Psykiatrian poliklinikalta uloskirjaaminen vastoin asiakkaan toivetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoissairaanhoidossa tehdään tutkimukset, asetetaan diagnoosit ja tehdään tarvittavat lausunnot Kelaa (terapia, etuudet) varten.  Ei sinne kukaan jää hoitosuhteeseen, vaan se hoito tapahtuu sitten hoitosuunnitelman mukaan.

Traumaperäistä stressihäiriötä voi hoitaa ihan tk:n sairaanhoitajakin (silmänliiketerapia). Kehityksellinen trauma taas ei ole mikään diagnoosi. Joten siihen ei erikseen ole mitään hoitoa.

Kyllä minä olen ollut useamman vuoden hoitosuhteessa psykiatrian poliklinikalla, jo kolmannen kerran. Joku vois jopa ajatella, että mua ei ehkä niillä kahdella ekalla kerralla olis kannattanut kirjata ulos sieltä. 

Minä kävin talvella työterveyshuollossa. Lääkäri oli ihan asiallinen.

Työpsykologi kuitenkin uteli traumamuistoista ja naureskeli miten olen vuosia sitten aikanaan onnettomuustilanteessa toiminut.

Psykologin käytös vahvisti sitä ajatusta, etten enää tule selvittämään voinko saada hoidon piiristä apua.

Voimavarat eivät riitä uudelleentraumatisoitumisen käsittelyyn.

Monella psykiatrisella sairaanhoitajalla olen vastaanotoilla käynyt eivätkä he ikinä ole toimineet tuolla tavalla.

Petipaikat taitaa olla varattuna niille ketkä ei ole tässä maailmassa....eli heille kenellä on päällä pahana skitsofrenia tai vastaava. Ihmiset luulee, että mielisairaala on huono paikka kun eivät ole siellä koskaan käyneet, vaikka todellisuudessa se on täysihoitola ja hoitajatkin yleensä mukavia jos heille on mukava. Ehkä joku voisi perustaa hoitolan masentuneille, jossa olisi täysihoito, poreammeita ja kaikkea kivaa. Terapiaa siihen masennukseen. Erikseen siis noista skitsofreenikoista. Ei se masentunutta auta jos on samassa huoneessa sellaisen kanssa johon ei saa mitään kontaktia ja joka on vaan omissa maailmoissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan tulee uusia potilaita hoitoon joten osa pitää voida uloskirjata koska resurssit ovat rajalliset. Itse olen anemiaan vuoksi seuraamassa HUS:issa ja mikäs siinä kun työntekijänä hoito on maksutonta. 

Päätös hoidosta uloskirjaamisesta on tehty virheellisesti, jos sen seurauksena asiakkaan vointi romahtaa ja työkyky menetetään.

On vaikea käsittää miten uloskirjaaminen vaikuttaisi potilaan tilaan millään tavalla. Seurantaa voi jatkaa perusterveydenhuollossa eli ei potilasta jätetä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Petipaikat taitaa olla varattuna niille ketkä ei ole tässä maailmassa....eli heille kenellä on päällä pahana skitsofrenia tai vastaava. Ihmiset luulee, että mielisairaala on huono paikka kun eivät ole siellä koskaan käyneet, vaikka todellisuudessa se on täysihoitola ja hoitajatkin yleensä mukavia jos heille on mukava. Ehkä joku voisi perustaa hoitolan masentuneille, jossa olisi täysihoito, poreammeita ja kaikkea kivaa. Terapiaa siihen masennukseen. Erikseen siis noista skitsofreenikoista. Ei se masentunutta auta jos on samassa huoneessa sellaisen kanssa johon ei saa mitään kontaktia ja joka on vaan omissa maailmoissaan. 

En puhu mielisairaalasta. Ei minulla koskaan ole ollut mitään petipaikkaa, vaan olen käynyt psykiatrian poliklinikan vastaanotoilla.

Joissakin kunnissa voi päästä terveyskeskuspuolelle niin että käy siellä m.terveysasioohin perehtyneellä sairaanhoitajalla puhumassa tarvittaessa. Oletko ap selvittänyt tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan tulee uusia potilaita hoitoon joten osa pitää voida uloskirjata koska resurssit ovat rajalliset. Itse olen anemiaan vuoksi seuraamassa HUS:issa ja mikäs siinä kun työntekijänä hoito on maksutonta. 

Päätös hoidosta uloskirjaamisesta on tehty virheellisesti, jos sen seurauksena asiakkaan vointi romahtaa ja työkyky menetetään.

