Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne

Olikomhan tuossa monta sellaista juttua, jossa vanhemmat ovat eläkeläisiä ja lapset omissa ammateissaan töissä ja kaikilla selvästi vanhempia paremmat ansiot? Vai olikohan pääosin kyse hiljattain kotoa muuttaneista ja opiskelevista lapsista, joiden vanhemmat vielä työelämässä. Tilanteet ovat silloin kovasti erillaisia.

Äiti maksaa puhelimen, kunnolliset vakuutukset ja hyvät talvirenkaat. Antaa itselle mielenrauhaa.

N. 1000 euroa kuussa /lapsi

Niin paljon kuin pystyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Aika kova veto, keräsit ihan pulloja päästäksesi poikkiksen luo😂 Mistä veto, että olet tuota tarinaa viljellyt vähän jokapuolella saadaksesi ihailevia katseita miten tiukilla oletkaan ollut. On tainnut jäädä kertomatta kuitenkin muutama fakta todellisuudestasi?

 

Kun siis osa nuorista kerää pulloja maksaakseen ruuan, asumisen, lääkkeet jne. Joutuu kestämään epätasapainoisten vanhempien yhteydenottoja siihen päälle yms.

 

On vaan selvää ettei tietynlaisilla ihmisillä ole minkäänlaista käsitystä siitä mikä on oikeasti rankka lapsuus ja nuoruus. Ja siksi heidän kanssaan on ihan turha edes yrittää myöhemminkään vertailla elämänkokemuksia. Kannattaa vaan kahvipöydässä tyytyä nyökkäämään ymmärtäväisesti, kun se valitus alkaa. Selvää on, että sen valituksen aika tulee.

Et tainnut oikein ymmärtää lukemaasi? 

Toivoisin että olisin edelleen niin nuoruuden naiivi, etten ymmärtäisi ja uskoisin kaikkien ihmisten rankkojen kokemusten tarkoittavan suurinpiirtein samaa, mutta tosiasia on, että kyllä minä ikävä kyllä ymmärsin lukemani. Minä ymmärrän jo ihmisiä ja heidän kokemuksiaan ja sitä ettei toisilla niitä ole. 

Toiset elävät ikuisesti jonkinlaisessa pumpulissa ja heitä sitten on vielä kaikenlisäksi paapottava koko loppuelämä joka suunnasta, koska eivät tule pärjäämään oikein minkäänlaisissa vastoinkäymisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Tämä kommentti on ärsyttävän lapsellinen keski-ikäisen (?) ihmisen suusta. Saanut asunnon ja sijoitusasunnon, mutta kokee silti olleensa omillaan , jääkaapissa valo seuranaan. Näitä kuulee kyllä ihan livenäkin ihmisten suusta ja eihän niihin jaksa kuin hymyillä ja nyökytellä, mutta herääkö nämä tyypit missään iässä harhoistaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Tämä kommentti on ärsyttävän lapsellinen keski-ikäisen (?) ihmisen suusta. Saanut asunnon ja sijoitusasunnon, mutta kokee silti olleensa omillaan , jääkaapissa valo seuranaan. Näitä kuulee kyllä ihan livenäkin ihmisten suusta ja eihän niihin jaksa kuin hymyillä ja nyökytellä, mutta herääkö nämä tyypit missään iässä harhoistaan? 

Vanhemmat ostivat minulle yksiön Helsingistä, maksoivat yhtiövastikkeen, sähköt jne.

Olin silti todella köyhä koko opiskeluajan. Loppukuussa saattoi olla vain pari kymppiä kukkarossa. Äiti antoi silloin minulle pari kymppiä rahaa. 

Kun sain rahaa tililleni kuun alussa, ostin rahalla kaiken välttämättömän, esim. sakset, loppukuusta minulla ei olisi ollut varaa ostaa saksia.

Vanhemmalle lapselle silloin tällöin rahaa ja maksetaan isompia laskuja. 

Nuoremman pyykit pestään ja rahaa käteisenä, ettei näy tilillä. Kauppaostoksia teemme.

Täytyy varautua aikaan, jolloin on perinnönjako. Parempi antaa nyt kuin sitten joskus..... Huomioitava myös verot kuoleman jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Tämä kommentti on ärsyttävän lapsellinen keski-ikäisen (?) ihmisen suusta. Saanut asunnon ja sijoitusasunnon, mutta kokee silti olleensa omillaan , jääkaapissa valo seuranaan. Näitä kuulee kyllä ihan livenäkin ihmisten suusta ja eihän niihin jaksa kuin hymyillä ja nyökytellä, mutta herääkö nämä tyypit missään iässä harhoistaan? 

Ei ne herää. Aina ollaan vaan niin kovilla oltu kun on pulloja kerätty, että on saatu ostettua lippu junaan NYYYYYYH.

