Voiko äitipuolelta vaatia osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen?

Jotenkin jännä että äiti ei hyvöksy että äitipuoli osallistuu kasvatukseen mutta äiti ei välitä tippaakaan siittä jos isä sanoo että ei halua isäpuolen osallistuvan kasvatukseen. Äidit on ainoita ihmisiä keidennkanssa minkäänlainen yhteistyö ei onnistu kun äiti kuvittelee olevansa diktaattori joka määrää kaiken ja päättää että kaiken on mentävä juuri niin kuin äiti vaatii

Jos arki sujuu hyvin ja uuden puolison ja lapsen välille syntyy kiinteä suhde, varmasti auttaa. Mutta varmasti uusi puoliso olettaa, että isällä on päävastuu suunnittelusta ja järjestelyistä ja hän auttaa, jos se sopii. Ja tämän pitäisi riittää miehelle, eikä olettaa, että vaimo toimii kuskina tai huoltajana tasavertaisesti. Ehkä tulevaisuudessa voi ottaa enemmän vastuuta, jos hänestä siltä tuntuu, mutta tuskin, jos hänellä on sellainen olo, että mies yrittää sysätä velvollisuuksiaan hänelle ja olettaa, että vaimo suunnittelee elämänsä niiden ympärille. 

Lisäksi taustalla voi olla dynamiikkaa, jossa vaimon oletetaan ottavan vastuuta, mutta ei saa sananvaltaa siihen, miten arkea pyöritetään. Silloin ei varmasti huvita joustaa, kun on vain velvollisuuksia, mutta ei päätösvaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen mies tai nainen on pakettiratkaisu. Lapsella on toki omat vanhemmat, mutta jos minkäänlainen vastuu ei kiinnosta niin miksi muutetaan yhteen? Seurustella voi lapsivapaat viikot. 

Miksi alapeukkuja? Noinhan se menee. Jos ne lapset ei kiinnosta yhtään niin miksi lähdetään tuollaiseen kuvioon?

Mikä siinä on että te vanhemmat että kykene hoitamaan jälkikasvuanne? Kannattaa varmaan olla yhteydessä lasuun jos ette pärjää. 

Suurimmalla osalla vanhemmista jatkuva kiima siirtää vastuu omasta jälkikasvustaan milloin kenenkin kontolle ja päästä itse napsimaan vain ne rusinat pullasta. Sitähän apkin yrittää vaikka on rajat tehty selväksi ja puolisonsa tajuaa sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.

Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää. 

Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?

Varmaan siksi että se harmittaa kun itse pääsisi helpommalla jos kumppani auttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, hoida itse pentusi. Se ei ole kenenkään muun riesa. Itse olet lapsen tehnyt.

No jos olisikin isäpuoli kyseessä niin pitäisi osallistua kaikkeen jopa lompakollaan ! Yhteisessä kodissa osallistutaan elämään tai lähdetään menemään 

Nämä ovatkin niitä cuckmiehiä. 

Lapsettomalle se on yhtä helvettiä olla lapsen omaavan kanssa parisuhteessa.

mitä tarkoittaa "cuckmies"?  Eiköhän valtaosa uusperheessä elävistä lapsettomista henkilöistä ole erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa.

Odotettavissa on, että jos nykyinen vaimosi tarttuisi rivakasti lapsen kasvatukseen, lapsen biologinen äiti ottaisi siitä nokkiinsa ja tulisi nokkapokkaa, kuka lasta saa kasvattaa ja täytyykö vaimoasi totella, kun hän ei kuitenkaan ole oma äiti. Ei kannata sekaantua asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli. 

Niin. Haluaa sen ihanan ja huolehtivan isähahmon. Joka tekee aamupalat ja iltapalat, hoitaa kotityöt. On paljon kotona ja huolehtii. Muttei sitten sitä lasta, joka on mahdollistanut tämän. Naisystävälle sopii lapseton mies, joka menee oman aikataulunsa mukaan. 

Mä hoidin ja huolsin itse oman jälkikasvuni ja olin silloin paljon kotona ja tein iltapalat ja kotityöt. Se että miehelläni oli alaikäiset lapset kun menimme yhteen tarkoitti sitä että hän teki noita hommia mitä minä tein silloin kun oma jälkikasvu oli yhtä nuorta. 
Itsestään selvää oli se että kun minulla ei enää lapsista huolehtimista ollut päivärutiinissa niin en sitä siihen enää myöskään halunnut. Nyt kun miehenkin lapset on aikuisia niin hänenkin kohdaltaan huoltovelvoite on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli. 

