Miksi naisilla on kaksoisstandardit seuranhaussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia minulla ei ole MITÄÄN sympatiaa naisia kohtaan, jotka muka itkevät yksinäisyyttä tai jäävät hankkimatta lapsia tai avioitumatta. Ei MITÄÄN. Melkein jokainen nainen saa helposti seuraa, mutta kun on pakko saada se komein ja paras mahdollinen mies, johon ei ole rahkeita. Ja ennen kuin joku tulee mussuttamaan, että olen incel, minä olen päinvastoin komea mies ja tiedän, mistä puhun. Minua harmittaa kovasti tavallisten miesten puolesta, että heidän tasoisensa naiset kurkottavat tähtiin ja miehiin, jotka eivät heille kuulu kuin korkeintaan yhden illan ajaksi. 

Naiset tosiaan luulevat, että koska se tasokkaampi mies kerran kastaa mulkkunsa näiden toosaan, tuo mies muka oikeasti haluaa näitä naisia. Ehei. Elä vain näissä toiveissa ja ennen kuin huomaatkaan, olet jäänyt yksin. 

En nyt oikein ymmärrä, mikä teitä joitakin miehiä riepoo. Olen ollut saman miehen kanssa parisuhteessa jo yli kaksikymmentä vuotta. Olen kyllä ylipainoinen enkä nuorena ja hoikkanakaan ollut kaunis, vielä vähemmän nyt. Olenko nyt siis jotenkin loukannut muita miehiä, kun olen ollut yhden ja saman kanssa parisuhteessa? Vai onko tässä nyt kyse niistä nuorista ja kauniista naisista, joilla on jo poikaystävä ja jotka eivät siksi lämpene jonkin satunnaisen miehen iskuyrityksille?

Miten helvetissä viestisi liittyy yhtään mihinkään, mitä sanoin? Osaatko olla tunkematta itsesi jokaiseen sinulle kuulumattomaan asiaan? Onpas narsistista käytöstä. 

Mikä teitä joitakin miehiä siis riepoo meissä naisissa? Vai onko tässä taas kyse siitä, että me ns. normaalit naiset jäämme teidän tutkanne alapuolelle, joten ette noteeraa meitä ollenkaan? Vain instamissit havaitaan ja kun he eivät kiinnostu juuri teistä, niin leimaatte kaikki naiset nirsoiksi ja koppaviksi?

Olen eri. Mutta totuus on tosiaan se, että tietynkaltaiset miehet näkevät vain kauniit naiset naisina ja kaikki muut naiset ovat kuin ilmaa, tai nähdään kuin tavaroina, joilla ei saisi olla mitään haluja, standardeja tai vaatimuksia. Nämä "ei kauniit naiset" eivät ole heidän silmissä edes ihmisiä. Siksi he puhuvat näistä naisista niin hirveällä tavalla.

Esimerkiksi ei suurinta osaa naisia kiinnosta, jos mies sanoo, että seurustelee vain isotissisen naisen kanssa. Naiset on vaan että kiva, mene etsimään isotissisiä naisia, mutta älä meidän edessä vingu niistä isotissisistä naisista.

Tää näiden insellien täällä vauvapalstalla vinkuminen on vain huomion hakua ja oman huonon persoonallisuutensa näyttämistä. He on nykyään niin epätoivoisia naisten suhteen, että negatiivinenkin huomio on huomiota. He eivät vaan ymmärrä, että pitkällä tähtäimellä se vain vähentää heidän mahdollisuutta ikinä saada kumppania.

Mistä johtuu, että niin moni nainen täällä vinkuu ukkomiehille inceleistä?

Yritämme ensin rakentavaa keskustelua, ja kun lopulta incel paljastuu vain huomiota kerjääväksi naisvihaajaksi, jolle mikään ehdotus ei käy, turhaudumme.

Leimaatteko te oikeassakin elämässä tuntemattomia ihmisiä samalla tavalla? Omien kuvitelmien pohjalta?

Kyllä leimaavat. Eivät vaan tee sitä avoimesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pitää kuulemma löytyä mies, joka vie jalat alta, täydellinen paketti."

No, itse löysin juuri tuollaisen miehen. Miksi pitäisi tyytyä sellaiseen, jonka kanssa pitkällä aikavälillä ei ole hyvä olla?

Olen itsekin löytänyt, yhdessä ollaan oltu heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen. Ja olen samaa mieltä, ettei mihinkään kompromissiin kannata tyytyä. Mutta esimerkkinä ystäväni nirsoudesta on vaikka se, että mies oli korkeakoulutettu, aloittanut nuorempana tilintarkastajana, ihan komea, harrasti urheilua, jne. Mutta hänellä ei ollut autoa, vaan tykkäsi liikkua pyörällä ympäri vuoden ja käytti huonoimmilla keleillä julkisia. Autoa lainasi välillä vanhemmiltaan. Tämä liikkumiskuvio oli ystäväni mielestä epäilyttävää. Yritin tuoda esille sitä, että oli mies millainen tahansa, ystäväni löytää hänestä aina jonkun epätäydellisyyden, joka alkaa häntä epäilyttää. Itse olen sitä mieltä, että hän ei todellisuudessa uskalla sitoutua kehenkään ja siksi keksii aina jonkun erikoisen syyn, miksi ei voi jatkaa kyseisen miehen kanssa. Yritystä hänellä kuitenkin on, koska käy deiteillä uuden ihmisen kanssa vähintään kerran kuukaudessa.

