AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään

No, jos olet mies, jolla on lapsia niin sun omaisuus menee niille perinnöksi. Ei uusi naisystävä mitään saa. Lapset perivät isän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Lahjakkaita ja keskimääräistä tyhmempiä syntyy geneettisen regression ansiosta kaikenlaisille vanhemmille, mutta tilastollisesti lahjakkaille vanhemmille kuitenkin syntyy lahjakkaita lapsia enemmän kuin keskimääräistä tyhmemmille. Päät Larussa tai Tapiolassa oikeasti saattavat olla vähän fiksumpia kuin Jakomäessä tai jossain maaseutukylässä.

Tämä tosiasia on vaan hyväksyttävä. 

Ei kaikessa ole kysymys yhteiskuntaluokasta ja sen periytyvyydestä tai eriarvoistavasta politiikasta vaan myös lahjakkuuden ja opiskelukykyjen periytymisestä. 

Kyllä suomalainen yhteiskunta edelleen tarjoaa kaikille lahjakkaille ja opiskeluhaluisille hyvät mahdollisuudet menestyä. 

Vasemmiston ajama tasapäistävä ja kaikkia samalla tavalla kohteleva koulujärjestelmä on syrjinyt lahjakkaita jotka tarvitsisivat oman tasoistaan opetusta. Ja tämä tulee suomalaiselle yheiskunnalle todella kalliiksi. 

Tosiat vaan on tunnustettava. Kaikki eivät synny samalla tavalla lahjakkaiksi vaikka sama ihmisarvo kaikilla onkin.

Ja tarvitsemme kiepästi huippulahjakkaiden työpanosta, jotta pystymme pitämään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa yllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Itse kannustan lapsiani lukioon ja korkeakoulutukseen. En sen takia, mistä helpoiten elannon saa, vaan siksi, millainen koulutus antaa parhaan ymmärryksen elämään yleensä. Olen tehnyt duunarinhommia itsekin ja tiedostan, että siellä on nopeita polkuja hyville palkoille, mutta elämässä on kyse muustakin kuin rahasta, siellä duunariporukoissa jää helposti hiukan näköalattomaksi. Ei välttämättä seurata uutisia tai maailman tapahtumia, ollaan kiinnostuneita vain oman kylän asioista, päätöksenteko kunnassa, eduskunnassa ja EU:ssa tuntuu vieraalta, altistutaan propagandalle. Se että miettii pelkästään helpointa reittiä palkkapussille ja kuka on päässyt lyhyimmällä koulutuksella suurimmalle palkalle, on hyvin duunariluokkainen tapa ajatella elämästä.

Kuulostat nousukkaalta.

Aika moni duunari on ammatinvaihtaja, joka ei enää työllisty entiseen, hyvin koulutettuun työhönsä. Joku taas vaihtaa vapaaehtoisesti. Vanha työ ei enää tyydytä. 

Omalla kohdallani olen hämmästellyt hyvässä asemassa olevien työntekijöiden huonoa sivistystä. Nämä ovat sitä sukupolvea, joka on mennyt koulutusputken läpi ensimmäisinä peruskoululaisina ja siitä ylöspäin. 

Tittelit on hienot, mutta henkisesti ei olla kehitytty.

"Äärioikeisto ohjaa vastustamaan rahavallan sijaan maahanmuuttajia ja vähemmistöjä, työläisidentiteetin korvaa kansallisaate."

Osalla siellä äärioikeistolla on johdossa hyvin koulutetut johtohlöt, jotka kiihottavat juuri tuommoiseen saadakseen itselleen valtaa. Suomessa esim. H-a, Purra. Lietsovat ns. tyhmempiään, joilla ei ole kriittistä ajattelua vaan lähtevät mukaan pelkoon ja vihaan. Osa itse juurikin on itse sex-vähemmistöä, mutta politiikassaan lietsovat niitä vastaan. Afd Weidel, meillä Tynkky ja Vigge esim.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Lahjakkaita ja keskimääräistä tyhmempiä syntyy geneettisen regression ansiosta kaikenlaisille vanhemmille, mutta tilastollisesti lahjakkaille vanhemmille kuitenkin syntyy lahjakkaita lapsia enemmän kuin keskimääräistä tyhmemmille. Päät Larussa tai Tapiolassa oikeasti saattavat olla vähän fiksumpia kuin Jakomäessä tai jossain maaseutukylässä.

