Miksi kavereideni on niin vaikea uskoa, että aion synnyttää luomusti?

mä oon ainakin kaikki kolme synnyttäny luomusti,ja hyvin meni..tosin en ollu sitä etukäteen suunnitellu..

mullakin tuli mieleen että esikoinen taitaa olla tulossa...

oli ajatellut synnyttää luomuna, mutta kun totuuden hetki koitti niin vaatikin kaikki mahdolliset ja mahdottomat piikit ;-)



Synnytys sattuu, auts, ja paljon!

Jaksoi vaahdota siitä, miten kaukana me nykyihmiset olemme luonnosta, kun synnytys, maailman luonnollisin asia, vaatii kipulääkitystä jne. Hän kuntoili, kävi mammajoogassa, opetteli synnytyslaulua jne. Hän ihan avoimesti sanoi halveksivansa meikäläisen tyylisiä synnyttäjiä, jotka tahtoo puudutuksen. Tosinainen kun kestää pikku kipuakin.

Synnytys meni sitten niin, että hän itki tuskasta jo tullessaan sairaalaan, jolloin kohdunsuu oli sentin auki. Epiduraalia lisättiin kolme kertaa, lisäksi hänellä oli ilokaasua, ja ennen ponnistusvaihetta alapää vielä puudutettiin.

Toista lasta odottaessaan hänkin on varmaan vähemmän rasittava.

absurdi. Kai tiedät myös, että ' kautta aikojen' ennen nykylääketiedettä puolet naisista kuoli synnytyksiin ja lapsivuoteeseen. Että siitä vaan.



Vakavasti ottaen, itse en halunnut ennen synnytystä myöskään mitään lääkkeitä, ja kolme olen synnyttänyt ilman noita isompia puudutuksia, mutta kyllä esikoisen kanssa loppumetreillä olisin ottanut ihan mitä tahansa että olisin vain selvinnyt siitä.

Tai sitten huudat kivusta jo kotona niin lujaa että vaadit epiduraalia heti sairaalan aulaan päästyä. Omassa synnytysvalmennusryhmässä oli yksi nuori nainen joka oli ehdottoman varma että hän synnyttää luomuna ja tuomitsi heti kättelyssä muut jotka miettivät kivunlievityksen mahdollisuutta edes. Olisi ollut mielenkiintoista miten hänelle oikeasti kävi. Lähti vessaan itkemään kun aloimme katsoa synnytysvideota sillä häntä pyörrytti se niin paljon.

eli halusin luomusynnytyksen monien skeptisestä asenteesta huolimatta. Synnytinkin luomusti, samoin seuraavan ja kolmas mahassa, jonka aion edelleen synnyttää luomusti. Ei se synnyttäminen sentään niin kamalaa ole, älä usko kaikenmaailman pelotteluja. Oikealla asenteella pärjää pitkälle, jos synnytyksen kulku on muuten normaali.

Mutta on aivan järjetöntä uhota etukäteen, että synnytän luomuna :)



Minä en ainakaan uskaltaisi, vaikka yksi luomusynnytys onkin jo takana. Siinä kun ei ihan kaikki ole siitä äidin tahdonvoimastakaan kiinni...



Toivotaan, että synnytyksesi on nopeasti etenevä, niin sun luomosuunnitelmat saattaa onnistuakin!



Mutta älä enää uhoa, joudut pian noloon valoon, kun joudut sitten kertomaan kavereille totuuden ;)

mutta ainakin itselle (kaksi olen synnyttänyt) nuo loppuhetken supistuskivut ovat olleet helvetillisiä. Ekaa lähdin synnyttämään avoimin mielin ja ajattelin, että jos siltä tuntuu, turvaudun kyllä epiduraaliin. Olen todella piikkikammoinen ja pelkkä verikokeen ottaminen pyörryttää. Mutta sitten kun teki niin kipeää, olisin tehnyt vaikka mitä, että olo olisi helpottanut. Muistan vain ajatelleeni, että kuolen mieluummin, kuin kestän enää hetkeäkään. No, epiduraalia en kuitenkaan ehtinyt saamaan, joten luomusti tuon esikoisen sitten synnytin. Toisessa sain viimehetkillä spinaalipuudutteen (kohdunsuu oli 8 cm auki, kun sairaalaan menimme) ja aivan ihana synnytys, kuin mitä ensimmäiseen vertaa.

On täysin typerää (ja itselleen rasittavaa - saattaa masentua jälkikäteen) suunnitella synnytys etukäteen.



Toki on hyvä valmistautua, ottaa selvää ja tietää, mutta synntyksen kulkua EI VOI itse päättää.



Ehkä onnistuu luomuna, ehkä et kestä edes ekoja supistuksia.



Entisaikaan on käytetty kipulääkkeitä, ei epiduraalia, mutta muita kipulääkkeitä. Esim, just niin kun nelonen sano, ilokaasun ja konjakin vaikutus on about sama...

Esim. hammaslääkärissä en ole koskaan tarvinnut puudutetta.