Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrian poliklinikalta uloskirjaaminen vastoin asiakkaan toivetta
17.09.2026 |
Minulla on toistuva masennus ja minut on 2020-luvulla kahteen otteeseen kirjattu ulos poliklinikalta, vaikka olen sitä vastustanut.
Uudelleen voi kuulemma aina hakeutua tarvittaessa hoitoon, mutta en pysty kun väkisin hoidosta uloskirjaamisista on jäänyt hirveät traumat.
Enää en sitten koe pystyväni aloittamaan hoitoa, kun tiedän jo etukäteen ettei se tulisi kestämään tarpeeksi pitkään.
Onko muille käynyt näin? En ymmärrä miksei toisin kuin fyysisten vaivojen kohdalla, kroonisten mielenterveyden ongelmien kanssa voi saada jatkuvaa seurantaa. Se voisi olla esimerkiksi käynnin sairaanhoitajan luona puolen vuoden välein, jonka asiakas voisi peruuttaa ellei koe käynnille tarvetta.
Kommentit (34)
Suomi on niim hirveän sosialistinen maa. Kaikki oikeistoa myöten ihan vassareita.
Juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on niim hirveän sosialistinen maa. Kaikki oikeistoa myöten ihan vassareita.
Juu.
Miten tämä liittyy mihinkään?
Oletpa onnekas, meitä "muita" psykiatria suorastaan vainoaa ja syö elävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Asiakassuhteen alkaessa uudelleen joudut kertomaan taas kerran traumaattisista kokemuksista vieraille ihmisille ja reaktiot ovat mitä ovat. Jos hoito ei välissä katkeaisi, ei tarvitsisi aina aloittaa kaikkea nollapisteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vaikuta sairaalta. Ihmisen on otettava vastuu itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Asiakassuhteen alkaessa uudelleen joudut kertomaan taas kerran traumaattisista kokemuksista vieraille ihmisille ja reaktiot ovat mitä ovat. Jos hoito ei välissä katkeaisi, ei tarvitsisi aina aloittaa kaikkea nollapisteestä.
Lopeta se traumoissa vellominen. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole tähän ikään mennessä tarvinnut minkäänlaista psykiatrista hoitoa tai siitä vastaavaa poliklinikkaa.
Voi kyllä somaattisestikinnsairastavat pistetään ulos ja sanotaan että hae uusi lähete tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidon tarpeessa olevan ihmisen tunnistaa siitä, että hän ei omasta mielestään ole hoidon tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Asiakassuhteen alkaessa uudelleen joudut kertomaan taas kerran traumaattisista kokemuksista vieraille ihmisille ja reaktiot ovat mitä ovat. Jos hoito ei välissä katkeaisi, ei tarvitsisi aina aloittaa kaikkea nollapisteestä.
Lopeta se traumoissa vellominen. Problem solved.
Lopettaisinhan minä elleivät triggerit haittaisi arkea huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole tähän ikään mennessä tarvinnut minkäänlaista psykiatrista hoitoa tai siitä vastaavaa poliklinikkaa.
Selvä. Miksi tulit tähän ketjuun siitä kertomaan?
Kannattaisiko mennä avautumaan traumastasi vaikka sinne psyk.polille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidon tarpeessa olevan ihmisen tunnistaa siitä, että hän ei omasta mielestään ole hoidon tarpeessa.
Monissa psykiatrisissa diagnooseissa ja ongelmissa sairaudentunnottomuus on tosiaan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä somaattisestikinnsairastavat pistetään ulos ja sanotaan että hae uusi lähete tarvittaessa.
Toistuva masennus on rinnastettavissa diabetekseen tai epilepsiaan. Vaikka hoitotasapaino olisi parempi, ei seurantaa pitäisi lopettaa. Välttämättä asiakas ei enää myöhemmin kykene hakeutumaan hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko mennä avautumaan traumastasi vaikka sinne psyk.polille?
Ei ole asiakkuutta ja en kykene käsittelemään taas uutta hylkäämiskokemusta, joka hoidon päättyminen kesken kaiken on.
En kykene enää rakentamaan luottamussuhdetta hoitavaan tahoon, kun minut on kahteen otteeseen dumpattu "pärjäävänä" hoidosta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Asiakassuhteen alkaessa uudelleen joudut kertomaan taas kerran traumaattisista kokemuksista vieraille ihmisille ja reaktiot ovat mitä ovat. Jos hoito ei välissä katkeaisi, ei tarvitsisi aina aloittaa kaikkea nollapisteestä.
Lopeta se traumoissa vellominen. Problem solved.
Lopettaisinhan minä elleivät triggerit haittaisi arkea huomattavasti.
No miten ne nyt sitten haittaa? Näin lapsena jota on pienenä lähtömaassa kidutettu ym., jäänyt fyysiset vammat, ihmetyttää miten ei edes haluta elämässä eteenpäin. Itse siedätin itseni mm. sähköjohtoihin, ovikelloon, tiettyjen kenkien kopinaan. En jäänyt parkumaan miksi en saa ikuisesti psyk. hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Asiakassuhteen alkaessa uudelleen joudut kertomaan taas kerran traumaattisista kokemuksista vieraille ihmisille ja reaktiot ovat mitä ovat. Jos hoito ei välissä katkeaisi, ei tarvitsisi aina aloittaa kaikkea nollapisteestä.
Lopeta se traumoissa vellominen. Problem solved.
Lopettaisinhan minä elleivät triggerit haittaisi arkea huomattavasti.
No miten ne nyt sitten haittaa? Näin lapsena jota on pienenä lähtömaassa kidutettu ym., jäänyt fyysiset vammat, ihmetyttää miten ei edes haluta elämässä eteenpäin. Itse siedätin itseni mm. sähköjohtoihin, ovikelloon, tiettyjen kenkien kopinaan. En jäänyt parkumaan miksi en saa ikuisesti psyk. hoitoa.
Silti olet netissä dissaamassa muita. Ei kuulosta tasapainoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.
En halua psykoterapiaan. Haluaisin että vointia seurattaisiin sairaanhoitajan käynneillä, jotta saan ajoissa apua, jos vointi on menossa merkittävästi heikommaksi.
Asiakassuhteen alkaessa uudelleen joudut kertomaan taas kerran traumaattisista kokemuksista vieraille ihmisille ja reaktiot ovat mitä ovat. Jos hoito ei välissä katkeaisi, ei tarvitsisi aina aloittaa kaikkea nollapisteestä.
Lopeta se traumoissa vellominen. Problem solved.
Lopettaisinhan minä elleivät triggerit haittaisi arkea huomattavasti.
No miten ne nyt sitten haittaa? Näin lapsena jota on pienenä lähtömaassa kidutettu ym., jäänyt fyysiset vammat, ihmetyttää miten ei edes haluta elämässä eteenpäin. Itse siedätin itseni mm. sähköjohtoihin, ovikelloon, tiettyjen kenkien kopinaan. En jäänyt parkumaan miksi en saa ikuisesti psyk. hoitoa.
Terve ihminen on empaattinen. Älykäs taas ei kuvittele voivansa verrata eri ihmisten elämiä tietämättä mitään eli 0 % toisen elämästä.
Suomessa on oletus että menet psykoterapiaan omalla kustannuksella.