Lue keskustelun säännöt.
Kyllä lapsettomat vanhukset jää aika heitteille
23.09.2026 |
Sivusta seurannut naapurissa asuvaa ysikymppistä. Olen tehnyt huoli-ilmoituksen mutta ei sekään oikein etene
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Monet yksinäiset vanhukset kuolevat yksin kotonaan. Ruumis löytyy sattumalta.
Miten muuten yksinäinen voi kuolla kotiinsa kuin yksin? Eikä kotiin kuoleminen kuulosta lainkaan huonolta vaihtoehdolta. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet yksinäiset vanhukset kuolevat yksin kotonaan. Ruumis löytyy sattumalta.
Ei se kuule kuollutta silloin enää kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet yksinäiset vanhukset kuolevat yksin kotonaan. Ruumis löytyy sattumalta.
Miten muuten yksinäinen voi kuolla kotiinsa kuin yksin? Eikä kotiin kuoleminen kuulosta lainkaan huonolta vaihtoehdolta. Päinvastoin.
Mä vähän luulen, että ihmiset, jotka toivovat kuolevansa jossain laitoksessa, lähinnä pelkäävät mahdollisia ennen kuolemaa olevia kovia kipuja. Mikä on ihan ymmärrettävääkin. Toisaalta nykyisin myös yksin asuva voi saada kotisairaalan palvelut. Riippuu vähän tilanteesta.
Vaikkei siitä enää itse mitään tietäisi, on silti aika ilkeää maata raatona haisemassa kämpässään monta päivää tai viikkoa, ennenkuin joku huoltohenkilö/poliisi/whoever avaa oven ja joutuu yököttävän tilanteen eteen. Kämppä on pilalla ja naapureillekin kurjaa.
Eikö lapsettomilla ole yleensä kuitenkin kavereita, toisin kuin me kenellä on lapsia meillä ei ole aikaa muodostaa niin paljon kaverisuhteita. Tai muita sukulaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsettomilla ole yleensä kuitenkin kavereita, toisin kuin me kenellä on lapsia meillä ei ole aikaa muodostaa niin paljon kaverisuhteita. Tai muita sukulaisia?
Ne kaveritkin on yhtä vanhoja ja raihnaita kuin itse. Ei niistä ole avuksi. Vain lähisuku voi tulla auttajana kyseeseen, sikäli kun sitä on, tai onko halukkuutta/kyvykkyyttä.
Haaveeni on mennä metsään kuolemaan sillä tavoin, että eläimet saavat syödäkseen ja mielellään ruumista ei löydetä.koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niillä laitoksiin unohdetuilla useimmilla on lapsia, lähettävät joulukortin.
Eivät aina edes sitä korttia lähetä.
Vierailija kirjoitti:
Haaveeni on mennä metsään kuolemaan sillä tavoin, että eläimet saavat syödäkseen ja mielellään ruumista ei löydetä.koskaan.
Mene toki jo tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi pahimmista peloistani on se, että tyttäreni joutuisi minua hoitamaan kun olen vanha. En halua olla hänen harteillaan ja henkisenä taakkanasilloin, kun hän yrittää nauttia vakiintuneesta elämästään.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä vanhuksia, jotka vaativat lapseltaan tätä tukea. Rakastan tytärtäni enemmän kuin ketään. En halua hänestä itselleni orjaa. Toivon että hän on onnellinen läpi elämänsä.
Mutta ”onneksi” vanhus viedään kuitenkin pankkiin lahjoittamaan rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Mun mutsia joutu auttelemaan useamman vuoden ennen kuin pääs hoitokotiin. Ja vieläkin pitää huolehtia sen kaikista virallisista asioista. Sen elämän aikana mailma on muuttunut tosi paljon. Etenkin asioiden nettiin siirtyminen on ollu sille vaikeeta. Tuskin ehti oppia kännykkää käyttämään, kun jo tuli älypuhelimet. Niitä ei sit edes halunnu oppia käyttämään.
Miten vanha äiti sinulla on? Minulla on 90-vuotias, ja kyllä hän osaa nettiä käyttää, koska hän oli vielä työelämässä silloin kun asioiden hoitaminen muuttui sähköiseksi.
No daa, kaikkien äidit eivät ole istuneet toimistoissa sähköistymässä.
Ja muistisairaudet alkavat vähitellen ja saattavat kestää vähitellen pahentuneena jopa 15-20 vuotta. Mikä 60-vuotiaana oli lastenleikkiä, saattaa 70- tai 75-vuotiaana olla tekemätön paikka, koska aivot eivät toimi eivätkä sormet tottele.
Se voi olla myös sinun kohtalosi. Varaudu siihen. Jo etukäteen.
No daa, missä sinun äitisi oli 90-luvulla? Ihan samalla tavalla voisi ajatella etteivät edelliset sukupolvet tottuneet autoon, radioon, televisioon, puhelimeen tai pankkikorttiin.
