahan se kai hönestä. 90-vuotiaan lapsen täytyy olla vähintään 50, yläskaalana 70.
Järkyttävän lapsellista.
Pitäisi varmaan puhua huumorin sijaan ironiasta, mutta ei sillä nyt taida olla väliä mistä puhutaan, kun luupäiset ihmiset pysyy luupäisinä vaikka asiat väännetäisiin ratakiskosta.
Kun ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, niin se ei ymmärrä, vaikka kaikki maailman verbaaliset keinot käytettäisiin.
Sitä on kognitiivinen dissonanssi, umpiluupäinen ihminen suojelee psyykettään kaikin voimin, kun on niin heikko, ettei uskalla kohdata totuutta.
Nytkö "ratakiskon" vääntäjä taas alentui selittämään, kun tyhmemmät ei ymmärrä? Tuttu muista ketjuista? Kiristää varmaan sädekehä.
Mummolle keittäisin kahvit ja tarjoaisin pikkuruisista kukkakupista. Varoittaisin joka kerta, että ovat arvokas häälahja, ettei vain riko. Pullaleetaa olisi aina tarjolla ja itse tehtyjä piparkakkuja sillä samalla reseptillä, minkä kertoisin tarkalleen. Piparkakut, niin kauan kuin riitti, oli joulu tai juhannus. Mummon vielä istuessa kahvilla, kävisin salaa parvekkeella tupakalla. Luulisin, ettei mummo haista, kun ottaisin vademecum-ryypyn purskutukseen.
Tässä ketjussa on kyse omista vanhemmista. Ei mummuista.
Höh, onhan kirjoitettu appivanhemmistakin. Äläs ny ala rajottaan.
- eri -
Aloituksessa lukee seuraavaa. "Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?"
Ketju ei käsittele isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole kukaan uhannut. Juuri joku sanoi, että häntä lyötiin lautasella päähän lapsena ja sinä teit siitä huumoria. Olet saastaa.
Hänhän teki, 90 v alasti ja häntä lautasella päähän, huumoriahan se kai hönestä. 90-vuotiaan lapsen täytyy olla vähintään 50, yläskaalana 70.
Järkyttävän lapsellista.
Pitäisi varmaan puhua huumorin sijaan ironiasta, mutta ei sillä nyt taida olla väliä mistä puhutaan, kun luupäiset ihmiset pysyy luupäisinä vaikka asiat väännetäisiin ratakiskosta.
Kun ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, niin se ei ymmärrä, vaikka kaikki maailman verbaaliset keinot käytettäisiin.
Sitä on kognitiivinen dissonanssi, umpiluupäinen ihminen suojelee psyykettään kaikin voimin, kun on niin heikko, ettei uskalla kohdata totuutta.
Nytkö "ratakiskon" vääntäjä taas alentui selittämään, kun tyhmemmät ei ymmärrä? Tuttu muista ketjuista? Kiristää varmaan sädekehä.
Mummolle keittäisin kahvit ja tarjoaisin pikkuruisista kukkakupista. Varoittaisin joka kerta, että ovat arvokas häälahja, ettei vain riko. Pullaleetaa olisi aina tarjolla ja itse tehtyjä piparkakkuja sillä samalla reseptillä, minkä kertoisin tarkalleen. Piparkakut, niin kauan kuin riitti, oli joulu tai juhannus. Mummon vielä istuessa kahvilla, kävisin salaa parvekkeella tupakalla. Luulisin, ettei mummo haista, kun ottaisin vademecum-ryypyn purskutukseen.
Tässä ketjussa on kyse omista vanhemmista. Ei mummuista.
Höh, onhan kirjoitettu appivanhemmistakin. Äläs ny ala rajottaan.
- eri -
Nuorempien mummut on tätä pahaa ikäluokkaa -45 - -50. Eli ihan aiheesta on.
Äläkä valehtele. Aiheena on omat tai appivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole kukaan uhannut. Juuri joku sanoi, että häntä lyötiin lautasella päähän lapsena ja sinä teit siitä huumoria. Olet saastaa.