Niin. Haluaa sen ihanan ja huolehtivan isähahmon. Joka tekee aamupalat ja iltapalat, hoitaa kotityöt. On paljon kotona ja huolehtii. Muttei sitten sitä lasta, joka on mahdollistanut tämän. Naisystävälle sopii lapseton mies, joka menee oman aikataulunsa mukaan. 

Missä sanottiin, ettei nainen tee osaansa kotitöistä? Mies sen sijaan yrittää nakittaa omia hommiaan naiselle.

Eihän niitä kotitöitä voi olla tekemättä jos samassa taloudessa asutaan. Vai meneekö se niin, että kun on naisen vuoro laittaa ruokaa niin hän laittaa sitä vain kahdelle henkilölle ja lapsi jää ilman? Lapsen pyykkiä ei voi pestä siinä samassa kun pesee omat ja miehensä pyykit vaan miehen pitää ne erikseen hoitaa. Jos lapsi kiroilee kotona niin nainen ei voi kieltää koska se olisi kasvattamista. Kun lapsi pyytää apua koulutehtävään niin nainen sanoo ettei häntä kiinnosta. Jos asutaan yhdessä niin eletään yhdessä., vanhemmalla on vastuu mutta kyllä se toinenkin aikuinen joutuu väkisinkin osallistumaan.

Meillä mies teki ruokaa silloin kun lapsensa olivat syömässä. Miksi minun ruuanlaittovuoro olisi silloin kun lapset ovat meillä? Hän myös katsoi että lapset siivoavat jälkensä ja jos eivät siivonneet niin mies siivosi. Pyykkiä pesin minä, mutta mies katsoi että omat ja lasten pyykit olivat pyykkikorissa ja nosti kuivuneet omille paikoilleen. Autoin kielissä lapsia koska osaan ne kielet, sehän oli lähinnä hauskaa !

Vierailija kirjoitti:

0/5. Tiesit millaisen naisen kanssa menet naimisiin ja nyt odotat jotain muuta.

Olen samaa mieltä, mutta pienellä varauksella.

Minusta ei joku satunnainen tai vaikkapa säännöllinenkin kuskaaminen tms. ole mitään vastuunottamista lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Se on auttamista. Jos apua saa vain ihan äärimmäisessä hädässä, se on outoa. 

Mutta tietenkin nämä asiat sovitaan keskenään ja tuossa asiassa aivan kuten muissakin on vaihtoehtona joko suostua jatkamaan suhdetta sellaisenaan tai päättää se, jos sen kokee paremmaksi vaihtoehdoksi. Ihan noin niin kuin ylipäätään ei ole mitään asiaa, mitä toiselta voit vaatia ja takuulla saada. Se, miten asiat yleensä menee, ei tarkoita, että puolisosi pitäisi suostua asiaan x, y tai z. Ei edes siitä huolimatta, että suhteen alussa olisi puhuttu muuta. Vaihtamalla paranee - tai sitten ei. Ja vanha viisaus on, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.

"Jos aikuiset eivät olisi itsekkäitä ja laittaisi omaa etua lapsen edelle.silloin ei lähdettäisi edes rakentamaan näitä uusperhe himmeleitä, niin kauan kuin lapsi asuu kotona. Moni uusperhe pitäisi kieltää lailla, sillä hyvinnharvoin siellä lapsi voi hyvin ja on onnellinen.. "

Mitä tarkoitat? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa.

sanonpa vaan, että jos tässä olisi sukupuolet toisinpäin, niin kaikki täällä rääkyisivät, että "kyllä miehen kuuluu elättää vaimonsa lasta ja hoitaa sen asioita".

Tuuppa nyt AP kertomaan, kummasta tässä on kyse.

A) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki lapseen liittyvä jää minulle: kuskaamiset, ruuat, kouluhommat, harrastukset ja muut arjen asiat.

Vai B) samassa taloudessa asuva puoliso haluaa täysin irtisanoutua lapsiperhearjesta.

