4d dokumentti, veti aika hiljaseksi.

hienoa, ettet imetä, koska mielessäsi pyörisi vain seksi.

mutta en osaa sitä pitää huononakaan asiana, koska mieheni on kyllä niin viimmesen päälle erinomainen tyyppi. Itse en kyllä imettäsi niin kauaa.

-66-

Lapsi ja nuori seksuaalisuuden portailla



Seksuaalisuuden portaat kuvaavat ihmisen seksuaalista kehitystä leikki-iästä aikuisuuteen. Jokainen lapsi ja nuori käy nämä portaat läpi elämässään, kukin omalla tavallaan ja omaan tahtiin. Toiset saattavat käydä portaat eri järjestyksessä kuin toiset. Vanhemmat voivat käyttää näitä portaita hyödyksi, jotta osaisivat keskustella lastensa kanssa heidän kehityksestään ja muista tärkeistä asioista oikeaan aikaan. Samalla he voivat itse muistella omia portaitaan. Kun ymmärrämme lapsuuden ja nuoruuden seksuaalisuuden ilmenemismuotoja, osaamme suhtautua oikein kehittyvään lapseen ja suojata häntä.



Ensimmäinen porras



Äiti / isä, nainen / mies -portaalla ollessaan leikki-ikäinen lapsi rakastuu johonkin lähipiirin aikuiseen. Tällöin perheen tyttö saattaa ilmoittaa menevänsä naimisiin isän kanssa ja poika äidin kanssa. Samaan aikaan lapsi kiinnostuu omasta alkuperästään. Hän haluaa tietää, mistä vauvat syntyvät ja miten tytöt ja pojat eroavat toisistaan. Lapsi tutustuu omaan kehoonsa ja opettelee kehon rajoja, esimerkiksi mikä on sallittua, mikä kiellettyä, mitkä osat itsessä ovat omia, yksityisiä ja arvokkaita. Oman kehon oikeudet, intimiteetti ja rajat alkavat hahmottua

Imetys ei suojannut yllättäen henkiseltä ja fyysiseltä väkivallalta lapsuudessa.

Vierailija:

mutta en osaa sitä pitää huononakaan asiana, koska mieheni on kyllä niin viimmesen päälle erinomainen tyyppi. Itse en kyllä imettäsi niin kauaa.

-66-

Minä olen tyttö ja sinä olet poika (1-3 v.)



Tämä kuvaus perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan ihmisen kehityksestä.



Pian ensimmäisen ikävuoden jälkeen lapsi oppii huomaamaan sukupuolten väliset näkyvät erot. Tietoisuus eroista on aluksi häilyvää ja ahdistavaakin. Lapsi voi pohtia esimerkiksi, että äidin pyllystä puuttuu jotakin tai että se on rikki. Lapsi samastuu tässä ikävaiheessa vielä sekä äitiin että isään, mikä saattaa aiheuttaa hänelle hämmennystä seksuaaliseen kehitykseen liittyen. Noin kahden vuoden iässä lapsi alkaa ymmärtää sukupuolten välisten erojen merkitystä. Tämä kehitys jatkuu vielä aikuisenakin.



Toisen ikävuoden lopulla alkaa lapsen psykoseksuaalisessa kehityksessä niin sanottu anaalivaihe. Tämä tarkoittaa virtsarakon ja peräsuolen toimintojen harjoittelua ja hallinnan opettelua. Pissaamisen ja kakkaamisen hallinta tuo lapselle tyydytystä. Hän harjoittelee potalla istuessaan taitoja ja nauttii niiden hallinnasta.



Lapsi voi säädellä tyydytyksen tunnetta nyt itse. Muutos vauvavaiheeseen verrattuna on suuri: lapsi oppii hallitsemaan ja määräämään rakon ja suolen toimintaa. Tämä itsenäistymiseen liittyvä kehitys tuo onnistuessaan lapselle voimakkaita riemun ja onnistumisen tunteita.



Vanhempien kannustus ja tuotosten ihailu toimivat tärkeänä tukena. Epäonnistunut kehitys voi tuoda mukanaan häpeän tunteita. Siisteyskasvatukseen liittyy joskus vanhempien ja lapsen tahtojen taistelua ja siten ristiriitoja lapsen näkökulmasta.



