Lue keskustelun säännöt.
Leena saa jatkuvasti kuulla olevansa pahannäköinen
26.09.2026 |
"Toisten ilmeisiin puututaan yhä liian herkästi, tietää Leena Lumilampi omasta kokemuksestaan."
"Nyt Leena toivoo, että jokainen saisi naamarauhan"
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/f74fae30-1d64-4255-8f31-0e5eadb43dc3
Hyvä Leena! Pärstäpositiivisuutta kaikille!
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Joo sama. Töissä jatkuvasti kysellään mikä hätänä, onko kaikki hyvin, oonko vihainen tms. Ja kun kokeilin hymyillä enemmän niin saan kommenttia että hymyilen koko ajan. Ei mikään kelpaa. Ja itekki oon autisti.
Minulle on käynyt niin että olen ollut perehtyneenä asiaani ja minulta on kysytty että onko kaikki hyvin. Hieman hämmennyin ja tokaisin että joo kyllä, mietiskelin vain tätä juttua tässä. Kummallisia ihmisiä vainoharhoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autisteja ja kirjolla olevia tursuaa kohta korvista ulos. Katsoo minne tahansa, niin aina on autisteja vaatimassa erityishuomiota. Ei jaksa.
Saman olen huomannut mutta jos ymmärtää ihmisistä niin huomaa kyllä syitä näille näiden omille ongelmille jotka kuten näkyy vaikuttavat ihan koko elämään sitä vaikeuttaen. Ovat saaneet niin paljon huomiota ja hyväksyntää sekä oppineet puhumaan hyvin edukseen että tuntuu jo muiden ihmisten pilkkaamiselta nämä ulostulot. Tässä olisi paljon tietoa ammattilaisille mutta eivät taida nähdä puheiden taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kaikki saisivat naamarauhan. Multa on muutamaan otteeseen miesten toimesta käsketty/pyydetty hymyilemään, kun olen vaan ollut ostoksilla tai kävellyt mietteissäni. Yksikään mies ei vaatisi toiselta mieheltä moista ja tämmöinen toisten käskeminen pitäisi tuomita huonona käytöksenä. En minäkään käske miehiä heittämään kärrynpyöriä, kun he ovat ostoksilla tai vaan kävelevät kadulla.
Suomessa on syntyvyyskriisi, joten nuo vihjeet hymyilyyn tarkoittavat vain hyvää, koska hymyillen viehättäisit miehiä enemmän, voisit löytää puolison ja perustaa perheen.
Ota siis kritiikki opettavaisesti vastaan.
Mulla ei ole tarvetta viehättää täysin vieraita miehiä. Miksi minun pitäisi viehättää satunnaista miestä silloin, kun kävelen kadulla, olen käsityökurssilla, käyn kirjastossa, istahdan leikkipuistossa, olen kauppajonossa, haen asuntolainaa tai olen vain olemassa julkisella paikalla? Mulla ei ole tarvetta satunnaiselle käskijälle, joka haluaa kontrolloida ilmeitäni, kotoa löytyy ihana mies, joka ei koe moista houkkamaisuutta tarpeelliseksi.
Ei ole ok käskeä toisia, eikä kukaan halua kontrollifriikkiä suhteeseen, joten ottakoot kritiikin opettavaisesti vastaan.
Joskus oli aika, jolloin tuleva kumppani tavattiin elävässä elämässä, mikä tarkoitti flirttailua kokeilua ja romantiikkaa. Tiktok- ja Tindersukupolvi ei jaksa keskittyä tähän kauniiseen tanssiin, vaan pitää saada melaa mekkoon tässä ja nyt, bang bang, thank you ma'am.
Toki hymyilen, jos aihetta on, mutta Stubbin kaltainen leveä irvistyshymy nyt ei ole usean perusilme eikä ketään tulisi käskeä hymyilemään. Mikään ei tapa flirttiä, romantiikkaa ja tahdikkuutta niin kuin joku käskemässä "hymyile vähän".
Naama norsuntortulla ilveilykö sitten saa romantiikan liekehtimään?
Miksi liekehtivää romantiikkaa pitäisi olla satunnaisen kadunkulkijan kanssa silloin, kun vien koiraa ulos tai silloin, kun menen ostamaan viikonlopun ruoat, menen hammaslääkärin vastaanotolle, menen salille tai vaan olen olemassa? Varsinkaan, jos en halua mitään romantiikkaa jonkun satunnaisen kanssa.