Hänhän teki, 90 v alasti ja häntä lautasella päähän, huumoriahan se kai hönestä. 90-vuotiaan lapsen täytyy olla vähintään 50, yläskaalana 70.
Järkyttävän lapsellista.
Pitäisi varmaan puhua huumorin sijaan ironiasta, mutta ei sillä nyt taida olla väliä mistä puhutaan, kun luupäiset ihmiset pysyy luupäisinä vaikka asiat väännetäisiin ratakiskosta.
Kun ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, niin se ei ymmärrä, vaikka kaikki maailman verbaaliset keinot käytettäisiin.
Sitä on kognitiivinen dissonanssi, umpiluupäinen ihminen suojelee psyykettään kaikin voimin, kun on niin heikko, ettei uskalla kohdata totuutta.
Nytkö "ratakiskon" vääntäjä taas alentui selittämään, kun tyhmemmät ei ymmärrä? Tuttu muista ketjuista? Kiristää varmaan sädekehä.
Mummolle keittäisin kahvit ja tarjoaisin pikkuruisista kukkakupista. Varoittaisin joka kerta, että ovat arvokas häälahja, ettei vain riko. Pullaleetaa olisi aina tarjolla ja itse tehtyjä piparkakkuja sillä samalla reseptillä, minkä kertoisin tarkalleen. Piparkakut, niin kauan kuin riitti, oli joulu tai juhannus. Mummon vielä istuessa kahvilla, kävisin salaa parvekkeella tupakalla. Luulisin, ettei mummo haista, kun ottaisin vademecum-ryypyn purskutukseen.
Tässä ketjussa on kyse omista vanhemmista. Ei mummuista.
Höh, onhan kirjoitettu appivanhemmistakin. Äläs ny ala rajottaan.
- eri -
Nuorempien mummut on tätä pahaa ikäluokkaa -45 - -50. Eli ihan aiheesta on.
Äläkä valehtele. Aiheena on omat tai appivanhemmat.
Äläpä*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhyy miksei kukaan ajattele vanhusta joka kasvatettu huonosti nyyyyh, olisit ollut lyömättä minua, mutta hänellähän on oikeus purkaa pahaa oloaan lapseensa juu juu, minun tehtäväni olla sitten se parempi ihminen aivan...
Tuo on juuri se mikä erottaa barbarian ja sivistyksen toisistaan. Taitaa olla kyllä ihan turha selittää.
Vahinkohan ei korjaannu sillä että kostetaan vaan kierre jatkuu. Hyvin moni kirjallinen taideteos pohtii koston kierteen katkaisun työläyttä. Jos sivistys ei puhuttele niin sitten tietysti lyödään, ilkutaan, pilkataan ja häpäistään mitään sen kummemmin pohtimatta. Kuten opittu on.
Nämä kostofantasioita kirjoittavat ovat sen kostonkierteen nimenomaan katkaisseet: He eivät kosta lapsena kokemiaan vääryyksiä omille lapsilleen, eivätkä edes vanhemmilleen, vaikka nämä olisivat sen ehkä ansainneet. Vanhemmilleen kostamisen sijaan he tyytyvät kirjoittamaan mustaa huumoria siitä, että mitäs jos vanhemmille maksaisi samalla mitalla takaisin. Kostofantasiointi ei ole kostoa eikä koston kierteen ylläpitoa.
Nytkö "ratakiskon" vääntäjä taas alentui selittämään, kun tyhmemmät ei ymmärrä? Tuttu muista ketjuista? Kiristää varmaan sädekehä.
Mummolle keittäisin kahvit ja tarjoaisin pikkuruisista kukkakupista. Varoittaisin joka kerta, että ovat arvokas häälahja, ettei vain riko. Pullaleetaa olisi aina tarjolla ja itse tehtyjä piparkakkuja sillä samalla reseptillä, minkä kertoisin tarkalleen. Piparkakut, niin kauan kuin riitti, oli joulu tai juhannus. Mummon vielä istuessa kahvilla, kävisin salaa parvekkeella tupakalla. Luulisin, ettei mummo haista, kun ottaisin vademecum-ryypyn purskutukseen.