Voiko äitipuolelta vaatia osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen?
Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten, ja lapsi asuu nykyään pääasiassa minun ja nykyisen vaimoni kanssa. Vaimoni tulee lapsen kanssa ihan hyvin toimeen, mutta hän on alusta asti sanonut, ettei halua ottaa vastuuta lapsen kasvatuksesta tai hoidosta, koska kyseessä ei ole hänen oma lapsensa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki lapseen liittyvä jää minulle: kuskaamiset, ruuat, kouluhommat, harrastukset ja muut arjen asiat. Ymmärrän tietenkin, että ensisijainen vastuu on minulla ja lapsen äidillä, mutta tuntuu silti oudolta, että samassa taloudessa asuva puoliso haluaa täysin irtisanoutua lapsiperhearjesta.
Voiko mielestänne äitipuolelta kohtuudella odottaa jonkinlaista osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen, jos lapsi kuitenkin asuu suurimman osan ajasta meidän kanssamme?
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä uusperhekuvioita, joissa se uusi puoliso ilmoittaa, että ei osallistu eikä ota mitäön vastuuta lapsesta. Haloo, hän asuu sen lapsen kanssa samassa kodissa! Johan siinä tulee kotiin todella outo dynamiikka ja lapselle hyvin ikävä olo, jos kodin toinen aikuinen ei ota mitään vastuuta, ei osallistu ja huomioi lasta. Jos muutat asumaan samaan kotiin lasten kanssa, sinusta tulee heille se kodin toinen aikuinen ja äiti- tai isäpuoli.
Jep, käy sääliksi tämä lapsi. Minäminä-uusivaimo ja typerä isä,joka ottanut puolisokseen ihmisen,joka ei halua ottaa vastuuta lapsesta. Ei edes sitä aloittajan mainitsemaa kohtuudella,mitä se sitten tarkoittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiselta riittää asiallinen ja ystävällinen käytös, mitään vastuuta vaatteista, ruuasta, kuljetuksista tms. ei tarvitse kantaa. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin tietenkin antaa ensiavun, mutta ei ole tarpeen olla yhteydessä kouluun sairastumisista tai tekemättömistä läksyistä. Jos lapsen vanhempi ei pysty kuljettamaan harrastukseen, niin hän hankkii kyydin harrastuskaverin vanhemmalta eikä oleta, että perheen toinen aikuinen on paikkaamassa vanhemman puutteellista arjenhallintaa.
Jos mies poikkeuksellisesti joutuu ylitöihin ja toinen on vapaalla niin eikö silloin tällöin voisi sen miehen lapsen kuskata harrastukseen? Siis tällaisissa poikkeustapauksissa. Ei se minusta ihan kauheasti ole pyydetty.
Voi pyytää. Mutta on myös ihan yhtä ok sanoa, että nyt en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kielenkäyttö on kyllä kamalaa.
Ei onnistu mitä yrität, kamalaa = todelliset hirmuteot:
tehtailla lapsia ja odottaa jonkun muun hoitavan (edes osittain) ne (vapaaehtoisesti)(?!) tehtailemasi lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiselta riittää asiallinen ja ystävällinen käytös, mitään vastuuta vaatteista, ruuasta, kuljetuksista tms. ei tarvitse kantaa. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin tietenkin antaa ensiavun, mutta ei ole tarpeen olla yhteydessä kouluun sairastumisista tai tekemättömistä läksyistä. Jos lapsen vanhempi ei pysty kuljettamaan harrastukseen, niin hän hankkii kyydin harrastuskaverin vanhemmalta eikä oleta, että perheen toinen aikuinen on paikkaamassa vanhemman puutteellista arjenhallintaa.
Jos mies poikkeuksellisesti joutuu ylitöihin ja toinen on vapaalla niin eikö silloin tällöin voisi sen miehen lapsen kuskata harrastukseen? Siis tällaisissa poikkeustapauksissa. Ei se minusta ihan kauheasti ole pyydetty.
Se on vaan vanhemman organisoitava elämänsä niin, että pystyy penskansa kuskaamaan itse. Niitä poikkeustapauksia riittää aivan loputtomiin jos sille linjalle lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä uusperhekuvioita, joissa se uusi puoliso ilmoittaa, että ei osallistu eikä ota mitäön vastuuta lapsesta. Haloo, hän asuu sen lapsen kanssa samassa kodissa! Johan siinä tulee kotiin todella outo dynamiikka ja lapselle hyvin ikävä olo, jos kodin toinen aikuinen ei ota mitään vastuuta, ei osallistu ja huomioi lasta. Jos muutat asumaan samaan kotiin lasten kanssa, sinusta tulee heille se kodin toinen aikuinen ja äiti- tai isäpuoli.