On kohteliasta ottaa muut huomioon myös koiraa ulkoiluttaessa tai kauppareissulla.
Ja tietenkin muut otetaan huomioon, kassaa tervehditään ja kiitetään. Miksei se riitä? Miksi naisilta oletetaan myös hymyä, mutta miehelle on ihan ok olla mykkä mörrimöykky?
Ei ole otettu muita huomioon, jos tuntemattomienkin pitää huomauttaa käytöstavoista.
Tällaisella pikkujutuista vieraalle huomattelijalla ne käytöstavat itsellään on kyllä hukassa. Rajatonta.
Naisia kohtaan tällaista ennemmän harrastetaan kuin miehiä kohtaan. Jotkut kokee oikeudekseen puuttua naisen ulkonäköön ja olemukseen. Usein siellä taustalla on sovinistisia ajatusmalleja.
Itse olen mies, enkä ole koskaan huomauttanut mitään kenenkään ulkonäöstä. Olen itsekin vakavailmeinen, enkä osaa hymyillä tuntemattomille. Hymyäni on kehuttu, joten varmaan kannattaisi, mutta en vaan osaa. Ehkä, jos viettäisin jatkuvasti ihmisjoukoissa aikaa ja opettelisin hymyilemään vieraille, niin siitä voisi tulla luontevampaa. Mutta miksi tekisin sen? Se ei ole minua, eikä minulla ole tarvetta väkisin muuttaa itseäni vain, koska jonkun sosiaalisen koodiston mukaan niin kuuluisi tehdä. Elän mieluummin itseni näköistä elämää, ja olen todennut sen parhaaksi tavaksi elää oma elämänsä.
Mutta sinä itse et ole siis saanut negatiivista huomauttelua vakavuudesta kuitenkaan, vai? Moni nainen kertoo vastaavasta saavansa.
Minusta tuollainen pelkkä hymyn kehuminehan on ihan ok.
Mutta eihän sitä tarvi hymyillä jos ei halua, ja on hyvä olla oma itsensä eikä teeskennellä minunkin mielestäni, kunhan osaa käyttäytyä silti ok muita kohtaan. Jotkut meinaan käyttää tuota "olen vain oma itseni", tekosyynä ikävään itsekkääseen käytökseen muita kohtaan: "Minä vaan olen tällainen (mukero)".
Kyllä olen läpi elämäni saanut siitä huomauttelua. Myös ihan sanaton viestintä. Sen huomaa välillä muiden käytöksestä, että he vähän karttavat vakavaa ilmettä. Kehut on tietenkin ihan ok. Eikä ilkeä käytös tai toisten ulkonäöstä negatiivisesti huomauttelu tietenkään ole koskaan ok. Itseäni juuri häiritsee sukupuoleen katsomatta, että pitäisi olla tietynlainen sosiaalinen olento, että olisi hyväksytty. Tätä vastaan olen loppuun asti. Ihmiset sosialisoikoon ja olkoon ilmeettömiä tai ilmeellisiä omalla tavallaan.
"Sen huomaa välillä muiden käytöksestä, että he vähän karttavat vakavaa ilmettä."
No onpa nyt sitten kumma, jos hymyilevä ja selkeästi ystävällisen ilmeinen ja eleinen koetaan helpommin lähestyttäväksi. Hohhoijaa. Tottakai koetaan ja ehkä jopa yrmeäksi tulkittu ilme ei tietenkään samalla tavalla kannusta lähestymään.
Ole kuinka vakava, tylyilmeinen tai hymytön kuin haluat, mutta vähän erikoista sitten valittaa, ettei lähestystä yhtälailla ja suhtauduta samalla tavalla kuin hymyilevään ja selkeän ystävällisesti viestivään ja kanssakäymisessä vastaantulevaan.
Tämä vakavailmeisyys on omaa omaa sanatonta viestintääsi, jonka muut ottaa onkeensa. Tottakai se menee näin.
Kuuluisia murjottajia olivat mm.Brigitte Bardot tai esim.Suomesta:Kristiina Halkola ja he olivat kauniita!