Tämä tosiasia on vaan hyväksyttävä. 

 

Ei kaikessa ole kysymys yhteiskuntaluokasta ja sen periytyvyydestä tai eriarvoistavasta politiikasta vaan myös lahjakkuuden ja opiskelukykyjen periytymisestä. 

Kyllä suomalainen yhteiskunta edelleen tarjoaa kaikille lahjakkaille ja opiskeluhaluisille hyvät mahdollisuudet menestyä. 

 

Vasemmiston ajama tasapäistävä ja kaikkia samalla tavalla kohteleva koulujärjestelmä on syrjinyt lahjakkaita jotka tarvitsisivat oman tasoistaan opetusta. Ja tämä tulee suomalaiselle yheiskunnalle todella kalliiksi. 

 

Tosiat vaan on tunnustettava. Kaikki eivät synny samalla tavalla lahjakkaiksi vaikka sama ihmisarvo kaikilla onkin.

Ja tarvitsemme kiepästi huippulahjakkaiden työpanosta, jotta pystymme pitämään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa yllä. 

Mitenkäs tämä systeemi estää etenemisen, jos se antaa mahdollisuuksia?

Eihän se estä ketään yrittämästä!

Sinäkin olet käynyt sen läpi. Jäikö jotain saamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä mielenkiintoinen tuo artikkeli. Siinä ohuesti sivuttiin myös sitä, kuinka luokkaerojen hämärtyminen edesauttaa oikeiston pyrkimyksiä. Kun periaatteessa samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ihmiset ohjataan toistensa kimppuun (köyhät/työttömät/eläkeläiset/pienituloiset duunarit/mmuuttajat) oikeiston oma eturyhmä, ökyt, saa jatkaa tuloerojen kasvattamista ja omaa eriytymistään irti maallisista murheista ylöspäin jonnekkin omaan pikkutaivaaseen. Pikkuihmiset riitelee keskenään ja laittelee toisiaan paremmuusjärjestykseen ja aika kuluu siihen, eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen, minne valta ja varallisuus todellisuudessa siirtyy.

Ja tämä kaikki on esimerkkiä myös siitä, miksi haluan, että omat lapset opiskelee niin pitkälle kuin pää riittää. Haluan, että he pystyvät näkemään laatikon ulkopuolelle, tunnistavat tällaisia kehityssuuntia, eivätkä vain sokkona seuraa isoäänisintä mölisijää tai mieti pelkästään jotain bensan hintaa kun maailma palaa.

Väärin. Luokkasotaa ja anarkiaa lietsoo vasemmisto. Viha, kateus ja kauna on vasemmiston polttoaine.

Ai, nekö meillä ovat nyt vallassa?

Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Se, että pystyy tarvittaessa siirtymään toiseen luokkaan, ei ehkä tarkoita, ettei luokkia olisi. Itsekin puhut duunariperheistä, joten näyttäisi siltä, että yhteiskuntaluokkia kuitenkin on?

Ei duunarina olo tarkoita automaattisesti mitään luokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Ei kysymys ole siitä, etteikö niitä enää olisi vaan siitä, että niiden ylläpitäminen on keinotekoista. Hierarkia on aina luotu keinotekoisesti.

Vierailija kirjoitti:

No, jos olet mies, jolla on lapsia niin sun omaisuus menee niille perinnöksi. Ei uusi naisystävä mitään saa. Lapset perivät isän.

Tämä voi tulla uudelle vaimolle yllätyksenä.