Jep, käy sääliksi tämä lapsi. Minäminä-uusivaimo ja typerä isä,joka ottanut puolisokseen ihmisen,joka ei halua ottaa vastuuta lapsesta. Ei edes sitä aloittajan mainitsemaa kohtuudella,mitä se sitten tarkoittaakaan.
Vastuu lapsesta kuuluu tasan lapsen huoltajille, ei kenellekään muulle.
Yksinhuoltajamiehet ottaa usein kumppanin siinä toivossa, että tämä hoitaa lapsen asiat kuten lapsen äiti ennen teki. Kivahan se olisi, jos voisi lykätä vastuun entiselle ja nykyiselle puolisolle ja tekisi, mitä itse haluaa. Mieti huviksesi, miten pärjää yksinhuoltajanainen, jonka exä ei huolehdi mitenkään lapsista eikä uusikaan puoliso ole velvollinen sitä tekemään. Vastaus: Hyvin.
Minusta on uusperheessä fiksua ajatella niin, että lapsen konkreettinen hoiva ja kustannukset kuuluvat itsestäänselvästi biovanhemmalle. Tosin sitten jos biovanhemmalla on tosi vaikea poikkeustilanne ja puoliso ei auta vaikka voisi niin sekin tuntuu kohtuuttomalta (kunhan niitä hätätilanteita ei ala tulla harva se ilta). Mutta normaaliarjessa biovanhemman tulee huolehtia, ellei uusi puoliso aktiivisesti itse halua hoitaa jotain asioita.
Käsitin, että uusi vaimo on selvästi asian ilmoittanut. Oma valintasi, jos otit sellaisen kumppanin. On se kumma, ettei miehet selviä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiselta riittää asiallinen ja ystävällinen käytös, mitään vastuuta vaatteista, ruuasta, kuljetuksista tms. ei tarvitse kantaa. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin tietenkin antaa ensiavun, mutta ei ole tarpeen olla yhteydessä kouluun sairastumisista tai tekemättömistä läksyistä. Jos lapsen vanhempi ei pysty kuljettamaan harrastukseen, niin hän hankkii kyydin harrastuskaverin vanhemmalta eikä oleta, että perheen toinen aikuinen on paikkaamassa vanhemman puutteellista arjenhallintaa.
Jos mies poikkeuksellisesti joutuu ylitöihin ja toinen on vapaalla niin eikö silloin tällöin voisi sen miehen lapsen kuskata harrastukseen? Siis tällaisissa poikkeustapauksissa. Ei se minusta ihan kauheasti ole pyydetty.
Jos kyseessä on aidosti yksittäinen pakkotilanne, niin olisi mielestäni asiallista, että uusi puoliso auttaisi. Mutta pääosin eronnut vanhempi ei voi olla työpaikassa, jossa joutuu yllättäen ylitöihin. Pitää suunnitella arkensa niin, että pystyy itse hoitamaan lapsensa omalla vuorollaan (miettii asian sen kautta, että olisi sinkkuvanhempi ja miten sitten toimisi).
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiselta riittää asiallinen ja ystävällinen käytös, mitään vastuuta vaatteista, ruuasta, kuljetuksista tms. ei tarvitse kantaa. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin tietenkin antaa ensiavun, mutta ei ole tarpeen olla yhteydessä kouluun sairastumisista tai tekemättömistä läksyistä. Jos lapsen vanhempi ei pysty kuljettamaan harrastukseen, niin hän hankkii kyydin harrastuskaverin vanhemmalta eikä oleta, että perheen toinen aikuinen on paikkaamassa vanhemman puutteellista arjenhallintaa.
Jos mies poikkeuksellisesti joutuu ylitöihin ja toinen on vapaalla niin eikö silloin tällöin voisi sen miehen lapsen kuskata harrastukseen? Siis tällaisissa poikkeustapauksissa. Ei se minusta ihan kauheasti ole pyydetty.
Voi pyytää. Mutta on myös ihan yhtä ok sanoa, että nyt en jaksa.
Miltäköhän tämä tuntuu lapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi, en kyllä tajua millään miksi tuo nainen edes on valinnut lapsen omaavan miehen.
Tarkoitat varmaan että ”en kyllä tajua millään miksi tuo nainen edes on valinnut miehen jolla on lapsi”.
