Kokemuksia edunvalvonnasta ja elatuksesta?

Pitkä tarina, yritän pitää lyhyenä.
Olen kuusikympinen nainen, osa-aikasairauseläkkeellä, mutta vielä työelämässä (muutama päivä viikossa).
Mieheni on muistisairaiden osastolla hoitokodissa ja hänellä on nyt yleinen edunvalvoja määrätty. 

Olen itse ollut aina pienituloinen ja mieheni erittäin hyvätuloinen. Jossain vaiheessa olin erityslapsemme kanssa kotona useamman vuoden ja sovimme mieheni kanssa, että hän "tuo leivän pöytään ja minä hoidan lapsen/kodin".
Asumme omakotitalossa, joka oli hänen jo ennen naimisiinmenoamme. Tai siis minä asun nyt. Lapset ovat jo poissa kotoa. 

Mieheni hoitokodin maksuthan ovat määräytyneet sen jonkin 42,8% (tms) mukaan, ei onneksi se 80-90, mitä nykyään viedään kaikilta yksin olevilta. 
Olen sen verran selvittänyt että mieheni elatusvelvollisuus avioliittolain nojalla tarkoittaa, että hän (tai siis edunvalvojan) pitää pitää huoli minun toimeentulostani jotenkin. Ja ymmärsin, että edunvalvoja on se, joka tämän määrittelee, siis summan.
Olen siis erittäin pienituloinen ja esim. talosta on kaikenlaisia maksuja, joihin minulla ei ole varaa. Ja talo siis on mieheni nimissä. Olen kovin huolissani toimeentulostani. Ymmärrän, että olen ollut etuoikeutettu siinä mielessä, että miehen tulot ovat aikoinaan mahdollistaneet hyvän elämän. Nyt oikeasti pelkään, että joudunko pihalle (koska minulla ei ole mahdollisuuksia maksaa talon kuluja, esim. sähkölasku on huikea kun talo on sähkölämmitteinen).

Kyselisinkin onko kokemuksia kellään samanlaisesta tilanteesta: eli parempituloinen puoliso on hoitokodissa ja vähävaraisempi saa elatustukea(?) edunvalvojan määrittelemänä?

Edunvalvoja ei ole ollut minuun missään yhteyksissä vielä, joten en ole voinut hänen kanssaan puhua.

Kiinnostaisi nimenomaan tällaisessa tilanteessa olleet/olevat. 
Kiitos.