Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrian poliklinikalta uloskirjaaminen vastoin asiakkaan toivetta
17.09.2026 |
Minulla on toistuva masennus ja minut on 2020-luvulla kahteen otteeseen kirjattu ulos poliklinikalta, vaikka olen sitä vastustanut.
Uudelleen voi kuulemma aina hakeutua tarvittaessa hoitoon, mutta en pysty kun väkisin hoidosta uloskirjaamisista on jäänyt hirveät traumat.
Enää en sitten koe pystyväni aloittamaan hoitoa, kun tiedän jo etukäteen ettei se tulisi kestämään tarpeeksi pitkään.
Onko muille käynyt näin? En ymmärrä miksei toisin kuin fyysisten vaivojen kohdalla, kroonisten mielenterveyden ongelmien kanssa voi saada jatkuvaa seurantaa. Se voisi olla esimerkiksi käynnin sairaanhoitajan luona puolen vuoden välein, jonka asiakas voisi peruuttaa ellei koe käynnille tarvetta.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Asiakassuhteen alkaessa uudelleen joudut kertomaan taas kerran traumaattisista kokemuksista vieraille ihmisille ja reaktiot ovat mitä ovat. Jos hoito ei välissä katkeaisi, ei tarvitsisi aina aloittaa kaikkea nollapisteestä.
Lopeta se traumoissa vellominen. Problem solved.
Lopettaisinhan minä elleivät triggerit haittaisi arkea huomattavasti.
No miten ne nyt sitten haittaa? Näin lapsena jota on pienenä lähtömaassa kidutettu ym., jäänyt fyysiset vammat, ihmetyttää miten ei edes haluta elämässä eteenpäin. Itse siedätin itseni mm. sähköjohtoihin, ovikelloon, tiettyjen kenkien kopinaan. En jäänyt parkumaan miksi en saa ikuisesti psyk. hoitoa.
Silti olet netissä dissaamassa muita. Ei kuulosta tasapainoiselta.
Ei meillä ole yhteiskuntana varaa hoidattaa jokaisen inisijän pikku ongelmia. Kukaan ei tarvitse vuosien mt erikoissairaanhoitoja. Ei ole aikomustakaan silloin parantua. Sääli haettava jostain muualta.
Kalliimmaksi se käy jos on paljon pitkäaikaisesti työkyvyttömäksi päätyneitä, kun apua ei ole saanut ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeelle psyykkisten sairauksien takia ja olen psykpolin asiakas, sekä säännöllisesti käyn olemassa osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeelle psyykkisten sairauksien takia ja olen psykpolin asiakas, sekä säännöllisesti käyn olemassa osastolla.
Minusta tuntuu että olen matkalla samaan suuntaan. Hyvä jos edes tuossa vaiheessa voi saada säännöllisen ja pysyvän hoitokontaktin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Korjaan surkeamman olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Kirjoitin tuossa että kaipaisin esimerkiksi puolen vuoden välein seurantakäyntejä sairaanhoitajan luona, jotta tietää että apua saa tarvittaessa matalalla kynnyksellä mikäli vointi on heikkenemässä.
Tahallisesti ymmärrät väärin, kun tuon saat väännettyä vuorokauden ympäri kyttäämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Kirjoitin tuossa että kaipaisin esimerkiksi puolen vuoden välein seurantakäyntejä sairaanhoitajan luona, jotta tietää että apua saa tarvittaessa matalalla kynnyksellä mikäli vointi on heikkenemässä.
Tahallisesti ymmärrät väärin, kun tuon saat väännettyä vuorokauden ympäri kyttäämiseksi.
Sinun asenteesi on vastaan hangotella, ei ole sinun tahdosta hoito, hoito määräytyy millaiseksi lääkärit näkevät sen.
Riippuu sh piiristä. Toisessa piirissä voi käynnit olla 10 kertaa ja se on siinä. Uusi lähete tarvittaessa.
Toisissa hoitosuhde voi olla viisitoista vuotta. Tälläisiä kun on paljon, uusia potilaita ei voida ottaa ja jonot kasvavat.
Eli uusia ei saada, ennen kuin esim sinut saadaan ulos. Käyt sitten joka viikko tai kerran vuodessa, viet yhden paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko mennä avautumaan traumastasi vaikka sinne psyk.polille?
Ei ole asiakkuutta ja en kykene käsittelemään taas uutta hylkäämiskokemusta, joka hoidon päättyminen kesken kaiken on.
En kykene enää rakentamaan luottamussuhdetta hoitavaan tahoon, kun minut on kahteen otteeseen dumpattu "pärjäävänä" hoidosta ulos.
Näin se on pakko tehdä. Ei se ole hylkäämistä, vaan hoitolinja, jonka mukaan toimitaan. Tällä tavalla vapautuu resurssia ja pystytään auttamaan useampia uusia potilaita nopeammin.
