Tajusin että en todennäköisesti tule koskaan saamaan lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni on sanonut jo kauan sitten, ettei hän tee lapsia. Ja mulle se on enemmän kuin fine. Itse en todellakaan jaksaisi yhtään huutavaa ipanaa. 

Onhan tuo paljon parempi kuin saada lapsenlapseksi n-sana, hyi saaaaaaa--na

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Onpa outo kirjoitus.

vaikka sinulla olisi sata lapsenlasta, niin sinua ei muisteta. 

Minä olen meidän suvusta viimeinen, joka muistaa isoäitini. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei häntä muista. Lapseni eivät ehtineet tavata häntä.
 

Olen äidilleni koettanut vinkata, että ottaisi siskonsa tyttären pojasta itselleen lapsenlasta. Tällä tyttärellä ei mene kovin hyvin ja välinsä äitiinsäkin on huonot. Jo olemassa olevilla lapsilla ei voi koskaan olla liikaa välittäviä aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Onpa outo kirjoitus.

vaikka sinulla olisi sata lapsenlasta, niin sinua ei muisteta. 

Minä olen meidän suvusta viimeinen, joka muistaa isoäitini. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei häntä muista. Lapseni eivät ehtineet tavata häntä.
 

Onpa outo kirjoitus. En ole koskaan tavannut isäni vanhempia, mutta isäni on kertonut hänestä paljon tarinoita jotka ovat jääneet elämään myös lasteni tarinoissa. 

Mun lapseni ovat jo keski-ikäisiä eikä kumpikaan halua lapsia. Mulle se on ihan ok. Nyt on koulujen syysloma ja siskoni lapsenlapset ovat tämän viikon hänellä. Siskolleni se on ihan ok ja mulle taas on ihan ok, että mulla ei ole täällä muita huolehdittavia kuin kissani. 

Tavallaan ymmärrän aloittajan pohdinnat, mutta itse en koe, että jonkun pitäisi 100 vuoden päästä muistella just minua. Olen kuullut sanonnan, että ihminen kuolee 3 kertaa. Ensimmäisen kerran, kun sydän pysähtyy. Toisen kerran, kun on hautajaiset. Ja kolmannen kerran, kun kukaan ei enää lausu hänen nimeään. Itse en pidä tätä mitenkään surullisena asiana. 

Maailmassa on liikaakin väkeä. Ihan hyvä juttu.

Et voi vaikuttaa lasten elämänvalintoihin, Ap. Hyväksy ne.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Toisaalta se on ihan loogista, että osa suvuista sammuu.

Se on aina ollut niin, ja tulee aina oleman. 

Mutta meidän suku ei varmasti sammu ennen kuin maapallo siihen pakottaa, se on selvä. Sehän näkyy näiden sammuvien sukujen arvoissa ja arvovalinnoissa ja usein ihan perhekulttuurissa (sen olemattomuudessa) miksi suku sammuu, ja on täten heidän oma valintansa jota tuskin sureksivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Onpa outo kirjoitus.

vaikka sinulla olisi sata lapsenlasta, niin sinua ei muisteta. 

Minä olen meidän suvusta viimeinen, joka muistaa isoäitini. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei häntä muista. Lapseni eivät ehtineet tavata häntä.
 

Onpa outo kirjoitus. En ole koskaan tavannut isäni vanhempia, mutta isäni on kertonut hänestä paljon tarinoita jotka ovat jääneet elämään myös lasteni tarinoissa. 

Nuo jutut vähenee kierros kierrokselta. 
Itse en muista enää mitään isoisovanhemmistani. Mulla on heistä (8 kpl) yksi muisto ja yksi esine. 
Lapseni tietävät jo kuolleista isovanhemmistaan useita tarinoita ja valokuvia. Mutta ne tuskin siirtyvät heidän lapsilleen. 3 sukupolvea alkaa olla se maksimi. 

Tottakai nyt on dataa ja kuvaa mutta kiinnostaako ne ketään🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Onpa outo kirjoitus.

vaikka sinulla olisi sata lapsenlasta, niin sinua ei muisteta. 

Minä olen meidän suvusta viimeinen, joka muistaa isoäitini. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei häntä muista. Lapseni eivät ehtineet tavata häntä.
 

Onpa outo kirjoitus. En ole koskaan tavannut isäni vanhempia, mutta isäni on kertonut hänestä paljon tarinoita jotka ovat jääneet elämään myös lasteni tarinoissa. 

Tarinat ovat vain tarinoita, ei muistamista. 