Vierailija kirjoitti:
Kuuluisia murjottajia olivat mm.Brigitte Bardot tai esim.Suomesta:Kristiina Halkola ja he olivat kauniita!
Ei tarvitse kuitenkaan murjottaa ollakseen kaunis. Ilokin on kaunista. Selkeytän etteivät nuoret naiset kokisi turhia ulkonäköpaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kaikki saisivat naamarauhan. Multa on muutamaan otteeseen miesten toimesta käsketty/pyydetty hymyilemään, kun olen vaan ollut ostoksilla tai kävellyt mietteissäni. Yksikään mies ei vaatisi toiselta mieheltä moista ja tämmöinen toisten käskeminen pitäisi tuomita huonona käytöksenä. En minäkään käske miehiä heittämään kärrynpyöriä, kun he ovat ostoksilla tai vaan kävelevät kadulla.
Suomessa on syntyvyyskriisi, joten nuo vihjeet hymyilyyn tarkoittavat vain hyvää, koska hymyillen viehättäisit miehiä enemmän, voisit löytää puolison ja perustaa perheen.
Ota siis kritiikki opettavaisesti vastaan.
Mulla ei ole tarvetta viehättää täysin vieraita miehiä. Miksi minun pitäisi viehättää satunnaista miestä silloin, kun kävelen kadulla, olen käsityökurssilla, käyn kirjastossa, istahdan leikkipuistossa, olen kauppajonossa, haen asuntolainaa tai olen vain olemassa julkisella paikalla? Mulla ei ole tarvetta satunnaiselle käskijälle, joka haluaa kontrolloida ilmeitäni, kotoa löytyy ihana mies, joka ei koe moista houkkamaisuutta tarpeelliseksi.
Ei ole ok käskeä toisia, eikä kukaan halua kontrollifriikkiä suhteeseen, joten ottakoot kritiikin opettavaisesti vastaan.
Joskus oli aika, jolloin tuleva kumppani tavattiin elävässä elämässä, mikä tarkoitti flirttailua kokeilua ja romantiikkaa. Tiktok- ja Tindersukupolvi ei jaksa keskittyä tähän kauniiseen tanssiin, vaan pitää saada melaa mekkoon tässä ja nyt, bang bang, thank you ma'am.
Toki hymyilen, jos aihetta on, mutta Stubbin kaltainen leveä irvistyshymy nyt ei ole usean perusilme eikä ketään tulisi käskeä hymyilemään. Mikään ei tapa flirttiä, romantiikkaa ja tahdikkuutta niin kuin joku käskemässä "hymyile vähän".
Naama norsuntortulla ilveilykö sitten saa romantiikan liekehtimään?
Miksi liekehtivää romantiikkaa pitäisi olla satunnaisen kadunkulkijan kanssa silloin, kun vien koiraa ulos tai silloin, kun menen ostamaan viikonlopun ruoat, menen hammaslääkärin vastaanotolle, menen salille tai vaan olen olemassa? Varsinkaan, jos en halua mitään romantiikkaa jonkun satunnaisen kanssa.
On kohteliasta ottaa muut huomioon myös koiraa ulkoiluttaessa tai kauppareissulla.
Ja tietenkin muut otetaan huomioon, kassaa tervehditään ja kiitetään. Miksei se riitä? Miksi naisilta oletetaan myös hymyä, mutta miehelle on ihan ok olla mykkä mörrimöykky?
Ei ole otettu muita huomioon, jos tuntemattomienkin pitää huomauttaa käytöstavoista.
Tällaisella pikkujutuista vieraalle huomattelijalla ne käytöstavat itsellään on kyllä hukassa. Rajatonta.
Naisia kohtaan tällaista ennemmän harrastetaan kuin miehiä kohtaan. Jotkut kokee oikeudekseen puuttua naisen ulkonäköön ja olemukseen. Usein siellä taustalla on sovinistisia ajatusmalleja.
