Sain eilen ties monennenko lähtäkäskyn!

Teet suuren virheen jos lasten takia pysyt tuollaisen miehen kanssa yhdessä. Itse olen perheestä, jossa äitini pysyi vain meidän lasten takia isäni kanssa, he erosivat kun olin murrosiässä. Ja voin kertoa, että tuskin kävisin nyt psykologilla jos äiti olisi tajunnut lähteä jo kun me lapset olimme pieniä.

Entä riitelytapanne? Onko se muuttunut aikojen saatossa mitenkään?



Etkö voi esittää miehelle suhteenne faktat asiallisesti ja rauhallisella hetkellä? Vaadi häntäkin sitoutumaan muutokseen, perheterapiaan tms. Jos hän ei suostu, mieti itse tarkasti, millaista elämää haluat elää ja millaista et.



Jos suhde ei ole pelastettavissa, lähde. Ihan oman itsesi vuoksi.

Juuri senhän sinä sallit jäämällä tuohon alistettavaksi, hyväksyt äänettömästi että on sallittua alistaa ja morkata naista miten haluaa. Kaikki paska vaan naisten niskaan. Haluatko oikeasti antaa lapsillesi sellaisen elämän mallin, tyttösikin oppii, että on vain alistuttava jos mies komentelee ja haukkuu. Miehen kanssa terapeutille vaikka juttelemaan jos et heti uskalla kerätä kampsujasi ja häipyä. Se uuden asunnon vuokraaminenkin voisi herättää miehesi, nythän hänellä ei ole mitään pelkoa että sinä oikeasti lähtisit, eli voi mollata sinua edelleen mennen tullen.

Mieheni ei ollut tuollainen liittomme alkuvuosina, hän oli aivan ihana. Nyttemmin on muuttunut tosi paljon oman sairauden myötä, mutta eihän sekään saa olla mikään selitys tai syy huonoon käytökseen. ei me olla pystyyt puhumaan ongelmistamme, hänen mielestään hänessä ei ole mitään vikaa, kaikki vika on vain minussa, joka ei tietenkään pidä paikkansa. Mutta kohta minulla alkaa kesäloma ja ajattelin silloin ottaa häneen etäisyyttä, ei ainakaan työ silloin haittaa! Voin silloin mennä muutamaksi päiväksi vanhimman tyttäreni luo.

Halaukset kaikille vastanneille!

Hänen kommenttinsa on selkeästi vallan käyttöä. Aika julmalla tavalla.

Ehkä hän nauttii siitä että sinä olet sellainen tossukka ettet kuitenkaan lähde vaikka hän latelisi mitä tahansa.



Jos te ette ole asian suhteen puheväleissä hae edes itsellesi apua.

Se apu voisi olla vaikka oma asunto. Sanot että otetaan aikalisä kerran mies ei ole valmis kiihkottomasti keskustelemaan. Sanot että sinä et jaksa.



Puhuit noista hyvistäkin jaksoista. Ehkä vain yrität niillä itsellesi selitellä sisäistä ahdistustasi, mutta koskaan et voi hengittää vapaasti, koska et tiedä milloin taas osoitetaan ovea. Riidellä voi ja jokaisessa pidemmässä suhteessa riidellään aika ajoin, mutta jatkuva ko. uhkailu ei ole aikuisten tapa selvittää asioita.



Etsi asunto ja ole siellä vaikka pari kuukautta ja katso mitä tulee.

Unohdat lapsesi hetkeksi ja keskityt itseesi. Ja etsit asunnon joka tapauksessa ja menet sinne. Vasta kun miehesi esittää todellista tahtoa etsiä apua ongelmaan tulet vastaan. Tyhjiin lupauksiin ei saa takertua. Muuten olet taas kynnysmattona.

On paniikkihäiriötä, masennusta ja epäilen myös narnistista mielenlaatua ja harhaluuloja! Hän on aivan taloudelllisesti riippuvainen minusta ja se tietysti aiheutta hänelle ahdistusta ja pelkoa. Ja tiedän ettei lasten ole hyvä olla hänen kanssaan, mutta niin kerroin ainakin poika haluaa jäädä. Minun on vaan pakko riuhtaista itseni ulos tästä tilanteesta.



ap

Voisit ehkä ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kertoa vähän tilanteesta. Onko lääkitys kohdallaan?

Minä en kyllä uskalla neuvoa lähtemään enkä jäämään. Sen sijaan sanoisin sinulle ap, että etsi itsekunnioituksesi vaikka kivenkolosta, puhu miehellesi ja jos se ei onnistu, puhu vaikka yksin perheterapeutille tai vastaavalle. Etsikää ratkaisu henkilökohtaisesti ja niin, että kaikilla osapuolilla on mahdollisimman totuudenmukainen käsitys perheenne tilanteesta.



Miehesi käyttäytyminen kuulostaa törkeältä. Mutta jos sitä esiintyy " vain" noin kerran kuussa, teillä on kaikkien 29:n päivän voimavarat ja hyvän arjen tuoma vahvuus keksiä ratkaisu muuttaa yhden päivän käyttäytyminen (eli ilmeisesti väärään kohteeseen suuntautuva aggressio ja kunnioituksen puute).



Teitpä minkä ratkaisun tahansa, toivotan onnea!

Välit pois

vaan ensin on yritettävä muita konsteja. Mutta jos tilanne ei tuosta parane, ei ap voi pilata omaa ja etenkin lastensa elämää jatkamalla tuollaista elämää.

On näköjään helpompi hoitaa miestä kuin koko perhettä! Ja lääkitystä miehelläni ei ole, ei kuulemma halua ja ei ole mitään apua, tiedä sitä sitten.

Kun ihminen ei itse tajua tilannetta, mistään ei voi saada apua, mieheni nimittäin " näyttelee" lääkärilleen " kaikki hyvin" . Käyn itse tästä puhumassa, mutta siitä ei ole apua, en koe itse olevani avun tarpeessa kuitenkaan, tai tämä tilanne ei miksikään muutu minusta, auttaa tietenkin jaksamaan, mutta eipä muuta.



ap



Ps. tuntuu ihanalta, kun siellä on niin paljon ihmisiä jotka oikeasti välittävät ja haluavat auttaa, KIITOS!

menin äidilleni ja mies sai hoitaa pienet lapset. uhkailu on vähentynyt, koska olen sanonut, että lähden jatkossakin.

taidanpa saada riidan tullen omaa lomaa.