Kyllä lapsettomat vanhukset jää aika heitteille
Sivusta seurannut naapurissa asuvaa ysikymppistä. Olen tehnyt huoli-ilmoituksen mutta ei sekään oikein etene
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa sitä huoli-ilmoitusta otetaan sen paremmin, vaikka tekijänä olisi lapsi eikä naapuri.
Lapset tappelee ne palvelut ja hoivapaikat vanhemmalleen ennen kuin huoli-ilmoitusta edes tarvitaan. Ainakin minä ja mieheni ollaan tehty niin.
Ei tämäkään asia ole aina niin yksinkertaista. Voit tapella vanhuksen kanssa vaikka miten paljon, mutta jos hän on vielä oikeustoimikelpoinen ja kieltäytyy kaikista palveluista ja ylipäätään kaikesta, mitä ehdotat, niin minkäs teet. Been there, done that.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa sitä huoli-ilmoitusta otetaan sen paremmin, vaikka tekijänä olisi lapsi eikä naapuri.
Lapset tappelee ne palvelut ja hoivapaikat vanhemmalleen ennen kuin huoli-ilmoitusta edes tarvitaan. Ainakin minä ja mieheni ollaan tehty niin.
Ei tämäkään asia ole aina niin yksinkertaista. Voit tapella vanhuksen kanssa vaikka miten paljon, mutta jos hän on vielä oikeustoimikelpoinen ja kieltäytyy kaikista palveluista ja ylipäätään kaikesta, mitä ehdotat, niin minkäs teet. Been there, done that.
Oi, en tarkoittanut että tappelee vanhuksen kanssa vaan tappelee ne palvelut vanhukselle.
Mä käyn auttelemassa samalla kylällä asuvaa kasikymppistä paria. Toisella heistä on 2, toisella kolme lasta ja nyt jo aikuisia lastenlapsiakin. Eipä ole heitä pahemmin näkynyt kuin joulukortin verran, me itsekkäät lapsettomat sitten käydään välillä kylässä katsomassa onko kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa lapsettomat vanhukset suorittavat harakirin ajoissa, kun ei se kotihoito nyt kaikkeen repee.
Kyllä, minä aion tehdä oman Henkilökohtaisen Ratkaisuni ja jo kauan ennen vanhuutta. Olen nyt pian 61-vuotias. Minua eivät todellakaan attendohoitsut pääse kiduttamaan, se olkoon ihan muiden kohtalo.
Tunnen pari ns. lähihoitajaa. Aivan järkyttävä ja kylmä asenne jopa omiin sisariin, saati sitten muihin ihmisiin. Ajautuneet lähihoitajiksi kun heistä ei muuhun ollut. Pikkasen myös epärehellisyyttä, asuinpaikat ja työpaikat vaihtuvat säännöllisesti? Kotiin ilmestyy Alvar Aallon nojatuolia yms. Tiedättekö missä kunnossa kotona asuvan vanhukse koti on, kaikki rahat menevät "hoitajien" käynteihin. Korut ja kaikki arvokas katoaa vähitellen kodista, kylppäri ja keittiö syorastaan saastaiset, siis aivan hirveää🥹Edunvalvojat vaihtuvat?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa sitä huoli-ilmoitusta otetaan sen paremmin, vaikka tekijänä olisi lapsi eikä naapuri.
Lapset tappelee ne palvelut ja hoivapaikat vanhemmalleen ennen kuin huoli-ilmoitusta edes tarvitaan. Ainakin minä ja mieheni ollaan tehty niin.
Ei tämäkään asia ole aina niin yksinkertaista. Voit tapella vanhuksen kanssa vaikka miten paljon, mutta jos hän on vielä oikeustoimikelpoinen ja kieltäytyy kaikista palveluista ja ylipäätään kaikesta, mitä ehdotat, niin minkäs teet. Been there, done that.
Oi, en tarkoittanut että tappelee vanhuksen kanssa vaan tappelee ne palvelut vanhukselle.
Ymmärrän. Mä jouduin tappelemaan asioista vanhempieni kanssa, palvelut olisi kyllä järjestyneet, mutta kun mikään ei koskaan kelvannut. Hetken luulin saaneeni erävoiton, kun vanhempani sentään suostuivat hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaajan käyntiin. Mutta ihan kaikesta, mitä tämä ohjaaja esitti ratkaisuksi, vanhempani jääräpäisesti kieltäytyivät.
