Voiko äitipuolelta vaatia osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen?

"Ymmärrän tietenkin, että ensisijainen vastuu on minulla ja lapsen äidillä"

Ensisijainen? Ei. Ei ole ensisijaista ja toissijaista vastuuta, vaan vastuu on kokonaan, täysin, sataprosenttisesti teidän vanhempien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.

Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää. 

Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?

Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa?  Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se. 

Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.

Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.

Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.

Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää. 

Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?

Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa?  Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se. 

Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.

Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.

Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.

Ei ole pakko. Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia? Vanhempi ja lapsi on paketti. Ei voi oikein erottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.

Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää. 

Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?

Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa?  Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se. 

Eli pelosta pitäisi nöyristellä muille.🤦‍

Ap on selvästi pettynyt kun ei saanutkaan lempattuja "naisten hommia" eli lapsen hoitoa uuden naisensa kontolle. 

Nainen on fiksu , kun jokainen ymmärtää että pikkuhiljaa lapsen hoito valuisi hänelle  kokonaan jos suostuu vaikka kerran kaksi kuskaamaan harrastuksiin , järkkäämään synttäreitä yms.

Moni mies käyttää sellaista taktiikkaa että hoida sinä tuo ja tämä homma, kun osaat sen niin paljon paremmin kuin  minä . Ja siitä se sitten lähtee. 

Voi minun mielestäni vaatia. Pääasiassa vastuu on toki sinulla. Hän on kuitenkin toinen aikuinen taloudessa ja näin ollen pelkästään siinä roolissa vastuussa yhteisestä elämästä. Koska talouteen kuuluu myös lapsi, niin hänestä huolehtiminen on yhteistä. 

Meillä oli näin, mutta mies oli ns. ulkopuolinen. Ei hän lasten isäksi ryhtynyt missään vaiheessa, mutta esim. harrastuksiin kuskaamisessa ja aikuisen roolissa toimimisessa teki osuutensa. En ollut kasvattajana yksin, vaan oli aina tuki taustalla. Kävi mm. koulussa minun kanssa palaverissa, kun oli pulmaa sillä suunnalla. Toimi oikein hyvin. Lapset on jo aikuisia. 

Pappaa tuskin leikkii, jos ja kun sen aika on - mutta varmasti lapsenlapsiani leikittää ja muodostaa heihin suhteen. 

Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.

Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää. 

Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?

Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa?  Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se. 

Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.

Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.

Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.

Ei ole pakko. Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia? Vanhempi ja lapsi on paketti. Ei voi oikein erottaa. 

Tai miksi vanhempi on noin oudosti lapseensa suhtautuvan ihmisen kanssa? Omaa lasta kannattaa suojella kieroutuneelta perhekäsitykseltä. Sillä on merkitystä, miten lapseen ja nuoreen kotona suhtaudutaan. Sukulaisuudella ei niinkään. Kodin arvot ja asenteet vaikuttavat aina. 

Vuosia sitten eräs uusperhejärjestössä toiminut uusperheen äiti totesi, että uusperhe ei toimi, jos lapset eivät ole samanarvoisia. Joten sen tulee olla lähtökohta kaikille jotka haluutte toimivan ja tyytyväisen uusperheen. Uskon, että totta on. 

Vierailija kirjoitti:

Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli. 

Ei kannata seurustella sellaisen ihmisen kanssa , jolla on lapsi, mikäli ei pysty omaksumaan minkäänlaista vanhemman roolia. Se on lasta kohtaan väärin. 

Ei voi vaatia. Kyseessä on sinun ja toisen naisen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli. 

Niin. Haluaa sen ihanan ja huolehtivan isähahmon. Joka tekee aamupalat ja iltapalat, hoitaa kotityöt. On paljon kotona ja huolehtii. Muttei sitten sitä lasta, joka on mahdollistanut tämän. Naisystävälle sopii lapseton mies, joka menee oman aikataulunsa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.

Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää. 

Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?

Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa?  Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se. 

Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.

Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.

Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.

Ei ole pakko. Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia? Vanhempi ja lapsi on paketti. Ei voi oikein erottaa. 

Niin. Vanhempi ja lapsi on paketti ja lapseen liittyvät työt kuuluvat sille vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli. 

Niin. Haluaa sen ihanan ja huolehtivan isähahmon. Joka tekee aamupalat ja iltapalat, hoitaa kotityöt. On paljon kotona ja huolehtii. Muttei sitten sitä lasta, joka on mahdollistanut tämän. Naisystävälle sopii lapseton mies, joka menee oman aikataulunsa mukaan. 

Missä sanottiin, ettei nainen tee osaansa kotitöistä? Mies sen sijaan yrittää nakittaa omia hommiaan naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli. 

Ei kannata seurustella sellaisen ihmisen kanssa , jolla on lapsi, mikäli ei pysty omaksumaan minkäänlaista vanhemman roolia. Se on lasta kohtaan väärin. 

Höpö höpö. Lapsella on tuossa 2 omaa vanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen roolinsa on olla sinun puolisosi, ei äitipuoli. 

