Lue keskustelun säännöt.
Voiko äitipuolelta vaatia osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen?
04.10.2026 |
Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten, ja lapsi asuu nykyään pääasiassa minun ja nykyisen vaimoni kanssa. Vaimoni tulee lapsen kanssa ihan hyvin toimeen, mutta hän on alusta asti sanonut, ettei halua ottaa vastuuta lapsen kasvatuksesta tai hoidosta, koska kyseessä ei ole hänen oma lapsensa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki lapseen liittyvä jää minulle: kuskaamiset, ruuat, kouluhommat, harrastukset ja muut arjen asiat. Ymmärrän tietenkin, että ensisijainen vastuu on minulla ja lapsen äidillä, mutta tuntuu silti oudolta, että samassa taloudessa asuva puoliso haluaa täysin irtisanoutua lapsiperhearjesta.
Voiko mielestänne äitipuolelta kohtuudella odottaa jonkinlaista osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen, jos lapsi kuitenkin asuu suurimman osan ajasta meidän kanssamme?
Kommentit (122)
Kolmannes etäiseistä ei edes tapaa lastaan. Heistä on siis täysin ok olka huolehtimatta edes omista jälkeläisistä. Nyt täällä yksi etäisä yrittää vyöryttää vastuuta omasta lapsesta uudelle tyttöystävälle, koska vastuu omasta lapsesta ei oikein jaksa kiinnostaa. Naiset, varokaa näitä etäisejä tai kohta olette piikomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.
Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää.
Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?
Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa? Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se.
Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.
Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.
Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.
Ei ole pakko. Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia? Vanhempi ja lapsi on paketti. Ei voi oikein erottaa.
Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia?
Etkö ymmärrä lukemaasi!
"Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.
Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää.
Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?
Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa? Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se.
Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.
Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.
Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.
Ei ole pakko. Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia? Vanhempi ja lapsi on paketti. Ei voi oikein erottaa.
Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia?
Etkö ymmärrä lukemaasi!
"Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten"
Kummallista, ettei ole tottunut tuossa ajassa hoitamaan lastaan ja lapsensa asioita. Minulle jo oma koirakin on niin kallis, että haluan itse hoitaa hänet.
Ap:lla on kaksi vaihtoehtoa: olla ilman naista ja hoitaa omaa lasta tai saada arkeensa vielä säännöllisesti seksiäkin. Painostus lapsesta huolehtimiseen saa tyttöystävän ottamaan jalat alleen. Ap:N olisi syytä olla kiitollinen, että lapseton ylipäänsä hänen kanssaan seurustelee. Mikään varaäiti ei ole kyseessä. Jos olisi, nainen haluaisi myös niitä omia biologisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mitä osallistuttavaa tuossa edes on. Vain yksi lapsi, ja hänkin osan ajasta äitinsä luona, mikä tuossa on raskasta ja vaikeaa?
Oletettavasti tämä isän uusi kumppani kuitenkin siivoaa asuntoa, laittaa ruokaa ja maksaa osansa asumisen kuluista, se on jo paljon. Mitä vielä pitäisi tehdä?
Jos asia on ongelma, muuttakaa erilleen ja tapailette sitten vaan kun lapsi on äidillään, problem solved.
Mitä tähän lapsen hoitoon ja kasvatukseen oikein kuuluu? Tietynlainen kasvatusvastuu on jokaisella lapsen elämässä olevalla henkilöllä, sitä suurempi mitä läheisempi suhde lapseen on ja suuri osa kasvatuksesta on esimerkkinä olemista. Puuttuvista käytöstavoista sanotaan vieraillekin lapsille, tietysti myös sille joka asuu kotona. Harrastukseen ei tarvitse lähteä vapaaehtoiseksi, mutta onhan se nyt aika törkeää jos mies on vaikka ylitöissä ja nainen istuu kotona eikä viitsi heittää lasta treeneihin vaikka hyvin ehtisi. Enkä tarkoita, että mies tarkoituksella jättää homman hoitamatta vaan että poikkeuksellisesti ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa tähän vaihteeksi positiivinenkin esimerkki. On myös uusperheitä, joissa rakkautta ja huolenpitoa riittää niin vanhempien omillle kuin yhteisillekin lapsille ja vielä koko lähiseudun vekaroille sen lisäksi. Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ei tuossa naisessa ole mitään vikaa, tilanteesta on vastuussa ap ja pelkästään hän. Kyllä minäkin alkaisin vältellä äijää, joka syöttää lapselleen kissanlihakeittoa joka ainoa päivä ja vaatii minuakin niin tekemään. Täysin sopimatonta! Sairaalloista ja ruokotonta! Häpeä, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa tähän vaihteeksi positiivinenkin esimerkki. On myös uusperheitä, joissa rakkautta ja huolenpitoa riittää niin vanhempien omillle kuin yhteisillekin lapsille ja vielä koko lähiseudun vekaroille sen lisäksi. Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ei tuossa naisessa ole mitään vikaa, tilanteesta on vastuussa ap ja pelkästään hän. Kyllä minäkin alkaisin vältellä äijää, joka syöttää lapselleen kissanlihakeittoa joka ainoa päivä ja vaatii minuakin niin tekemään. Täysin sopimatonta! Sairaalloista ja ruokotonta! Häpeä, ap!
