Voiko äitipuolelta vaatia osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen?
Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten, ja lapsi asuu nykyään pääasiassa minun ja nykyisen vaimoni kanssa. Vaimoni tulee lapsen kanssa ihan hyvin toimeen, mutta hän on alusta asti sanonut, ettei halua ottaa vastuuta lapsen kasvatuksesta tai hoidosta, koska kyseessä ei ole hänen oma lapsensa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki lapseen liittyvä jää minulle: kuskaamiset, ruuat, kouluhommat, harrastukset ja muut arjen asiat. Ymmärrän tietenkin, että ensisijainen vastuu on minulla ja lapsen äidillä, mutta tuntuu silti oudolta, että samassa taloudessa asuva puoliso haluaa täysin irtisanoutua lapsiperhearjesta.
Voiko mielestänne äitipuolelta kohtuudella odottaa jonkinlaista osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen, jos lapsi kuitenkin asuu suurimman osan ajasta meidän kanssamme?
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.
Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää.
Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?
Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa? Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se.
Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.
Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.
Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.
Ei ole pakko. Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia? Vanhempi ja lapsi on paketti. Ei voi oikein erottaa.
Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia?
Etkö ymmärrä lukemaasi!
"Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.
Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää.
Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?
Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa? Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se.
Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.
Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.
Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.
Ei ole pakko. Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia? Vanhempi ja lapsi on paketti. Ei voi oikein erottaa.
Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia?
Etkö ymmärrä lukemaasi!
"Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten"
Kummallista, ettei ole tottunut tuossa ajassa hoitamaan lastaan ja lapsensa asioita. Minulle jo oma koirakin on niin kallis, että haluan itse hoitaa hänet.
Ap:lla on kaksi vaihtoehtoa: olla ilman naista ja hoitaa omaa lasta tai saada arkeensa vielä säännöllisesti seksiäkin. Painostus lapsesta huolehtimiseen saa tyttöystävän ottamaan jalat alleen. Ap:N olisi syytä olla kiitollinen, että lapseton ylipäänsä hänen kanssaan seurustelee. Mikään varaäiti ei ole kyseessä. Jos olisi, nainen haluaisi myös niitä omia biologisia lapsia.
En ymmärrä, mitä osallistuttavaa tuossa edes on. Vain yksi lapsi, ja hänkin osan ajasta äitinsä luona, mikä tuossa on raskasta ja vaikeaa?
Oletettavasti tämä isän uusi kumppani kuitenkin siivoaa asuntoa, laittaa ruokaa ja maksaa osansa asumisen kuluista, se on jo paljon. Mitä vielä pitäisi tehdä?
Jos asia on ongelma, muuttakaa erilleen ja tapailette sitten vaan kun lapsi on äidillään, problem solved.
Mitä tähän lapsen hoitoon ja kasvatukseen oikein kuuluu? Tietynlainen kasvatusvastuu on jokaisella lapsen elämässä olevalla henkilöllä, sitä suurempi mitä läheisempi suhde lapseen on ja suuri osa kasvatuksesta on esimerkkinä olemista. Puuttuvista käytöstavoista sanotaan vieraillekin lapsille, tietysti myös sille joka asuu kotona. Harrastukseen ei tarvitse lähteä vapaaehtoiseksi, mutta onhan se nyt aika törkeää jos mies on vaikka ylitöissä ja nainen istuu kotona eikä viitsi heittää lasta treeneihin vaikka hyvin ehtisi. Enkä tarkoita, että mies tarkoituksella jättää homman hoitamatta vaan että poikkeuksellisesti ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän lapsen hoitoon ja kasvatukseen oikein kuuluu? Tietynlainen kasvatusvastuu on jokaisella lapsen elämässä olevalla henkilöllä, sitä suurempi mitä läheisempi suhde lapseen on ja suuri osa kasvatuksesta on esimerkkinä olemista. Puuttuvista käytöstavoista sanotaan vieraillekin lapsille, tietysti myös sille joka asuu kotona. Harrastukseen ei tarvitse lähteä vapaaehtoiseksi, mutta onhan se nyt aika törkeää jos mies on vaikka ylitöissä ja nainen istuu kotona eikä viitsi heittää lasta treeneihin vaikka hyvin ehtisi. Enkä tarkoita, että mies tarkoituksella jättää homman hoitamatta vaan että poikkeuksellisesti ei pääse.