Kolmiodraama isän ja äidin kanssa (3-6 v.)



Tämä kuvaus perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan ihmisen kehityksestä.



Leikki-iästä useimmalla aikuisilla on joitakin muistikuvia. Ikävaihetta kuvataan lapsuuden psykoseksuaalisen kehityksen huipentumana. Puhutaan fallisesta vaiheesta (fallos=siitin, usein symbolisessa merkityksessä). 3-6-vuotiaan tytön kohdalla voidaan puhua lisäksi sisätilagenitaalisesta vaiheesta, jolloin tarkoitetaan tytölle ominaista sukupuolielinten kokemusta. Sukupuolielimet muuttuvat pelkästään kiinnostuksen kohteena olemisesta voimakkaan mielihyvän lähteeksi.



Lapsen toive mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman kassa tulee usein esille. Lapsi saattaa kertoa toiveensa ääneen ja vanhemmat hymähtelevät ymmärtäväisesti tietäen toiveen romuttuvan ajan myötä. Tätä luonnollista kehityskulkua nimitetään oidipaali-tilanteeksi kreikkalaisen Oidipus-tarun mukaan. Luonnollisena kehityskulkuna seuraa lapsen kohtaama pettymys olemisesta " kolmantena pyöränä" vanhempiensa suhteessa. Korvauksen häviölleen lapsi saa kuitenkin, kun hän alkaa samastua samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa: poika haluaa tulla samankaltaiseksi isänsä ja tyttö äitinsä kanssa. Näin lapsi voi säilyttää toiveikkuutensa pienuudestaan huolimatta.



Sukupuolinen mahtailu tulee esille sekä tytöillä että pojilla. Tytöt keimailevat ja hienostelevat naisellisesti vaatteilla ja laukuilla. Pojat korostavat miehisyyttä kilpailunhalulla ja leikkivät keppien sekä aseiden kanssa. Pojan pippeli on näkyvä ja tiedostettu. Tytön on tärkeää saada tietää valmiina hänellä olevasta kohdusta/vauvapussista, jossa vauva voi aikanaan kenties kasvaa.



Itsetyydytyksen/masturbaation ohjaaminen tehtäväksi itsekseen muiden katseilta suojassa auttaa lasta välttämään nolostumista. Vanhempien ymmärtävä suhtautuminen itsetyydytykseen on lapsen kehitystä kunnioittavaa.

ja tuossa ohjelmassa 10-vuotias halusi rintaa ja oli katkera kun 7-vuotias pikkusisko sai vielä tissiä.



Tuo perhe oli sairas, isääkin imetettiin. Eihän mies ole puolisonsa lapsi jota pitäisi imettää.

Jestas sentään...

Jokainen tekee niin kuin haluaa, mutta se ei vain ole minun juttuni. Sen sijaan 8-vuotiaan imettäminen ei enää minun kirjoissani ole normaalia toimintaa. Ja tosiaan, jos 8-vuotias haaveilee, että hän saa kohta imeä omista rinnoistaan, niin kuulostaa kyllä jo siltä, että lapsen psyyke on häiriintynyt.

Se yksi perhe siinä ohjelmassa oli täys kahjo. Mummu, varmaan yli 60v työntää ryttyset tissinsä vauvalle, etteivät vain sairaalassa anna korviketta!!! Tervettä touhua?

Katsoin dokkaria n.5 minsaa lähinnä uteliaisuudesta. Se riitti. Ennen äitiyttä ajatteli, että ei siinä ehkä ole mitään vikaa jos imettää esim. 3-vuotiaaksi asti lastaan. Äitinä ollessani taas ajattelen asiasta täysin negatiivisesti: minusta taaperoimetys on hyvä esimerkki naisista, joilla on koko elämä kiinni lapsessa ts. elää elämäänsä lapsensa kautta jne. Tai ehkä ne ei vaan ole hoksanneet tarpeeksi nopeasti mistä äitiydessä on myös kyse: jatkuvasta kasvusta (lapsen mukana).