Kun vanhus ei oikeasti enää pärjää, niin ei omat lapset paljoa pysty enää tekemään. Ammatti-ihmiset siinä tarvitaan. Vanhuksen peseminen, syöttäminen ja turvallisuuden valvominen päivin öin ei ole perhejuttu. Ei edes silloin, kun kotihälytys varmistaa ulko-ovia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Mun mutsia joutu auttelemaan useamman vuoden ennen kuin pääs hoitokotiin. Ja vieläkin pitää huolehtia sen kaikista virallisista asioista. Sen elämän aikana mailma on muuttunut tosi paljon. Etenkin asioiden nettiin siirtyminen on ollu sille vaikeeta. Tuskin ehti oppia kännykkää käyttämään, kun jo tuli älypuhelimet. Niitä ei sit edes halunnu oppia käyttämään.
Miten vanha äiti sinulla on? Minulla on 90-vuotias, ja kyllä hän osaa nettiä käyttää, koska hän oli vielä työelämässä silloin kun asioiden hoitaminen muuttui sähköiseksi.
No daa, kaikkien äidit eivät ole istuneet toimistoissa sähköistymässä.
Ja muistisairaudet alkavat vähitellen ja saattavat kestää vähitellen pahentuneena jopa 15-20 vuotta. Mikä 60-vuotiaana oli lastenleikkiä, saattaa 70- tai 75-vuotiaana olla tekemätön paikka, koska aivot eivät toimi eivätkä sormet tottele.
Se voi olla myös sinun kohtalosi. Varaudu siihen. Jo etukäteen.
No daa, missä sinun äitisi oli 90-luvulla? Ihan samalla tavalla voisi ajatella etteivät edelliset sukupolvet tottuneet autoon, radioon, televisioon, puhelimeen tai pankkikorttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Mun mutsia joutu auttelemaan useamman vuoden ennen kuin pääs hoitokotiin. Ja vieläkin pitää huolehtia sen kaikista virallisista asioista. Sen elämän aikana mailma on muuttunut tosi paljon. Etenkin asioiden nettiin siirtyminen on ollu sille vaikeeta. Tuskin ehti oppia kännykkää käyttämään, kun jo tuli älypuhelimet. Niitä ei sit edes halunnu oppia käyttämään.
Miten vanha äiti sinulla on? Minulla on 90-vuotias, ja kyllä hän osaa nettiä käyttää, koska hän oli vielä työelämässä silloin kun asioiden hoitaminen muuttui sähköiseksi.
Mun isä on 78 v eikä suostunut käyttämään tietokonetta töissä. Ei osaa käyttää edelleenkään.
Tämän hetken 90 v on jäänyt eläkkeelle keskimäärin vuonna -95. Aika vähäistä netin käyttö oli tuolloin ellei sitten työskennellyt nimenomaan it-alalla.
Minun isäni oli tekniikan mies ja osasi rakentaa autoja, mutta matkapuhelinten ja tietokoneiden edessä hän nosti kädet pystyyn jo 90-luvulla, vaikka oli silloin vasta viisikymppinen. Hän myös löi osaamattomuutensa leikiksi ja väitti ettei kiinnosta, koska luultavasti hän ei kehdannut tunnustaa lastenlapsilleen ettei enää opi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhus ei oikeasti enää pärjää, niin ei omat lapset paljoa pysty enää tekemään. Ammatti-ihmiset siinä tarvitaan. Vanhuksen peseminen, syöttäminen ja turvallisuuden valvominen päivin öin ei ole perhejuttu. Ei edes silloin, kun kotihälytys varmistaa ulko-ovia.
Niinpä. Mä täytän 95v, kun esikoinen pääsee eläkkeelle, ja 100v, kun kuopus pääsee eläkkeelle. Ihan mahdotonta työssäkäyvän ryhtyä hoitamaan omaistaan. Aivan sama, millaiset hälytykset ovissa on, kun ei sieltä työpaikalta kuitenkaan minuutissa ehdi paikalle. Mun vanhemmillani oli onni siinä, että mä asuin naapurissa, mulla oli etätyö ja lisäksi työnantaja, joka hyväksyi sen, että kesken työpäivän juoksen muistisairasta äitiäni etsimään tai rauhoittelemaan vanhemmillani olevaa tilannetta. Ja jos jouduin keskellä yötä sinkoilemaan sinne ja tänne, niin sain aloittaa työpäiväni myöhemmin. Ja kun en ollut muutamaan vuorokauteen nukkunut kuin ehkä tunnin tai kaksi yössä, sain ottaa palkattoman vapaapäivän ja yrittää edes vähän kuitata univelkojani. Kuinka monella on yhtä hyvä työnantaja? Reumalääkitykseni jouduin lopettamaan ja se onkin sitten nyt kostautunut, mutta ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Useinmmilla pitkään elävillä on sitä huonoa aikaa vin pari viimeistä elinvuotta ja siinä vaiheessa on senkin sama onko läheisiä olemassa vai ei ja taitaa yhteiskunnankin apua saada paremmin jos ei jälkikasvua ole.