Miten joku jaksaa tosissaan jankuttaa jostain sosiaaliluokista? Mulle ainakin ihan sama, mistä ihminen on lähtöisin ja mitä hän elämällään tekee, kunhan vaan on samalla aaltopituudella mun kanssani. Ja juuri tällaisella ajattelulla Suomesta on rakennettu niinkin iso menestystarina kuin tässä on vuosikymmenten mittaan saatu nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

70 -luvulla kommunistipiireissä pyörivät lähinnä keskiluokan opiskelijanuoret. Heille aito työläinen oli yhtä eksoottinen asia kuin nykyisinkin ylemmän keskiluokan nuorille hän on. Tietenkin kommunistit tuolloin olivat sivistyneempiä ja lukeneempia, mutta työväenluokkaa he eivät olleet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Lahjakkaita ja keskimääräistä tyhmempiä syntyy geneettisen regression ansiosta kaikenlaisille vanhemmille, mutta tilastollisesti lahjakkaille vanhemmille kuitenkin syntyy lahjakkaita lapsia enemmän kuin keskimääräistä tyhmemmille. Päät Larussa tai Tapiolassa oikeasti saattavat olla vähän fiksumpia kuin Jakomäessä tai jossain maaseutukylässä.

Tämä tosiasia on vaan hyväksyttävä. 

 

Ei kaikessa ole kysymys yhteiskuntaluokasta ja sen periytyvyydestä tai eriarvoistavasta politiikasta vaan myös lahjakkuuden ja opiskelukykyjen periytymisestä. 

Kyllä suomalainen yhteiskunta edelleen tarjoaa kaikille lahjakkaille ja opiskeluhaluisille hyvät mahdollisuudet menestyä. 

 

Vasemmiston ajama tasapäistävä ja kaikkia samalla tavalla kohteleva koulujärjestelmä on syrjinyt lahjakkaita jotka tarvitsisivat oman tasoistaan opetusta. Ja tämä tulee suomalaiselle yheiskunnalle todella kalliiksi. 

 

Tosiat vaan on tunnustettava. Kaikki eivät synny samalla tavalla lahjakkaiksi vaikka sama ihmisarvo kaikilla onkin.

Ja tarvitsemme kiepästi huippulahjakkaiden työpanosta, jotta pystymme pitämään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa yllä. 

Mitenkäs tämä systeemi estää etenemisen, jos se antaa mahdollisuuksia?

Eihän se estä ketään yrittämästä!

Sinäkin olet käynyt sen läpi. Jäikö jotain saamatta?

Huippulahjakkaat jäävät suomalaisessa koulujärjestelmässä ilman tukea jos eivät satu asumaan jonkun painotettua opetusta tarjoavan koulun läheisyydssä.

Maantietellistä eriarvoisuutta on tässä paljonkin.

Kun nyt saataisiin edes tasoryhmät on saatava takaisin kouluihin.

Teknillisessä korkeakoulussa opiskeltiin aikoinaan ensimmäiset vuodet samaa mitä USA:ssa oli opetettu jo lukiotasolla. Ja kuulemma sama jatkuu edelleen. 

Esim. matematiikan normaaliopetus kouluissa on täällä ollut jo vuosikymmeniä pahasti jäljessä USA:sta saati sitten aasialaisista kouluista. 

Tulisi valitta lahjakkaimmat ja tarjottava heille paljon enemmän. Vaadittava enemmän myös.