Lapsi saa läheisyyttä ja taaperona tarvitsemansa ravinnon PAREMMIN muista tuotteista. Vaikken olekaan lääkäri (joka voisi kertoa edellisen asian myös useille) niin ei ole vaikea sanoa, että miten vaikuttaa kehitykseen esim. se ettei saa juoda mukista kotona vaikka haluaisi ja osaisi,,,

lapselle niin tavattoman tärkeä tuo tissi, itse voisin jo lopettaa

Mä ihmettelin sitä, kun ne lopulta tosissaan halusivat vierottaa lapset, niin miksi sen äidin piti aina mennä yölläkin lapsia lohduttamaan. EIKÖ OLIS OLLUT SELVINTÄ, ETTÄ ISÄ OLIS MENNYT JA ÄITI OLISI LÄHTENYT MUUTAMAKSI PÄIVÄKSI REISSUUN!??? Kun äiti ei ole paikalla, ei tule rintaa, ja se siitä.

Minä imetin kuopusta lähes 3-vuotiaaksi asti, mutta en 1 v 3 kk:n iästä alkaen julkisesti. Syynä oli yksinkertaisesti se, että lapsi imi silloin rintaa enää niin harvoin, ettei ollut mitenkään tarpeellista imettää häntä muualla kuin kotona. Lapsi ei koskaan tullut nostelemaan paidan helmaa eikä pyytämään maitoa. Noin 2-vuotiaaksi asti hän sai maitoa vielä kiinteiden ruokien päälle, jos halusi, siis ruokailun yhteydessä. Aina ei halunnut, sillä usein hän joi vettä tai piimää niin paljon, ettei rintamaitoa enää halunnut. 2-vuotiaasta vieroittumiseen asti hän sai rintaa enää aamuisin ja iltaisin tai vain jompanakumpana. Lapsi vieroittui itse. Itse olisin ollut valmis luopumaan imetyksestä aikaisemmin, mutta lapselle se oli tärkeää ja annoin hänen imeä niin pitkään kuin halusi.



Vaikka lapsi sai itse päättää, milloin imetys lopetetaan, niin se ei meillä tarkoita sitä, että lapset päättävät kaikesta. Tämä on outo harhaluulo. Meillä on lapsille asetettu rajat, joita myös noudatetaan niin pitkälle kuin pystytään. Esim. alaikäisten alkoholin käyttöä tai tupakointia en salli. Siinä meillä on ihan nollatoleranssi. Jos jokin asia on lapsille vahingollinen, niin se on meillä kielletty. Pienen lapsen imetystä en katsonut mitenkään vahingolliseksi. Eilistä dokkaria en nähnyt, mutta jos siinä tosiaan 8-vuotiasta imetettiin, niin en ainakaan omalla kohdallani sellaista katsoisi edes lasta kunnioittavaksi toiminnaksi. Dokkaria näkemättä en sen enempää osaa asiaan ottaa kantaa.

Vierailija:

Ja meidän perheessä lapset itse saavat päättää monestakin asiasta.

Ja hyvin menee.

1900-luvun alussa esimerkiksi tai keskiajalla? Luulisi että silloin imetettiin aika pitkään kun ei ollut muuta ruokaa vai annettiinko heti samaa pöperöä kuin aikuisetkin? Olisi mielenkiintoista tietää!

Mielenkiintoista huomata miten imetys keskusteluaiheena herättää niin kovin voimakkaita tunteita kerrasta toiseen. Kaksi täysin eri asiaa on imettää taaperoa tai kouluikäistä lasta. Maailman terveysjärjestö suosittaa imetystä noin kaksivuotiaaksi saakka. Imetyksestä on mm. lapselle immuniteettisuojaa vielä vauvaiän jälkeenkin. Suosittelen lukemaan asianmukaista ja päivitettyä tutkimustietoa imetystukilistan nettisivuilta.