t. sama

Todennäköisesti tuo ei ollut varsinainen syy. Vaan mies oli ns. paperilla hyvä, mutta vetovoima puuttui. Ystäväsi ei varmaan nuoren ikänsä ja elämänkokemuksen puuttumisen vuoksi osannut sanoittaa itselleen, missä oli vika, kun mies oli päällisin puolin ehkä juuri sitä, mitä hän etsi. Eli tavallaan sellainen, josta olisi "pitänyt" kiinnostua. Mutta vetovoima ei tapahdu noin. Usein tällaisissa tilanteissa ihmiset etsivät jonkin konkreettisen syyn, jonka voi antaa selitykseksi muille (ja itselleen). Oikeasti syy on voinut olla vain se, että ei ollut kemiaa, mutta tätä voi olla vaikea tunnistaa, jos kuitenkin toinen on ollut kohtelias, ystävällinen ja keskustelu on kuitenkin sujunut. Usein näissä tapauksissa toinen vaikuttaa tosi mukavalta ja sympaattiselta, mutta tilanne tuntuu vähän samalta kuin olisi jonkun työkaverin seurassa. 

Joskus myös muille ihmisille annetaan jokin syy, kun ei kerrota oikeaa syytä. Joskus tällaiset oudot kriteerit voivat selittyä tällaisellakin. Tai sitten pyöräily on vain heijastellut elämäntyylien liian suurta eroavaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen nainen voi tehdä valintansa itselleen täydellisen miehen ja oman rauhan välillä"

 

Kaikki oleellinen tuli yhdessä lauseessa. Täydellinen tai ei mitään.

Olen ollut naimisissa mieheni kanssa yli 20 vuotta. Hän ei ole ihmisenä täydellinen, kuten meistä ei kukaan. Hänen ulkonäkönsä ei ole täydellinen. Silti hän on täydellinen kumppani juuri minulle. Meillä on edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen todella hauskaa keskenämme, viihdymme toistemme seurassa, seksiä on paljon. En voisi kuvitella olevani onnellisempi kenenkään muun kanssa. Ehkä sitten olen todella onnekas, ettei minun ole tarvinnut tyytyä mihinkään, vaan olen löytänyt minulle täydellisen ihmisen, jota aidosti rakastan.

Sana "täydellinen" on kokenut massiivisen arvonalennuksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ap osuu johonkin huomioillaan vaikka suuri palstayleisö alkaa vääntää havaintoa maton alle. Somedeittien nousu huumassa moni tavisnainen on nostanut rimaansa muttei omaa tasoaan. 

No miksi näin, takavuosina tanssiravintoloista huomasi että kropaltaan ja kauneudeltaan yli tavis naisia, pystyi vielä perus-pena iskemään kunhan käytös ja supliikki oli kohdallaan.

 

Nythän jo naamapakit useimmat tavismiehet saa ekassa sekunnissa somedeitissä ellei ole kuin tuuheapartainen liigapelaaja. 

Voisiko johtua myös siitä, että naiset ovat tajunneet sen uhrauksen määrän, mikä avioliittoon liittyy, eivätkä ole enää kiinnostuneita siitä diilistä, joka on kaikin puolin paska naisille?

Ongelma tulee jo siitä, jos/kun avioliittoa ajatellaan pohjimmiltaan "diilinä". Aiemmin se perustui rakkauteen, yhteisen elämän rakentamiseen, monilla perheen perustamiseen, jne. Kumppaniksi valikoitui ihminen, joka miellytti itseään ja jonka kanssa oli hyvä ja turvallista olla. Nykyisin mietitään, että mitä minä tuon pöytään ja mitä tarjottavaa hänellä on, mitä lisäarvoa juuri kyseinen henkilö pystyy tuomaan, jne.

HAH. Sulla on ihan väärinpäin. Ennenaikaa se nimenomaan perustui kylläkin talouteen. Tuo rakkauteen perustuvat avioliitot ovat nykyaikaa.

Olet väärässä. Suominaisten avioliitot perustuvat edelleen rakkauteen, mutta niitten aasialaisten kanssa avioliitot perustuvat talouteen.

Naisen rakkaus mieheen ei ole aitoa koska se voi loppua koska tahansa, mistä tahansa syystä tai ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pitää kuulemma löytyä mies, joka vie jalat alta, täydellinen paketti."

No, itse löysin juuri tuollaisen miehen. Miksi pitäisi tyytyä sellaiseen, jonka kanssa pitkällä aikavälillä ei ole hyvä olla?

