Voiko työkaveriin ihastumisesta päästä irti?

Pakko kysyä miksi et voi ikinä saada?

Heruta sille, voit saada panon.

T.Pinksu

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä miksi et voi ikinä saada?

Hän on naimisissa

Mulla oli tuollainen tilanne 4 vuotta. Minusta se oli IHANAA. Se mies oli varattu, ja pieniä lapsiakin, joten en todellakaan koskaan edes ajatellut kertoa hänelle tunteistani. Mulle riitti että fantasioin hänestä, seksistä, yhteisestä ajanvietosta jne. Olipa se töihinmeno ihanaa, kun siellä oli se ihastus paikalla, jonka näkeminenkin sai sukat pyörimään jaloissa. Saati juttelu. Oikein odotin jokaista työpäivää, vaikken sinänsä edes työstäni pidä. 

Lopulta mies muutti toiselle paikkakunnalle vaimon työn perässä, ja siinähän se sitten vähitellen se ihastus loppui kun ei enää nähty. Mutta ei mua olisi yhtään haitannut, vaikka olisin eläkeikään asti ollut häneen ihastunut ja nähnyt joka arkipäivä. Ihanaahan se vain oli, kun ei edes olettanut että siitä pitäisi tulla tosielämässä jotain muuta kuin ihastus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen tilanne 4 vuotta. Minusta se oli IHANAA. Se mies oli varattu, ja pieniä lapsiakin, joten en todellakaan koskaan edes ajatellut kertoa hänelle tunteistani. Mulle riitti että fantasioin hänestä, seksistä, yhteisestä ajanvietosta jne. Olipa se töihinmeno ihanaa, kun siellä oli se ihastus paikalla, jonka näkeminenkin sai sukat pyörimään jaloissa. Saati juttelu. Oikein odotin jokaista työpäivää, vaikken sinänsä edes työstäni pidä. 

Lopulta mies muutti toiselle paikkakunnalle vaimon työn perässä, ja siinähän se sitten vähitellen se ihastus loppui kun ei enää nähty. Mutta ei mua olisi yhtään haitannut, vaikka olisin eläkeikään asti ollut häneen ihastunut ja nähnyt joka arkipäivä. Ihanaahan se vain oli, kun ei edes olettanut että siitä pitäisi tulla tosielämässä jotain muuta kuin ihastus.

Niin, tätä oon myös tosiaan pohtinut, että onhan tässä tilanteessa puolensakin, mutta tuntuu että omalla kohdalla nää tunteet on jo niin vahvoja että ne vaikuttaa esimerkiksi keskittymiskykyyn sekä töissä että vapaa-ajalla.

Ap

Nosto tälle, kiinnostaa itseäni myös koska vähän vastaava tilanne on myös itselläni. 

Ihastuminen loppuu kun saa näpeilleen. Purista ihastusta pepusta. Jos torjuu vihaisesti tai näyttääkin vihreää valoa niin molempi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä miksi et voi ikinä saada?

Hän on naimisissa

Tuo ei ole este. Parhaat on jo naimisissa joten sieltä aviovuoteesta kumppani pitää napata. 

Ehkä kannattaa tahollaan pohtia, miksi se keskittymiskyky niin täysin menee. Olen kuten #4, nautin niistä ihastuksista ja siitä että saan tehdä töitä joka päivä ihanan ihmisen kanssa. Jos vapaa-aika kun menee ihastusta miettiessä, kannattaa pohtia puuttuuko omasta elämästä sisältöä. Monesti nuo pakonomaiset tunteet liittyvät esimerkiksi tyhjyyden tunteen täyttämiseen sen ihastuksen avulla.

Jos ei voi päästä tai päästää irti, kertoo se sinusta, eli itsereflektion paikka työpaikassa pysyen. Ja aika auttaa, päälle oma yritys ymmärtää asia. 

Aina se menee ohi. Et kai ole ensimmäistä kertaa ihastunut?

Taas tätä samaa paskaa.

Kerro vaan, niin voit alkaa miettiä sen jälkeen työpaikan vaihtoa. Nämä on 99% ajasta täysin yksipuolisia juttuja, jotka on vain jonkun semiautistin oman mielen tuotoksia. Tosiasiassa se toinen osapuoli on tasaisen kohtelias kaikille, eikä todellakaan halua tietää ihastuksestasi.

Ihastumiset menee kyllä ohi. Ja et kerro tunteistasi. Ei se ole oikein ketään kohtaan, ja jos oikeasti välität ihastuksestasi, et halua sotkea tämän elämää. 

Entä jos se toinenkin on sinkku?