Nyt ollaan asian ytimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa tähän vaihteeksi positiivinenkin esimerkki. On myös uusperheitä, joissa rakkautta ja huolenpitoa riittää niin vanhempien omillle kuin yhteisillekin lapsille ja vielä koko lähiseudun vekaroille sen lisäksi. Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ei tuossa naisessa ole mitään vikaa, tilanteesta on vastuussa ap ja pelkästään hän. Kyllä minäkin alkaisin vältellä äijää, joka syöttää lapselleen kissanlihakeittoa joka ainoa päivä ja vaatii minuakin niin tekemään. Täysin sopimatonta! Sairaalloista ja ruokotonta! Häpeä, ap!
Eihän se mies sitä kissakeittoa keitä, vaan nimenomaan valittaa, että hänen uusi kumppaninsa ei (toisin kuin ex-vaimo) suostu sitä keittämään. Kannattaisi lukea teksti ennen kun kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän lapsen hoitoon ja kasvatukseen oikein kuuluu? Tietynlainen kasvatusvastuu on jokaisella lapsen elämässä olevalla henkilöllä, sitä suurempi mitä läheisempi suhde lapseen on ja suuri osa kasvatuksesta on esimerkkinä olemista. Puuttuvista käytöstavoista sanotaan vieraillekin lapsille, tietysti myös sille joka asuu kotona. Harrastukseen ei tarvitse lähteä vapaaehtoiseksi, mutta onhan se nyt aika törkeää jos mies on vaikka ylitöissä ja nainen istuu kotona eikä viitsi heittää lasta treeneihin vaikka hyvin ehtisi. Enkä tarkoita, että mies tarkoituksella jättää homman hoitamatta vaan että poikkeuksellisesti ei pääse.
Jos itse en pääsisi viemään lastani harrastukseen, niin ensisijassa kysyisin ex-puolisoltani, että pääsisikö poikkeuksellisesti viemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän lapsen hoitoon ja kasvatukseen oikein kuuluu? Tietynlainen kasvatusvastuu on jokaisella lapsen elämässä olevalla henkilöllä, sitä suurempi mitä läheisempi suhde lapseen on ja suuri osa kasvatuksesta on esimerkkinä olemista. Puuttuvista käytöstavoista sanotaan vieraillekin lapsille, tietysti myös sille joka asuu kotona. Harrastukseen ei tarvitse lähteä vapaaehtoiseksi, mutta onhan se nyt aika törkeää jos mies on vaikka ylitöissä ja nainen istuu kotona eikä viitsi heittää lasta treeneihin vaikka hyvin ehtisi. Enkä tarkoita, että mies tarkoituksella jättää homman hoitamatta vaan että poikkeuksellisesti ei pääse.
Jos itse en pääsisi viemään lastani harrastukseen, niin ensisijassa kysyisin ex-puolisoltani, että pääsisikö poikkeuksellisesti viemään.
No joo näinkin voi tehdä, ellei hän sitten asu parin sadan kilometrin päässä.
Minä en ymmärrä näitä uusperhekuvioita, joissa se uusi puoliso ilmoittaa, että ei osallistu eikä ota mitäön vastuuta lapsesta. Haloo, hän asuu sen lapsen kanssa samassa kodissa! Johan siinä tulee kotiin todella outo dynamiikka ja lapselle hyvin ikävä olo, jos kodin toinen aikuinen ei ota mitään vastuuta, ei osallistu ja huomioi lasta. Jos muutat asumaan samaan kotiin lasten kanssa, sinusta tulee heille se kodin toinen aikuinen ja äiti- tai isäpuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä uusperhekuvioita, joissa se uusi puoliso ilmoittaa, että ei osallistu eikä ota mitäön vastuuta lapsesta. Haloo, hän asuu sen lapsen kanssa samassa kodissa! Johan siinä tulee kotiin todella outo dynamiikka ja lapselle hyvin ikävä olo, jos kodin toinen aikuinen ei ota mitään vastuuta, ei osallistu ja huomioi lasta. Jos muutat asumaan samaan kotiin lasten kanssa, sinusta tulee heille se kodin toinen aikuinen ja äiti- tai isäpuoli.