Olen itsekin löytänyt, yhdessä ollaan oltu heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen. Ja olen samaa mieltä, ettei mihinkään kompromissiin kannata tyytyä. Mutta esimerkkinä ystäväni nirsoudesta on vaikka se, että mies oli korkeakoulutettu, aloittanut nuorempana tilintarkastajana, ihan komea, harrasti urheilua, jne. Mutta hänellä ei ollut autoa, vaan tykkäsi liikkua pyörällä ympäri vuoden ja käytti huonoimmilla keleillä julkisia. Autoa lainasi välillä vanhemmiltaan. Tämä liikkumiskuvio oli ystäväni mielestä epäilyttävää. Yritin tuoda esille sitä, että oli mies millainen tahansa, ystäväni löytää hänestä aina jonkun epätäydellisyyden, joka alkaa häntä epäilyttää. Itse olen sitä mieltä, että hän ei todellisuudessa uskalla sitoutua kehenkään ja siksi keksii aina jonkun erikoisen syyn, miksi ei voi jatkaa kyseisen miehen kanssa. Yritystä hänellä kuitenkin on, koska käy deiteillä uuden ihmisen kanssa vähintään kerran kuukaudessa.

t. sama

Todennäköisesti tuo ei ollut varsinainen syy. Vaan mies oli ns. paperilla hyvä, mutta vetovoima puuttui. Ystäväsi ei varmaan nuoren ikänsä ja elämänkokemuksen puuttumisen vuoksi osannut sanoittaa itselleen, missä oli vika, kun mies oli päällisin puolin ehkä juuri sitä, mitä hän etsi. Eli tavallaan sellainen, josta olisi "pitänyt" kiinnostua. Mutta vetovoima ei tapahdu noin. Usein tällaisissa tilanteissa ihmiset etsivät jonkin konkreettisen syyn, jonka voi antaa selitykseksi muille (ja itselleen). Oikeasti syy on voinut olla vain se, että ei ollut kemiaa, mutta tätä voi olla vaikea tunnistaa, jos kuitenkin toinen on ollut kohtelias, ystävällinen ja keskustelu on kuitenkin sujunut. Usein näissä tapauksissa toinen vaikuttaa tosi mukavalta ja sympaattiselta, mutta tilanne tuntuu vähän samalta kuin olisi jonkun työkaverin seurassa. 

Joskus myös muille ihmisille annetaan jokin syy, kun ei kerrota oikeaa syytä. Joskus tällaiset oudot kriteerit voivat selittyä tällaisellakin. Tai sitten pyöräily on vain heijastellut elämäntyylien liian suurta eroavaisuutta.

Olet asian ytimessä. Jos todella ihastuu niin suuretkin puutteet usein sivuutetaan. Jos ei olla ihan varmoja niin silloin pienetkin asiat voivat muuttua elämää suuremmiksi.

Esim. tuo autoasia olisi käytännössä hoitunut niin että nainen hankkii itselleen auton jos kerran sellaista haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun itse tapasin mieheni niin minulla oli hetken surustelun jälkeen sellainen "henkinen kuoppa" jossa aloin epäilemään että onko tämä mies se minulle oikea. Ei siihen epäilyyn ollut oikeasti mitään syytä. Meillä meni yhdessä mahtavasti, miehessä ei ollut mitään vikaa vaan päinvastoin roppakaupalla hyviä ominaisuuksia ja mies oli täysillä mukana suhteessa.

Luulen että tuo on se hetki joka aika monella nykynaisella tulee eteen ja siinä sitten entistä useammin päädytään siihen että katsellaan vielä muitakin. Itse aloin onneksi järjellä miettimään että tämä nyt on vain tällainen ihan luonnollinen vaihe jossa on hyvä katsoa että ei ole ihastumisen huumassa tekemässä mitään tyhmää. Ja kun järki sanoi silloin minulle että päinvastoin olen tekemässä jotain todella fiksua niin annoin sitten mennä. Enkä ole katunut.

Mutta jos en olisi tuossa hetkessä miettinyt myös järjellä niin hetkellinen tunne olisi voinut viedä toisaalle.

Itselleni ei ole koskaan tullut oman miehen kanssa tuollaista henkistä kuoppaa tai epäilyä. Kun sen oikean löytää, niin en usko, että kenellekkään mitään epäilyjä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat nirsoja, koska kykenevät siihen, ainakin lyhyissä suhteissa. Silkkaa biologiaa. Perinteisissä yhteiskunnissa tilannetta on tasoitettu hillitsemällä täysin vapaata seurustelua ja pariutumista avioliittoinstituutiolla. Silloin suurimmalle osalle löytyi tasoisena kumppani. Toisin nykyään. Itse olen hyvännäköinen mies ja yleensä olen deittaillut naisia, jotka ovat ainakin fyysisesti minua pari pykälää alempana. En ole tyhmä. Tiedostan tilanteen. Kuitenkin seuraa on kiva joskus olla. Harvoin olen deittaillut aidosti itseni tasoista kaunista naista. 

Ja täällä kuitenkin hoetaan että hyvännäköisille miehille sataa naista ovista ja ikkunoista, mikä homma? Onkohan mahdollista että et kuitenkaan ole kovin hyvännäköinen, ihan vaan harhainen tavis?

 

Tai muussa tapauksessa lienee pakko olla niin, ettei ulkonäkö olekaan ykkösasia naisten parinvalinnassa? 

