Lue keskustelun säännöt.
Voiko äitipuolelta vaatia osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen?
04.10.2026 |
Olen eronnut lapseni äidistä jo vuosia sitten, ja lapsi asuu nykyään pääasiassa minun ja nykyisen vaimoni kanssa. Vaimoni tulee lapsen kanssa ihan hyvin toimeen, mutta hän on alusta asti sanonut, ettei halua ottaa vastuuta lapsen kasvatuksesta tai hoidosta, koska kyseessä ei ole hänen oma lapsensa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki lapseen liittyvä jää minulle: kuskaamiset, ruuat, kouluhommat, harrastukset ja muut arjen asiat. Ymmärrän tietenkin, että ensisijainen vastuu on minulla ja lapsen äidillä, mutta tuntuu silti oudolta, että samassa taloudessa asuva puoliso haluaa täysin irtisanoutua lapsiperhearjesta.
Voiko mielestänne äitipuolelta kohtuudella odottaa jonkinlaista osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen, jos lapsi kuitenkin asuu suurimman osan ajasta meidän kanssamme?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli.
Niin. Haluaa sen ihanan ja huolehtivan isähahmon. Joka tekee aamupalat ja iltapalat, hoitaa kotityöt. On paljon kotona ja huolehtii. Muttei sitten sitä lasta, joka on mahdollistanut tämän. Naisystävälle sopii lapseton mies, joka menee oman aikataulunsa mukaan.
Missä sanottiin, ettei nainen tee osaansa kotitöistä? Mies sen sijaan yrittää nakittaa omia hommiaan naiselle.
Eihän niitä kotitöitä voi olla tekemättä jos samassa taloudessa asutaan. Vai meneekö se niin, että kun on naisen vuoro laittaa ruokaa niin hän laittaa sitä vain kahdelle henkilölle ja lapsi jää ilman? Lapsen pyykkiä ei voi pestä siinä samassa kun pesee omat ja miehensä pyykit vaan miehen pitää ne erikseen hoitaa. Jos lapsi kiroilee kotona niin nainen ei voi kieltää koska se olisi kasvattamista. Kun lapsi pyytää apua koulutehtävään niin nainen sanoo ettei häntä kiinnosta. Jos asutaan yhdessä niin eletään yhdessä., vanhemmalla on vastuu mutta kyllä se toinenkin aikuinen joutuu väkisinkin osallistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Asutte samassa taloudessa ja elätte perheenä. Kuluja ei voi vaatia maksamaan, mutta osallistumaan kyllä muutoin.
Samaa mieltä. Miten voi edes olla parisuhteessa jos ei osallistu edes joskus lapsen hoitamiseen tai kasvattamiseen? Kuulostaa aika joustamattomalta ihmiseltä. Itse en tuollaisen kanssa olisi.
Lapsia ei tarvitse tehtailla pelinappuloiksi uusioperhesekoiluun,
ja odottaa muiden loputtomasti joustavan ja lykkäävän kyvyttömiä, selkärangattomia ongelmasikiäjäaikuisiakin berseestä.
Perheilyvaihe oli sen kanssa, jonka kanssa lapsen sait, Uusperhekuviot ovat yleensä sekavia. Näissä nimenomaan ei ole mitään elämänhallintaa, kun ero tulee vaikkapa jo siinä vaiheessa, kun lapsi on vasta taapero. Optimaalista olisi tietenkin se, että kaikki aikuiset näissä kuvioissa olisivat selvittäneet suhteensa niin hyvin, ettei tule mitään ylimääräistä draamaa suuntaan tai toiseen.
Mutta tavallisempaa on että exät tekevät kaikkensa kiusatakseen uutta parisuhdetta käyttäen lapsia pelinappuloina ja heittopusseina ja uudet puolisot karsastavat edellisen liiton lapsia, joilla pahimmassa tapauksessa kumpikin koti on sellainen missä huseraa vanhemman uusi rakas, ehkä uudet yhteiset lapset jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikon kysymykseen on ei, mutten noin yleisellä tasolla ymmärrä ihmisiä, jotka ryhtyvät suhteeseen ja etenkin muuttavat yhteen jonkun kanssa, jolla on lapsia, jolleivät halua ko. lasten olevan osa perhettään. Itse en halua lapsia, enkä halua olla vastuussa muiden lapsista, ja minulle on päivänselvää, etten koskaan alkaisi suhteeseen, edes kevyeen sellaiseen, miehen kanssa, jolla on lapsia.
