Pitkäaikastyöttömän elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta vuosi täyteen työttömyyttä. Ens viikolla eka työhaastattelu mihin pääsen ja tiedän että tyrin senkin kun olen niin ujo ja hiljainen enkä osaa myydä itseäni. Alakin on sellainen josta mulla ei mitään kokemusta mutta saanpahan kokemusta haastattelusta ja kohtaan pelkoni. Rahat riittää kyllä mutta ylimääräiseen ei ole varaa, vaatteet käytettynä Vintedistä ja seurailen tarjouksia ja yhtään ruokaa en heitä pois.

Mitä olet tehnyt sen eteen, että pääsisit ujoudesta eroon? Oletko lukenut asiaa käsittelevää kirjallisuutta, mennyt kurssille, jossa opetetaan puhetaitoja ja esiintymistä, keskustellut asiasta psukologin tai lääkärin kanssa?

Mitä ihmettä sinä lässytät? Jonossa on n.3000.000 työtöntä eikä siinä mitkään oppaat auta, varsinkin jos on iäkkäästä työttömästä.

Minulla varmaan ikä on se syy ettei saa töitä. Eläkeikä on liian lähellä. Siinä mielessä rahan vähyys on ongelma että joutuu laskemaan, mihin rahat riittävät. Yritän sinnitellä eläkkeelle asti, sitten taas rahat riittävät vähän paremmin. Ei se eläke mikään kummoinen tule olemaan, kun tuli tämä pitkäaikaistyöttömyysjakso. Minimieläke. Köyhyys jatkuu eläkkeelläkin.
Yritän pitää itsestäni huolta, liikkua, opiskella uutta ja tehdä sellaisia ilmaisia asioita, mitä voin. Kesällä keräsin marjoja ja sieniä sekä pidin kasvimaata. Nyt alkaa olla pakastimet täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pitkäaikaistyötön ole houkutteleva työnantajan silmissä ja varsinkaan, kun ikää alkaa olemaan.

Olen 41 mies. Ap

Sinä olet vielä hyvää työikäistä ryhmää, mutta jos ikää on yli 60v. peli on menneyetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonekalut alkaa olla kaatopaikka kamaa, onneksi sänky on vielä ehjä. Eikä tää muutenkaan monien kuvittelemaa juhlaa ole.

Kuinka saat huonekalut huonoksi? Ehkä tuolit ymmärrän. Kai kirpputorilta tai netistä saa halvalla. Jopa jätepisteellä voi olla tuoleja. Ap

Nahkasohva tuli hikoiltua puhki jokunen vuosi sitten. Eihän se ole kuitenkaan vasta kuin kolmekymmentä vuotta vanha. Hyvin on palvellut. Viime muutto oli toiseksi viimeinen reissu tietokonepöydälle. Hyvin se vielä nurkassa seisoo, mutta jos sen purkaa muuttamista varten - ei sitä enää, jos koskaan, koottuna voi kuljettaa - lastulevy repeilee varmasti. Nojatuolista oli jouset rikki jo edellisessä asunnossa. Tavaroista pitäisi paremminkin päästä eroon, mutta sekin maksaa, jollei joku hullu niitä hae ilmaiseksi pois.

Jotenkin ei huonekalu ostoksilla kiinnosta käydä kävellen. 90 euroa jäi torstain jälkeen tilille laskujen maksun jälkeen, ja senkin ehdin melkein kokonaan jo tuhlata ruokaan. 

Muistan kun itse olin pitkäaikaistyötön ja jouduin asunnottomaksi. Otin ällöttävän miehen puolisoksi. Hänelle kelpasin

Ei elämä ole helppoa eikä köyhän elämä pidäkään olla helppoa ja miellyttävää.

En edes halua töihin. Ollut työttömänä 1,5 vuotta ja elämä on vihdoin hyvää! Takana yli 30 vuotta kärsimystä töissä, joten nyt osaan todella arvostaa, ettei aikaisin aamulla tarvitse vääntäytyä enää minnekkään. Päivät kuluu mukavasti kotona ja harrastuksissa ja muutaman kuukauden vuodessa haussittaan kaverin huvilaa Espanjassa, kun hän tulee asumaan myn kämppään Suomessa. En vaihtaisi osaani mihinkään tai kenenkään kanssa. 

