Miksi kavereideni on niin vaikea uskoa, että aion synnyttää luomusti?

avoimin mielin ja otsin selvää kaikista ns. luomuvaihtoehdoista.

Silti en päättänyt, että ei kivunlievityksiä, vaan lähdin avoimin mielin matkaan.



Kivunlieivtyksenä oli kotona kylpyamme ja sairaalassa olin 45 minuuttia ja esikoinen oli sylissä ilman mitään epiduraaleja tai edes ilokaasua.



Voi olla, että toisen kanssa menee sitten toisin, mutta sen sanon, että synnytyskipua ei voi etukäteen tietää, mutta siihen, että synnytys on rajua tapahtuma, voi henkisesti etukäteen valmistautua.



Minusta joku joskus kiteytti asian hyvin näin: on eri asia ajatella, että synnytys - kamala kivulias tapahtuma - tapahtuu minulle ja lääkäri sitten laittaa epiduraalin, jotta kipu olisi siedettävä TAI ajatella, että minä menen synnyttämään ja olen itse aktiivinen toimija.



Supistusten lopussa ja ponnistusvaiheessa en ollut aktiivinen, hallittu toimija, vaan asiat tapahtuivat kovaa ja kipeää vauhtia ja kätilö oli aivan korvaamaton apu. Mutta sitä ennen supistusten ajan keskityin tuntemuksiin kylvyssä ja hallitsin tilannetta mielestäni todella hyvin. Ajattelin aina kuumaa laava, kun supistukset tulivat. Ja uskon, että nimenomaan siksi olin rauhallinen ja rento ja kestin tilanteen, kun olin siihen henkisesti niin hyvin valmistautunut. Eli vaikka synnytyksen kulkua ei voi etukäteen suunnitella, niin voi edeltä käsin valmistautua kohtaamaan eri tilanteet.



P.s. hammaslääkärissä aina vaadin puudutteet.

Kuinkas sitten kävikään: perätila, napanuora kiinni kalvoissa ja sektio.

Toisen pääsin synnyttämään alakautta: vauva 4700 g, ponnistusvaihe 3 h! Otin epiduraalin avautumisvaiheessa, mutta vaikutti vaan 1 tunnin.



Tällä kokemuksella neuvon ap:ta: parempi kun et etukäteen suunnittele mitään! Toivotan kuitenkin rutkasti onnea synnytykseen!

että olennaista ei oikeasti ole kipu, vaan synnytyksen kesto. Koviakin supistuksia kestää useamman tunnin ihan järissään.



Mutta usein 1. synnytys on kovin pitkä, ja jos takana on valvottu yö ja 12h supistelua - ja sitten alkaa vasta se todellinen oikea supistelu - niin kyllä siitä on leikki kaukana useimmilla siinä vaiheessa. Ja sitten kannatta turvautua vaikka epiduraaliin.

Voi AP:llakin mieli muuttua kun kokee miten mieletöntä se kipu on. Vaikka eihän se tietenkään kaikilla ole, mutta minä ainakin ole puudutuksista huolimatta kokenut aivan sanoin kuvaamatonta tuskaa!

Kun ja jos synnytys kestää yli vuorokauden ja kivut on kovat niin en tosiaankaan enää kestä!

ja sellaista myös toivoin etukäteen. Kun kerroin haluavani mahdollisimman luomun synnytyksen, niin mulle vaan lähinnä naurettiin, että " kuule kyllä se mieli muuttuu.." Eipä muuttunut.



Kauratyynyn, liikkumisen ja synnytyslaulun voimalla lapsi tuli, eikä känyt mielessäkään mitkään puudutteet yms. Uskon että synnytyksessä onnistuminen on hyvin paljon omasta asenteesta kiinni, synnytys etenee sitä paremmin (nopeammin) mitä rohkeammin lähtee omalla kehollaan mukaan eikä haraa kipua ja supistuksia vastaan. Pahinta olis ollut joutua piuhoilla kiinni sänkyyn ja vieläpä ponnistamaan siitä.

Karu totuus varmaankin iskee siellä synnytyssalissa kun huomaat karjuvasi puudutteiden perään. Älä suotta luule itsestäsi liikoja, keskity olennaisempiin asioihin kuin sädekehän tavoitteluun.



terveisin viiden äiti

Ok, sinun synnytyksesi menivät toisin kuin olit toivonut, mutta miten ihmeessä siitä, että on etukäteen suunnitellut jotain olisi HAITTAA? En tajua tätä perustelua, että ei kannata suunnitella, kun ei tiedä miten käy. Kyllä minä ainakin suunnittelen, että muutetaan omakotitaloon joskus, mutta ei varmaan kannata - entä jos jään työttömäksi. Hei, ottaisiko sitten vähän päähän että olen suunnitellut!

Synnytyksen pituus ei välttämättä korreloi tämän asian kanssa. Itse synnytin esikoista 28 tuntia, josta 16 salissa, mutta luomuna synnytin.