Tyypillinen pseudotieteilijä, joka laajentaa omat henkilökohtaiset kokemuksensa kattamaan kokonaista yhteiskuntaa. Uskon myös (myönnän etten tiedä asiaa), että tällaiset asiat nousevat huomattavasti enemmän tapetille kulttuurillisissa-, taiteellisissa- ja filosofisissa piireissä kuin vaikka teknologiassa ja luonnontieteissä. Nämä maailmat ovat yhtä kaukana toisistaan kuin työväenluokka ja Elon Muskin suku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Itse kannustan lapsiani lukioon ja korkeakoulutukseen. En sen takia, mistä helpoiten elannon saa, vaan siksi, millainen koulutus antaa parhaan ymmärryksen elämään yleensä. Olen tehnyt duunarinhommia itsekin ja tiedostan, että siellä on nopeita polkuja hyville palkoille, mutta elämässä on kyse muustakin kuin rahasta, siellä duunariporukoissa jää helposti hiukan näköalattomaksi. Ei välttämättä seurata uutisia tai maailman tapahtumia, ollaan kiinnostuneita vain oman kylän asioista, päätöksenteko kunnassa, eduskunnassa ja EU:ssa tuntuu vieraalta, altistutaan propagandalle. Se että miettii pelkästään helpointa reittiä palkkapussille ja kuka on päässyt lyhyimmällä koulutuksella suurimmalle palkalle, on hyvin duunariluokkainen tapa ajatella elämästä.

Ammattikoulun opettajana voin kertoa, että teinipoika siellä on aika hyvin perillä maailman tapahtumista ja ymmärtää oikein hyvin syy-yhteyksiä. Sanoisin, että paremmin kuin sellainen perus, sosiologiaa opiskeleva nuori nainen. Ja ehdottomasti pahiten propagandalle altistuu nykyään ihan siellä yliopistossa, ikävä kyllä. 

Tietysti ammattikouluissakin on yhteiskunnallisesti tiedostavia opiskelijoita, mutta ei ammattikoulu mitenkään edistä sitä ajattelua tai ruoki mielenkiintoa oppia lisää polittisista kehityssuunnista, yhteiskunnasta tai vaikuttamisesta siinä tai ylipäätään luovaa ajattelua. Ammattikoulussa opiskellaan ammatti ja tarvitaan poikkeuksellista sisua lähteä opiskelemaan ammattikoulupohjalta yliopistoon, jos kiinnostus tuon tyyppiseen ajatteluun on suurta.

Ja tiedän kyllä, että nuorilla on vahvoja poliittisia näkemyksiä. Heitä lietsotaan sellaiseen. Mutta perustuuko ne näkemykset tiedolle vai esimerkiksi omaa agendaansa ajavien somevaikuttajien mielipiteen muokkaukseen, se on toinen juttu.

En todellakaan tarkoittanut mitään "yhteiskunnallisesti tiedostavia opiskelijoita". Herra tietää, että meillä on niitä liikaakin, ja justiinsa siellä yliopistoissa. Tarkoitin järkeviä nuoria, jotka ymmärtävät maailmanmenoa. Ammattikoulun tai yliopiston tehtävä ei missään tapauksessa ole edistää mitään poliittista ajattelua tai yhteiskunnallista vaikuttamista! Jossain valtiotieteellisessä näitä pohditaan tieteenteon ja tutkimuksen näkökulmasta. Missä ihmeen yliopistosoosissa sinua on marinoitu? Oppi mennyt näköjään hyvin perille. 

Niin sinä tarkoitit jotain nuoria, jotka seuraa jotain Andrew Tatea ja imee vaikutteita somesta.

Ai järkevä nuori, joka ymmärtää maailman menoa on Andrew Tatea seuraava tyyppi, joka imee vaikutteita somesta? Just. Tunnut itse viettävän siellä aivan liikaa aikaa. Kyllä sata kertaa ennemmin laitan toivoni niihin ammattikoulunuoriin, kuin sinunlaisiisi polarisoidussa liemessä lilluviin hölmöihin. Tässä nähdään nyt selkeästi, ettei yliopistokoulutus takaa edes auttavaa ymmärrystä yhteiskunnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee, että pitää opiskella sosiologiaan todella pitkään, ennen kuin pääsee selville suomalaisista yhteiskuntaluokista. Siihen ei riitä 140 viikkoa yhteiskuntatieteellisessä, josta vain 35 ov oli sosiologiaa sivuaineena. 