Jos tykkäisin lapsista, voisin alkaa ja siinä tapauksessa kantaisin myös vastuuta kumppanin lapsista. Tosin tiettyyn rajaan asti; minusta elatusvastuu kuuluu yksinomaan lapsen vanhemmille, mutta kasvatus- ja hoitovastuun voisin äitipuolena jakaa.
Ei mun äitipuoli kyllä "osallistunut mun kasvatukseen" millään tapaa eikä mun äiti sen miesystävien lasten kasvatukseen.
Sama. Äitipuoli teki ruoat, mutta muutoin isä oli yksin vastuussa kaikesta kouluun, kasvatukseen, vaatetukseen, harrastuksiin jne jne liittyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Asutte samassa taloudessa ja elätte perheenä. Kuluja ei voi vaatia maksamaan, mutta osallistumaan kyllä muutoin.
Samaa mieltä. Miten voi edes olla parisuhteessa jos ei osallistu edes joskus lapsen hoitamiseen tai kasvattamiseen? Kuulostaa aika joustamattomalta ihmiseltä. Itse en tuollaisen kanssa olisi.
Siis yleensähän ne ISÄT eivät osallistu lapsen kasvatukseen tai hoitamiseen, vaikka olisivat edelleen ydinperheenä lapsen äidin kanssa. Hyvin siis onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle rautalankaa:
Teit lapsen = hoidat tekemäsi lapsen 100%.
-> Keneltäkään muulta et voi vaatia mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli.
Niin. Haluaa sen ihanan ja huolehtivan isähahmon. Joka tekee aamupalat ja iltapalat, hoitaa kotityöt. On paljon kotona ja huolehtii. Muttei sitten sitä lasta, joka on mahdollistanut tämän. Naisystävälle sopii lapseton mies, joka menee oman aikataulunsa mukaan.
Missä sanottiin, ettei nainen tee osaansa kotitöistä? Mies sen sijaan yrittää nakittaa omia hommiaan naiselle.
Eihän niitä kotitöitä voi olla tekemättä jos samassa taloudessa asutaan. Vai meneekö se niin, että kun on naisen vuoro laittaa ruokaa niin hän laittaa sitä vain kahdelle henkilölle ja lapsi jää ilman? Lapsen pyykkiä ei voi pestä siinä samassa kun pesee omat ja miehensä pyykit vaan miehen pitää ne erikseen hoitaa. Jos lapsi kiroilee kotona niin nainen ei voi kieltää koska se olisi kasvattamista. Kun lapsi pyytää apua koulutehtävään niin nainen sanoo ettei häntä kiinnosta. Jos asutaan yhdessä niin eletään yhdessä., vanhemmalla on vastuu mutta kyllä se toinenkin aikuinen joutuu väkisinkin osallistumaan.
Eikähän se nainen ruokaa laita, siivoa ja pese pyykkiä ihan oman osuutensa mukaan, sillä muutenhan ap olisi näistä asioista valittanut.
Ap haluaisi mennä ja toimia kuin viikonloppuisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta tavallisempaa on että exät tekevät kaikkensa kiusatakseen uutta parisuhdetta käyttäen lapsia pelinappuloina ja heittopusseina"
Karauttaisin karkuun suhteesta, jossa mennyttä ei ole vielä käsitelty loppuun.
Ex-puolisoni kun kertoi naisystävästään, niin ei oikeastaan mikään muu muuttunut, kuin että harvojen aikataulumuutoksien kohdalla varmistelen enemmän, että oikeasti sopii varmasti.
Minulla ei ole exääni muuta sidettä kuin yhteinen lapsi, ja toivon vain kaikille osapuolille hyvää.
Miksi erosit lapsesi äidistä? Tuliko kenkää naisesi taakkana (passiivisena mieslisälapsena) oleilusta?
Uusi vaimosi on hölmö huoliessaan sinut, mutta löyhä raja sentään kun ei persehedelmääsi passaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.
Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää.
Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?