Vierailija:

Kuinkas sitten kävikään: perätila, napanuora kiinni kalvoissa ja sektio.

Toisen pääsin synnyttämään alakautta: vauva 4700 g, ponnistusvaihe 3 h! Otin epiduraalin avautumisvaiheessa, mutta vaikutti vaan 1 tunnin.

Tällä kokemuksella neuvon ap:ta: parempi kun et etukäteen suunnittele mitään! Toivotan kuitenkin rutkasti onnea synnytykseen!

Niin toki ihminen saa suunnitella yhtä ja toista ja se on ihan ok. Silloin täytyy vain tietää olevansa tarpeeksi vahva kestääkseen myös sen, jos suunnitelmat eivät toteudu. Synnytys on aika mullistava asia naisen elämässä ja hormonit jyllää tajuttomalla voimalla. Hyvin hyvin moni äiti on ollut jälkeenpäin täysin maassa ja vielä vuosien päästä pettynyt siitä, ettei muka KYENNYT (= oli heikko, huono nainen) suorittamaan synnytystä niin kun piti, eli oli suunnitellut.



Minusta on hyvä olla joitakin toiveita synnytyksen suhteen, miksei suunnitelmiakin, mutta ei mitään noin ehdotonta!

Mikään ei kuitenkaan mene niinkuin pitäisi. Esim. minä olen toivelomakkeeseen kirjannut, että haluan liikkua, ja tullut huijatuksi synnytyspöydälle selinmakuulle. (Laitettiin spinaali kertomatta, että sen jälkeen ei saa liikkua, ja kun puudutus oli laitettu, kiellettiin liikkuminen kokonaan).



Turha on myöskään kenenkään kehuskella luomusynnytyksellään. Toisilla synnytys on hiukan kipeä, toisilla kipeä ja joillakin helvetillinen.



Mutta älkää suunnitelko liikoja, ettei tule pettymyksiä jotka kaivavat vielä vuosien kuluttuakin! Synnytys on ihan ennakoimaton tilanne. Avautuminen voi kestää puoli tuntia ja ponnistaminen kolme tuntia. Yhtä hyvin avautuminen voi viedä kolme vuorokauttakin, ja ponnistus sujua puolessa minuutissa.

Vierailija:

Minulla on mielestäni erittäin korkea kipukynnys

Esim. hammaslääkärissä en ole koskaan tarvinnut puudutetta.

kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat

kent:

Hyvin hyvin moni äiti on ollut jälkeenpäin täysin maassa ja vielä vuosien päästä pettynyt siitä, ettei muka KYENNYT (= oli heikko, huono nainen) suorittamaan synnytystä niin kun piti, eli oli suunnitellut.

Taitaa näkyä tässäkin ketjussa, että moni äiti tuntee huonommuuden tunentta siitä, ettei ole kyennyt " suorittamaan synnytystä" esim. ilman puudutteita. Sen verran katkerilta monet viestit vaikuttavat vihamielisyydessään luomusynnyttäjiä kohtaan.

On tietysti ihan ok suunnitella kaikenlaista, mutta suunnitelmista ei kannata pitää liian tiukasti kiinni ja ikään kuin ripustautua luomuaatteeseen. Jos sitten synnytys ei menekään suunnitellusti, pettymys voi olla huikea.



Oikeasti synnytyksessä ei kuitenkaan voi päteä. Siihen vaikuttaa lukuisa tahdosta ja taidosta riippumaton asia, joita ei voi välttämättä lainkaan ennakoida.



Pidetään peukkuja, että suunnitelmasi toteutuvat, niin ne usein tekevät.

Mä en kyllä tajua miksi siitä pitää niin vauhkota etukäteen ja kavereille todistaa. Odota siihen kun olet synnyttänyt ja kerro sitten menikö ilman lääkkeitä vai ei.

Kaikki tunteamani wannabe-luomusynnyttäjät ovat ottaneet kivunlievityksiä. Mitä väliä sillä nyt on, millä tyylilä kukin penskansa maailmaan puristaa?

Jos on niin voipi olla että karu todellisuus tulee laitoksella vastaan ;)

luomusti ihan vahingossa kuopuksen synnyttänyt (eikä ollut kivaa)

Ei ikinä kannata tehdä mitään tarkkaa suunnitelmaa synnytyksen kulusta, koska on hyvin pieni todennäkösyys että se etenee niin.



Olen itse synnyttänyt kaksi kolmesta lapsestani ilman minkäänlaista kivunlievitystä (paitsi kävely), eli toki se on mahdollista. Esikoista ei kutienkaan olisi suin surmin synnyttänyt ilman kipulääkkeitä. Enkä varmaan muitakaan, mutta kakkonen tuli niin nopeasti etten ehtinyt melkeen housuja saada pois jalasta ja kolmosen kohdalla osasin jo odottaa samaa ja valitisin luomun.



Mitä tulee vanhaan aikaan, ei sillon ole synnytetty ilman kivunlievitystä. On käytetty saunaa, konjakkia jne.

Siperia opettaa.