Jos itse en pääsisi viemään lastani harrastukseen, niin ensisijassa kysyisin ex-puolisoltani, että pääsisikö poikkeuksellisesti viemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän lapsen hoitoon ja kasvatukseen oikein kuuluu? Tietynlainen kasvatusvastuu on jokaisella lapsen elämässä olevalla henkilöllä, sitä suurempi mitä läheisempi suhde lapseen on ja suuri osa kasvatuksesta on esimerkkinä olemista. Puuttuvista käytöstavoista sanotaan vieraillekin lapsille, tietysti myös sille joka asuu kotona. Harrastukseen ei tarvitse lähteä vapaaehtoiseksi, mutta onhan se nyt aika törkeää jos mies on vaikka ylitöissä ja nainen istuu kotona eikä viitsi heittää lasta treeneihin vaikka hyvin ehtisi. Enkä tarkoita, että mies tarkoituksella jättää homman hoitamatta vaan että poikkeuksellisesti ei pääse.
Jos itse en pääsisi viemään lastani harrastukseen, niin ensisijassa kysyisin ex-puolisoltani, että pääsisikö poikkeuksellisesti viemään.
No joo näinkin voi tehdä, ellei hän sitten asu parin sadan kilometrin päässä.
Minä en ymmärrä näitä uusperhekuvioita, joissa se uusi puoliso ilmoittaa, että ei osallistu eikä ota mitäön vastuuta lapsesta. Haloo, hän asuu sen lapsen kanssa samassa kodissa! Johan siinä tulee kotiin todella outo dynamiikka ja lapselle hyvin ikävä olo, jos kodin toinen aikuinen ei ota mitään vastuuta, ei osallistu ja huomioi lasta. Jos muutat asumaan samaan kotiin lasten kanssa, sinusta tulee heille se kodin toinen aikuinen ja äiti- tai isäpuoli.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä uusperhekuvioita, joissa se uusi puoliso ilmoittaa, että ei osallistu eikä ota mitäön vastuuta lapsesta. Haloo, hän asuu sen lapsen kanssa samassa kodissa! Johan siinä tulee kotiin todella outo dynamiikka ja lapselle hyvin ikävä olo, jos kodin toinen aikuinen ei ota mitään vastuuta, ei osallistu ja huomioi lasta. Jos muutat asumaan samaan kotiin lasten kanssa, sinusta tulee heille se kodin toinen aikuinen ja äiti- tai isäpuoli.
Ei minulla ollut ikävää fiilistä siitä, ettei äitipuoli pahemmin osallistunut. Hoiti ruoat pöytään ja tietty rupateltiin niitä näitä, muttei koskaan ollut vastuussa mistään asioistani tai viihdyttämisestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tähän lapsen hoitoon ja kasvatukseen oikein kuuluu? Tietynlainen kasvatusvastuu on jokaisella lapsen elämässä olevalla henkilöllä, sitä suurempi mitä läheisempi suhde lapseen on ja suuri osa kasvatuksesta on esimerkkinä olemista. Puuttuvista käytöstavoista sanotaan vieraillekin lapsille, tietysti myös sille joka asuu kotona. Harrastukseen ei tarvitse lähteä vapaaehtoiseksi, mutta onhan se nyt aika törkeää jos mies on vaikka ylitöissä ja nainen istuu kotona eikä viitsi heittää lasta treeneihin vaikka hyvin ehtisi. Enkä tarkoita, että mies tarkoituksella jättää homman hoitamatta vaan että poikkeuksellisesti ei pääse.