Tuohan kirjoitti että on deittaillut naisia. Jos ei olisi komea niin ei deittailisi kuten minä koska ei naama kelpaa. Naiset ovat ulkonäön suhteen miehiä nirsompia varsinkin lyhyeen suhteeseen kelpuuttaviensa kanssa. Ulkonäön jälkeen tulee lukuisat muut kriteerit joilla koitetaan perustella miksi ko mies ei kelpaa.

Tottakai naiset ovat huomattavasti nirsompia seksisuhteissa. Naiset ottaa valtavan määrän riskejä seksisuhteissa, niin se on hyvä vain naisille ja heidän omalle terveydelle, että ovat nirsompia.

Teoriassa kyllä, mutta käytäntö on aivan toisenlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pitää kuulemma löytyä mies, joka vie jalat alta, täydellinen paketti."

No, itse löysin juuri tuollaisen miehen. Miksi pitäisi tyytyä sellaiseen, jonka kanssa pitkällä aikavälillä ei ole hyvä olla?

Olen itsekin löytänyt, yhdessä ollaan oltu heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen. Ja olen samaa mieltä, ettei mihinkään kompromissiin kannata tyytyä. Mutta esimerkkinä ystäväni nirsoudesta on vaikka se, että mies oli korkeakoulutettu, aloittanut nuorempana tilintarkastajana, ihan komea, harrasti urheilua, jne. Mutta hänellä ei ollut autoa, vaan tykkäsi liikkua pyörällä ympäri vuoden ja käytti huonoimmilla keleillä julkisia. Autoa lainasi välillä vanhemmiltaan. Tämä liikkumiskuvio oli ystäväni mielestä epäilyttävää. Yritin tuoda esille sitä, että oli mies millainen tahansa, ystäväni löytää hänestä aina jonkun epätäydellisyyden, joka alkaa häntä epäilyttää. Itse olen sitä mieltä, että hän ei todellisuudessa uskalla sitoutua kehenkään ja siksi keksii aina jonkun erikoisen syyn, miksi ei voi jatkaa kyseisen miehen kanssa. Yritystä hänellä kuitenkin on, koska käy deiteillä uuden ihmisen kanssa vähintään kerran kuukaudessa.

t. sama

Mikäli et ole huomannut, tuollainen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus nykyään. Kaikki koetaan epäilyttäväksi. Kaikki oletetaan valheeksi. Silti suututaan kun/jos toinen tekee saman hänelle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun itse tapasin mieheni niin minulla oli hetken surustelun jälkeen sellainen "henkinen kuoppa" jossa aloin epäilemään että onko tämä mies se minulle oikea. Ei siihen epäilyyn ollut oikeasti mitään syytä. Meillä meni yhdessä mahtavasti, miehessä ei ollut mitään vikaa vaan päinvastoin roppakaupalla hyviä ominaisuuksia ja mies oli täysillä mukana suhteessa.

Luulen että tuo on se hetki joka aika monella nykynaisella tulee eteen ja siinä sitten entistä useammin päädytään siihen että katsellaan vielä muitakin. Itse aloin onneksi järjellä miettimään että tämä nyt on vain tällainen ihan luonnollinen vaihe jossa on hyvä katsoa että ei ole ihastumisen huumassa tekemässä mitään tyhmää. Ja kun järki sanoi silloin minulle että päinvastoin olen tekemässä jotain todella fiksua niin annoin sitten mennä. Enkä ole katunut.

Mutta jos en olisi tuossa hetkessä miettinyt myös järjellä niin hetkellinen tunne olisi voinut viedä toisaalle.

Monilla on ensi huuman jälkeen vaikeaa, kun suhteen arki iskee ja kaikki ei näytäkään enää niin vaaleapunaiselta. Se euforiahuippu katosi, joten miksi jatkaa. Tunnen ystäväpiirissäni naisen, joka nimen omaan rakasti ensi huumaa. Suhteet kestivät yleensä 2-3 kuukautta. Tätä jatkui noin 20v-30v välisen ajan. Hän ihan itse kertoi, että nimen omaan rakastaa tätä ensi huumaa, kun seksiä on joka kerta kun tapaa, jne. Ihan ok sekin, mutta lyhyeksi ne suhteet aina jäivät, jota hän itsekin harmitteli. Mutta hän koki sen ensihuuman jälkeisen ajan todella tylsäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nirsoja on sukupuolesta riippumatta. Itselläni hyvä ystävä, johon tutustuin jo yläkoulussa. Naisena voi sanoa, että hän on todella nätti, ystävänä hyvä, mutta kriteerit miesten osalta on liian korkealla. Nyt ikää 26 ja hänellä on 2 lyhyttä seurustelusuhdetta, muutama tapailusuhde. Eikä kyse ole siitä, etteikö tarjontaa löytyisi, mutta hänelle ei vaan kelpaa kukaan. Käy kyllä deiteillä monta kertaa vuodessa, mutta sitten miehistä löytyy aina jotain vikoja, jotka mielestäni tuntuvat hyvin mitättömiltä. Pitää kuulemma löytyä mies, joka vie jalat alta, täydellinen paketti. Oma fiilis on, ettei ystäväni tule löytämään koskaan ketään, joka täyttäisi kaikki kriteerit.