Ei minulla ollut ikävää fiilistä siitä, ettei äitipuoli pahemmin osallistunut. Hoiti ruoat pöytään ja tietty rupateltiin niitä näitä, muttei koskaan ollut vastuussa mistään asioistani tai viihdyttämisestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän lapsen hoitoon ja kasvatukseen oikein kuuluu? Tietynlainen kasvatusvastuu on jokaisella lapsen elämässä olevalla henkilöllä, sitä suurempi mitä läheisempi suhde lapseen on ja suuri osa kasvatuksesta on esimerkkinä olemista. Puuttuvista käytöstavoista sanotaan vieraillekin lapsille, tietysti myös sille joka asuu kotona. Harrastukseen ei tarvitse lähteä vapaaehtoiseksi, mutta onhan se nyt aika törkeää jos mies on vaikka ylitöissä ja nainen istuu kotona eikä viitsi heittää lasta treeneihin vaikka hyvin ehtisi. Enkä tarkoita, että mies tarkoituksella jättää homman hoitamatta vaan että poikkeuksellisesti ei pääse.
Jos itse en pääsisi viemään lastani harrastukseen, niin ensisijassa kysyisin ex-puolisoltani, että pääsisikö poikkeuksellisesti viemään.
No joo näinkin voi tehdä, ellei hän sitten asu parin sadan kilometrin päässä.
Tämän takia pyrin siihen, että pysyttäisiin samalla paikkakunnalla siihen asti, kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Helpottaa kummankin elämää, kun voi joustavasti pyytää toista vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ei ole mahdollista. Et ole tullut ulos hänen emättimestään. Vaadi omaa äitiäsi hoitamaan lastasi.
Ei isää??
Mulla on puoliso jolla alaikäiset lapset ja asutaan yhdessä. Omat lapset jo omillaan. Sanoin alusta alkaen, etten ota vastuuta miehen lapsista. Heidän vanhempansa ovat heistä vastuussa aivan kuten minä olin/olen omista lapsista. En kuskaa harrastuksiin, en tee yleensä ruokia. Satunnaisesti pesen heidän pyykkejä, teen ruokaa tai lähden mukaan jonnekin yhteiseen menoon. Osallistun omien aikataulujen ja oman jaksamisen mukaan.
Kotona sovittu yhteiset pelisäännöt ja homma toimii.
Eri asia jos olisin muuttanut mieltäni yhtäkkiä, mutta mies on tiennyt alusta alkaen tämän ja silti valinnut minut. Ja hän kantaa oman kasvatus vastuunsa lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on puoliso jolla alaikäiset lapset ja asutaan yhdessä. Omat lapset jo omillaan. Sanoin alusta alkaen, etten ota vastuuta miehen lapsista. Heidän vanhempansa ovat heistä vastuussa aivan kuten minä olin/olen omista lapsista. En kuskaa harrastuksiin, en tee yleensä ruokia. Satunnaisesti pesen heidän pyykkejä, teen ruokaa tai lähden mukaan jonnekin yhteiseen menoon. Osallistun omien aikataulujen ja oman jaksamisen mukaan.
Kotona sovittu yhteiset pelisäännöt ja homma toimii.
Eri asia jos olisin muuttanut mieltäni yhtäkkiä, mutta mies on tiennyt alusta alkaen tämän ja silti valinnut minut. Ja hän kantaa oman kasvatus vastuunsa lapsistaan.
Oletko sinä siis tuo kissakeittonainen? En oikein pysy selvillä tämän ketjun kaikista käänteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on puoliso jolla alaikäiset lapset ja asutaan yhdessä. Omat lapset jo omillaan. Sanoin alusta alkaen, etten ota vastuuta miehen lapsista. Heidän vanhempansa ovat heistä vastuussa aivan kuten minä olin/olen omista lapsista. En kuskaa harrastuksiin, en tee yleensä ruokia. Satunnaisesti pesen heidän pyykkejä, teen ruokaa tai lähden mukaan jonnekin yhteiseen menoon. Osallistun omien aikataulujen ja oman jaksamisen mukaan.
Kotona sovittu yhteiset pelisäännöt ja homma toimii.
Eri asia jos olisin muuttanut mieltäni yhtäkkiä, mutta mies on tiennyt alusta alkaen tämän ja silti valinnut minut. Ja hän kantaa oman kasvatus vastuunsa lapsistaan.
Oletko sinä siis tuo kissakeittonainen? En oikein pysy selvillä tämän ketjun kaikista käänteistä.
Pöljä, se tarinahan kertoo vanhoista ajoista yli 80 vuoden takaa. Se kissakeittonainen on varmaan jo kuollut tai ainakin jossain hoitokodissa.
Jos aikuiset eivät olisi itsekkäitä ja laittaisi omaa etua lapsen edelle.silloin ei lähdettäisi edes rakentamaan näitä uusperhe himmeleitä, niin kauan kuin lapsi asuu kotona. Moni uusperhe pitäisi kieltää lailla, sillä hyvinnharvoin siellä lapsi voi hyvin ja on onnellinen..
Tietysti hyvä lapsen kannalta, että hän yrittä siirtää tutulle henkilölle lapsestaan hoitovastuun, eikä tehtaile lastensojeluilmpitusta ja vaadi lastaan sijoitukseen, niin kuin monessa usioperheessä.