Voiko äitipuolelta vaatia osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen?

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta riittää asiallinen ja ystävällinen käytös, mitään vastuuta vaatteista, ruuasta, kuljetuksista tms. ei tarvitse kantaa. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin tietenkin antaa ensiavun, mutta ei ole tarpeen olla yhteydessä kouluun sairastumisista tai tekemättömistä läksyistä. Jos lapsen vanhempi ei pysty kuljettamaan harrastukseen, niin hän hankkii kyydin harrastuskaverin vanhemmalta eikä oleta, että perheen toinen aikuinen on paikkaamassa vanhemman puutteellista arjenhallintaa.

Jos mies poikkeuksellisesti joutuu ylitöihin ja toinen on vapaalla niin eikö silloin tällöin voisi sen miehen lapsen kuskata harrastukseen? Siis tällaisissa poikkeustapauksissa. Ei se minusta ihan kauheasti ole pyydetty.

Voi pyytää. Mutta on myös ihan yhtä ok sanoa, että nyt en jaksa.

Miltäköhän tämä tuntuu lapsesta? 

En minä tiedä. Ydinperheessäkin voi tulla tilanteita, että kumpikaan vanhempi ei ehdi eikä jaksa viedä ja hakea lasta jostain harrastuksesta. Sellaista se on, aikuisilla on omia vastuita eikä kaikki voi pyöriä lapsen harrastuksen ympärillä. Ehkä sellainen harrastus kannattaa sitten vaan lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen mies tai nainen on pakettiratkaisu. Lapsella on toki omat vanhemmat, mutta jos minkäänlainen vastuu ei kiinnosta niin miksi muutetaan yhteen? Seurustella voi lapsivapaat viikot. 

Lapsi on vanhempiensa vastuulla, piste. 

Jos itse ryhtyisin lapsellisen kanssa suhteeseen, olisi ymmärrettävä että tällöin lapsi tulee kumppanille ensin ja parisuhde vasta sen jälkeen ja näin sen kuuluu olla. Mutta tällöin myös todennäköisesti itse priorisoisin jotain muuta (oma intohimo, harrastus) parisuhteen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, hoida itse pentusi. Se ei ole kenenkään muun riesa. Itse olet lapsen tehnyt.

No jos olisikin isäpuoli kyseessä niin pitäisi osallistua kaikkeen jopa lompakollaan ! Yhteisessä kodissa osallistutaan elämään tai lähdetään menemään 

Itse asiassa meillä menee juuri niin, että minä hoidan oman lapseni ja mies osallistuu perheen asioihin rahalla. Tämä on se työnjako, mikä meistä tuntuu reilulta. Mieheni on kyllä hyvä kaveri lapseni kanssa, mutta koulujutut, harrastukset, vaatehankinnnat, hammaslääkärit, sairastelut yms. hoidan automaattisesti minä. Ainoa poikkeus on minun sairastumiseni. Silloin mies tietenkin ottaa enemmän vastuuta, mutta tätä tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

perhenjäsenet  osallistuvat ja jakavat arkea. joku akka pyörisi siinä irrallisena- ei moinen sovi.

kohtuudella jotain apua pitää kyetä tarjoamaan.  yhteinen perhe tuossa muodossa.  on nolo jos ei  mitään tee.

hän tiesi tullessaan,  että lapsi on.

Eikö alusta saakka ollut myös selvää että hän ei tule osallistumaan. 

Milläs vaadit jos toinen ei osallistu?

Tämä asetelma voi tapahtua myös ydinperheessä. Toinen vaan ei osallistu, eikä siinä mitkään vaatimukset auta. Surullista, mutta näitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on avoimesti lähdetty yhteisasumiseen sillä ehdolla, ettei toinen osallistu, niin eipä siinä auta kuin erilleen muuttaminen.

millä tavalla se erillään asuminen helpottaisi ap:n arkea? Nythän kumppani (oletettavasti) osallistuu yhteisiin asumiskuluihin ja tekee kotitöitä ja ruokaa. Jos ap eroaa, niin hän joutuu maksamaan kaiken yksin ja hoitamaan kodin asiat yksin.

Voisi se auttaa. Silloin ne vastuut olisivat kokonaan itsellä, eikä tarvitsisi odottaa toiselta mitään. Se selkiyttäisi tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä näitä uusperhekuvioita, joissa se uusi puoliso ilmoittaa, että ei osallistu eikä ota mitäön vastuuta lapsesta. Haloo, hän asuu sen lapsen kanssa samassa kodissa! Johan siinä tulee kotiin todella outo dynamiikka ja lapselle hyvin ikävä olo, jos kodin toinen aikuinen ei ota mitään vastuuta, ei osallistu ja huomioi lasta. Jos muutat asumaan samaan kotiin lasten kanssa, sinusta tulee heille se kodin toinen aikuinen ja äiti- tai isäpuoli. 

