Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle (68 v.) on ollut kunnia-asia selvitä itse kotoa poismuuton jälkeen. Lapsenhoitoapua sain hieman yh:nä, taloudellista apua en pyytänyt, mutta sain samoin kuin veljeni. Asuimme olemmat vanhempieni omistamissa asunnoissa, joista maksoimme yhtiövastikkeen. Veljeni asui samassa asunnossa, samoilla eduilla, vuosikymmeniä, minä vaihdoin paikkakuntaa pian opiskelun jälkeen. Veljelläni kävi äiti siivoamassa ;) "Pojat ovat poikia"

Tyttäreni on myös tullut aina omillaan toimeen, koskaan ei ole apua pyytänyt, kymmenet lupaamani lahjat ovat jääneet lunastamatta jne. 

Jotkut (tyttäret) osaavat katkaista napanuoransa, jotkut (varsinkin) äidit roikottavat lapsiaan (poikiaan) kuolemaansa asti.

Kymmenet lupaamasi lahjat ovat jääneet lunastamatta? 

Oletko ihan varma, että kyseessä on lapsesi tahto? Oma äitini tekee tuota, että lupailee milloin ostavansa minulle lahjaksi kengät, milloin takin, milloin hanskat ja ikinä sitä ei tapahdu vaan asia haudataan. Mystisesti ei ole aikaa lähteä kanssani sovittamaan, mutta aina on aikaa ystäville, kissanristiäisille ja kaikelle muulle. Suoraan sanottuna vttumainen tapa, joka todellakin ottaa päähän. Ilmeisesti vastuuttaa "lahjansaajan" pitämään asia esillä ja kun ei kehtaa sitä tehdä erinäisistä syistä, mitään ei ikinä tapahdu. Älä lupaile hankkivasi lahjoja, vaan hanki lahja/lahjakortti/anna rahaa.

Olen varma, että kyseessä on ollut lapseni tahto. Ompelukone (on sitten tarvittaessa lainannut kaverilta), riisinkeitin (on kuitenkin päätynyt kypsentämään kattilassa), silitysrauta (on itse hankkinut kirpputorilta) jne. eli tavaroista, joista on itse puhunut, mutta on sitten itse ratkaissut puuttumisen lainaamalla/ostamalla/keksimällä toisen ratkaisun. On minimalistinen luonne, ei kerää turhaa tavaraa.

Kuten kirjoitin, lapseni ei ole koskaan pyytänyt apua, tullut omillaan toimeen myös opiskeluaikoina, nyt hyvin tienaavana (+isot perinnöt sijoituksissa) pitäisi rahan tai lahjakortin antamista loukkaavana. Päinvastoin haluaisi auttaa minua pieneläkeläistä, mutta haluan (ja tulen) edelleen tulla toimeen omillani!

Ikävää äitisi toiminta, ymmärrän ettet halua muistutella "hei, lupasit minulle sitä ja tätä", tuo ei ole helppoa!

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Tässä nyt kommentoidaan tyyliin, ettei saisi auttaa aikuisia lapsia tai eivät opi elämään ja saavat burnoutin jne ja omillaan pitää tulla toimeen.

No itse olen tuo joka maksaa opiskelijanuoren vuokran ym. Hän on hyvässä koulussa, erittäin lahjakas ja fiksu. Opinnot sujuvat hyvin. Töitä tekee muutamia tunteja viikossa, lomilla enemmän eli on yliopisto-opiskelun lisäksi muutenkin ahkera. 

Itse en ole saanut samoja lähtökohtia; mulle ei maksettu mitään, vanhemmista ei ollut tukea ja nuorena jäi opiskelutkin vähän niin ja näin kun keskityin vain töihin, poikaystäviin ja juhlimiseen. Olen toki valmistunut itsekin useammasta koulusta ja myös ammattikorkean käynyt. Jo nuorena päätin että autan taloudellisesti lapsiani. En vie rahojani mukaan hautaan. Se on vain järkevää ja esim perintöverot pienentyy. En silti ole mikään päänsilittelijä, virheitä on tullut nuorilla ja ne asiat on käyty läpi. Itse pitää ottaa vastuu ja näin on tapahtunutkin.

Nykypäivän brnoutit ei kyllä varmaan johdu siitä että vanhemmat maksavat esim opiskelun; se johtuu yhteiskunnasta ja sen paineista. Pitää olla sitä ja tätä. 

Omillaan asumisen ajan ja iän mukaan. Lapset 20-30v. 

- maksetaan puhelinlasku, vakuutukset jotka otettu kotona asuessa ja osassa suoratoistopalveluita mukana perhepaketeissa. 
- nuorin käy kanssamme kaupassa noin kerran kuukaudessa, me maksamme.

- vanhimmille junaliput heidän käydessä.

- kotimaan lomamatkoille mukaan halutessa. 

