Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko äitipuolelta vaatia osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen?
04.10.2026 |
Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten, ja lapsi asuu nykyään pääasiassa minun ja nykyisen vaimoni kanssa. Vaimoni tulee lapsen kanssa ihan hyvin toimeen, mutta hän on alusta asti sanonut, ettei halua ottaa vastuuta lapsen kasvatuksesta tai hoidosta, koska kyseessä ei ole hänen oma lapsensa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki lapseen liittyvä jää minulle: kuskaamiset, ruuat, kouluhommat, harrastukset ja muut arjen asiat. Ymmärrän tietenkin, että ensisijainen vastuu on minulla ja lapsen äidillä, mutta tuntuu silti oudolta, että samassa taloudessa asuva puoliso haluaa täysin irtisanoutua lapsiperhearjesta.
Voiko mielestänne äitipuolelta kohtuudella odottaa jonkinlaista osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen, jos lapsi kuitenkin asuu suurimman osan ajasta meidän kanssamme?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Kunpa lapsia sisimmässään, rehellisesti sanottuna inhoavat aikuiset olisivat sen verran vastuullisia, etteivät tunkeutuisi osaksi yhtäkään (hajonnutta) lapsiperhettä. Aivan kuin paha haltija/haltijatar lapsen elämässä, eikä vain elämässä, vaan KODISSA. Vaikka vielä nippanappa käyttäytyisi nuivan asiallisesti, lapsi kyllä aistii, että häntä vihataan. Ei riitä edes sanat kuvaamaan, miten vahingollista tuo on lapselle ja miten pysyvät jäljet tuo jättää. Ei voi samassa taloudessa elävillä olla noin erillisiä elämiä, että vanhemman uusi puoliso ei halua olla missään tekemisissä lapsen/lasten kanssa. Ja vanhemmat, älkää ottako tällaista "en halua tietää lapsestasi mitään" -aikuista elämäänne, miettikää lapsenne psyykkistä hyvinvointia!!! Perheen hajoaminen on lapselle jo tarpeeksi rankkaa (toki se on joskus välttämätöntä), niin siihen vielä päälle tälläinen painajainen, että täytyy asua "kunpa sinua ei olisi olemassa" -aikuisen kanssa.
Vanhempi kärsii kun uusi puoliso ei hyväksy lasta, uusi puoliso kärsii lapsen olemassaolosta ja lapsi kärsii tästä vihamielisen (vaikkei sitä lapselle suoraan/täysin avoimesti osoitettaisikaan) aikuisen läsnäolosta hänen elämässään.
Lapsista pitämättömät aikuiset sivuuttakoon lapsia omaavat kumppaniehdokkaat jo kättelyssä ja eronneet vanhemmat suojelkoon lapsiaan kumppaniehdokkailta, jotka eivät lastanne/lapsianne oikeasti hyväksy.
Täysin samaa mieltä lapsia vihaavista aikuisista (lisäisin joukkoon myös ei-vihaavat, mutta kypsymättömät ihmiset jotka eivät kestä esim. sitä, että lapsi vie puolison aikaa ja huomiota), mutta mielestäni on ihan mahdollista olla lapsesta pitävä, kiva vanhempipuoli vaikka biovanhempi hoitaa lapsen käytännön asiat. Vanhempipuolen ja lapsen välinen dynamiikka voi tällöin olla kaverillinen johon ei liity huolenpitosuhdetta. Vähän kuin voisi olla lapsen ja vanhemman hyvän ystävän välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa lapsia sisimmässään, rehellisesti sanottuna inhoavat aikuiset olisivat sen verran vastuullisia, etteivät tunkeutuisi osaksi yhtäkään (hajonnutta) lapsiperhettä. Aivan kuin paha haltija/haltijatar lapsen elämässä, eikä vain elämässä, vaan KODISSA. Vaikka vielä nippanappa käyttäytyisi nuivan asiallisesti, lapsi kyllä aistii, että häntä vihataan. Ei riitä edes sanat kuvaamaan, miten vahingollista tuo on lapselle ja miten pysyvät jäljet tuo jättää. Ei voi samassa taloudessa elävillä olla noin erillisiä elämiä, että vanhemman uusi puoliso ei halua olla missään tekemisissä lapsen/lasten kanssa. Ja vanhemmat, älkää ottako tällaista "en halua tietää lapsestasi mitään" -aikuista elämäänne, miettikää lapsenne psyykkistä hyvinvointia!!! Perheen hajoaminen on lapselle jo tarpeeksi rankkaa (toki se on joskus välttämätöntä), niin siihen vielä päälle tälläinen painajainen, että täytyy asua "kunpa sinua ei olisi olemassa" -aikuisen kanssa.