Eli hän haluaa sellaisen miehen, johon tuntee vetoa ja ihastuu. Millä perusteella tämä on nirsoilua? Voi olla, että hän menee treffeille liian matalalla kynnyksellä (nirsoilun vastakohta), jos kerran käy tosi usein treffeillä eikä kuitenkaan kiinnostu kenestäkään. Hän on vielä sen verran nuori, että ei välttämättä osaa tehdä karsintaa etukäteen. Olen itse jo yli 40, mutta minä taas käyn treffeillä todella harvoin, koska karsin rankalla kädellä jo etuäteen. Tämän seurauksena treffeillä tavattu ihminen on isolla todennäköisyydellä kiinnostava. Ja sama kriteeri itsellänikin: vetovoimaa pitää olla. En etsi platonista suhdetta, joten seksuaalinen vetovoima on olennainen juttu.

Tässä hyvä pointti. Ei aidosti nirso ihminen käy usein treffeillä. Minä voin sanoa olevani hyvin nirso ihminen jolla on tiukat vaatimukset kumppanille, ja silloin kun seurustelin, niin en todellakaan lähtenyt usein treffeille, koska aika harva ylti niihin vaatimuksiin. No, sitten löysin nykyisen miehen kun lopetin deittailun ja päätin, että olen sinkku koko loppuelämäni

Ei treffeillä käymisen määrät kerro mitään nirsoudesta. Jos käy usein treffeillä, kertoo siitä, että haluaa löytää kumppaninen, eli haku päällä. Jos taas useista treffeistä huolimatta mikään ei johda koskaan eteenpäin, on kyse nirsoudesta ja siinä vaiheessa kannattaa katsoa peiliin. Se on helppo vedota omaan nirsouteen, kun treffikutsuja ei tule, helpompi elää itsensä kanssa.

Miten niin on nirso jos ei useista treffeistä huolimatta löydä kumppania? Entä, jos ne treffeillä tavatut eivät vaan ole olleet sellaisia, joiden kanssa olisi toteutunut molemminpuolinen kiinnostus ja vetovoima?

Ja miksi muutenkaan edes käytetään sanaa nirso pariutumisen yhteydessä? Pariutuminen on täysin vapaaehtoista. On ihan sallittua olla vaikka sinku, ja jokainen saa vapaasti määrittää oman kriteerinsä kumppanille. Eihän silloin ola olemassa mitään nirsoutta, vaan kyse on vain vapaan valinnan aikaansaamasta tilanteesta. Nirsoudetsa voidaan puhua esim. liian valikoivan ruokavalion suhteen, koska kuitenkin on pakko syödä ja pitäisi saada monipuollisesti ravinteita. Nirso ei välttämättä näitä saa. Mutta pariutumisen kohdalla ei ole mitään tällaista välttämättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on joku ihme käsitys tavismiesten ja tavisnaisten stereotypioista? Tavisnaisetko ovat niitä 4/5 naisia, joille riittää vientiä 5/5 miehiltä. Mutta tavis miehet ovat niitä 1-2/5 tyyppejä, jotka ovat ylipainoisia, isoja ongelmia hygieniansa kanssa ja asustelevat edelleen äiteen lihapatojen äärellä?

Tavis mies = Henkilö, joka käy töissä, harrastaa kavereidensa kanssa, käy välillä baareissa, huolehtii hygieniastaan, pukeutuu ihan siististi, on luonteeltaan ystävällinen ja ujo, toivoisi löytävänsä mukavan naisen, johon rakastua ja jonka kanssa jakaa arki.

 

Tavis nainen = Henkilö, joka käy töissä, harrastaa kavereidensa kanssa, käy välillä baareissa, huolehtii hygieniastaan, pukeutuu ihan siististi, on luonteeltaan ystävällinen ja ujo, toivoisi löytävänsä mukavan miehen, johon rakastua ja jonka kanssa jakaa arki.

 

Suurin osa suomalaisista on näitä taviksia, joilla on pohjimmiltaan samanlaiset haaveet elämässä. Siellä tyttöporukan baari-illassa se tavisnainen toivoo, että joku ihan mukava mies tulisi hänelle juttelemaan ja tutustumaan. Samaa toivoo se tavismies siellä äijäporukan baari-illassa.

Mistä johtuu tavisnaisen tavismiehelle osoittama ylimielisyys ja omahyväisyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pitää kuulemma löytyä mies, joka vie jalat alta, täydellinen paketti."

No, itse löysin juuri tuollaisen miehen. Miksi pitäisi tyytyä sellaiseen, jonka kanssa pitkällä aikavälillä ei ole hyvä olla?