Itse olen mies, enkä ole koskaan huomauttanut mitään kenenkään ulkonäöstä. Olen itsekin vakavailmeinen, enkä osaa hymyillä tuntemattomille. Hymyäni on kehuttu, joten varmaan kannattaisi, mutta en vaan osaa. Ehkä, jos viettäisin jatkuvasti ihmisjoukoissa aikaa ja opettelisin hymyilemään vieraille, niin siitä voisi tulla luontevampaa. Mutta miksi tekisin sen? Se ei ole minua, eikä minulla ole tarvetta väkisin muuttaa itseäni vain, koska jonkun sosiaalisen koodiston mukaan niin kuuluisi tehdä. Elän mieluummin itseni näköistä elämää, ja olen todennut sen parhaaksi tavaksi elää oma elämänsä.
Mutta sinä itse et ole siis saanut negatiivista huomauttelua vakavuudesta kuitenkaan, vai? Moni nainen kertoo vastaavasta saavansa.
Minusta tuollainen pelkkä hymyn kehuminehan on ihan ok.
Mutta eihän sitä tarvi hymyillä jos ei halua, ja on hyvä olla oma itsensä eikä teeskennellä minunkin mielestäni, kunhan osaa käyttäytyä silti ok muita kohtaan. Jotkut meinaan käyttää tuota "olen vain oma itseni", tekosyynä ikävään itsekkääseen käytökseen muita kohtaan: "Minä vaan olen tällainen (mukero)".
Kyllä olen läpi elämäni saanut siitä huomauttelua. Myös ihan sanaton viestintä. Sen huomaa välillä muiden käytöksestä, että he vähän karttavat vakavaa ilmettä. Kehut on tietenkin ihan ok. Eikä ilkeä käytös tai toisten ulkonäöstä negatiivisesti huomauttelu tietenkään ole koskaan ok. Itseäni juuri häiritsee sukupuoleen katsomatta, että pitäisi olla tietynlainen sosiaalinen olento, että olisi hyväksytty. Tätä vastaan olen loppuun asti. Ihmiset sosialisoikoon ja olkoon ilmeettömiä tai ilmeellisiä omalla tavallaan.
"Sen huomaa välillä muiden käytöksestä, että he vähän karttavat vakavaa ilmettä."
No onpa nyt sitten kumma, jos hymyilevä ja selkeästi ystävällisen ilmeinen ja eleinen koetaan helpommin lähestyttäväksi. Hohhoijaa. Tottakai koetaan ja ehkä jopa yrmeäksi tulkittu ilme ei tietenkään samalla tavalla kannusta lähestymään.
Ole kuinka vakava, tylyilmeinen tai hymytön kuin haluat, mutta vähän erikoista sitten valittaa, ettei lähestystä yhtälailla ja suhtauduta samalla tavalla kuin hymyilevään ja selkeän ystävällisesti viestivään ja kanssakäymisessä vastaantulevaan.
Tämä vakavailmeisyys on omaa omaa sanatonta viestintääsi, jonka muut ottaa onkeensa. Tottakai se menee näin.
Ensi kerralla kun kysyt vakavailmeiseltä työkaveriltasi, tuleeko hän mukaan illanviettoon, työpaikan tapahtumaan tai muuhun vastaavaan, ja hän vastaa kieltävästi, niin älä ainakaan ihmettele hänen vastaustaan. Häntä ei kaivata, joten tietenkään hän ei tule. Mene niiden hymyilevien kanssa ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on vakavat kasvot ja voin sanoa, että mikään ei saa niitä enemmän vakavaksi kuin tuntemattoman ihmisen pyyntö hymyillä. Olen asiakaspalvelutyössä ja hyvin usein joku vanhempi mies, joka ei edes itse hymyile alkaa pyytämään hymyilyä. Voin sanoa, että pidän huolen että hymyä ei tuollaisen asiattomuuden jälkeen vahingossakaan tule kasvoilleni. Jos haluat toisen hymyilevän, kannattaa itse hymyillä sillä hymyilyllä on taipumus tarttua, ja jos ei tartu niin sitten se on niin. Ei asiakaspalvelusta jaksa 8 h putkeen hymyillä 5 kertaa viikossa.
No joo, asiatonta tosiaan käskeä hymyilemään, mutta kyllähän tietty ystävällisyys kuuluu nimenomaan asiakaspalvelijan ammattitaitoon.
Ystävällinen voi olla vaikka ei olisikaan yhtä hymyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä onkin epämiellyttävän näköinen nainen. Kirveellä veistetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös, perusilme on sellainen resting bitch face. Myös äidilleni on kirjattu ihan lääkäritietoihin vastaanotolle, että on ilmeettömät kasvot.