Pilkku puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Et voi, en kyllä tajua millään miksi tuo nainen edes on valinnut lapsen omaavan miehen.
Joo, yh- iskä ovat alinta kuonaa.
Ei tullut mieleen sopia asioista ennen yhteenmuuttoa? Vai sovitte ja alat yksipuolisesti muuttamaan sovittua?
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi omituista jos ei osallistuisi. Kun yhdessä ollaan, toimitaan yhteiseksi parhaaksi. Ihan sama kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Lässytin lässyti. Ap. Haluuaa kontrolloida vaimoaan täydellisesti ja käyttää omaa muksuaan härskisti siinä välineenä. Minä juoksisin ja lujaa.
Ai niin... en edes lähtisi mihinkään suhteeseen missä miehellä on jo lapsia.
Faktat: Synnyttäjä ja siittäjä hoitaa. Jos eivät hoida hoitaa kunta tai valtio.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut mieleen sopia asioista ennen yhteenmuuttoa? Vai sovitte ja alat yksipuolisesti muuttamaan sovittua?
Väkivaltaa se on pienikin väkivalta.
Ap.ta ketuttaa kun se ei voi sälyttää isän velvollisuuksiaan vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi omituista jos ei osallistuisi. Kun yhdessä ollaan, toimitaan yhteiseksi parhaaksi. Ihan sama kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Lässytin lässyti. Ap. Haluuaa kontrolloida vaimoaan täydellisesti ja käyttää omaa muksuaan härskisti siinä välineenä. Minä juoksisin ja lujaa.
Ai niin... en edes lähtisi mihinkään suhteeseen missä miehellä on jo lapsia.
Tuo on se ainoa oikea tapa jos ei halua mitään vastuuta yhdestäkään lapsesta, ei hanki omia lapsia eikä seurustele tai ainakaan muuta yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia. Jos kenen tahansa lapset ovat osa arkielämää niin heistä on aina tiettyä vastuuta ja hoitamista vaikka kuka sanoisi mitä.
Jos ryhtyy uusperhekuvioon, pitää hyväksyä, että kokonaisuus on perhe, jossa ei voi poimia rusinoita pullasta, vaan pitää osallistua myös lasten kasvatukseen. Mitä sitten, jos kuvioon tulisi mukaan yhteinen lapsi? Kohdeltaisiinko häntä eri tavalla perheen sisällä? Olisiko hänellä eri säännöt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiselta riittää asiallinen ja ystävällinen käytös, mitään vastuuta vaatteista, ruuasta, kuljetuksista tms. ei tarvitse kantaa. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin tietenkin antaa ensiavun, mutta ei ole tarpeen olla yhteydessä kouluun sairastumisista tai tekemättömistä läksyistä. Jos lapsen vanhempi ei pysty kuljettamaan harrastukseen, niin hän hankkii kyydin harrastuskaverin vanhemmalta eikä oleta, että perheen toinen aikuinen on paikkaamassa vanhemman puutteellista arjenhallintaa.
Jos mies poikkeuksellisesti joutuu ylitöihin ja toinen on vapaalla niin eikö silloin tällöin voisi sen miehen lapsen kuskata harrastukseen? Siis tällaisissa poikkeustapauksissa. Ei se minusta ihan kauheasti ole pyydetty.
Jos kyseessä on aidosti yksittäinen pakkotilanne, niin olisi mielestäni asiallista, että uusi puoliso auttaisi. Mutta pääosin eronnut vanhempi ei voi olla työpaikassa, jossa joutuu yllättäen ylitöihin. Pitää suunnitella arkensa niin, että pystyy itse hoitamaan lapsensa omalla vuorollaan (miettii asian sen kautta, että olisi sinkkuvanhempi ja miten sitten toimisi).
Itsekin erovanhempana mietin, että jos on työssä jossa voi tulla noin äkillisiä ylitöitä, niin miten on hoitanut tilanteet ennen tuota avioliittoa?
Itse kun olen arkeni rakentanut niin, etten tarvitsi (kuvitteellisen) puolison apua mihinkään, koska on pitänyt luoda rakenteet jolla pärjää.
Ylityötilanteessa kysyisin ensisijassa lapsen toista vanhempaa, sen jälkeen isovanhempia.
Jos mies poikkeuksellisesti joutuu ylitöihin ja toinen on vapaalla niin eikö silloin tällöin voisi sen miehen lapsen kuskata harrastukseen? Siis tällaisissa poikkeustapauksissa. Ei se minusta ihan kauheasti ole pyydetty.