Ei kannata seurustella sellaisen ihmisen kanssa , jolla on lapsi, mikäli ei pysty omaksumaan minkäänlaista vanhemman roolia. Se on lasta kohtaan väärin. 

Ei, vaan lapsi on aina 1000%:sti vain siittäjiensä vastuulla. Turha trollailla muuta ja lapsi huostaan jollei mene molemmilla sankarisikiäjillä jakeluun.

Kohtuudella voi odottaa osallistumista, mutta vaatia ei voi, jos toinen ei halua osallistua. 

Yleensä uusperheissä ei haluta sen uuden kumppanin osallistuvan ja puuttuvan mitenkään lasten asioihin. Että se on poikkeus, jos sinä haluat.

Ei voi pakottaa. Jos ei kerran halua lapsen hoitovastuuta itselleen. 

Moni eronnut mies on metsästämässä ensisijaisesti lapsilleen hoitajaa. 

Ja mielellään vielä nuorta naista. Jolla ei ole omia lapsia. Ja, naista joka ei ymmärrä omia rajojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta. Asutte samassa taloudessa ja elätte perheenä. Kuluja ei voi vaatia maksamaan, mutta osallistumaan kyllä muutoin. 

Samaa mieltä. Miten voi edes olla parisuhteessa jos ei osallistu edes joskus lapsen hoitamiseen tai kasvattamiseen? Kuulostaa aika joustamattomalta ihmiseltä. Itse en tuollaisen kanssa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys omituinen ”voinko vaatia” ja yhtä omituisia useimmat vastaukset. Kun perheenä asutaan, asiat arjessa hoidetaan yhdessä. Isommat päätöksen tekevät lapsen vanhemmat paitsi jos vaikuttavat tämän perheen arkeen.

Sivusta kyselen että miten tämä nainen eli äitipuoli sitten ei voi elää kun asutaan yhdessä perheenä? Itse olen löytänyt ihanan miehen jolla lapsia ja itse en omia lapsia halua. Nyt mietin että jos päädymme miehen ja kouluikäisten lapsien kanssa saman katon alle niin miten en sitten voi enää elää? Tai siis aion kyllä elää ja mennä miten haluan, kuten tähänkin asti ja mies kyllä on nähnyt elämäntyyliäni tässä yhdessä ollessa ja hänelle tuntuu olevan ihan ok. Olen sanonut että siksi en lapsia halua kun en halua vapauttani menettää. Oletan että hän ymmärtää että lapsiviikolla tulevat aikataulut eivät ole minun aikatauluja, vaan hänen ja minä sitten mukaudun niihin sen verran mitä sopivalta tuntuu. En esimerkiksi peru omaa harrastusta siltä päivältä jos lapsi tarvitsee kyydin johonkin vaan se on mies joka järjestelee asiat. Ruokaa tietysti teen kaikille sitä haluaville mutten mene aiemmin kotiin jostain siksi että siihen ja siihen aikaan pitäisi olla ruoka valmis. Näistäkin olen puhunut miehelle että en pysty elämään kellon perässä jatkuvasti ja sekin tuntuu olevan ok hänelle. Ja joo suurin osa varmaan sitä mieltä ettei minun kannattaisi tuollaiseen uusperhe-elämään edes yrittää. 

Jos tämä aloittaja ei olisi tavannut naistaan ja eläisi yksin niin olisihan silloinkin kaikki lasten hoidettavat asiat miehen vastuulla eli miksi ne nyt pitäisi jakaa kumppanin kanssa?

Jos vaikka haluaa joskus vastavuoroisen ihmissuhteen lapsen kanssa?  Voi olla, että myöhemmin sinua pitää kyyditä terveysasemalle, ja lapsi voi sen tehdä. Mutta ei ehkä tee, jos et ole koskaan itse antanut lapselle aikaasi. Voit joskus tarvita lapsen apua, muista se. 

Ne lapset voi myös arvostaa isän antamaa huomiota ja aikaa.

Aivan varmasti. Mutta kun yhdessä eletään, niin asioita tehdään yhdessä.

Miksi? Ei asioita tarvitse tehdä tietyllä tavalla vain koska se on normi.

Ei ole pakko. Miksi ylipäänsä olet miehen kanssa, jolla on lapsia? Vanhempi ja lapsi on paketti. Ei voi oikein erottaa. 

Tai miksi vanhempi on noin oudosti lapseensa suhtautuvan ihmisen kanssa? Omaa lasta kannattaa suojella kieroutuneelta perhekäsitykseltä. Sillä on merkitystä, miten lapseen ja nuoreen kotona suhtaudutaan. Sukulaisuudella ei niinkään. Kodin arvot ja asenteet vaikuttavat aina. 

Lässynläätä ja kehnoa sellaista, ainut kieroutunut tässä on ydinperheen rikkonut lisääntyjäkaksikko, jotka tahoillaan yrittävät rekrytoida kanssavastuunkantajia hyväksikäytettäväkseen tai ainakin toinen tätä yrittää.