Sosioekonominen asema on se, jota Suomessa voidaan käyttää, koska kansalaisia ei voi lajitella yksiselitteisesti eri luokkiin niin kuin eräissä maissa ammatin, koulutuksen, syntyperän, harrastusten ym. perusteella. 

Koulutus periytyy ehkä enemmän nyt kuin aikanaan peruskoulun alkuaikoina viime vuosisadan lopulla. Silloin vanhemmat kannustivat lapsiaan kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, koska heillä itsellään ei ollut aikanaan mahdollisuutta opiskella kykyjensä ja halujensa mukaan. Nyt tälläkin palstalla tunnutaan pitävän kamalana häpeänä, jos lapset eivät mene lukioon. Todellisuudessa työpaikan saanut ammattiasentaja on kolmekymppisenä paljon paremmassa taloudellisessa asemassa kuin pitkään opiskellut maisteri.

Ammattiasentaja on taloudellisesti paremmassa asemassa kolmekymppisenä, kuin opintovelkainen, melko äsken valmistunut maisteri yliopistosta. Sitä hetkeä kannattaa muistaa lämmöllä, eikä siitä kannata riekkua liikoja, sillä nelikymppisenä kaikki on muuttunut, kuten siitä eteenpäin elämän loppuun asti.

Aivan kuten entisaikojen vanhemmat toivoivat lastensa kouluttautuvan, nykyiset koulutetut vanhemmat haluavat jättää mahdollisimman hyvän elämän koulutetuille lapsilleen, jotta he voisivat jatkaa rakentamista vähän valmiimmasta, kuin uuden perustuksen valamisesta.

Pääoman kertymistä Suomessa estää moni asia, joista pahimmat kipupisteet ovat osinkojen verotus ja perintö- sekä lahjavero. Yksityisen yrityksen tulosta rangaistaan ensin 20 % verolla ja osinkoa sen jälkeen käytännössä vielä 30 - 60 % verolla. Nämä verot tulevat kaikkien muiden verojen ja maksujen jälkeen.

Kun rangaistuksenluontaisilta veroilla raiskattu yritys vielä on pystyssä ja tuottoisa, perijät maksavat yrityksen arvioidusta* arvosta 19 % perintöveroa, ja ellei ole omia lapsia, vero tuplataan. Tämän seurauksena omaisuus joko tuhoutuu veroihin Suomessa tai muuttaa muualle.

*) Verottaja käyttää arvon määritykseen samaa kaavaa jonka mukaan julkkisten holdingyhtiöiden taseet saatiin paisutettua. Kyseinen kaava on nyt kielletty seitsemän vuotta takautuvasti, mutta periessäsi firman, se on ainoa kaava, jonka Suomen verottaja soveltaa. Oikeusvaltio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita. 

Hyi helevetti. Se pitkässä toppaliivissä siellä Espoossa keikaileva keskiluokkainen täti ei kyllä todellakaan tuo mitään mielikuvaa mistään luovuudesta tai yhtään mistään tavoittelemisen arvoisesta. Erittäin kapealta vaikuttaa keskiluokkaisen tylsimyksen elämä. Ja mistä tulee tuo jäätävä halveksinta duunariammatteja kohtaan? "Paskassa möyrimistäkö" sinulle on suorittava työ? Kaupan kassat ja hoitajat, putkimiehet jne? Mitä ihmettä?! 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa. 

 

Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...

Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.

70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä. 

En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään. 

Turha romantisoida asiaa. 

Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla. 

Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.

Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta. 

Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.

Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ainakaan ole tiedossa oma yhteiskuntaluokkani.

Ei hätää. Täältä palstalta se selviää kyllä. Joku aina aloittaa tällaisen luokkaketjun, en tiedä mikä lienee tarkoitus. Todennäköisesti kaivaa esiin se luokkavihollinen näin vaalien alla.