Olet kauhistus ihmisille ympärilläsi.
No ehkä voisit muuttaa sitä omaa asennettasi, kääntää pääsi muualle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo sama. Töissä jatkuvasti kysellään mikä hätänä, onko kaikki hyvin, oonko vihainen tms. Ja kun kokeilin hymyillä enemmän niin saan kommenttia että hymyilen koko ajan. Ei mikään kelpaa. Ja itekki oon autisti.
Minulle on käynyt niin että olen ollut perehtyneenä asiaani ja minulta on kysytty että onko kaikki hyvin. Hieman hämmennyin ja tokaisin että joo kyllä, mietiskelin vain tätä juttua tässä. Kummallisia ihmisiä vainoharhoineen.
Jostain syystä he kokevat turvattomuutta jos ihmiset eivät jatkuvasti näytä ja käyttäydy heidän ympärillään sillä tavalla kuin he kokevat kuhunkin tilanteeseen heille itselleen sopivaksi. En tiedä mistä johtuu ehkä huonosta itsetunnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluisia murjottajia olivat mm.Brigitte Bardot tai esim.Suomesta:Kristiina Halkola ja he olivat kauniita!
Ei tarvitse kuitenkaan murjottaa ollakseen kaunis. Ilokin on kaunista. Selkeytän etteivät nuoret naiset kokisi turhia ulkonäköpaineita.
Sinulla ei taida oikein olla termistö hallussa? Et taida tietää mitä murjottaminen tarkoittaa? Sen verran voin auttaa että ei ainakaan sitä että kasvoilla on kasvoille ominainen normaali ilme.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hänen kasvoissaan mitään vikaa ole. Pikemmin se on kokonaisilme (ylikasvanut blondaus vedettynä tiukalle ponihännälle, harmaa t-paita ja käsivarsitatuoinnit), joka saa hänet näyttämään vaaralliselta.
No jos on koko ajan naama norsunvitulla niin ympäristö reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki keski-iän ylittäneet naiset on juuri tuollaisia.
Hymyilisi niin näyttäisi kauniimmalta.
Vierailija kirjoitti:
Olipas taas uutinen. voi hyvänen aika.
Uutinen: kaikki mediassa olevat artikkelit eivät ole uutisia. Ei tämäkään.
Vierailija kirjoitti:
Hymyilisi niin näyttäisi kauniimmalta.
Hymyilisit sinäkin, eipä paljoa hymyltä näytä tuo ilmeesi! Muilla ihmisillä on oikeus odottaa että hymyilet jatkuvasti ja näytät miellyttävältä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistisuus näkyy naamasta sellaisena epäsosialisuutena ja vittuuntuneisuutena. Kumma kun lääkäri ei älynnyt tutkia löytyykö autismin lisäksi narsistisuutta.
narsismi ei näy ulospäin naamasta eikä kaikki autistit ole ilmeettömiä . minä kuulun niihin autisteihin joilla on yli imeikkäät kasvot.
saatan hymyillä väärissä kohdissa ja muuten vain olla joku ilme joka on tahaton ja joka ei sovi tilanteeseen.
minä saan myös väännettyä naaman niin että näyttää kuin olisin saanut halvauksen eli saan roikkumaan huulen jos tahdon.
olisin hyvä näyttelijä ja se olikin pitkään haaveeni .
nimittäin olen huomannut, että kun puhun totta minua ei uskota, mutta jos olen vaihdellut minua uskotaan.
en ole valehdellut tahallani, mutta esimerkiksi minua ei uskottu että minulla oli arpia hypermobiiliteetti sairausen takia vaan kaveri intti, että ei kun nuo on leikkaus arpia lopulta sitten luovutin ja valehtelin, että joo minut on leikattu kaksikymmentä kertaa vaikkei ole. ja on muitakin esimerkkejä missä minun totuutta ei ole uskottu mutta valheita on.
vaikken yleensä valehtele enkä tykkää siitä, mutta jostain syystä minua ei koskaan oteta tosissaan missään.
lääkärissäkin käynti on yhtä tappelua että lääkäri uskoo kun se oma kokemus on niin erilainen kuin neuroptyypillisillä.
