Miksi kavereideni on niin vaikea uskoa, että aion synnyttää luomusti?

Älykäs ihminen luonnollisesti tiedostaa, että mitä tahansa voi matkan varrella tapahtua, mutta kannattaako sen takia olla miettimättä yhtään tulevaa. Itse toivoin luomusynnytystä ihan esikoisenkin kohdalla ja sen myös koin. Synnytys eteni supistus kerrallaan ja vaikka loppuvaiheessa oksensin kivusta ja muutenkin luulin kuolevani, niin myös nyt toisella kerralla pysyn luomulinjalla niin kauan kuin pystyn. Että ei se Siperia nyt aina niin kauheasti opeta...

Vierailija:

Mulla kuusi lasta(kolmas ja neljäs kaksoset) ja kaikki olen luomuna synnyttänyt, jopa esikoiseni, vaikka olin suunnitellut vetää ilokaasua, mutta synnytys eteni niin nopsaan, ettei muistanut sitä vaihtoehtoa.

Kaikki muut päätin sitten myös synnyttää luomuna ja hyvin sen kesti, ei se niin hirveetä ollut.

kyllä siihen kipuun totuu ja eri kipua se on ,kuin esin haava. kyllä sen kestää!!

eikä siihen kuole.



Minä olen kyllä ottanut aina puudutukset mutta en ollut aikonutkaan synnyttää luomusti.

ja luomusti meni, vaikka kuinka olisin anellu ja vaadin puudutteita niin ekalla kerralla ei annettu (kuulemma olisi hidastanut aukeamista, supistuksia kyllä lisättiin tipalla :0) ja tokasta ei lääkäri ehtinyt _kuitenkaan_ ajoissa paikalle vaikka heti salin ovelle päästyäni sanoin haluavani epiduraalin...



Jäljelle jäänyt keino oli vaan huutaa tuskissaan, kunnes sai jo ponnistaa--->

Ihanko tosissasi olet vai provoiletko?

Vierailija:

kyllä siihen kipuun totuu ja eri kipua se on ,kuin esin haava. kyllä sen kestää!!

jos vaihtoehdot ovat epiduraali tai luomu. Itse en ole saanut kertaakaan epiduraalia, mutta monenlaista muuta apua siitä yleisimmästä eli ilokaasusta lähtien.

Oikeesti, mitä hyötyä siitä on jos äiti tuntee todella voimakasta kipua? Mitä se hyödyttää, miksi se tekisi odottajasta jotenkin paremman jos tämä ei käytä mitään kivunlievityksiä? Tämä seuraava nyt ei liity synnyttämisen mutta tuli vain mieleen. Vuosia kävin hammaslääkärissä enkä koskaan huolinut puuduksia vaikka niitä suositeltiinkin joillain kerroilla kun tehtiin aika kivuliaita juttuja. Ajattelin vain että kyllä mun täytyy kestää ja kestinhän minä vaikka sattui niin pirusti. Sitten yhdellä kerralla tehtiin isompi toimenpide ja oli pakko ottaa puudutus. Voi, sitä ihanuutta. Mihinkään ei sattunut, edes jälkeenpäin! Siinä vaiheessa kyllä mietin että mitä ihmeen järkeä oli ollut kärsiä lukuisia kertoja kauheista kivista kun ne olisi voinut välttääkkin????????

Juuri oli lehdessä tilastoa äiten synnytyskuolleisuudesta. Karmeimman tilanteen maissa (joita on iso läjä Afrikassa ja Aasiassa), kuolleisuus on luokkaa 1/6-8. Siis yksi synnytys kuudesta/kahdeksasta johtaa äidin kuolemaan.

Lisäksi laitokselle mennessä on mahdotonta tietää miten synnytys etenee. On aika naivia lyödä lukkoon joku " hoitomuoto" ennen kuin edes on tilanteessa.



t: kaksi tahattomasti luomusti synnyttänyt (nopeat ja kivuttomat synnytykset)

Vierailija:

jos vaihtoehdot ovat epiduraali tai luomu. Itse en ole saanut kertaakaan epiduraalia, mutta monenlaista muuta apua siitä yleisimmästä eli ilokaasusta lähtien.

Tähän sanottava et itelläni tuo ilokaasu ei kyllä tehny hevoherttasta, ekassa kokeilin aqua-rakkuloita ja ne _ehkä_ hieman saatoivat rentouttaa alaselän lihaksia ja siten lievitää ja nopeuttaa avautumistä, tiedä häntä..

joko vetää kaikki maailman tropit, tai sitten matkustaa Afrikkaan savimajaan synnyttämään.



Suurin osa synnytyksistä ei vaadi minkäänlaista lääketieteellistä puuttumista. Osa vaatii ja sitähän varten me synnytämme sairaalaassa, että apu on lähellä, jos kaikki ei menekään putkeen. Ei kai kukaan ole henkensä/ vauvan hengen uhalla luomu?!



Puudutuksia eivät kaikki synnyttäjät todellakaan tarvitse. Olen synnyttänyt kahdesti ja molemmilla kerroilla jälkikäteen ihmetellyt että missä vaiheessa niitä puudutuksia olisi oikein pitänyt ottaa. Kipu oli koko ajan siedettävää, lievityksenä oli ilokaasu ja amme. Amme oli tosi hyvä, paljon ilokaasuakin tehokkaampi.