Ei ne kyllä tottuneetkaan. Isäni isä oli aina hevosmies, ei ollut ajokorttia, liikkui joko jalkaisin tai polkupyörällä kun hevonen lähti. Radioon ja televisioon tottui - putkimallit. Puhelin oli veivattavalla levyllä, kännykkää ei ollut eikö pankkikorttia, vain pankkikirja ja käteinen.
Kaikilla sukupolvilla on ollut vaikeuksia sopeutua uuteen tekniikkaan. Niin tulee teilläkin olemaan, kun maailma muuttuu nopeaa tahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Mun mutsia joutu auttelemaan useamman vuoden ennen kuin pääs hoitokotiin. Ja vieläkin pitää huolehtia sen kaikista virallisista asioista. Sen elämän aikana mailma on muuttunut tosi paljon. Etenkin asioiden nettiin siirtyminen on ollu sille vaikeeta. Tuskin ehti oppia kännykkää käyttämään, kun jo tuli älypuhelimet. Niitä ei sit edes halunnu oppia käyttämään.
Miten vanha äiti sinulla on? Minulla on 90-vuotias, ja kyllä hän osaa nettiä käyttää, koska hän oli vielä työelämässä silloin kun asioiden hoitaminen muuttui sähköiseksi.
No daa, kaikkien äidit eivät ole istuneet toimistoissa sähköistymässä.
Ja muistisairaudet alkavat vähitellen ja saattavat kestää vähitellen pahentuneena jopa 15-20 vuotta. Mikä 60-vuotiaana oli lastenleikkiä, saattaa 70- tai 75-vuotiaana olla tekemätön paikka, koska aivot eivät toimi eivätkä sormet tottele.
Se voi olla myös sinun kohtalosi. Varaudu siihen. Jo etukäteen.
No daa, missä sinun äitisi oli 90-luvulla? Ihan samalla tavalla voisi ajatella etteivät edelliset sukupolvet tottuneet autoon, radioon, televisioon, puhelimeen tai pankkikorttiin.
Oon eri, mutta mun mutsi oli perhepäivähoitaja, eikä todellakaan tarvinnut mihinkään nettiä. Onko sulle oikeesti uutta ja yllättävää että moni vanhus ei osaa käyttää tietokonetta tai älypuhelinta? Sitäpaitsi kun nyt vertasit autoon, radioon, televisioon, puhelimeen ja pankkikorttiin, niin ei varmasti sen ajan vanhukset niitäkään osanneet käyttää. Silloin kun nuo oli uusia juttuja, niin eihän nekään samantien kaikilla ollut, vaan pikkuhiljaa yleistyivät. Vanhus joka oli siihen asti hoitanut asiansa ilman pankkikorttia, hoiti ne varmasti edelleen ilman pankkikorttia, ja tuskin kovinkaan moni vanhus ajokorttia ja autoa hankki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Mun mutsia joutu auttelemaan useamman vuoden ennen kuin pääs hoitokotiin. Ja vieläkin pitää huolehtia sen kaikista virallisista asioista. Sen elämän aikana mailma on muuttunut tosi paljon. Etenkin asioiden nettiin siirtyminen on ollu sille vaikeeta. Tuskin ehti oppia kännykkää käyttämään, kun jo tuli älypuhelimet. Niitä ei sit edes halunnu oppia käyttämään.
Miten vanha äiti sinulla on? Minulla on 90-vuotias, ja kyllä hän osaa nettiä käyttää, koska hän oli vielä työelämässä silloin kun asioiden hoitaminen muuttui sähköiseksi.
No daa, kaikkien äidit eivät ole istuneet toimistoissa sähköistymässä.
Ja muistisairaudet alkavat vähitellen ja saattavat kestää vähitellen pahentuneena jopa 15-20 vuotta. Mikä 60-vuotiaana oli lastenleikkiä, saattaa 70- tai 75-vuotiaana olla tekemätön paikka, koska aivot eivät toimi eivätkä sormet tottele.
Se voi olla myös sinun kohtalosi. Varaudu siihen. Jo etukäteen.
No daa, missä sinun äitisi oli 90-luvulla? Ihan samalla tavalla voisi ajatella etteivät edelliset sukupolvet tottuneet autoon, radioon, televisioon, puhelimeen tai pankkikorttiin.
Ei ne kyllä tottuneetkaan. Isäni isä oli aina hevosmies, ei ollut ajokorttia, liikkui joko jalkaisin tai polkupyörällä kun hevonen lähti. Radioon ja televisioon tottui - putkimallit. Puhelin oli veivattavalla levyllä, kännykkää ei ollut eikö pankkikorttia, vain pankkikirja ja käteinen.
Kaikilla sukupolvilla on ollut vaikeuksia sopeutua uuteen tekniikkaan. Niin tulee teilläkin olemaan, kun maailma muuttuu nopeaa tahtia.
Suurin osa uuden tekniikan kuitenkin omaksuu. Itsestähän se on kiinni. Oma isäni oli 82-vuotias kun osti ensimmäisen älypuhelimen ja opetteli käyttämään. Tietokoneen käytön opetteli 72-vuotiaana.