Kyllä minäkin olen kuullut, kuinka isoisäni isä oli ensimmäisessa eduskunnassa kansanedustajana. Mutta se on samanlainen tarina kuin sinun isäsi olisi siellä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni on sanonut jo kauan sitten, ettei hän tee lapsia. Ja mulle se on enemmän kuin fine. Itse en todellakaan jaksaisi yhtään huutavaa ipanaa. 

Sama, onneksi omani ei ollut huutava ipana, johtuisko kasvatuksesta?

Hienoa osasit siis heti vastasyntyneen kasvattaa niin ettei esim koliikkia tullut ? Kannattaa nyt jakaa ohjeita "näin kasvatat vastasyntyneen, ettei itki koskaan edes nälkäänsä" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Onpa outo kirjoitus.

vaikka sinulla olisi sata lapsenlasta, niin sinua ei muisteta. 

Minä olen meidän suvusta viimeinen, joka muistaa isoäitini. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei häntä muista. Lapseni eivät ehtineet tavata häntä.
 

Onpa outo kirjoitus. En ole koskaan tavannut isäni vanhempia, mutta isäni on kertonut hänestä paljon tarinoita jotka ovat jääneet elämään myös lasteni tarinoissa. 

Ihmiset ovat erilaisia. Isäni isä kuoli ennenkuin olin edes syntynyt. Ei isäni koskaan hänestä mitään tarinoita lapsilleen kertonut. Ehkä ihan lapsuudessani saattoi isästään muiden aikuisten - varsinkin sisarustensa - kanssa jotain keskustellakin, mutta ei meitä lapsia kiinnostanut aikuisten jutut. Muutaman valokuvan olen isoisästäni nähnyt, tiedän hänen nimensä ja  ammattinsa ja tiedän mihin kuoli. Muuta en hänestä tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Mulla ei ole edes omien vanhempieni kuvia seinilläni saati sitten isovanhempieni. Eipä kyllä ollut omilla vanhemmilanikaan omien vanhempiensa kuvia seinillään. Valokuva-albumeista löytyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Onpa outo kirjoitus.

vaikka sinulla olisi sata lapsenlasta, niin sinua ei muisteta. 

Minä olen meidän suvusta viimeinen, joka muistaa isoäitini. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei häntä muista. Lapseni eivät ehtineet tavata häntä.
 

Onpa outo kirjoitus. En ole koskaan tavannut isäni vanhempia, mutta isäni on kertonut hänestä paljon tarinoita jotka ovat jääneet elämään myös lasteni tarinoissa. 

Meidän suvussa puhutaan mm. 100 vuotta sitten eläneestä sukulaisnaisesta, jolla ei edes ollut omia jälkeläisiä. 

Saati sitten muista. Sukurakkailla, sosiaalisilla ihmisillä se on tällaista. 

Vierailija kirjoitti:

Reilu parikymppinen tytär juuri ilmoitti ottavansa kissan. Olen iloinen ja ylpeä, että opiskelee, matkustelee, harrastaa, eikä ole ottanut poikakavereita tai miehiä ylipäätään elämäänsä.

Miten se kissan kanssa onnistuu, toi matkustaminen?

Minä olin iloinen, kun lapseni ilmoittivat etteivät koskaan tule hankkimaan lapsia. 

Maailma on vain niin hullu.

Vierailija kirjoitti:

USA:n terveysministeri Kennedy: "Lapsettomuus on geneettistä. Jos vanhemmillasi ei ole lapsia, todennäköisesti sinäkään et saa."

😂 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Onpa outo kirjoitus.

vaikka sinulla olisi sata lapsenlasta, niin sinua ei muisteta. 

Minä olen meidän suvusta viimeinen, joka muistaa isoäitini. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei häntä muista. Lapseni eivät ehtineet tavata häntä.
 

Onpa outo kirjoitus. En ole koskaan tavannut isäni vanhempia, mutta isäni on kertonut hänestä paljon tarinoita jotka ovat jääneet elämään myös lasteni tarinoissa. 

Tarinat ovat vain tarinoita, ei muistamista. 

Kyllä minäkin olen kuullut, kuinka isoisäni isä oli ensimmäisessa eduskunnassa kansanedustajana. Mutta se on samanlainen tarina kuin sinun isäsi olisi siellä ollut.

Tietysti se on henkilön muistamista, muistelua, kun hän pysyy tarinoissa ja hänestä puhutaan. 