Lähes kaikki kun tarkoittaa juuri sitä, että sun puoliso auttaa vähän. Täysi irtisanoutuminen taas tarkoittaa sitä, että se ei auta ollenkaan. Molemmat eivät ole totta samaan aikaan ja ensimmäinen noista on täysin normaalia ja toinen outoa, kun on kerran lapselliseen (ilmeisesti kirjaimellisesti ja myös kuvainnollisesti) mieheen parinvalinnassaan päätynyt.

jos vaikka minulla olisi koira, ja muuttaisin yhteen miehen kanssa, jolla ei ole koiraa eikä kummemmin välitä koiranhoidosta, niin kyllä minä sen oman koirani itse hoitaisin lähes täysin, siis kaikki ulkoilut, eläinlääkärikäynnit, turkin hoidon, ruokailun. Toivoisin, että puoliso voisi silloin tällöin käyttää koiraa ulkona vaikka 5min jos minulla on pitkä työpäivä ja antaisi tarvittaessa ruokaa. Eihän tuo minusta nyt ole iso vaiva, jos vaikka 2-3 kertaa viikossa pyörähtää koiran kanssa ulkona pissattamassa ja täyttää vesi-/ruokakupin. Ja jos lähtisin itsekseni vaikka viikonlopuksi pois kotoa, niin jos puoliso ei silloin suostu hoitamaan koiraa, niin hankin vaikka maksullisen hoitaja, ihan yksinekrtaista. Eihän se arki siitä eroaisi, kuin jos asuisin kaksin koirani kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi, en kyllä tajua millään miksi tuo nainen edes on valinnut lapsen omaavan miehen.

Joo, yh- iskä ovat alinta kuonaa. 

hän ei ole kelvannut kenellekään lapsettomalle miehelle. ja aika monella sanotaan 35+ ikäisellä miehellä on omia lapsia. Tosin voidaan myös kysyä, että miksi ero lapsen äidistä on tapahtunut pikkulapsiaikana? Mä ymmärrän, jos ero tapahtuu lasten ollessa 10+ ikäisiä, mutta en sitä, että pienten lasten vanhemmat eroavat.

Äitipuolet ovat kaikki surkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos on avoimesti lähdetty yhteisasumiseen sillä ehdolla, ettei toinen osallistu, niin eipä siinä auta kuin erilleen muuttaminen.

millä tavalla se erillään asuminen helpottaisi ap:n arkea? Nythän kumppani (oletettavasti) osallistuu yhteisiin asumiskuluihin ja tekee kotitöitä ja ruokaa. Jos ap eroaa, niin hän joutuu maksamaan kaiken yksin ja hoitamaan kodin asiat yksin.

No ei voi. Meillä lapsen äiti vaati äitipuolta jopa tapaamissopimukseen, kunnes lastenvalvoja huomautti, että äitipuolen vastuulla ei ole lapsen kuskaus isäviikonlopuille. Äitipuoli kelpasi kyllä äidille maksamaan lasten kuluja (jopa vaati sitä), mutta mitään muita lapseen liittyviä asioita ei sitten tarvinnutkaan äitipuolelle jakaa. 

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Voi miten hirveää lasten elämä tänä päivänä on, tulee kyllä suru.  Mitään ei saa pakolla aikaan, kaikki lähtee sydämestä, edes tuhannet kilometrit ei ole este, jos on tahtoa välittää. 

 Nuoriso huutaa kuinka vanhukset ovat riesana ja lapset siis myös ihan selvästi. 

Tämä oli joskus hyvinvointivaltio, nyt kaikki täysin mennyttä. 

Ei ihme että lapset voivat huonosti :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi, en kyllä tajua millään miksi tuo nainen edes on valinnut lapsen omaavan miehen.

Joo, yh- iskä ovat alinta kuonaa. 

hän ei ole kelvannut kenellekään lapsettomalle miehelle. ja aika monella sanotaan 35+ ikäisellä miehellä on omia lapsia. Tosin voidaan myös kysyä, että miksi ero lapsen äidistä on tapahtunut pikkulapsiaikana? Mä ymmärrän, jos ero tapahtuu lasten ollessa 10+ ikäisiä, mutta en sitä, että pienten lasten vanhemmat eroavat.

Minä taas en ymmärrä, miten se lasten ikä mihinkään liittyy, jos erolle on olemassa hyvä syy.

Mieti sitäkin näkökulmaa, että jos teillekin tulee ero naisella ei ole mitään oikeuksia enää lapsiin, joiden äitihommiin ja kasvattamiseen on ryhtynyt, tällöin voi myös lapsiin kiintyä kovasti ja käteen jää pelkkä luu.

Aika älyvapaa aloitus.