Vanhempi kärsii kun uusi puoliso ei hyväksy lasta, uusi puoliso kärsii lapsen olemassaolosta ja lapsi kärsii tästä vihamielisen (vaikkei sitä lapselle suoraan/täysin avoimesti osoitettaisikaan) aikuisen läsnäolosta hänen elämässään.
Lapsista pitämättömät aikuiset sivuuttakoon lapsia omaavat kumppaniehdokkaat jo kättelyssä ja eronneet vanhemmat suojelkoon lapsiaan kumppaniehdokkailta, jotka eivät lastanne/lapsianne oikeasti hyväksy.
Täysin samaa mieltä lapsia vihaavista aikuisista (lisäisin joukkoon myös ei-vihaavat, mutta kypsymättömät ihmiset jotka eivät kestä esim. sitä, että lapsi vie puolison aikaa ja huomiota), mutta mielestäni on ihan mahdollista olla lapsesta pitävä, kiva vanhempipuoli vaikka biovanhempi hoitaa lapsen käytännön asiat. Vanhempipuolen ja lapsen välinen dynamiikka voi tällöin olla kaverillinen johon ei liity huolenpitosuhdetta. Vähän kuin voisi olla lapsen ja vanhemman hyvän ystävän välillä.
Tämä ei varmaan kuitenkaan toimi jos asutaan yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa lapsia sisimmässään, rehellisesti sanottuna inhoavat aikuiset olisivat sen verran vastuullisia, etteivät tunkeutuisi osaksi yhtäkään (hajonnutta) lapsiperhettä. Aivan kuin paha haltija/haltijatar lapsen elämässä, eikä vain elämässä, vaan KODISSA. Vaikka vielä nippanappa käyttäytyisi nuivan asiallisesti, lapsi kyllä aistii, että häntä vihataan. Ei riitä edes sanat kuvaamaan, miten vahingollista tuo on lapselle ja miten pysyvät jäljet tuo jättää. Ei voi samassa taloudessa elävillä olla noin erillisiä elämiä, että vanhemman uusi puoliso ei halua olla missään tekemisissä lapsen/lasten kanssa. Ja vanhemmat, älkää ottako tällaista "en halua tietää lapsestasi mitään" -aikuista elämäänne, miettikää lapsenne psyykkistä hyvinvointia!!! Perheen hajoaminen on lapselle jo tarpeeksi rankkaa (toki se on joskus välttämätöntä), niin siihen vielä päälle tälläinen painajainen, että täytyy asua "kunpa sinua ei olisi olemassa" -aikuisen kanssa.
Vanhempi kärsii kun uusi puoliso ei hyväksy lasta, uusi puoliso kärsii lapsen olemassaolosta ja lapsi kärsii tästä vihamielisen (vaikkei sitä lapselle suoraan/täysin avoimesti osoitettaisikaan) aikuisen läsnäolosta hänen elämässään.
Lapsista pitämättömät aikuiset sivuuttakoon lapsia omaavat kumppaniehdokkaat jo kättelyssä ja eronneet vanhemmat suojelkoon lapsiaan kumppaniehdokkailta, jotka eivät lastanne/lapsianne oikeasti hyväksy.
Täysin samaa mieltä lapsia vihaavista aikuisista (lisäisin joukkoon myös ei-vihaavat, mutta kypsymättömät ihmiset jotka eivät kestä esim. sitä, että lapsi vie puolison aikaa ja huomiota), mutta mielestäni on ihan mahdollista olla lapsesta pitävä, kiva vanhempipuoli vaikka biovanhempi hoitaa lapsen käytännön asiat. Vanhempipuolen ja lapsen välinen dynamiikka voi tällöin olla kaverillinen johon ei liity huolenpitosuhdetta. Vähän kuin voisi olla lapsen ja vanhemman hyvän ystävän välillä.
Tämä ei varmaan kuitenkaan toimi jos asutaan yhdessä
Voisin kuvitella, että pitkälti toimii, esim. samaan tyyliin kuin että vanhemman hyvä ystävä asuu vanhemman ja lapsen kämppiksenä. On tietenkin kiva lapselle, juttelee ystävällisesti jne jos ovat kotona samaan aikaan, mutta elää omien aikataulujensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut mieleen sopia asioista ennen yhteenmuuttoa? Vai sovitte ja alat yksipuolisesti muuttamaan sovittua?