Sitten kun kukaan ei enää muista, kukaan ei enää puhu, olet virallisesti kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset ovat kyllä ihania niin kauan, kun heitä ei tarvitse olla jatkuvasti hoitamassa, vaatettamassa, viem'ässä harrastuksiin jne. Minulla on kolme alle 10-vuotiasta tyttärentytärtä. Pienestä pitäen lapset ovat oolleet paljon minu hoidossani, kun vanhemmat ovat halunneet viettää kahdenkeskistä aikaa, haarrastaa, matkustaa, lomailla. Nyt kun olen eläkkeellä, ei aikaa tunnu jäävän muuhun kuin näiden lasten hoitamiseen.  Pienin, 4v, tuntuu olevan jatkuvasti kiepänä ja silloin luonnollisesti mummi on se, jonka täytyy hoitaa lasta, kun vanhemmat eivät halua jäädä sen vuoksi pois töistä.  Eskarilaista pitää olla lähes päivittäin  hakemassa iltapäivällä ensin meille ja kuskaamaan sitten harrastuksiin. Koululainen puolestaan haluaa viettää aikaa mieluummin meillä kuin kotonaan, koska koulu loppuu klo 13-15 ja vanhemmat kotiutuvat vasta klo 17 jälkeen.

Myös kaikenlaisiin hankintoihin on käytänössä pakko osallistua. Tytär on opettanut lapsensa niin , että nämä kysyvät, ostaisitteko mummi ja vaari mulle ratsastukypärän/luistimet/polkupyörän/kännykän/vaatteita jne... kun iskällä ja äitillä on niin paljon laskuja maksamatta.

Minkäänlainen keskutelu tyttären kanssa ei onnistu, koska pienikin kommentti asiasta saa tyttären huutaman täyttä kurkkua, kuinka olemme itsekkäitä, emme halua koskaan hoitaa lapsenlapsia, kuinka ollaan nuukia rahoistamme.

Ihan toivoton pattitilanne siis. Vielä jaksan lasten kanssa puuhastella, mutta kyllä minullakin olisi omia menoja enkä aina haluaisi olla maksumiehenä.

Sinä itse olet kasvattanut lapsistasi rajattomia, kun et selvästi osaa pitää jämäkästi puoliasi ja asettaa niitä rajoja. Nyt niität sitä satoa jo toisessa polvessa. Kasvata nyt vihdoin se selkäranka, ei kaikkeen tarvitse suostua. Ja ihan asiallisesti voit pitää puolesi, ei ole lastesi vika että olet heidät tuohon totuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

Onpa outo kirjoitus.

vaikka sinulla olisi sata lapsenlasta, niin sinua ei muisteta. 

Minä olen meidän suvusta viimeinen, joka muistaa isoäitini. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei häntä muista. Lapseni eivät ehtineet tavata häntä.
 

Onpa outo kirjoitus. En ole koskaan tavannut isäni vanhempia, mutta isäni on kertonut hänestä paljon tarinoita jotka ovat jääneet elämään myös lasteni tarinoissa. 

Tarinat ovat vain tarinoita, ei muistamista. 

Kyllä minäkin olen kuullut, kuinka isoisäni isä oli ensimmäisessa eduskunnassa kansanedustajana. Mutta se on samanlainen tarina kuin sinun isäsi olisi siellä ollut.

Tietysti se on henkilön muistamista, muistelua, kun hän pysyy tarinoissa ja hänestä puhutaan. 

Sitten kun kukaan ei enää muista, kukaan ei enää puhu, olet virallisesti kuollut. 

Kyllä tuo isoisäni isä kuoli virallisesti jo 50-luvulla.

Minusta kyse ei ole sukurakkaudesta, kuten edelläoleva kirjoittaja sanoi. Toiset ihmiset vain elävät menneisyydessä, ja he puhuvat menneistä sukupolvista. Oma äitini eli koko elämänsä menneessä. Ja tarinaa riitti. 

Mieheni taas ei puhu mitään menneestä, koska hänelle ei mennyttä ole enää olemassa. Hän suuntaa koko ajan katseensä tuleviin mahdollisuuksiin. Häntä ei edes kiinnosta kuulla, mitä joku teki joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa.

Siis se kuinka lukemattomien sukupolvien työ muuttuu teidän sukuhaaran osalta turhaksi.

Suku loppuu, ja kukaan ei teitä muista, ei teidän nimiänne anna jälkeläisilleen, ei pidä teidän kuvianne seinillään ja kerro lapsilleen teistä, isoisoisovanhemmistaan.

Saamattomuus ja laiskuus tuhoaa tämän maan ja kansan.

"Me ollaan asuttu meidän sukutilalla jo 300 vuotta!"