Psykiatrian poliklinikalta uloskirjaaminen vastoin asiakkaan toivetta
Minulla on toistuva masennus ja minut on 2020-luvulla kahteen otteeseen kirjattu ulos poliklinikalta, vaikka olen sitä vastustanut.
Uudelleen voi kuulemma aina hakeutua tarvittaessa hoitoon, mutta en pysty kun väkisin hoidosta uloskirjaamisista on jäänyt hirveät traumat.
Enää en sitten koe pystyväni aloittamaan hoitoa, kun tiedän jo etukäteen ettei se tulisi kestämään tarpeeksi pitkään.
Onko muille käynyt näin? En ymmärrä miksei toisin kuin fyysisten vaivojen kohdalla, kroonisten mielenterveyden ongelmien kanssa voi saada jatkuvaa seurantaa. Se voisi olla esimerkiksi käynnin sairaanhoitajan luona puolen vuoden välein, jonka asiakas voisi peruuttaa ellei koe käynnille tarvetta.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Asiakassuhteen alkaessa uudelleen joudut kertomaan taas kerran traumaattisista kokemuksista vieraille ihmisille ja reaktiot ovat mitä ovat. Jos hoito ei välissä katkeaisi, ei tarvitsisi aina aloittaa kaikkea nollapisteestä.
Lopeta se traumoissa vellominen. Problem solved.
Lopettaisinhan minä elleivät triggerit haittaisi arkea huomattavasti.
No miten ne nyt sitten haittaa? Näin lapsena jota on pienenä lähtömaassa kidutettu ym., jäänyt fyysiset vammat, ihmetyttää miten ei edes haluta elämässä eteenpäin. Itse siedätin itseni mm. sähköjohtoihin, ovikelloon, tiettyjen kenkien kopinaan. En jäänyt parkumaan miksi en saa ikuisesti psyk. hoitoa.
Silti olet netissä dissaamassa muita. Ei kuulosta tasapainoiselta.
Ei meillä ole yhteiskuntana varaa hoidattaa jokaisen inisijän pikku ongelmia. Kukaan ei tarvitse vuosien mt erikoissairaanhoitoja. Ei ole aikomustakaan silloin parantua. Sääli haettava jostain muualta.
Kalliimmaksi se käy jos on paljon pitkäaikaisesti työkyvyttömäksi päätyneitä, kun apua ei ole saanut ajallaan.
"Minä olen kokenut kovia, muut inisee."
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeelle psyykkisten sairauksien takia ja olen psykpolin asiakas, sekä säännöllisesti käyn olemassa osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeelle psyykkisten sairauksien takia ja olen psykpolin asiakas, sekä säännöllisesti käyn olemassa osastolla.
Minusta tuntuu että olen matkalla samaan suuntaan. Hyvä jos edes tuossa vaiheessa voi saada säännöllisen ja pysyvän hoitokontaktin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Korjaan surkeamman olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Kirjoitin tuossa että kaipaisin esimerkiksi puolen vuoden välein seurantakäyntejä sairaanhoitajan luona, jotta tietää että apua saa tarvittaessa matalalla kynnyksellä mikäli vointi on heikkenemässä.
Tahallisesti ymmärrät väärin, kun tuon saat väännettyä vuorokauden ympäri kyttäämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme se sinuakin niin helvetisti ahdistaa kun sinne niin hinku on?
Monikin asia, mutta en ala niitä sinulle tässä sen tarkemmin eritellä.
Ei mikään hoitoyksikkö pysty ympäri vuorokauden sinua kyttäämään ja kädestä pitämään pitkiä aikoja, sehän vie jo resursseja jo muilta potilailta. Silti sinulla on aikaa tulla surkuttelemaan tänne omaa elämääsi, ei täältä apua saa, saat vain entistä suuremman olon.
Kirjoitin tuossa että kaipaisin esimerkiksi puolen vuoden välein seurantakäyntejä sairaanhoitajan luona, jotta tietää että apua saa tarvittaessa matalalla kynnyksellä mikäli vointi on heikkenemässä.
Tahallisesti ymmärrät väärin, kun tuon saat väännettyä vuorokauden ympäri kyttäämiseksi.
Sinun asenteesi on vastaan hangotella, ei ole sinun tahdosta hoito, hoito määräytyy millaiseksi lääkärit näkevät sen.
Riippuu sh piiristä. Toisessa piirissä voi käynnit olla 10 kertaa ja se on siinä. Uusi lähete tarvittaessa.
Toisissa hoitosuhde voi olla viisitoista vuotta. Tälläisiä kun on paljon, uusia potilaita ei voida ottaa ja jonot kasvavat.
Eli uusia ei saada, ennen kuin esim sinut saadaan ulos. Käyt sitten joka viikko tai kerran vuodessa, viet yhden paikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko mennä avautumaan traumastasi vaikka sinne psyk.polille?
Ei ole asiakkuutta ja en kykene käsittelemään taas uutta hylkäämiskokemusta, joka hoidon päättyminen kesken kaiken on.
En kykene enää rakentamaan luottamussuhdetta hoitavaan tahoon, kun minut on kahteen otteeseen dumpattu "pärjäävänä" hoidosta ulos.
Näin se on pakko tehdä. Ei se ole hylkäämistä, vaan hoitolinja, jonka mukaan toimitaan. Tällä tavalla vapautuu resurssia ja pystytään auttamaan useampia uusia potilaita nopeammin.
Mutta tietosi kyllä säilyvät siellä rekisterissä, joten jos masennus uusii, niin ne löytyvät sieltä valmiina. Ole vain rohkeasti yhteydessä, jos masennus uusii.
Ne haluaa vain kaikki pois sieltä. Jotta olisi vähemmän töitä.
Kauan olin asiakas ja havainto oli, että saikuttivat niin paljon kuin pystyivät. Turha paikka.
Ei meillä ole yhteiskuntana varaa hoidattaa jokaisen inisijän pikku ongelmia. Kukaan ei tarvitse vuosien mt erikoissairaanhoitoja. Ei ole aikomustakaan silloin parantua. Sääli haettava jostain muualta.