Ei minulla ollut ikävää fiilistä siitä, ettei äitipuoli pahemmin osallistunut. Hoiti ruoat pöytään ja tietty rupateltiin niitä näitä, muttei koskaan ollut vastuussa mistään asioistani tai viihdyttämisestäni.

Sama. Kaikenlaista tehtiin yhdessä, leivottiin, liikuttiin luonnossa, puhuttiin tärkeistä ja vaikeista asioista joista en muille halunnut puhua. Tehtiin asioita mitä yhdessä tykättiin tehdä. Isä silti hoiti koulujutut lääkärit harrastusrumban jne. Äitipuolen kanssa oltiin rennolla otteella, häneltä puuttui se vanhemman huoli ja vastuu ja kasvatuksellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta riittää asiallinen ja ystävällinen käytös, mitään vastuuta vaatteista, ruuasta, kuljetuksista tms. ei tarvitse kantaa. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin tietenkin antaa ensiavun, mutta ei ole tarpeen olla yhteydessä kouluun sairastumisista tai tekemättömistä läksyistä. Jos lapsen vanhempi ei pysty kuljettamaan harrastukseen, niin hän hankkii kyydin harrastuskaverin vanhemmalta eikä oleta, että perheen toinen aikuinen on paikkaamassa vanhemman puutteellista arjenhallintaa.

Jos mies poikkeuksellisesti joutuu ylitöihin ja toinen on vapaalla niin eikö silloin tällöin voisi sen miehen lapsen kuskata harrastukseen? Siis tällaisissa poikkeustapauksissa. Ei se minusta ihan kauheasti ole pyydetty.

Se on vaan vanhemman organisoitava elämänsä niin, että pystyy penskansa kuskaamaan itse. Niitä poikkeustapauksia riittää aivan loputtomiin jos sille linjalle lähtee.

Tämä. Lapselle ei ole myöskään vaarallista jäädä harrastuksesta joskus pois jos kummallekaan vanhemmalle ei sovi häntä sinne kuljettaa eikä lapsi sinne itsenäisesti pääse.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa lapsia sisimmässään, rehellisesti sanottuna inhoavat aikuiset olisivat sen verran vastuullisia, etteivät tunkeutuisi osaksi yhtäkään (hajonnutta) lapsiperhettä. Aivan kuin paha haltija/haltijatar lapsen elämässä, eikä vain elämässä, vaan KODISSA. Vaikka vielä nippanappa käyttäytyisi nuivan asiallisesti, lapsi kyllä aistii, että häntä vihataan. Ei riitä edes sanat kuvaamaan, miten vahingollista tuo on lapselle ja miten pysyvät jäljet tuo jättää. Ei voi samassa taloudessa elävillä olla noin erillisiä elämiä, että vanhemman uusi puoliso ei halua olla missään tekemisissä lapsen/lasten kanssa. Ja vanhemmat, älkää ottako tällaista "en halua tietää lapsestasi mitään" -aikuista elämäänne, miettikää lapsenne psyykkistä hyvinvointia!!! Perheen hajoaminen on lapselle jo tarpeeksi rankkaa (toki se on joskus välttämätöntä), niin siihen vielä päälle tälläinen painajainen, että täytyy asua "kunpa sinua ei olisi olemassa" -aikuisen kanssa. 

 

Vanhempi kärsii kun uusi puoliso ei hyväksy lasta, uusi puoliso kärsii lapsen olemassaolosta ja lapsi kärsii tästä vihamielisen (vaikkei sitä lapselle suoraan/täysin avoimesti osoitettaisikaan) aikuisen läsnäolosta hänen elämässään. 

 

Lapsista pitämättömät aikuiset sivuuttakoon lapsia omaavat kumppaniehdokkaat jo kättelyssä ja eronneet vanhemmat suojelkoon lapsiaan kumppaniehdokkailta, jotka eivät lastanne/lapsianne oikeasti hyväksy. 

Mitä  vihaamista se on jos lasten vanhemmat hoitavat omat lapsensa itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi omituista jos ei osallistuisi. Kun yhdessä ollaan, toimitaan yhteiseksi parhaaksi. Ihan sama kuka on kenenkin biologinen lapsi.

Lässytin lässyti. Ap. Haluuaa kontrolloida vaimoaan täydellisesti ja käyttää omaa muksuaan härskisti siinä välineenä. Minä juoksisin ja lujaa.

 

Ai niin... en edes lähtisi mihinkään suhteeseen missä miehellä on jo lapsia.