Vierailija kirjoitti:

Maksamme asumislisän ja vuokran erotuksen, kotivakuutus on kytketty omiin vakuutuksiimme, säännölliset ruokakauppakeikat, jolloin opiskeleva nuori voi ostaa muutakin kuin opiskelijabudjetin mukaisia ruokia. Välillä saa ruokakaupan lahjakortin, ettei tarvitse elää tonnikala-makaronilinjalla. Autamme isommissa hankinnoissa (puhelin, tietokone, pesukone jne). 

Kesät on ollut töissä, silloin avustaminen pienempää.

 

Näin on ollut myös omassa nuoruudessani, oli aikamoinen etu opiskella ilman lainaa ja silti elää taloudellisesti turvattua opiskelijaelämää. 

No oikeastihan olisi järkevää antaa ottaa lainat tappiin ja hyvityksen jälkeen maksaa verovapaasti lapsen laina pois.

Pitäkäähän silmät auki, te jotka olette elämässä joutuneet kaiken rakentamaan alusta asti ihan aidosti itse. Jos vaan mahdollista tehkää pientä ryppyä näiden hellanterttujen elämään aina kun voitte ja se omaa elämää helpottaa. Tai älkää ainakaan antako heidän hyväksikäyttää teidän selkänahkaanne enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäkäähän silmät auki, te jotka olette elämässä joutuneet kaiken rakentamaan alusta asti ihan aidosti itse. Jos vaan mahdollista tehkää pientä ryppyä näiden hellanterttujen elämään aina kun voitte ja se omaa elämää helpottaa. Tai älkää ainakaan antako heidän hyväksikäyttää teidän selkänahkaanne enää ikinä.

Puhutko siis lapsistamme…?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksamme asumislisän ja vuokran erotuksen, kotivakuutus on kytketty omiin vakuutuksiimme, säännölliset ruokakauppakeikat, jolloin opiskeleva nuori voi ostaa muutakin kuin opiskelijabudjetin mukaisia ruokia. Välillä saa ruokakaupan lahjakortin, ettei tarvitse elää tonnikala-makaronilinjalla. Autamme isommissa hankinnoissa (puhelin, tietokone, pesukone jne). 

Kesät on ollut töissä, silloin avustaminen pienempää.

 

Näin on ollut myös omassa nuoruudessani, oli aikamoinen etu opiskella ilman lainaa ja silti elää taloudellisesti turvattua opiskelijaelämää. 

No oikeastihan olisi järkevää antaa ottaa lainat tappiin ja hyvityksen jälkeen maksaa verovapaasti lapsen laina pois.

Ei näillä koroilla.

Vierailija kirjoitti:

Saman kun itse sain aikanaan eli 0€/kk

Miksi jatkat? Vaikkakaan en olisi mitään vanhemmiltani saanut, autan omiani tarpeen mukaan. Olen sen ikäinen, että töitä oli ja palkka hyvä, vaikka ei koulutusta ollut. Toki nyt vakityössä opiskelemassani ammatissa. 

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

En huushollaa lasteni asunnossa, osaavia poikia ovat. Pyykkikonekin on ja osaavat käyttää. Käydään iltalenkin yhteydessä silloin tällöin. Soitellaan ja viestitellään. Nyt kun ovat töisdä, eivät tarvitse avustusta. Toiselle laitan ruuan töihin, kun isänsä kanssa työskentelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Voi tsiisus! Et kyllä pese enää omilleen muuttaneen pyykkejä!! Käytkö pyllynkin pyyhkimässä? Anna toisen opetella itsenäistä elämää. Toihan on hänelle todella noloa.

Pienessä kodissa on isojen lakanapyykkien kuivaus hankalaa ja niitä pitää kuitenkin pestä ja vaihtaa aika usein. Ei ole mikään vaiva pyöräyttää niitä täällä missä on ihan eri tavalla tilaa kuivata. Kyllä tykkään auttaa asioissa missä helposti pystyn. Ei ole kyse siitä ettei osaisi. Ennemminkin nuori on liian itsenäinen ja aina menossa joten näillä pienillä avun eleillä saa häneltä vastineeksi aikaa ja hyvää seuraa. 

Pojallani on neliöitä 28. Pyykkitelineeseen menee yksi parivuoteen lakana sekä pussilakana, että tyynynpäällinen. Osaa järkeistää pyykinpesun niin, että niitä telineitä ei ole tukkeeksi asti. Vaihtaa petivaatteet kerran viikossa. On iso lasitettu parveke, sielläkin kuivattaa pyykkiä. Lakanapyykki on hyvä viedä sinne myös pakkasella. En viitsi enempää kehua.

Ostamalla lahjakortteja sekslelukauppaan

Soittamalla mielenterveystoimistoon 

Ei mitenkään😂😂 

Antamalla vain 10€