Älä selitä.
Mun äiti ei oo ikinä edes tavannut lapsenlapsiaan.. Sisko läks ulkomaille asumaan ja sinne jäi. Mä käyn äidilläni monta krt viikossa kylässä, mutta eihän sitä tiedä jos minäkin muutan kauemmas joskus. Sanoin kyl äidilleni et voipi sit muuttaa mua lähelle, mutta hän on aika jääräpää.
Lapset eivät todellakaan välttämättä huolehdi ikääntyvistä vanhemmistaan.
Ei ole siihen halua, aikaa, edellytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea se on osallistuakaan vanhuksen elämään, kun välimatkaa on 500 kilometriä. Näillä polttoaineen hinnoilla ei raaski edes ajaa tuhatta kilometriä kuin pari kertaa vuodessa. Vanhus ei suostu muuttamaan lähemmäs.
Näinpä. Itselläni ei ole edes ajokorttia. Julkisilla pääsee huonosti. Soittelen äitini kanssa usein. Ärsyttää nämä kommentit, että lapset ovat piittaamattomia tai että vanhus on itse ollut huono vanhempi, jos lapsi ei käy katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Monet yksinäiset vanhukset kuolevat yksin kotonaan. Ruumis löytyy sattumalta.
Ennemmin kuolen kotiin kuin laitokseen. Ystävä oli saattohoidossa ja aivan luokatonta kun huone täynnä potilaita, viisi siellä oli kuin sillit suolassa.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhus ei oikeasti enää pärjää, niin ei omat lapset paljoa pysty enää tekemään. Ammatti-ihmiset siinä tarvitaan. Vanhuksen peseminen, syöttäminen ja turvallisuuden valvominen päivin öin ei ole perhejuttu. Ei edes silloin, kun kotihälytys varmistaa ulko-ovia.
Älä lässytä ja tee olkiukkoa.
Todennäköisyys että lapset auttavat vanhempiaan on paljon suurempi kuin niillä joilla lapsia ei ole.
Siinä on suuri ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet yksinäiset vanhukset kuolevat yksin kotonaan. Ruumis löytyy sattumalta.
Ennemmin kuolen kotiin kuin laitokseen. Ystävä oli saattohoidossa ja aivan luokatonta kun huone täynnä potilaita, viisi siellä oli kuin sillit suolassa.
Paskapuhetta.
Miksi sä vihaat muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa lapsettomat vanhukset suorittavat harakirin ajoissa, kun ei se kotihoito nyt kaikkeen repee.
Kyllä, minä aion tehdä oman Henkilökohtaisen Ratkaisuni ja jo kauan ennen vanhuutta. Olen nyt pian 61-vuotias. Minua eivät todellakaan attendohoitsut pääse kiduttamaan, se olkoon ihan muiden kohtalo.
Samaa ikäluokkaa minä myös. Nyt alkaa "suuri puhdistus" kun alan tekemään siivousta, ettei jää mitään papereita ja kuvia jälkeen, kun ei ole niitä kenelle jättää. En pelkää vanhuutta ja kuolemaa, mutta pelkään sitä, että jään toiseten armoille. Siksipä minulla myös "plan B".
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa lapsettomat vanhukset suorittavat harakirin ajoissa, kun ei se kotihoito nyt kaikkeen repee.
Valmisteltu jo tulevaa ajatellen. Parampi niin,.koska mitään arvoa ei ikä-ihmisillä tunnu olevan. Pois joutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet yksinäiset vanhukset kuolevat yksin kotonaan. Ruumis löytyy sattumalta.
Ennemmin kuolen kotiin kuin laitokseen. Ystävä oli saattohoidossa ja aivan luokatonta kun huone täynnä potilaita, viisi siellä oli kuin sillit suolassa.
Saattohoidossa pitäisi kyllä saada - halutessaan tietysti - olla yhden hengen huoneessa. Joissain paikoissa tämä onkin mahdollista. Mä olin vuosia sitten 3 viikkoa sairaalassa ja viimeisen viikon ajan samassa huoneessa oli ilmeisesti muistisairas vanhus, joka huusi koko ajan. Me muut potilaat saatiin sitten korvatulpat, mutta ei nekään sitä ääntä kokonaan vieneet pois. Lisäksi huoneessa sitten ravaa koko ajan hoitajia ja myös omaisia, niin aika levotonta menoa.
Mun isä on 78 v eikä suostunut käyttämään tietokonetta töissä. Ei osaa käyttää edelleenkään.
Tämän hetken 90 v on jäänyt eläkkeelle keskimäärin vuonna -95. Aika vähäistä netin käyttö oli tuolloin ellei sitten työskennellyt nimenomaan it-alalla.