Myyn pennuille jaffaa ja jannuille douppii. Ei vaivaa köyhyys ja kuormasta syödään.

Kai se jotain lammaslaumaa vaivaa, mitä komennellaan.

Kun ei hyvällä, niin pahalla sitte, niin kauan ku heikompia löytyy.

Sit ku ei löydy, ni liikkuvat taa ja kuulemiin ja viattomat siitäkin kärsii.

Ei oo niin vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta vuosi täyteen työttömyyttä. Ens viikolla eka työhaastattelu mihin pääsen ja tiedän että tyrin senkin kun olen niin ujo ja hiljainen enkä osaa myydä itseäni. Alakin on sellainen josta mulla ei mitään kokemusta mutta saanpahan kokemusta haastattelusta ja kohtaan pelkoni. Rahat riittää kyllä mutta ylimääräiseen ei ole varaa, vaatteet käytettynä Vintedistä ja seurailen tarjouksia ja yhtään ruokaa en heitä pois.

Mitä olet tehnyt sen eteen, että pääsisit ujoudesta eroon? Oletko lukenut asiaa käsittelevää kirjallisuutta, mennyt kurssille, jossa opetetaan puhetaitoja ja esiintymistä, keskustellut asiasta psukologin tai lääkärin kanssa?

Mitä ihmettä sinä lässytät? Jonossa on n.3000.000 työtöntä eikä siinä mitkään oppaat auta, varsinkin jos on iäkkäästä työttömästä.

No, juurihan tuossa kommentissa, johon vastasin, nimeomaan sanottiin ujouden ja hiljaisuuden olevan ongelma työhaastattelussa. Silloin on mielestäni ihan perusteltua pohtia, voisiko juuri siihen yrittää hakea apua tai keinoja. Jos työnsaantia vaikeuttava asia on itse tunnistettu, sitä kannattaa mielestäni yrittää kehittää. Ja mitä vaikeampi työmarkkinatilanne on ja mitä enemmän hakijoita on, sitä tärkeämpää on panostaa niihin asioihin, joihin itse pystyy vaikuttamaan. 

Kurjaa on

En ole pitkäaikaistyötön enää, kun olen sijaistanut henkilökoht. avustajaa. Siihen hommaan iäkäskin pääsee, kun Nuoret eivät ole kovin kiinnostuneita. Osa avustettavista käyttäytyy huonosti ja osaa pitää nostella. Ap voi hakea niitä töitä myös. Joku miespuolinen voi hyvinkin ottaa sut töihin. Sijaisuuksia ensin suosittelen.

Rahat riittää, kun elintavat ovat vaatimattomat ja siippa jakaa kulut.

Vierailija kirjoitti:

En ole pitkäaikaistyötön enää, kun olen sijaistanut henkilökoht. avustajaa. Siihen hommaan iäkäskin pääsee, kun Nuoret eivät ole kovin kiinnostuneita. Osa avustettavista käyttäytyy huonosti ja osaa pitää nostella. Ap voi hakea niitä töitä myös. Joku miespuolinen voi hyvinkin ottaa sut töihin. Sijaisuuksia ensin suosittelen.

Rahat riittää, kun elintavat ovat vaatimattomat ja siippa jakaa kulut.

Muista pitää siippasi.  Oli hän millainen tahansa. 

Elämäni on luxusta työttömänä. Jos työkkäri tai kela sai tietää mitä olen tehnyt työttömänä niin joutuisin vankilaan ja tulis isot korvaukset maksettavaksi. Ei riittäis satatonnia. 

Mulle työttömyysaika on ollu elämäni parhainta aikaa. Oli harrastuksia vaikka mitä, matkoja, perheen kanssa oli paljon aikaa, lapsille, ja koti siisti ym ym... työssä ollessa kaikki oli aina vähän rempallaan eikä ollut harrastuksia yhtään. Nautin että saan olla oman elämäni herra. tehdä mitä huvittaa ja mennä kun huvittaa. Työelämä vie ihmisestä kaiken, perheen, harrastukset terveyden ja elämän. Olet kun numero, ei mitään. Työttömänä en ole sairastanutkaan ollenkaan, työssä ollessa lähes kerran kuussa oli jotain vaivaa. Sairasloman otin aika helpsosti.