Mitä tuossa on sopimista? Uusi vaimo on ole lain silmissä vastuussa muiden lapsista. Huoltajat hoitakoon mukulansa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Asutte samassa taloudessa ja elätte perheenä. Kuluja ei voi vaatia maksamaan, mutta osallistumaan kyllä muutoin.
"Vaimoni tulee lapsen kanssa ihan hyvin toimeen, mutta HÄN ON ALUSTA ASTI SANONUT, ETTEI HALUA OTTAA VASTUUTA LAPSEN KASVATUKSESTA TAI HOIDOSTA, koska kyseessä ei ole hänen oma lapsensa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, hoida itse pentusi. Se ei ole kenenkään muun riesa. Itse olet lapsen tehnyt.
olet törkeä ja mauton. mee kaivoon häpeämään. oksetat
Perheellinen mies tai nainen on pakettiratkaisu. Lapsella on toki omat vanhemmat, mutta jos minkäänlainen vastuu ei kiinnosta niin miksi muutetaan yhteen? Seurustella voi lapsivapaat viikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi. Hän on tehnyt alusta asti asian selväksi, mikä siinä sulle jäi epäselväksi?
kyllä. kohtuudella. hän on valinnut kumppanin jolla on lapsi- a.
samassa taloudessa jaetaan arkea. aivan ei voi pestä käsiään lapsesta. ehdottomasti. läksyjä, kuljetus, ruokaa tekee ilmeisesti kaikille- vai.... seurustelua, läsnäoloa, ulkoilua ja mikä fiksua-- joskus joku ihan vaan heidän juttu, leffa, kahvila, ostoksia tms.
hyvää ja tunnelmallista syksyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi. Ei ole verisukulainen.
olet niin väärässä- olet jopa tyhmä ja nolo.
Vierailija kirjoitti:
Faktat: Synnyttäjä ja siittäjä hoitaa. Jos eivät hoida hoitaa kunta tai valtio.
olet äääliö ja syvä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhenjäsenet osallistuvat ja jakavat arkea. joku akka pyörisi siinä irrallisena- ei moinen sovi.
kohtuudella jotain apua pitää kyetä tarjoamaan. yhteinen perhe tuossa muodossa. on nolo jos ei mitään tee.
hän tiesi tullessaan, että lapsi on.
Vierailija kirjoitti:
perhenjäsenet osallistuvat ja jakavat arkea. joku akka pyörisi siinä irrallisena- ei moinen sovi.
kohtuudella jotain apua pitää kyetä tarjoamaan. yhteinen perhe tuossa muodossa. on nolo jos ei mitään tee.
hän tiesi tullessaan, että lapsi on.
Eikö alusta saakka ollut myös selvää että hän ei tule osallistumaan.
Milläs vaadit jos toinen ei osallistu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktat: Synnyttäjä ja siittäjä hoitaa. Jos eivät hoida hoitaa kunta tai valtio.
olet äääliö ja syvä sellainen.
Ei, vaan te lusmut vanhemmat olette. Jos lapsella on jo kaksi huoltajaa,, niin hoitakoot keskenään lapsensa asiat. Ei ole muiden tehtävä alkaa piiaksi muiden lapselle.
Vaatia miten? Oikeusteitse? No et voi. Jos vaimo on alusta asti sanonut ettei halua hoitaa, niin mikä siinä on epäselvää? Miksi miehet aina kuvittelee voivansa päsmäröidä.
Vierailija kirjoitti:
Perheellinen mies tai nainen on pakettiratkaisu. Lapsella on toki omat vanhemmat, mutta jos minkäänlainen vastuu ei kiinnosta niin miksi muutetaan yhteen? Seurustella voi lapsivapaat viikot.
Miksi alapeukkuja? Noinhan se menee. Jos ne lapset ei kiinnosta yhtään niin miksi lähdetään tuollaiseen kuvioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi omituista jos ei osallistuisi. Kun yhdessä ollaan, toimitaan yhteiseksi parhaaksi. Ihan sama kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Lässytin lässyti. Ap. Haluuaa kontrolloida vaimoaan täydellisesti ja käyttää omaa muksuaan härskisti siinä välineenä. Minä juoksisin ja lujaa.