On vaikea käsittää miten uloskirjaaminen vaikuttaisi potilaan tilaan millään tavalla. Seurantaa voi jatkaa perusterveydenhuollossa eli ei potilasta jätetä yksin.

Ei sitä jatkettu yhtään missään. Minulle vain ilmoitettiin että minut kirjataan hoidosta ulos. Vastustelin, mutta näin kävi kahteen otteeseen.

Enää en luota siihen että hoidolla olisi minkäänlaista jatkuvuutta jos sellaiseen hirveällä vaivalla onnistuu pääsemään.

Onko muillakaan poliklinikoilla pitkää seurantaa? 

Mene terveyskeskukseen, siellä on myös sairaanhoitajia joiden kanssa jutella, on myös päivä toimintaa jos on jotain mt ongelmia 

Jos päädyt osastolle, voit sen jälkeen saada joksikin aikaa päiväsairaalapaikan.

Mieleltään huonossa kunnossa olevia auttaa todella moni järjestö joten vähän ihmetyttää miksi potilaiden pitäisi roikkua erikoissairaanhoidossa vuodesta toiseen. Jos on käyty kaikki hoitokeinot ja lääkityksen lävitse niin ei poliklinikalla ole tarjolla mitään keinoa hoitaa potilasta paremmin vaan silloin pitää antaa tilaa uusille potilaille. 

Erikoissairaanhoito on äärettömän kallista kuten poliklinikkakäynti on satoja euroja ja osastohoito 500-1000 euroa vuorokaudessa. Rahat eivät riitä kaikkeen joten pitää hoitaa niitä jotka hyötyvät eniten. Toki mielisairas on aika usein itsekeskeinen ja hoitoriippuvainen mikä tarkoittaa että oma vastuu kuntotumisesta on minimaalista.

Vierailija kirjoitti:

Onko muillakaan poliklinikoilla pitkää seurantaa? 

Ainakin diabeetikkojen hoitoa seurataan säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään huonossa kunnossa olevia auttaa todella moni järjestö joten vähän ihmetyttää miksi potilaiden pitäisi roikkua erikoissairaanhoidossa vuodesta toiseen. Jos on käyty kaikki hoitokeinot ja lääkityksen lävitse niin ei poliklinikalla ole tarjolla mitään keinoa hoitaa potilasta paremmin vaan silloin pitää antaa tilaa uusille potilaille. 

Erikoissairaanhoito on äärettömän kallista kuten poliklinikkakäynti on satoja euroja ja osastohoito 500-1000 euroa vuorokaudessa. Rahat eivät riitä kaikkeen joten pitää hoitaa niitä jotka hyötyvät eniten. Toki mielisairas on aika usein itsekeskeinen ja hoitoriippuvainen mikä tarkoittaa että oma vastuu kuntotumisesta on minimaalista.

Mikä järjestö? Kuten kerroin, minulla on uudelleentraumatisoitumista hoidon takia eikä enää voimavaroja käydä kenellekään uudelle ihmiselle selittämässä tilannettani.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole tähän ikään mennessä tarvinnut minkäänlaista psykiatrista hoitoa tai siitä vastaavaa poliklinikkaa.

Psykiatriseen hoitoa annetaan uhreille. Traumojen aiheuttajat harvoin näkevät itsessään mitään vikaa eivätkä he hakeudu hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Joissakin kunnissa voi päästä terveyskeskuspuolelle niin että käy siellä m.terveysasioohin perehtyneellä sairaanhoitajalla puhumassa tarvittaessa. Oletko ap selvittänyt tätä?

Kävin kunnes minut kirjattiin hoidosta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään huonossa kunnossa olevia auttaa todella moni järjestö joten vähän ihmetyttää miksi potilaiden pitäisi roikkua erikoissairaanhoidossa vuodesta toiseen. Jos on käyty kaikki hoitokeinot ja lääkityksen lävitse niin ei poliklinikalla ole tarjolla mitään keinoa hoitaa potilasta paremmin vaan silloin pitää antaa tilaa uusille potilaille. 

Erikoissairaanhoito on äärettömän kallista kuten poliklinikkakäynti on satoja euroja ja osastohoito 500-1000 euroa vuorokaudessa. Rahat eivät riitä kaikkeen joten pitää hoitaa niitä jotka hyötyvät eniten. Toki mielisairas on aika usein itsekeskeinen ja hoitoriippuvainen mikä tarkoittaa että oma vastuu kuntotumisesta on minimaalista.

Kalliimmaksi yhteiskunnalle käy se, että mt-syistä lähtee työkyky, kun asianmukaista hoitoa ei ole saatavilla.