Olen 56-vuotias ja koko ajanhan tekniikka kehittyy sekä täytyy omaksua uutta.
Se taas, jos jääräpäisesti kieltäytyy edes opettelemasta, on ihan oma valinta
Sama. Meillä naapurissa 90+ -ikäinen rouva. Hänellä tosin yksi n.65v poika, mutta ei hän kyllä käy kuin pari kertaa vuodessa äitinsä luona.
Vierailija kirjoitti:
Niillä laitoksiin unohdetuilla useimmilla on lapsia, lähettävät joulukortin.
Heidät sentään lapset saavat hommattua palvelutaloon, jossa saa ruokaa ja lääkkeet.
Lapsettomille ei kukaan hae sitä hoivakotipaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi pahimmista peloistani on se, että tyttäreni joutuisi minua hoitamaan kun olen vanha. En halua olla hänen harteillaan ja henkisenä taakkanasilloin, kun hän yrittää nauttia vakiintuneesta elämästään.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä vanhuksia, jotka vaativat lapseltaan tätä tukea. Rakastan tytärtäni enemmän kuin ketään. En halua hänestä itselleni orjaa. Toivon että hän on onnellinen läpi elämänsä.
Sama täällä! En missään nimessä halua että lapseni uhraavat parhaat vuotensa minusta huolehtien. Minut kyllä saa, ja pitää jättää yhteiskunnan huolehdittavaksi. Yhteiskunta sitten hoitaa miten hoitaa. Asetan heittämällä lasteni hyvinvoinnin omani edelle. Niin tulen tekemään loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea se on osallistuakaan vanhuksen elämään, kun välimatkaa on 500 kilometriä. Näillä polttoaineen hinnoilla ei raaski edes ajaa tuhatta kilometriä kuin pari kertaa vuodessa. Vanhus ei suostu muuttamaan lähemmäs.
Samoja kokemuksia täällä. Olen ainoa lapsi, ja vanhempani ovat eronneet. Äitini luo on matkaa reilu 400 km, ja isäni muutti heidän eronsa jälkeen kirjaimellisesti keskelle ei mitään, n. 800 kilometrin päähän minusta. Kumpikaan ei suostu muuttamaan lähemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Mun mutsia joutu auttelemaan useamman vuoden ennen kuin pääs hoitokotiin. Ja vieläkin pitää huolehtia sen kaikista virallisista asioista. Sen elämän aikana mailma on muuttunut tosi paljon. Etenkin asioiden nettiin siirtyminen on ollu sille vaikeeta. Tuskin ehti oppia kännykkää käyttämään, kun jo tuli älypuhelimet. Niitä ei sit edes halunnu oppia käyttämään.
Miten vanha äiti sinulla on? Minulla on 90-vuotias, ja kyllä hän osaa nettiä käyttää, koska hän oli vielä työelämässä silloin kun asioiden hoitaminen muuttui sähköiseksi.
No daa, kaikkien äidit eivät ole istuneet toimistoissa sähköistymässä.
Ja muistisairaudet alkavat vähitellen ja saattavat kestää vähitellen pahentuneena jopa 15-20 vuotta. Mikä 60-vuotiaana oli lastenleikkiä, saattaa 70- tai 75-vuotiaana olla tekemätön paikka, koska aivot eivät toimi eivätkä sormet tottele.
Se voi olla myös sinun kohtalosi. Varaudu siihen. Jo etukäteen.
No daa, missä sinun äitisi oli 90-luvulla? Ihan samalla tavalla voisi ajatella etteivät edelliset sukupolvet tottuneet autoon, radioon, televisioon, puhelimeen tai pankkikorttiin.
Oon eri, mutta mun mutsi oli perhepäivähoitaja, eikä todellakaan tarvinnut mihinkään nettiä. Onko sulle oikeesti uutta ja yllättävää että moni vanhus ei osaa käyttää tietokonetta tai älypuhelinta? Sitäpaitsi kun nyt vertasit autoon, radioon, televisioon, puhelimeen ja pankkikorttiin, niin ei varmasti sen ajan vanhukset niitäkään osanneet käyttää. Silloin kun nuo oli uusia juttuja, niin eihän nekään samantien kaikilla ollut, vaan pikkuhiljaa yleistyivät. Vanhus joka oli siihen asti hoitanut asiansa ilman pankkikorttia, hoiti ne varmasti edelleen ilman pankkikorttia, ja tuskin kovinkaan moni vanhus ajokorttia ja autoa hankki.
Tämän päivän vanhukset ovat olleet viisikymppisiä kun tietokoneet ovat yleistyneet niin kotona, kouluissa kuin työpaikoillakin. Eli vanhuus ei ole selitys sille, etteivät osaa käyttää tietokoneita.
Näin on suunnitelma minulla , muutenkaan ei kiinnosta vanhuus vaivoineen .