Tuo on se ainoa oikea tapa jos ei halua mitään vastuuta yhdestäkään lapsesta, ei hanki omia lapsia eikä seurustele tai ainakaan muuta yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia. Jos kenen tahansa lapset ovat osa arkielämää niin heistä on aina tiettyä vastuuta ja hoitamista vaikka kuka sanoisi mitä.

Ei ole pakko muuttaa yhteen ja ruveta miehen ilmaiseksi lasten- ja taloudenhoitajaksi. 

Ei niin. Yhteen voi muuttaa miehen kanssa myös niin että ei ala lasten ja taloudenhoitajaksi. Mies hoitaa omat lapsensa

Vierailija kirjoitti:

Odotettavissa on, että jos nykyinen vaimosi tarttuisi rivakasti lapsen kasvatukseen, lapsen biologinen äiti ottaisi siitä nokkiinsa ja tulisi nokkapokkaa, kuka lasta saa kasvattaa ja täytyykö vaimoasi totella, kun hän ei kuitenkaan ole oma äiti. Ei kannata sekaantua asiaan.

Minä ja mieheni sovimme yhdessä miten meillä ollaan ja miten kasvatetaan mutta lapsille ja lasten äidille se naamioitiin miehen päätöksinä. Ex olisi räjähtänyt jos olisi tiennyt että ihan yhdessä me kaikki päätökset tehtiin lapsista. 
Iloinen hän oli lopulta siitä kun luuli mieheni hommanneen lapselle lukihäiriö ja hahmotustestit. Ehkä nyt voisi jo paljastaa kuka ne todellisuudessa hoiti, kun kyseinen lapsikin on jo yli 20v😁 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5. Tiesit millaisen naisen kanssa menet naimisiin ja nyt odotat jotain muuta.

Olen samaa mieltä, mutta pienellä varauksella.

Minusta ei joku satunnainen tai vaikkapa säännöllinenkin kuskaaminen tms. ole mitään vastuunottamista lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Se on auttamista. Jos apua saa vain ihan äärimmäisessä hädässä, se on outoa. 

Mutta tietenkin nämä asiat sovitaan keskenään ja tuossa asiassa aivan kuten muissakin on vaihtoehtona joko suostua jatkamaan suhdetta sellaisenaan tai päättää se, jos sen kokee paremmaksi vaihtoehdoksi. Ihan noin niin kuin ylipäätään ei ole mitään asiaa, mitä toiselta voit vaatia ja takuulla saada. Se, miten asiat yleensä menee, ei tarkoita, että puolisosi pitäisi suostua asiaan x, y tai z. Ei edes siitä huolimatta, että suhteen alussa olisi puhuttu muuta. Vaihtamalla paranee - tai sitten ei. Ja vanha viisaus on, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.

Eli kaikki mitä nainen kotona tekee lasten eteen on vain auttamista? Niinpä tietenkin 🙄

Olin lapsenlikkaa tasan kerran silloin kun mies meni saunailtaan. Sanoin että tämän kerran  voin suostua tähän mutta ensi kerralla kun hänellä on joku ilta meno niin lapset eivät silloin ole minun vastuullani vaan hän järjestää hoidon muulla tavoin. Ja  niinhän  myös teki.

Vierailija kirjoitti:

jos vaikka minulla olisi koira, ja muuttaisin yhteen miehen kanssa, jolla ei ole koiraa eikä kummemmin välitä koiranhoidosta, niin kyllä minä sen oman koirani itse hoitaisin lähes täysin, siis kaikki ulkoilut, eläinlääkärikäynnit, turkin hoidon, ruokailun. Toivoisin, että puoliso voisi silloin tällöin käyttää koiraa ulkona vaikka 5min jos minulla on pitkä työpäivä ja antaisi tarvittaessa ruokaa. Eihän tuo minusta nyt ole iso vaiva, jos vaikka 2-3 kertaa viikossa pyörähtää koiran kanssa ulkona pissattamassa ja täyttää vesi-/ruokakupin. Ja jos lähtisin itsekseni vaikka viikonlopuksi pois kotoa, niin jos puoliso ei silloin suostu hoitamaan koiraa, niin hankin vaikka maksullisen hoitaja, ihan yksinekrtaista. Eihän se arki siitä eroaisi, kuin jos asuisin kaksin koirani kanssa.

Ei munkaan mielestä kuulostaisi paljolta jos lapselle voisi laittaa vain kaulapannan ja hihnan, ja vaikka kantaa pihalle lyhyen pissatuksen ajaksi 2-3 krt viikossa. Tai että lapselle antaisi vesilasin kun sillä on jano, tai kaataisi ruokaa jostain kuppiin. Lapsen voisi toki jättää sitten yksikseen seuraaviksi 3 h kun hänhän pärjää itsekin yksin. Eiku niin joo, se olikin koira..