Olen itsekin löytänyt, yhdessä ollaan oltu heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen. Ja olen samaa mieltä, ettei mihinkään kompromissiin kannata tyytyä. Mutta esimerkkinä ystäväni nirsoudesta on vaikka se, että mies oli korkeakoulutettu, aloittanut nuorempana tilintarkastajana, ihan komea, harrasti urheilua, jne. Mutta hänellä ei ollut autoa, vaan tykkäsi liikkua pyörällä ympäri vuoden ja käytti huonoimmilla keleillä julkisia. Autoa lainasi välillä vanhemmiltaan. Tämä liikkumiskuvio oli ystäväni mielestä epäilyttävää. Yritin tuoda esille sitä, että oli mies millainen tahansa, ystäväni löytää hänestä aina jonkun epätäydellisyyden, joka alkaa häntä epäilyttää. Itse olen sitä mieltä, että hän ei todellisuudessa uskalla sitoutua kehenkään ja siksi keksii aina jonkun erikoisen syyn, miksi ei voi jatkaa kyseisen miehen kanssa. Yritystä hänellä kuitenkin on, koska käy deiteillä uuden ihmisen kanssa vähintään kerran kuukaudessa.

t. sama

Todennäköisesti tuo ei ollut varsinainen syy. Vaan mies oli ns. paperilla hyvä, mutta vetovoima puuttui. Ystäväsi ei varmaan nuoren ikänsä ja elämänkokemuksen puuttumisen vuoksi osannut sanoittaa itselleen, missä oli vika, kun mies oli päällisin puolin ehkä juuri sitä, mitä hän etsi. Eli tavallaan sellainen, josta olisi "pitänyt" kiinnostua. Mutta vetovoima ei tapahdu noin. Usein tällaisissa tilanteissa ihmiset etsivät jonkin konkreettisen syyn, jonka voi antaa selitykseksi muille (ja itselleen). Oikeasti syy on voinut olla vain se, että ei ollut kemiaa, mutta tätä voi olla vaikea tunnistaa, jos kuitenkin toinen on ollut kohtelias, ystävällinen ja keskustelu on kuitenkin sujunut. Usein näissä tapauksissa toinen vaikuttaa tosi mukavalta ja sympaattiselta, mutta tilanne tuntuu vähän samalta kuin olisi jonkun työkaverin seurassa. 

Joskus myös muille ihmisille annetaan jokin syy, kun ei kerrota oikeaa syytä. Joskus tällaiset oudot kriteerit voivat selittyä tällaisellakin. Tai sitten pyöräily on vain heijastellut elämäntyylien liian suurta eroavaisuutta.

Sinähän sen paremmin tiedät kuin joku joka oikeasti kyseisen henkilön tuntee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun itse tapasin mieheni niin minulla oli hetken surustelun jälkeen sellainen "henkinen kuoppa" jossa aloin epäilemään että onko tämä mies se minulle oikea. Ei siihen epäilyyn ollut oikeasti mitään syytä. Meillä meni yhdessä mahtavasti, miehessä ei ollut mitään vikaa vaan päinvastoin roppakaupalla hyviä ominaisuuksia ja mies oli täysillä mukana suhteessa.

Luulen että tuo on se hetki joka aika monella nykynaisella tulee eteen ja siinä sitten entistä useammin päädytään siihen että katsellaan vielä muitakin. Itse aloin onneksi järjellä miettimään että tämä nyt on vain tällainen ihan luonnollinen vaihe jossa on hyvä katsoa että ei ole ihastumisen huumassa tekemässä mitään tyhmää. Ja kun järki sanoi silloin minulle että päinvastoin olen tekemässä jotain todella fiksua niin annoin sitten mennä. Enkä ole katunut.

Mutta jos en olisi tuossa hetkessä miettinyt myös järjellä niin hetkellinen tunne olisi voinut viedä toisaalle.

Monilla on ensi huuman jälkeen vaikeaa, kun suhteen arki iskee ja kaikki ei näytäkään enää niin vaaleapunaiselta. Se euforiahuippu katosi, joten miksi jatkaa. Tunnen ystäväpiirissäni naisen, joka nimen omaan rakasti ensi huumaa. Suhteet kestivät yleensä 2-3 kuukautta. Tätä jatkui noin 20v-30v välisen ajan. Hän ihan itse kertoi, että nimen omaan rakastaa tätä ensi huumaa, kun seksiä on joka kerta kun tapaa, jne. Ihan ok sekin, mutta lyhyeksi ne suhteet aina jäivät, jota hän itsekin harmitteli. Mutta hän koki sen ensihuuman jälkeisen ajan todella tylsäksi. 

Silloin hänen olisi kannattanut olla valikoivampi jo alunperin. Itselläni ei ole alkuhuuman jälkeenkään suhteet muuttuneet tylsiksi, kun on oikeasti ollut kiinnostava ja itselle sopiva kumppani, jonka kanssa ollaan seksuaalisestikin sovittu yhteen. Kyllä se vetovoima jatkuu, jos siihen on oikeasti edellytykset. Mutta jos suhteisiin lähdetään liian matalalla kynnyksellä, silloin helposti juttu lässähtää juuri 3 k:n jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ap osuu johonkin huomioillaan vaikka suuri palstayleisö alkaa vääntää havaintoa maton alle. Somedeittien nousu huumassa moni tavisnainen on nostanut rimaansa muttei omaa tasoaan. 

No miksi näin, takavuosina tanssiravintoloista huomasi että kropaltaan ja kauneudeltaan yli tavis naisia, pystyi vielä perus-pena iskemään kunhan käytös ja supliikki oli kohdallaan.