- aina saa soittaa ja kotiin voi palata. -  - -

Pyytäessä saa tukea enemmän, henkistä ja rahallista. Kaikki saaneet noin 7000€ lahjoituksena, jaettuna molemmilta vanhemmulta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Minua on aikoinani autettu reilusti ja nyt kun asun yksin ja lapset ovat opiskelevat niin autan mielelläni. Palkkani on iso ja menot pienet niin pystyn antamaan molemmille 500e/kk. Ostan tuon lusäksi myös muuten kaikenlaista heille. Ei minulla ole tarvetta enempää säästää kuin mitä on jo säästössä.

Oma vanhempani heitti taivas alle.. ei asuntoa vain vaatteet päällä.... ei oo sen jälkeen juteltu.... enkä juttele

Vierailija kirjoitti:

Kivoja vanhempia linjoilla.

Kivoja ja varakkaita. Liikaa ei kuitenkaan kannata avustaa jotta oppii itse huolehtimaan ja ottamaan vastuuta. 

Esikoista ei mitenkään. On naimisissa varakkaan vanhempien lapsen kanssa, asuvat heidän asunnossa. Hänellä kävi hyvä tuuri mm harjoittelupaikkojen kanssa, on jo pari v saanut palkallisen kesätyön.

Kuopus pääsi opiskelemaan unelmiensa yliopistoon ja minulta loppui maaliskuussa asuntolaina.

Ostettiin tuttavan kanssa pienet kaksiot ja lapset ovat ristiin vuokralaisia. 
Vuokra on ihan samaa tasoa, mutta ei tarvinnut muiden kanssa kilpailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Aika kova veto, keräsit ihan pulloja päästäksesi poikkiksen luo😂 Mistä veto, että olet tuota tarinaa viljellyt vähän jokapuolella saadaksesi ihailevia katseita miten tiukilla oletkaan ollut. On tainnut jäädä kertomatta kuitenkin muutama fakta todellisuudestasi?

Kun siis osa nuorista kerää pulloja maksaakseen ruuan, asumisen, lääkkeet jne. Joutuu kestämään epätasapainoisten vanhempien yhteydenottoja siihen päälle yms.

On vaan selvää ettei tietynlaisilla ihmisillä ole minkäänlaista käsitystä siitä mikä on oikeasti rankka lapsuus ja nuoruus. Ja siksi heidän kanssaan on ihan turha edes yrittää myöhemminkään vertailla elämänkokemuksia. Kannattaa vaan kahvipöydässä tyytyä nyökkäämään ymmärtäväisesti, kun se valitus alkaa. Selvää on, että sen valituksen aika tulee.

Sellainen kokemattomuus elämän suhteen on todella epämiellyttävä piirre ihmisessä. Kun on ina kaikki taputeltu valmiiksi ja tehty puolesta, ei sellaisesta ihmisestä voi tulla onnellista ja toimivaa aikuista ihmistä. 

Verohallintoako sitten pitäisi tukea ja mieluummin sille lahjoittaa. Vasemmisto tietysti haluaisi mieluummin elää niilläkin rahoilla tekemättä mitään. Ja maksaa palkkoja jäsenkirjapaikkalaisilleen.

Satametriä etumatkaa ja nyt vartioin haulikon kera terassilla etteivät tule takaisin.

-ryhmyri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Aika kova veto, keräsit ihan pulloja päästäksesi poikkiksen luo😂 Mistä veto, että olet tuota tarinaa viljellyt vähän jokapuolella saadaksesi ihailevia katseita miten tiukilla oletkaan ollut. On tainnut jäädä kertomatta kuitenkin muutama fakta todellisuudestasi?

 

Kun siis osa nuorista kerää pulloja maksaakseen ruuan, asumisen, lääkkeet jne. Joutuu kestämään epätasapainoisten vanhempien yhteydenottoja siihen päälle yms.

 

On vaan selvää ettei tietynlaisilla ihmisillä ole minkäänlaista käsitystä siitä mikä on oikeasti rankka lapsuus ja nuoruus. Ja siksi heidän kanssaan on ihan turha edes yrittää myöhemminkään vertailla elämänkokemuksia. Kannattaa vaan kahvipöydässä tyytyä nyökkäämään ymmärtäväisesti, kun se valitus alkaa. Selvää on, että sen valituksen aika tulee.

Minä keräsin pulloja ekoilla luokilla. Ja maasta löytyneet kolikot. Ostin niillä toffèe neliöitä ja pääkalloja. Ystäväni taas poimi maasta karkit ja tupakantumpit ja sanoi että ne on ihan hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Voi tsiisus! Et kyllä pese enää omilleen muuttaneen pyykkejä!! Käytkö pyllynkin pyyhkimässä? Anna toisen opetella itsenäistä elämää. Toihan on hänelle todella noloa.

Pienessä kodissa on isojen lakanapyykkien kuivaus hankalaa ja niitä pitää kuitenkin pestä ja vaihtaa aika usein. Ei ole mikään vaiva pyöräyttää niitä täällä missä on ihan eri tavalla tilaa kuivata. Kyllä tykkään auttaa asioissa missä helposti pystyn. Ei ole kyse siitä ettei osaisi. Ennemminkin nuori on liian itsenäinen ja aina menossa joten näillä pienillä avun eleillä saa häneltä vastineeksi aikaa ja hyvää seuraa. 