Ei lapsen hoito ja koiran hoito ole lainkaan sama asia!

Oletettavasti aloittaja ennen tätä nykyistä parisuhdetta asui lapsen kanssa vuoroviikoillaan kahdestaan? Miten hän silloin pärjäsi? Kun ei ollut kukaan samassa taloudessa jakamassa vastuuta? Että samaan malliin kun jatkaa vaan niin hyvin sujuu. Uusi kumppani on tehnyt pelisäännöt selväksi heti alusta asti joten ei pitäisi olla valittamista.

Jos lapsi on orpo. Lapsella on oma äiti jonka luona lapsen pitäisi olla. Lasta ei saa repiä pois äidin luota. Pääasiallinen koti on tytöllä äiti, jos on kiltti äiti eikä kauhea. Asukaa suht lähekkäin.

Mun mieleestä tuommoinen on outoa, jos asuu samassa osoitteessa. Miten se käytännössä sitten toimii. Saako lapsi perseillä naisen kanssa yhdessä ollessa miten tahtoo, eikä nainen sano/tee mitään.. 

Tai isä on vaikka ruuhkassa jumissa (kohta talvi yllättää autoilijat) ja lapsi pitäisi noutaa paikasta x. Vaimoke olisi joutilaana siinä ihan lähellä, mutta ehei... ei nouda lasta, koska hän ei ole kasvatusvastuussa tms.

Jos muutetaan yhteen, silloin väkisinkin muodostuu perhe ja se on sitten yhtä köyttä siitä eteenpäin. 

Jos lapsivastuut ei kiinnosta, niin ei muuteta yhteen. Varsinkin kun tässä tilanteessa mies on varttiuuno, eikä tajua, että nainen ei osallistu.

Onko taksina toimiminen kasvatusta?

Vierailija kirjoitti:

Mun mieleestä tuommoinen on outoa, jos asuu samassa osoitteessa. Miten se käytännössä sitten toimii. Saako lapsi perseillä naisen kanssa yhdessä ollessa miten tahtoo, eikä nainen sano/tee mitään.. 

Tai isä on vaikka ruuhkassa jumissa (kohta talvi yllättää autoilijat) ja lapsi pitäisi noutaa paikasta x. Vaimoke olisi joutilaana siinä ihan lähellä, mutta ehei... ei nouda lasta, koska hän ei ole kasvatusvastuussa tms.

Jos muutetaan yhteen, silloin väkisinkin muodostuu perhe ja se on sitten yhtä köyttä siitä eteenpäin. 

Jos lapsivastuut ei kiinnosta, niin ei muuteta yhteen. Varsinkin kun tässä tilanteessa mies on varttiuuno, eikä tajua, että nainen ei osallistu.

Mä mietin tätä sitä kautta, että jos itsellä ei olisi lapsia (oikeasti on 3 kpl, ja ydinperhe), ja olisin miehen kanssa, jolla on lapsi. Kun jos mulla ei olisi lapsia, niin olisin töissä varmaan yleensä 10-18 tai 11-19. Mulla on vapaat työajat, ja ennen lapsia noi työajat toimi mulle parhaiten. Sitten varmaan kävisin monena iltana töiden jälkeen treenaamassa tai ystävän kanssa kahvilla tai kävelyllä, tai elokuvissa. Eli mä en vaan useinkaan olisi kotona potentiaalisena kuskaajana. Tietenkin jos olisin, niin hakisin lapsen. Samasta syystä en olisi varmaan yleensä paikalla tekemässä ruokaa lapselle sopivaan päivällisaikaan (syön itse mieluummin vähän myöhemmin, nyt itse lapsellisena ei ole vaihtoehto).

Tietty olisin lapselle aina kiva, juttelisin, kuuntelisin ja neuvoisin jos hän haluaisi, voisin katsoa yhdessä leffaa ja pelata vaikka jotain pelejä silloin kun oltaisiin yhtä aikaa kotona mutta pitäisin oletuksena, että minun varaani ei lasketa mitään perushoivaa ja kuskauksia. Ehkä naiivi ajatus, että tää toimisi, mutta ei se minusta tunnu ihan mahdottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Onko taksina toimiminen kasvatusta?

Se on huolehtimista, osa kasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko taksina toimiminen kasvatusta?

Se on huolehtimista, osa kasvatusta.

Onko taksit sitten varhais- vai aikuiskasvattajia?

Miksi sä AP edes alunperin halusit erota lapsesi äidistä, jos kuitenkin kaipaat apua arjen pyörittämiseen?