Kirjoittaja 82:n taaperoimetysteoria " äidin elämisestä lapsensa kautta" on erikoinen. Vauvaikäisen äidin elämä onkin lapsen kanssa tiiviissä, symbioottisessa, suhteessa elämistä. Silloin lapsen tarpeet menevät väistämättä omien tarpeiden ohi. Vauvaiän jälkeen imetys ei ole enää yhtä sitovaa. Ihan samalla lailla jokaisella lapsella tulisi äiti/vanhempi olla saatavilla myös vauvaiän jälkeenkin, jos tarvitaan syliä/lohdutusta/ravintoa. En ymmärrä, miten imetys tuossa vaiheessa lopettaisi äidin muun elämän. Eihän yli vuoden ikäinen lapsi koko ajan roiku rinnalla, koska rintamaito ei ole enää tuolloin pääasiallisin ravinnonlähde. Kyllä minusta vanhemmuuden tulee sitoa vanhempaa taaperoikäisen vanhemmilla ihan yhtä lailla, sai rintaa tai ei.



Surullista, että yhä asenne on näin imetyskielteinen. Em. kirjoittajalle on valjennut, että taaperoimettäjät eivät ole hoksanneet, että äitiydessä on kyse jatkuvasta " kasvusta" . Kumpikohan hänen mukaansa on parempi vaihtoehto, " liian hidas kasvu" , jolloin imetetään (suositusten mukaan) taaperoa vai liian nopea kasvu, jolloin 1,5 kk:n ikäisen (Suomessa nykyinen imetyksen keskimääräinen kesto!) oletetaan pärjäävän ilman rintamaitoa.



Tarvetta olisi asialliselle dokumentille imetyksestä.

Itse kuittasi asian, että olivat sairaalloisia jo muutenkin kun yhdeksänkuisena eivät vielä innostuneet liikkumaan. Äitini muistaa kyllä siskojensa olleen ihan normaaleja. Tämä siis joskus 60-luvun alussa.

Vierailija:

1900-luvun alussa esimerkiksi tai keskiajalla? Luulisi että silloin imetettiin aika pitkään kun ei ollut muuta ruokaa vai annettiinko heti samaa pöperöä kuin aikuisetkin? Olisi mielenkiintoista tietää!

mutta todellakin vain kokeilun vuoksi, kun ei muistanut millaista se oli. 8-vuotiaan imettäminen on sairasta mielestäni!

ja isällä kiilu silmät että pääsisi pukille koska puhui että seksiäkin nyt voi harrastaa.



Tuli mieleen sekin että jotkut seksikielteiset naiset saa syyn torjua miehensä imetyksen varjolla.

Eräs merkittävä ravitsemusongelma on ollut imeväisten ruokinta kautta aikojen, jos jouduttiin turvautumaan johonkin muuhun ravintoon kuin oman äidin rintaruokintaan. Moni pieni lapsi jäi ilman sitä sen vuoksi, että äiti kuoli synnytyksen seurauksiin tai kulkutauteihin. Toisaalta oli paljon imettämisvaiheessa olevia naisia, jotka olivat menettäneet pikkulapsensa, sillä imeväiskuolleisuus oli 20 % tai jopa 30–50 % vuoden aikana elävänä syntyneistä aina 1700-luvun lopulle asti.



Varakkaampi väki saattoi palkata imettäjän rintamaidon saannin turvaamiseksi. Varaton rahvas sen sijaan joutui usein antamaan pikkulapsille lehmänmaitoa ns. sarvella, lehmänsarvesta tehdyllä " tuttipullolla" . Sitä oli mahdotonta pitää riittävän puhtaana ja ripulitaudit olivatkin imeväisikäisillä varsin tavallisia ja usein myös hengenvaarallisia. Sen vuoksi viranomaiset pyrkivät antamaan kansalle ohjeita lastenhoidon parantamiseksi ja rintaruokinnan edistämiseksi. Collegium medicumin ohjekirjanen julkaistiin vuonna 1755 ruotsiksi ja seuraavana vuonna suomeksi. Lastenkotien perustamisen johdosta hallitusvaltakin joutui huolehtimaan rintamaidon saannista.



Niinpä vuonna 1757 annettiin Collegium medicumin julistus koskien Tukholmassa toimivaa imettäjienhankintatoimistoa, joka siis oli sen ajan äidinmaitokeskus. Myöhemmistä valistuskirjasista mainittakoon vain lääkintätoimen pääjohtajan Carl Daniel von Haartmanin ruotsiksi laatima ja Elias Lönnrotin suomennoksena vuonna 1844 julkaistu opas.