Itse kun olen ison osan elämästäni uhratunut ja laittanut muut edelläni, niin en muuttaisi yhteen vaikka kuinka sovittaisiin, ettei minun tarvitse osallistua.
En kestä syyllistämistä, jos toinen alkaisikin jossain kohtaa huokailla miten rasittavaa on kun nyt perukaan menojani x ja y osallistuakseni kuskauksiin ja muihin vastaaviin.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, hoida itse pentusi. Se ei ole kenenkään muun riesa. Itse olet lapsen tehnyt.
Kiitos ystävällisestä vastauksesta. Oletko aina yhtä herttainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsia ja en ole seurustellut miehen kanssa jolla olisi myös lapsia. Ja kynnys siihen on hyvin suuri. En halua sekoittaa kahta perhettä yhteen. Nyt on lähinnä tapailusuhde lapsettoman miehen kanssa. Lapset tuntee sen, mutta ei se täällä juuri aikaansa vietä ja en odota siltä yhtään mitään lasten suhteen. Joskus käydään kaikki yhdessä jossain. Luultavasti auttaisi hädän tullen kuitenkin, kuten moni muukin kaveri tms. Mutta ei ole tänne muuttamassa tuskin koskaan ja ei kukaan muukaan niin kauan kuin nuo teinit täällä asuu.
Ja itsekään en hoitaisi muiden lapsia, jos olisin itse lapseton. Ruokaa voisin tehdä kaikille ja pitää silmällä lasta, jos olisin muutenkin kotona ja lasta ei tarvitsisi varsinaisesti vahtia. Mutta omia menoja en peruisi. Nytkään en oleta että kukaan peruisi minun lasten takia, paitsi minä tai lasten isä.
Ap haluaa siirtää kaiken omankin vastuun pennustaan uuden kumppaninsa riesaksi.. Juu ei todellakaan.. Lapsella on vanhemmat ja vain he ovat vastuussa jälkikasvustaan 100% eli sumplikoon keskenään. Uusi kumppani ei ole mikään ilmainen piika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten kielenkäyttö on kyllä kamalaa.
Otetaanpa tähän vaihteeksi positiivinenkin esimerkki. On myös uusperheitä, joissa rakkautta ja huolenpitoa riittää niin vanhempien omillle kuin yhteisillekin lapsille ja vielä koko lähiseudun vekaroille sen lisäksi. Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Anteeksi, mutta asiahan ei sulle yllätyksenä tullut, "hän on alusta asti sanonut, ettei halua ottaa vastuuta lapsen kasvatuksesta tai hoidosta, koska kyseessä ei ole hänen oma lapsensa." ja nyt jotenkin olet mielesi pahoittanut, koska hän on alusta asti sanonut ettei ota vastuuta lapsesta..? Miten sä ajattelit tuolloin alussa homman menevän kun hän näin sanoi? Oletit, että kyllä sieltä se naisen äidillinen ja hoivallinen puoli tulee mukaan vai..? VMP.
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa tähän vaihteeksi positiivinenkin esimerkki. On myös uusperheitä, joissa rakkautta ja huolenpitoa riittää niin vanhempien omillle kuin yhteisillekin lapsille ja vielä koko lähiseudun vekaroille sen lisäksi. Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ihana mummo sinulla! Ja ihana tarina tämän kaiken negatiivisuuden keskellä 👵🏻💕💕💕💕
Miksi kutsut puolisoasi äitipuoleksi kun hän ei ole.
Ei voi. Jos vanhemmat ovat elossa, niin kyllä se on vanhempien tehtävä, se on lapsen etu ja oikeus ja se menee aikuisten edun edelle.
Vaatimuksesi tarkoittaa suoraan sanottuna, pakoa vanhemmuudesta ja vastuusta. Jos sinulla ongelmia jaksamisesta, silloin siitä pitää keskustella biologisen äidin tai viranomaisten kanssa.
Ei ydinperheessäkään lykätä lasta naapurin Peran hoitoon ja vastuulle, jos vanhempaa ei huvita hoitaa lastaan.
Ei lapsi ole mikään heittopussi, jota voi heitellä, jos vanhemmuus ei ole kivaa. Se on sitoutumista.
Jos on avoimesti lähdetty yhteisasumiseen sillä ehdolla, ettei toinen osallistu, niin eipä siinä auta kuin erilleen muuttaminen.