Ihastukset on ihastuksia, mutta todellisuudessa työkavereiden kanssa säätäminen on vähän kuin purkaisi pommia napsimalla johtoja poikki randomilla. On pieni mahdollisuus onnistua, mutta todennäköisesti homma kosahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa tahollaan pohtia, miksi se keskittymiskyky niin täysin menee. Olen kuten #4, nautin niistä ihastuksista ja siitä että saan tehdä töitä joka päivä ihanan ihmisen kanssa. Jos vapaa-aika kun menee ihastusta miettiessä, kannattaa pohtia puuttuuko omasta elämästä sisältöä. Monesti nuo pakonomaiset tunteet liittyvät esimerkiksi tyhjyyden tunteen täyttämiseen sen ihastuksen avulla.

Kiitos sinulle tästä vastauksesta kuka sitten lienetkään. Tämä juuri on parasta AVlla, täältä voi parhaimmillaan saada hyvä näkökulmia tai vähän realitychekkiä.

 En ole AP.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen tilanne 4 vuotta. Minusta se oli IHANAA. Se mies oli varattu, ja pieniä lapsiakin, joten en todellakaan koskaan edes ajatellut kertoa hänelle tunteistani. Mulle riitti että fantasioin hänestä, seksistä, yhteisestä ajanvietosta jne. Olipa se töihinmeno ihanaa, kun siellä oli se ihastus paikalla, jonka näkeminenkin sai sukat pyörimään jaloissa. Saati juttelu. Oikein odotin jokaista työpäivää, vaikken sinänsä edes työstäni pidä. 

Lopulta mies muutti toiselle paikkakunnalle vaimon työn perässä, ja siinähän se sitten vähitellen se ihastus loppui kun ei enää nähty. Mutta ei mua olisi yhtään haitannut, vaikka olisin eläkeikään asti ollut häneen ihastunut ja nähnyt joka arkipäivä. Ihanaahan se vain oli, kun ei edes olettanut että siitä pitäisi tulla tosielämässä jotain muuta kuin ihastus.

Oon ollut samassa tilanteessa, niin ihastunut työkaveriin että olin vaan pää koko ajan pilvissä työpaikalla ja menin sinne ilolla aamuisin töihin. Tosin ihastus oli aika varmasti sinkku myös, mutta ajattelin että liian hyvä näin heikkoitsetuntoiselle nuorelle naiselle jolla paljon asioita kokematta elämässä (olin silloin 27 enkä koskaan seurustellut, mies 30+). Kun omat työt loppui niin oli kyllä kova paikka lähteä töistä kun ajatteli että nähdäänkö enää koskaan. En tiedä, mutta lämmöllä muistelen miestä edelleen :) N32

Vierailija kirjoitti:

Jos ei voi päästä tai päästää irti, kertoo se sinusta, eli itsereflektion paikka työpaikassa pysyen. Ja aika auttaa, päälle oma yritys ymmärtää asia. 

Joo eipä välttämättä auta ei aika, itsereflektio tai edes terapia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa tahollaan pohtia, miksi se keskittymiskyky niin täysin menee. Olen kuten #4, nautin niistä ihastuksista ja siitä että saan tehdä töitä joka päivä ihanan ihmisen kanssa. Jos vapaa-aika kun menee ihastusta miettiessä, kannattaa pohtia puuttuuko omasta elämästä sisältöä. Monesti nuo pakonomaiset tunteet liittyvät esimerkiksi tyhjyyden tunteen täyttämiseen sen ihastuksen avulla.

Ihmiset tyyppiä A esittämässä neuvoja miten kannattaa toimia ollessaan tyyppiä B, tyypillisesti neuvot vielä tyyliä "jospa sinäkin vain muuttuisit tyypiksi A", ymmärtämättä hölkäsen pöläystä muiden ihmisten sielunmaailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa tahollaan pohtia, miksi se keskittymiskyky niin täysin menee. Olen kuten #4, nautin niistä ihastuksista ja siitä että saan tehdä töitä joka päivä ihanan ihmisen kanssa. Jos vapaa-aika kun menee ihastusta miettiessä, kannattaa pohtia puuttuuko omasta elämästä sisältöä. Monesti nuo pakonomaiset tunteet liittyvät esimerkiksi tyhjyyden tunteen täyttämiseen sen ihastuksen avulla.

Ihmiset tyyppiä A esittämässä neuvoja miten kannattaa toimia ollessaan tyyppiä B, tyypillisesti neuvot vielä tyyliä "jospa sinäkin vain muuttuisit tyypiksi A", ymmärtämättä hölkäsen pöläystä muiden ihmisten sielunmaailmasta.

Limerenssi on käsite psykologiassa, toki tietty ihmistyyppi on sille toista alttiimpi, mutta ei ei tarkoita etteikö sitä omaa tunne-elämää kannattaisi opetella tarkastelemaan kriittisesti, etenkin jos se alkaa jo vaikuttaa omassa työssä suoriutumiseen.