Puoliso yksin lomamatkalle
Pitäisikö mieleni pahoittaa kun kysyin puolisolta yhteistä aikaa koko kesän 3kk kesä-, heinä-, elokuu. Yhteistä tekemistä, jokin yhteinen lomamatka, yhdessä ulos liikkumaan, harrastamaan jne. Eipä juuri mitään aikaa löytynyt. Taidettiin kotipitsassa käydä syömässä. Omat lomanikin loppui jo ja palasin töihin ja arkeen.
Nyt tämä puoliso sitten totesi vaan että lähtee yksin viikon lomalle Irlantiin. Halunnut pitkään käydä siellä. Samaan hengenvetoon totesi vaan että hänellä on lomapäiviä ja mulla ei.
Pyysi vielä kyytiä lentokentällekin. En oikein tiedä mitä ajatella.
Kommentit (18)
Miksi ei voisi mennä? Sinulla on ollut mahdollisuus myös lomailuun. Ikävää toki ettei mies halua yhdessä, mutta ei kaikki halua elää tiiviisti puolison kanssa.
No ehdotitko lomaa tiettyyn paikkaan vai ehdotitko vain kotipizzaa. Aktiivisuutta hommaan. Varmaan odotit, että puoliso järjestää.
Ei varmaan kaikki haluakaan olla koko ajan yhdessä Itse tykkäisin joskus nähdä. Tämä kesä olisi ollut se vuoden ainut aika yhdessä. Muuten nähdään tunti työvuorojen välissä taas koko pitkä talvi.
Paikkoja, kaupunkeja tapahtumia.... hotellin ja päivän tarkkuudella ehdotettu. Vastaus aina sama vääntely ja kääntely. Taistelu vastaan jotta saa vaan jäädä sisälle makaamaan
Itse kyllä pahoittaisin mieleni, jos tapahtumat menisivät noin - vaikka minä ja mieheni teemme ulkomaan reissumme erikseen. (Molemmat käymme kerran vuodessa harrastuksiin liittyvällä matkalla, mies joskus parikin kertaa per vuosi.) Järjestely on kuitenkin molemmille ok ja matkoista sovitaan yhdessä etukäteen.
Vetäisin varmasti herneen nenään, jos ensin pyytäisin yhteistä reissua tai muuta yhteistä puuhaa, johon ei aikaa/intoa löytyisi, ja sitten toinen noin vain ilmoittaisi lähtevänsä reissuun yksin, tai edes kaverin kanssa.
niin no jotain se vaimosi sieltä Irlannista lähtee hakemaan
Senhän kyllä tiedätkin
On todella ikävää, jos puolisolta ei löydy koskaan aikaa yhteiseen vapaa-ajan viettoon, mutta yksin lomailemiseen kyllä. Onneksi on myös perheitä, joissa tuollaisia ongelmia ei ole, vaan puolisot viettävät aikaa sopuisasti yhdessä. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
On todella ikävää, jos puolisolta ei löydy koskaan aikaa yhteiseen vapaa-ajan viettoon, mutta yksin lomailemiseen kyllä. Onneksi on myös perheitä, joissa tuollaisia ongelmia ei ole, vaan puolisot viettävät aikaa sopuisasti yhdessä. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Kiitos tästä. Mummon neuvoilla pärjään eteenpäin.
No siis sellaista lomatekemistä yhteisellä lomalla, joka kiinnostaa molempia ja omalla lomalla vain ne itseä kiinnostavat. Eli ilmeisesti ap:ta ei ole kiinnostanut Irlanti vaikka puoliso on siitä pitkään puhunut...
Nainen ei yksin lomamatkalle lähde jos suhde on hänen mielestään kunnossa.
No mä alkaisin ittelle jo talvilomalla kattelee jotain etelän matkaa. Ei siinä mitään. Tottakai vaikka ystävän kanssa,jos ei yksin. Ja viikko paria ennen reissua lakkaa siivoamasta kotia ja pesemästä pyykkiä. Miehelle jää tekemistä kun olen lomalla, ei käy aika tylsäksi.
No itse olen ollut reissussa nyt 3 viikkoa ja vielä 5 edessä. Puoliso tulee 4 viikon kuluttua mukaan.
Ei ole meillä mikään ongelma, toki reissusta keskustellaan ja sovitellaan yhteisten menojen mukaan mutta ei minun tarvitse kökkiä Suomessa kotona vain koska toisella ei ole lomaa
Ihmiset ja parisuhteet on niin erilaisia. Me vietetään lomat 24/7 yhdessä, mitään omia reissuja ei ole koskaan. Otetaankin lomat aina päivälleen samaan aikaan ja jos toinen ei saisi lomaa juuri silloin, toinenkaan ei pidä. Tämä meille normaalia.
Ja aloituksen kaltainen tilanne olisi jo selkeääkin selkeämpi merkki, ettei suhde enää kiinnosta.
Jokainen tarvitsee omaa lomaa. Lomaa myös puolisosta, arjesta. Ihan normaalia tänään.
Vaimo halusi lähteä Mallorcalle syyslomalla, kun on jo niin viileääkin, mutta minäpoikapa kielsin, koska pelkään, että kikolot naurattaa ja vielä syrjäyttääpi meitin.
Sanoin myös, että mieti missä kunnossa kotikin on, jos jätät minut paitaressun ja nyhverönyyssösen tänne sottaamaan yksinään - mennään sitten syssyllä anopin luo Kiteelle sienimettään lomaileen.
En tasan lähtis viemään, kun ei ole enää niitä lomapäiviäkään.