 

Nythän jo naamapakit useimmat tavismiehet saa ekassa sekunnissa somedeitissä ellei ole kuin tuuheapartainen liigapelaaja. 

Voisiko johtua myös siitä, että naiset ovat tajunneet sen uhrauksen määrän, mikä avioliittoon liittyy, eivätkä ole enää kiinnostuneita siitä diilistä, joka on kaikin puolin paska naisille?

Ongelma tulee jo siitä, jos/kun avioliittoa ajatellaan pohjimmiltaan "diilinä". Aiemmin se perustui rakkauteen, yhteisen elämän rakentamiseen, monilla perheen perustamiseen, jne. Kumppaniksi valikoitui ihminen, joka miellytti itseään ja jonka kanssa oli hyvä ja turvallista olla. Nykyisin mietitään, että mitä minä tuon pöytään ja mitä tarjottavaa hänellä on, mitä lisäarvoa juuri kyseinen henkilö pystyy tuomaan, jne.

HAH. Sulla on ihan väärinpäin. Ennenaikaa se nimenomaan perustui kylläkin talouteen. Tuo rakkauteen perustuvat avioliitot ovat nykyaikaa.

Olet väärässä. Suominaisten avioliitot perustuvat edelleen rakkauteen, mutta niitten aasialaisten kanssa avioliitot perustuvat talouteen.

Onko sinulla paljonkin kokemuksia avioliitoista aasialaisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen nainen voi tehdä valintansa itselleen täydellisen miehen ja oman rauhan välillä"

 

Kaikki oleellinen tuli yhdessä lauseessa. Täydellinen tai ei mitään.

Olen ollut naimisissa mieheni kanssa yli 20 vuotta. Hän ei ole ihmisenä täydellinen, kuten meistä ei kukaan. Hänen ulkonäkönsä ei ole täydellinen. Silti hän on täydellinen kumppani juuri minulle. Meillä on edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen todella hauskaa keskenämme, viihdymme toistemme seurassa, seksiä on paljon. En voisi kuvitella olevani onnellisempi kenenkään muun kanssa. Ehkä sitten olen todella onnekas, ettei minun ole tarvinnut tyytyä mihinkään, vaan olen löytänyt minulle täydellisen ihmisen, jota aidosti rakastan.

Sana "täydellinen" on kokenut massiivisen arvonalennuksen

Kuvaile "täydellinen" kumppani? Uskon, jos täällä pyydetään kuvailemaan omasta mielestään täydellinen kumppani, vastaukset ovat hyvinkin erilaisia. Ei täydellinen kumppani tarkoita ihmistä, joka olisi joka suhteessa täydellinen, ei sellaista ihmistä ole olemassakaan. Se, mikä on jollekin täydellinen vastinkappale, voi olla toisella ehdoton ei. Mielestäni täydellinen kumppani on juuri sellainen, jonka kanssa rakkaus syvenee vuosien mittaan, jonka kanssa on turvallista olla, joka huomioi toista ihan pyyteettömästi, sellainen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä hyvät ja huonot asiat ja johon voit aina luottaa, että hän on tukenasi ja jonka varaan voit aina laskea.

Koska miehet ovat loisia parisuhteessa. Harva tuo siihen mitään, mutta ottavat kyllä kaiken hyödyn. Olen työssäni tämän nähnyt tuhansia kertoja, missä olen tekemissä tämän seurausten kanssa tekemisissä. Miehet tulivat suhteeseen vain itsensä, ei muuta. Muuttavat naisen luokse asumaan, eivät maksa vuokraa , laskuja, ruokaa, eivät tee kotitöitä ja passuuttavat naista, eivät tee yksinkertaisesti mitään. 

Ja sitten miehet ulisevat ,miten en kyllä mitään lokkia tapaile, nainen maksakoon kahvinsa ja pullansa itse eroilla treffeillä, js muutenkin maksaa vähintään puolet ja käy töissä.... mutta minähän en mitään akkojen hommia tee.

Siksi neuvon kaikkia naisia, että olkaa todella kranttuja , kun valitsette niitä miehiä .Ja todella nirsoja. Ja älkää ottako ensimmäistä, joka tulee vastaan. Myös ulkonäön suhteen kannattaa olla kranttu, sillä mies panostaa ehkä ne 2:t ensimmäiset treffit ja sitten se ei enää viitsi. Ja älkää ottako työtöntä, miestä, jolla on useita lapsia edellissitä suhteista, kannattaa miettiä sitä yhtäkin lasta, kaikki aika ja raha menee siihen. Ja muistakaa , että miehille se oma perhe,  kaverir ja harrastukset ovat tärkeimmät, sitten tulee vasta se "nainen"- eli naisen pitää mylsutua miehen elämänn, ei niin, että molemmat joustavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ap osuu johonkin huomioillaan vaikka suuri palstayleisö alkaa vääntää havaintoa maton alle. Somedeittien nousu huumassa moni tavisnainen on nostanut rimaansa muttei omaa tasoaan. 

No miksi näin, takavuosina tanssiravintoloista huomasi että kropaltaan ja kauneudeltaan yli tavis naisia, pystyi vielä perus-pena iskemään kunhan käytös ja supliikki oli kohdallaan.