Tässä ketjussa paistaa synnyttäjien tarve puolustella omaa valintaansa. Totta kai itsekin olen tyytyväinen omiin luomusynnytyksiini, mutta minun puolestani muut voivat synnyttää vaikka kokovartalopuudutuksessa jos haluavat, ei se ole itseltäni pois. Aloittajalle vain sanoisin, että luomusynnytys tai ainakin puudutteeton sellainen on aivan realistinen vaihtoehto ja on hyvä, että mietit ja suunnittelet asiaa etukäteen, ettet sitten päädy ottamaan puudutuksia vähän niin kuin varmuuden vuoksi ja koska se kuuluu asiaan, niin kuin iso osa synnyttäjistä tuntuu tekevän ilman että edes kokeilevat pärjäisivätkö mahdollisesti ilman.

Oikein käytettynä se vaikuttaa varmasti, kyllähän sillä saa ihmisen nukutettuakin. Siis sitä pitää käyttää riittävän pitkään, ei pari hönkäisyä vielä mitään vaikuta.

Siksi sitä kannattaa aloittaa hengittelemään heti kun tuntee tai näkee monitorista, että uusi supistus on tulossa. Ekassa synnytyksssä olin kiinni monitorissa ja mies katsoi aina koska aloitan hengittämään, ennen kuin supistus edes siis tuntui. Näin ilokaasusta sai todella paljon hyötyä irti.



Ei se ilokaasu auta, jos sitä alkaa hätäisesti vedellä vasta pahimman kivun hetkellä.

luomusynnytyksestä. Voithan siihen tähdätä mutta eiköhän se totuus sitten sairaalassa paljastune :)

Minä olen synnyttänyt kaksi lasta luomuksi. En tosin sitä suunnitellut, mutta jostain syystä en tunne avautumisvaiheen kipua. Ja kun kipu tulee ponnistusvaiheessa, ei enää saa apua (ilokaasusta ei ollut hyötyä tippaakaan).

kohdalla näin ei käy. Tietysti jos tämän riskin hyväksyy, niin siitä vaan ihastelemaan kaiken luonnollisuutta.



Luonnollisessa maailmassa (ei lääketiedettä, neuvolaa, lääkäreitä) varsinkin ensisynnytys on ihan oikeasti kuolemanvakava paikka. Jääkö lapsi kiinni synnytyskanavaan? Jos siitä selviää, seuraavatkin todennäköisesti mahtuvat, mutta onhan niitä vaaroja muitakin. Suurin osa synnyttäjien kuolemista liittyy verenhukkaan.

En kyllä esikoisen kohdalla niin suunnitellut, vaan olin varma että tarvitsen kivunlievitystä. Synnytin Suomen ulkopuolella ja maassa, jossa asuin, minun piti etukäteen valita synnytänkö laitoksella, jossa kaikki kivunlievitysvaihtoehdot olivat saatavilla, vaiko kodinomaisemmassa ympäristössä (kuitenkin siis sairaalassa). Valitsin jälkimmäisen omaksikin yllätyksekseni ja synnytys olikin sitten niin nopea, ettei mitään puudutteita olisi edes ehditty antaa.



Toista synnyttäessäni kätilö sanoi, että ne äidit, jotka valitsevat luomusynnytyksen, suhtautuvat synnytykseen rennommin ja tästä syytä synnytys sujuu usein nopeammin. Jälkimmäisestä synnytyksestä jäi kuitenkin päällimmäiseksi mieleen se kipu, vaikka kaikki sujuikin nopeasti.



Liian tarkkaan ei etukäteen kannata synnytystä suunnitella äläkä missään nimessä pidä mitenkään kunnia-asiana synnyttää luomusti. Jos et ole aikaisemmin synnyttänyt, et voi mitenkään tietää, kauanko synnytys sinun kohdallasi kestää ja kuinka reagoit kipuun. On hyvä puhua eri vaihtoehdoista etukäteen kätilön kanssa.

Eli koska osa synnyttäjistä tarvitsee lääketieteellistä puuttumista, tulee läketieteellisesti puuttua kaikkiin synnytyksiin? Vai mikä on viestisi?

Kyllä nyt suurin osa luomusynnyttäjistäkin haluaa synnyttää sairaalassa, jossa apu on saatavissa jos sitä tarvitsee. Ei luonnollisuuden " ihastelu" tarkoita yhtään sen suurempaa riskinottoa, kuin teknoasennekaan.

Vierailija:

kohdalla näin ei käy. Tietysti jos tämän riskin hyväksyy, niin siitä vaan ihastelemaan kaiken luonnollisuutta.

Luonnollisessa maailmassa (ei lääketiedettä, neuvolaa, lääkäreitä) varsinkin ensisynnytys on ihan oikeasti kuolemanvakava paikka. Jääkö lapsi kiinni synnytyskanavaan? Jos siitä selviää, seuraavatkin todennäköisesti mahtuvat, mutta onhan niitä vaaroja muitakin. Suurin osa synnyttäjien kuolemista liittyy verenhukkaan.

Esikoisesta otin kaikki mahdolliset, huonolla menestyksellä. Kakkosesta taas supparit ei tuntuneet kauheilta, kun vasta sitten kun piti alkaa ponnistaa.