Vaikka olisi VUOSIA jatkuva hoitokontakti johonkin klinikalle, ei se suojelisi sen enempää sellaiselta, että pitää selittää samat kamalat asiat uudelleen eri ihmisille. Kyllä ne psyk sairaanhoitajatkin ja lääkärit voivat olla sairauslomalla, vaihtaa työpaikkaa, jäädä eläkkeelle, jäädä vanhempainvapaalle, kuolla…

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi VUOSIA jatkuva hoitokontakti johonkin klinikalle, ei se suojelisi sen enempää sellaiselta, että pitää selittää samat kamalat asiat uudelleen eri ihmisille. Kyllä ne psyk sairaanhoitajatkin ja lääkärit voivat olla sairauslomalla, vaihtaa työpaikkaa, jäädä eläkkeelle, jäädä vanhempainvapaalle, kuolla…

Pienempi todennäköisyys silti joutua aloittamaan kaikki nollapisteestä jos hoitosuhde ei ole välissä katkennut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään huonossa kunnossa olevia auttaa todella moni järjestö joten vähän ihmetyttää miksi potilaiden pitäisi roikkua erikoissairaanhoidossa vuodesta toiseen. Jos on käyty kaikki hoitokeinot ja lääkityksen lävitse niin ei poliklinikalla ole tarjolla mitään keinoa hoitaa potilasta paremmin vaan silloin pitää antaa tilaa uusille potilaille. 

Erikoissairaanhoito on äärettömän kallista kuten poliklinikkakäynti on satoja euroja ja osastohoito 500-1000 euroa vuorokaudessa. Rahat eivät riitä kaikkeen joten pitää hoitaa niitä jotka hyötyvät eniten. Toki mielisairas on aika usein itsekeskeinen ja hoitoriippuvainen mikä tarkoittaa että oma vastuu kuntotumisesta on minimaalista.

Mikä järjestö? Kuten kerroin, minulla on uudelleentraumatisoitumista hoidon takia eikä enää voimavaroja käydä kenellekään uudelle ihmiselle selittämässä tilannettani.

Mieli ry

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään huonossa kunnossa olevia auttaa todella moni järjestö joten vähän ihmetyttää miksi potilaiden pitäisi roikkua erikoissairaanhoidossa vuodesta toiseen. Jos on käyty kaikki hoitokeinot ja lääkityksen lävitse niin ei poliklinikalla ole tarjolla mitään keinoa hoitaa potilasta paremmin vaan silloin pitää antaa tilaa uusille potilaille. 

Erikoissairaanhoito on äärettömän kallista kuten poliklinikkakäynti on satoja euroja ja osastohoito 500-1000 euroa vuorokaudessa. Rahat eivät riitä kaikkeen joten pitää hoitaa niitä jotka hyötyvät eniten. Toki mielisairas on aika usein itsekeskeinen ja hoitoriippuvainen mikä tarkoittaa että oma vastuu kuntotumisesta on minimaalista.

Kalliimmaksi yhteiskunnalle käy se, että mt-syistä lähtee työkyky, kun asianmukaista hoitoa ei ole saatavilla.

Hoitoa ei ole tarjolla jos potilaiden määrä kasvaa koko ajan ilman että resursseja lisätään. Hyvinvointialueilla on rahapula koko ajan joten aika vaikea on lisätä hoidon määrää vaikka haluttaisiin. Potilaita pitää voida myös uloskirjata jos katsotaan että hoito on auttanut. Psykiatrisen potilaan seuranta voidaan järjestää terveyskeskuksessa kuten on asian laita monen muun sairauden kohdalla.

Erikoissairaanhoitoon on nykyään tiukat kriteerit. Masennuksen pitää olla todella vaikea-asteinen. Potilaan kannalta usein hankalaa. Jo tieto siitä, että on olemassa tukiverkko, johon turvautua, helpottaa psyykkistä stressiä ihmisellä, jonka elämä tuntuu olevan vaakalaudalla ja näin ehkäisee tilanteiden kriisiytymistä. Hoitojärjestelmä voi jopa edistää oireilua potilailla, jotka jäävät siihen vuosikausiksi. Tiedostamattaan oppii, että oireilemalla hoitohenkilökuntakin aktivoituu erilaisiin toimenpiteisiin. En syyllistä tai väitä ihmisten vain hakevan huomiota, mutta tunnistan tuon hyvin omilta hoitovuosilta ja miten osastoillakin oli aina samat tyypit saman kaavan mukaisesti.