Jos itse en pääsisi viemään lastani harrastukseen, niin ensisijassa kysyisin ex-puolisoltani, että pääsisikö poikkeuksellisesti viemään.
No joo näinkin voi tehdä, ellei hän sitten asu parin sadan kilometrin päässä.
Tämän takia pyrin siihen, että pysyttäisiin samalla paikkakunnalla siihen asti, kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Helpottaa kummankin elämää, kun voi joustavasti pyytää toista vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ei ole mahdollista. Et ole tullut ulos hänen emättimestään. Vaadi omaa äitiäsi hoitamaan lastasi.
Ei isää??
Mulla on puoliso jolla alaikäiset lapset ja asutaan yhdessä. Omat lapset jo omillaan. Sanoin alusta alkaen, etten ota vastuuta miehen lapsista. Heidän vanhempansa ovat heistä vastuussa aivan kuten minä olin/olen omista lapsista. En kuskaa harrastuksiin, en tee yleensä ruokia. Satunnaisesti pesen heidän pyykkejä, teen ruokaa tai lähden mukaan jonnekin yhteiseen menoon. Osallistun omien aikataulujen ja oman jaksamisen mukaan.
Kotona sovittu yhteiset pelisäännöt ja homma toimii.
Eri asia jos olisin muuttanut mieltäni yhtäkkiä, mutta mies on tiennyt alusta alkaen tämän ja silti valinnut minut. Ja hän kantaa oman kasvatus vastuunsa lapsistaan.
Et voi ellei toinensitä itse halua tehdä. Miksi valita kumppani joka itse sanoo että ei halua osallistua mutta sinä haluat hänen osallistuvan?
Tiedän kaksikin perhettä, joissa lasten ollessa isällään, on bonusäiti hän, joka lapset tuolloin hoitaa. Ajattelen, tilanne saattaa olla melko yleinenkin.
Toinen on serkkuni, joka toteaa, että hän ei ole lapsen isä eikä äiti, mutta silti hän on se, joka lapsen kanssa on.
Ja toinen on ystäväni, joka erosi/joutui eroamaan, ja miehensä löysi uuden puolison kovin nopeasti. Ystäväni suhtautui asiaan yllättävän kypsästi, ja kertoi olevansa iloinen, että tuo nainen on lastensa elämässä. Exänsä hoitoon ei mielellään lapsiaan antaisi.
Bonusäidin näkemystä asiasta en ole kuullut.
Mut joo, ei tarvitse hoitaa, vaikka mies niin olettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, hoida itse pentusi. Se ei ole kenenkään muun riesa. Itse olet lapsen tehnyt.
Niinhän sinäkin olet ollut vain oman äitisi ja isäsi riesa, et kenenkään muun. Äläkä nyt tule keulimaan että vanhempasi olivat onnellisesti naimisissa toistensa kanssa ja että teillä oli ehjä perhe.
Niin meillä olikin.
Vierailija kirjoitti:
Rukoule jumalaa ja pyydä häneltä neuvoa ja voimia jaksamiseen.🙏 Kukaan meistä maallisista ei sen paremmin tiedä.
Juuri tämä. Heivaa äm mä pihalle, on mustasukkainen lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsen isästä tietoa? Onko isäpuoli vai verisukulainen. Onko sukua äitipuolelle?
Eihän nämä kaksi lepakkoja ole.
Aikuiselta riittää asiallinen ja ystävällinen käytös, mitään vastuuta vaatteista, ruuasta, kuljetuksista tms. ei tarvitse kantaa. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin tietenkin antaa ensiavun, mutta ei ole tarpeen olla yhteydessä kouluun sairastumisista tai tekemättömistä läksyistä. Jos lapsen vanhempi ei pysty kuljettamaan harrastukseen, niin hän hankkii kyydin harrastuskaverin vanhemmalta eikä oleta, että perheen toinen aikuinen on paikkaamassa vanhemman puutteellista arjenhallintaa.
https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2011041613559496