Mutta tietosi kyllä säilyvät siellä rekisterissä, joten jos masennus uusii, niin ne löytyvät sieltä valmiina. Ole vain rohkeasti yhteydessä, jos masennus uusii.
Ne haluaa vain kaikki pois sieltä. Jotta olisi vähemmän töitä.
Kauan olin asiakas ja havainto oli, että saikuttivat niin paljon kuin pystyivät. Turha paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Kirjoitin tuossa että kaipaisin esimerkiksi puolen vuoden välein seurantakäyntejä sairaanhoitajan luona, jotta tietää että apua saa tarvittaessa matalalla kynnyksellä mikäli vointi on heikkenemässä.
Tahallisesti ymmärrät väärin, kun tuon saat väännettyä vuorokauden ympäri kyttäämiseksi.
Sinun asenteesi on vastaan hangotella, ei ole sinun tahdosta hoito, hoito määräytyy millaiseksi lääkärit näkevät sen.
Lääkärit tekevät hoitovirheitä. Vastustin hoidosta ulos kirjaamista enkä ollut siinä kunnossa, että olisin pärjännyt ilman hoitosuhdetta, kun jouduin hakemaan sinne uudelleen.
Nytkin se olisi hyvästä, mutta en enää kykene käymään prosessia uudelleen läpi. Hoidon päättäminen väkisin kesken on valmiiksi haurasta perusturvallisuudentunnetta horjuttava kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko mennä avautumaan traumastasi vaikka sinne psyk.polille?
Ei ole asiakkuutta ja en kykene käsittelemään taas uutta hylkäämiskokemusta, joka hoidon päättyminen kesken kaiken on.
En kykene enää rakentamaan luottamussuhdetta hoitavaan tahoon, kun minut on kahteen otteeseen dumpattu "pärjäävänä" hoidosta ulos.
Näin se on pakko tehdä. Ei se ole hylkäämistä, vaan hoitolinja, jonka mukaan toimitaan. Tällä tavalla vapautuu resurssia ja pystytään auttamaan useampia uusia potilaita nopeammin.
Mutta tietosi kyllä säilyvät siellä rekisterissä, joten jos masennus uusii, niin ne löytyvät sieltä valmiina. Ole vain rohkeasti yhteydessä, jos masennus uusii.
Masennus on uusinut, mutta minä en enää jaksa hakea siihen apua. Aiemmin kun hakeuduin sinne hoidon keskeytymisen jälkeen, niin ihan alusta piti kaikki aloittaa, vaikka oli ollut aiemmin asiakkaana. Minä en enää pysty siihen.
Ihmisillä on vastuu omasta elämästä. Ei kaikkea voi ulkoistaa yhteiskunnan vastuulle. Itsekin haluaisin ilmaiseen täyteen ylläpitoon mutta se ei ole mitenkään mahdollista
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vastuu omasta elämästä. Ei kaikkea voi ulkoistaa yhteiskunnan vastuulle. Itsekin haluaisin ilmaiseen täyteen ylläpitoon mutta se ei ole mitenkään mahdollista
Toistuva masennus on krooninen ja invalidisoiva sairaus, jos ei saa hoitoa. Kirjoittaisitko vastaavan tekstin, jos olisin tehnyt aloituksen etten saa hoitoa aggressiiviseen syöpään?
Mielen sairaudet eivät loppujen lopuksi eroa kovin paljon fyysisistä sairauksista, mutta niitä hoidetaan paljon heikommin. Silti ne voivat ihan samalla tavalla johtaa toimintakyvyttömyyteen.
Pienellä panostuksella ihminen saataisiin pidettyä tuottavana yhteiskunnan jäsenenä, epäämällä tarvittava hoito päädytään sen sijaan maksamaan tukia syrjäytyneelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Tunnethan sinä itse jos vointi huononee. Silloin haet apua. Varmasti on jono muita jotka aikoja kipeämmin tarvitsevat, eivätkä pääse edes aloittamaan kun jo apua saaneet jumittaa palveluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidon tarpeessa olevan ihmisen tunnistaa siitä, että hän ei omasta mielestään ole hoidon tarpeessa.
Monissa psykiatrisissa diagnooseissa ja ongelmissa sairaudentunnottomuus on tosiaan normaalia.
Joskus ihmiset myös paranevat sairaudestaan, vaikka se psykiatrin mielestä ei ole mahdollista.
Alue: Aihe vapaa
Ei meillä ole yhteiskuntana varaa hoidattaa jokaisen inisijän pikku ongelmia. Kukaan ei tarvitse vuosien mt erikoissairaanhoitoja. Ei ole aikomustakaan silloin parantua. Sääli haettava jostain muualta.