Ai niin... en edes lähtisi mihinkään suhteeseen missä miehellä on jo lapsia.
Tuo on se ainoa oikea tapa jos ei halua mitään vastuuta yhdestäkään lapsesta, ei hanki omia lapsia eikä seurustele tai ainakaan muuta yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia. Jos kenen tahansa lapset ovat osa arkielämää niin heistä on aina tiettyä vastuuta ja hoitamista vaikka kuka sanoisi mitä.
Ei ole pakko muuttaa yhteen ja ruveta miehen ilmaiseksi lasten- ja taloudenhoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli.
Niin. Haluaa sen ihanan ja huolehtivan isähahmon. Joka tekee aamupalat ja iltapalat, hoitaa kotityöt. On paljon kotona ja huolehtii. Muttei sitten sitä lasta, joka on mahdollistanut tämän. Naisystävälle sopii lapseton mies, joka menee oman aikataulunsa mukaan.
Missä sanottiin, ettei nainen tee osaansa kotitöistä? Mies sen sijaan yrittää nakittaa omia hommiaan naiselle.
Eihän niitä kotitöitä voi olla tekemättä jos samassa taloudessa asutaan. Vai meneekö se niin, että kun on naisen vuoro laittaa ruokaa niin hän laittaa sitä vain kahdelle henkilölle ja lapsi jää ilman? Lapsen pyykkiä ei voi pestä siinä samassa kun pesee omat ja miehensä pyykit vaan miehen pitää ne erikseen hoitaa. Jos lapsi kiroilee kotona niin nainen ei voi kieltää koska se olisi kasvattamista. Kun lapsi pyytää apua koulutehtävään niin nainen sanoo ettei häntä kiinnosta. Jos asutaan yhdessä niin eletään yhdessä., vanhemmalla on vastuu mutta kyllä se toinenkin aikuinen joutuu väkisinkin osallistumaan.
Ja tämän takia, hyvät naiset ja herrat, pidetään ne omat kodit, ettei elämästä tule näin helvetin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheellinen mies tai nainen on pakettiratkaisu. Lapsella on toki omat vanhemmat, mutta jos minkäänlainen vastuu ei kiinnosta niin miksi muutetaan yhteen? Seurustella voi lapsivapaat viikot.
Miksi alapeukkuja? Noinhan se menee. Jos ne lapset ei kiinnosta yhtään niin miksi lähdetään tuollaiseen kuvioon?
Mikä siinä on että te vanhemmat että kykene hoitamaan jälkikasvuanne? Kannattaa varmaan olla yhteydessä lasuun jos ette pärjää.
Alue: Aihe vapaa
Kunpa lapsia sisimmässään, rehellisesti sanottuna inhoavat aikuiset olisivat sen verran vastuullisia, etteivät tunkeutuisi osaksi yhtäkään (hajonnutta) lapsiperhettä. Aivan kuin paha haltija/haltijatar lapsen elämässä, eikä vain elämässä, vaan KODISSA. Vaikka vielä nippanappa käyttäytyisi nuivan asiallisesti, lapsi kyllä aistii, että häntä vihataan. Ei riitä edes sanat kuvaamaan, miten vahingollista tuo on lapselle ja miten pysyvät jäljet tuo jättää. Ei voi samassa taloudessa elävillä olla noin erillisiä elämiä, että vanhemman uusi puoliso ei halua olla missään tekemisissä lapsen/lasten kanssa. Ja vanhemmat, älkää ottako tällaista "en halua tietää lapsestasi mitään" -aikuista elämäänne, miettikää lapsenne psyykkistä hyvinvointia!!! Perheen hajoaminen on lapselle jo tarpeeksi rankkaa (toki se on joskus välttämätöntä), niin siihen vielä päälle tälläinen painajainen, että täytyy asua "kunpa sinua ei olisi olemassa" -aikuisen kanssa.
Vanhempi kärsii kun uusi puoliso ei hyväksy lasta, uusi puoliso kärsii lapsen olemassaolosta ja lapsi kärsii tästä vihamielisen (vaikkei sitä lapselle suoraan/täysin avoimesti osoitettaisikaan) aikuisen läsnäolosta hänen elämässään.
Lapsista pitämättömät aikuiset sivuuttakoon lapsia omaavat kumppaniehdokkaat jo kättelyssä ja eronneet vanhemmat suojelkoon lapsiaan kumppaniehdokkailta, jotka eivät lastanne/lapsianne oikeasti hyväksy.