joten joudun googlata selvittää ensim itse mikä minua vaivaa ja etsiä se kuvaus mitä normaalit ihmiset käyttävät jotta saan apua.
noh onneksi lääketiede on minun ekko ja nykyään sukulaiset ja ystävät soittaa ja kysyy diagnoosia minulta ja tähän asti olen aina ollut oikeassa.
minulla on myös savant piirteet pystyn näkemään ihmisten anatomian silmissäni ja ymmärrän lääketiedettä ja sitä miten solu toimii ja keho.
pitäisi varmaan lukea lääkäriksi olisin siinä super hyvä. muussa en sitten niinkään ole hyvä paitsi osaan kuutta eri kieltä ja näyttelijän lahjoja on.
On kyllä tosiasia, että nepsyjä diagnosoidaan väärin.
Minun kuivasilmäisyyden oireet tulkitaan myös aistiyliherkkyydeksi (on 12-vuotiaana saatu autismidiagnoosi ja myöhemmin laaja-alaiset oppimisvaikeudet) ja kuivasilmäisyys aiheuttaa minulla kuivuuden lisäksi silmien räpyttelyä, valonarkuutta, polton tunnetta (onneksi ei tätä ole nyt yli vuoteen ilmennyt) ja vuotoa, joiden seurauksena näöntarkkuuteni vaihtelee ja saan tarkkaan katsoa esim. näytöiltä, mitä siellä lukee tai mitä olen kirjoittanut näppäimistöllä. Raskasta, eikös?
Nuo oireet alkoivat 25 vuoden iässä 22-vuotiaana saadun Sjögren-diagnoosin jälkeen, ja niitä alkoi tulla pikku hiljaa silmälasien hankkimisen jälkeen. Pääkipuja ja väsymystä. Ja kun näistä kerrot jollekin, niin totta kai se on aina autismi. Minä, joka pienenä rakastin muiden mielestä epilepsiakohtauksen aiheuttavia välkkyviä valoja, saa nykyään silmänsä sekaisin liian kirkkaasta valaistuksesta, ellei nämä uudet silmälasit hieman helpota tilannetta, vaikkei täydellisesti vaan helposti epätarkentuu näkö ja silmät on koko ajan aavikonkuivat.
Tuntuu, että ei tällaista erityistapausta voi ottaa vakavasti ja sellaista vain infantilisoidaan, mikä vain saa tuntemaan entistä enemmän huonommuutta itseään kohtaan. Se on vain lisännyt kammoa auktoriteetteja kohtaan, erityisesti lääkäreitä kohtaan, jos he eivät pysy ajan tasalla diagnooseista. Viimeksi kävi lääkärillä niin, että hän totesi että mitä jos tämä minun kuivasilmäisyys, jonka takia kävin työkyvyn arvioinnissa kun oli kaupan kassalla vaikeaa olla silloin alkaneen silmien poltteen ja vaihtelevan näöntarkkuuden takia, selittyy autismilla ja kehitysvammalla (joka on kumotto aikoja sitten). Lääkäri oli ilmeisesti löytänyt noin 10-15 vuoden takaista infoa tai ainakin siitä mainintaa, että on tutkittu kevaa ja diagnosoitu aikoinaan, jonka mahdollisuudesta lääkäri vihjaili. Menin melkein paniikkiin siinä tilanteessa sen diagnoosin ahdistavuudesta muistuttaen minua menneisyydestä. En saanut sanotuksi, että noin 6 vuotta sitten tapaamani koulupsykologikin oli sitä mieltä, ettei minulla ole kehitysvammaa vaan epätasainen osaamisprofiili, laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi, koska minulla on joitain taitoja.
Että kun minulla pitää olla nämä heikon ihmisen piirteet. Heikko ihminen, joka ei uskalla tapella. Heikko ihminen, joka ei osaa olla sanavalmis. Heikko ihminen, joka jyrätään sanallisesti. Heikko ihminen, joka piilottaa todelliset ajatuksensa pään sisälle peläten ikäviä seurauksia toisten negatiivisten reaktioiden takia, jotka ovat kohdistuneet minuun.
On sanottu että puhelimessakin hymy kuuluu ja se tarkoittaa hyväntuulista ystävällistä ihmistä.