Mulla on pikkuyksiö ja isot lakanat. Ja pesen ne ihan ITSE, ja laitan ne kuivumaan kaksinkerroin kaappien ovien päälle. Toki voi mennä vähän ryppyyn, mutta ei siihen kuole. Hän nyt vain ostaa tikkaat jonne kiikkuu lakana kerrallaan sylissä, ja keikkuu siellä katonrajassa asettelemassa ne jättilakanat ovien päälle. Ja tasapaino kehittyy samalla.

Paljon. Tarkoitus ei ole jättää rahaa perintönä jotta valtio voi kantaa perintöverona  ja haaskata kehitysapuun yms turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Tukekaa kunnolla. Tukia ei saa.

E7kä yhteisjunnqn tulisikasn tukea niin palj415on. Jo nyt verot kohtuuttomat.

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh ilmankos nuoret aikuiset elää kuin diivat. Uusinta mangoa päällä kunn vanhemmat maksaa vuokrat ja antaa vielä juusto ja viinirahaa. Tsiisus! Ei nuorena aikuisena kuulu pitää autoa tai saada kalliita vaatteita vaan etsiä itseään ja opinahjossa saa kelan tukeman lämpimän aterian. En voi uskoa näitä juttuja....

Ongelma on vain jos nuo hienot kuteet kustannettu muiden veroilla kuten näillä moniosaajilla. Omilla rahoilla lapsia tuleekin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle vanhemmat ostivat yksiön Helsingistä. Lisäksi he maksoivat yhtiövastikkeen ja kotivakuutuksen. Maksoin itse puhelimen kulut.

 

Luin lääkiksen pääsykokeisiin ja tarvitsin rauhallisen asunnon. Palkitsin vanhempani valmistumalla lääkäriksi.

Kertoo hyvin miksi lapsia kannattaa tukea myös rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan niin on, että ne lapset joita tuetaan taloudellisesti kotoa kovasti ja muutenkin paapotaan, niiden on vaikeampi pärjätä sitten kun tulee joku ongelma elämässä vastaan. Näille ihmisille vaan harvemmin tulee ennenkuin keski iässä, sitten kun vanhemmat alkaa sairastella ja nuorena solmittu avioliitto alkaa kyllästyttää, töissäkään ei jaksa enää pyöriä, kun huomaa ettei enää pysty häikäisemään ihmisiä erinomaisuudellaan ja on huomannut oman elämänsä oikeastaan melko tyhjäksi. Sitten tulee ne ensimmäiset kriisit ja niistä tehdään sitten helv...moinen show ja vedetään niihin kaikki mukaan. 

Aika suoraviivainen päätelmä.

Oma kokemukseni oli, että vanhemmat eivät pahemmin näkyneet joka päiväisessä elämässä, mutta taloudellinen tuki oli taustalla todella vahva. Minulle ostettiin oma ensiasunto, auto ja bensat sekä huollot maksettiin koko opiskelun ajan. Minulle hankittiin myös sijoitusasunto, jonka vuokratulolla ja kesätöiden tuloilla kustansin oman asuntoni kuukausikulut ja joka päiväisen elämiseni. Käytettävissä oleva raha oli todella tiukassa ja usein jääkaapissa oli vain valo. 

Tämä malli opetti minut arkipäivän vastuunkantoon ilman todellista taloudellista stressiä. Kaikissa myöhemmissä ongelmissa minä olen aina ollut lähipiirin tuki ja turva, vaikka sain todella paljon valmiiksi annettuna. Omien lasteni kanssa tulen toimimaan samoin. Varmistan heille vahvan taloudellisen taustan, mutta arjessa tulee toimia omilla. Vaikka sitten keräämällä pulloja, jotta saisi ostettua junalipun poikakaverin luokse, kuten minä tein. :)

Aika kova veto, keräsit ihan pulloja päästäksesi poikkiksen luo😂 Mistä veto, että olet tuota tarinaa viljellyt vähän jokapuolella saadaksesi ihailevia katseita miten tiukilla oletkaan ollut. On tainnut jäädä kertomatta kuitenkin muutama fakta todellisuudestasi?

 

Kun siis osa nuorista kerää pulloja maksaakseen ruuan, asumisen, lääkkeet jne. Joutuu kestämään epätasapainoisten vanhempien yhteydenottoja siihen päälle yms.

 

On vaan selvää ettei tietynlaisilla ihmisillä ole minkäänlaista käsitystä siitä mikä on oikeasti rankka lapsuus ja nuoruus. Ja siksi heidän kanssaan on ihan turha edes yrittää myöhemminkään vertailla elämänkokemuksia. Kannattaa vaan kahvipöydässä tyytyä nyökkäämään ymmärtäväisesti, kun se valitus alkaa. Selvää on, että sen valituksen aika tulee.

Et tainnut oikein ymmärtää lukemaasi?