 

Nythän jo naamapakit useimmat tavismiehet saa ekassa sekunnissa somedeitissä ellei ole kuin tuuheapartainen liigapelaaja. 

Voisiko johtua myös siitä, että naiset ovat tajunneet sen uhrauksen määrän, mikä avioliittoon liittyy, eivätkä ole enää kiinnostuneita siitä diilistä, joka on kaikin puolin paska naisille?

Ongelma tulee jo siitä, jos/kun avioliittoa ajatellaan pohjimmiltaan "diilinä". Aiemmin se perustui rakkauteen, yhteisen elämän rakentamiseen, monilla perheen perustamiseen, jne. Kumppaniksi valikoitui ihminen, joka miellytti itseään ja jonka kanssa oli hyvä ja turvallista olla. Nykyisin mietitään, että mitä minä tuon pöytään ja mitä tarjottavaa hänellä on, mitä lisäarvoa juuri kyseinen henkilö pystyy tuomaan, jne.

HAH. Sulla on ihan väärinpäin. Ennenaikaa se nimenomaan perustui kylläkin talouteen. Tuo rakkauteen perustuvat avioliitot ovat nykyaikaa.

Olet väärässä. Suominaisten avioliitot perustuvat edelleen rakkauteen, mutta niitten aasialaisten kanssa avioliitot perustuvat talouteen.

Onko sinulla paljonkin kokemuksia avioliitoista aasialaisten kanssa?

Minä olen eri, mutta minulla on toisen käden kokemusta: asuin Thaimaassa töiden takia 20 vuotta. Ja koska osasin kieltä ,niin autoin usein pulaan joutuneita suomalaisia siellä. Suurin osa suhteista on ihan hyötysihtrita, sanoisin sitä jopa paikallisten naisten ammatiksi. 

No uskoisin, että on iso osa naisia, jotka eivät hae yhtään mitään eivätkä edes ole noissa deittisovelluksissa. Ne, kun on täynnä alkoholiin meneviä elämäntapatyöttömiä, joilla on vähän rikostaustaa, mielenterveys- ja rahaongelmia, huonot käytöstavat ja epäsiisti olemus. Tämmöinen adonis suuttuu ja huorittelee/läskittelee, jos tämä tavallinen kaupankassa, jolla nelikymppisenä on ehkä jo suhdetaustaa/lapsia ei sitten innostukaan tilaisuudesta pariutua tämän "tavismiehen" kanssa. Kyseiset viisikymppiset ukot vieläpä hakee seuraa parikymppisistä misseistä. Pitää olla lapseton, isot tissit ja mielellään hyvä ruuanlaitossa. Niinkuin kuka hullu tommosen kaa perustaisi perheen?? 

Itse pari vuotta kokeilin deittisovelluksia ja kävin treffeillä, kunnes kyllästyin näihin suomalaisiin "tavismiehiin". Mulla on lähes aikuiset lapset, omaisuutta ja mielekäs työ.  Jos tapaan joskus jonkun, niin mieluummin vaikka harrastuksen kautta tai muuten spontaanisti. Luulenpa, että ei suurimmalle osalle naisista tarvitse olla mikään Hollywood julkkiksen ulkonäöllä varustettu tohtori. Riittää, kun on elämänhallinta kunnossa, perussiisti olemukseltaan ja kiinnostunut muustakin kuin pornosta ja kaljan kittaamisesta kotisohvalla. 

Ymmärrätkö sitten sen, että se tavismies ei kelpuuta tavisnaista vaan hakee instabeibeä? Yli 40v mies jotain 20-vuotiasta neitokaista?

Kyllä se on miehilläkin miettimisen paikka miksi se tavisnainen ei kelpaa ihan tavismiehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun itse tapasin mieheni niin minulla oli hetken surustelun jälkeen sellainen "henkinen kuoppa" jossa aloin epäilemään että onko tämä mies se minulle oikea. Ei siihen epäilyyn ollut oikeasti mitään syytä. Meillä meni yhdessä mahtavasti, miehessä ei ollut mitään vikaa vaan päinvastoin roppakaupalla hyviä ominaisuuksia ja mies oli täysillä mukana suhteessa.

Luulen että tuo on se hetki joka aika monella nykynaisella tulee eteen ja siinä sitten entistä useammin päädytään siihen että katsellaan vielä muitakin. Itse aloin onneksi järjellä miettimään että tämä nyt on vain tällainen ihan luonnollinen vaihe jossa on hyvä katsoa että ei ole ihastumisen huumassa tekemässä mitään tyhmää. Ja kun järki sanoi silloin minulle että päinvastoin olen tekemässä jotain todella fiksua niin annoin sitten mennä. Enkä ole katunut.

Mutta jos en olisi tuossa hetkessä miettinyt myös järjellä niin hetkellinen tunne olisi voinut viedä toisaalle.

Itselleni ei ole koskaan tullut oman miehen kanssa tuollaista henkistä kuoppaa tai epäilyä. Kun sen oikean löytää, niin en usko, että kenellekkään mitään epäilyjä tulee.

Kun minulle ei ole tullut niin kenellekään ei voi tulla?

Voi elämä ihmiset ovat sitten itsekeskeisiä.