Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?

Joo en halua nähdä jääkaappia tai tiskiallasta silloin kun istun olohuoneessa

Meillä ei ole koskaan näkynyt kumpaakaan vaikka on ollut avokeittiöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia olemme suunnitelleet ja rakentaneet 3 taloamme itse, omien mieltymysten mukaan.

Meille avokeittiö (ei seinäkeittiö!) on ollut taas must mutta järkevästi sijoitettuna. Kaikki talot ovat suunnitellut 12-14 hengen ruokapöydän ympärille käytännössä. 

Nyt kun etsimme rivaria vanhuuden tukikohdaksi yritämme löytää yksitasoisen asunnon missä ei olisi kammottavaa I-keittiötä tai muuten umpinaista keittiötä jota ei voi avata ja laajentaa. 

Ihan mielenkiinnosta: miten olette päätyneet rakentamaan 3 omakotitaloa? Kysyn, koska olen jo pidempään ihmetellyt sitä, miten asumisesta tuntuu vaivihkaa tulleen kaikkialla projekteja. Sitoutuminen kotiin ja samalla ympäristöön tuntuu menettäneen merkitystään. Jos ennen rakennettiin elämän aikana 1 unelmakoti, nyt unelmakoteja voi rakentaa joka elämänvaiheeseen omansa. 

 

Elämäntilanteet muuttuvat 30 vuodessa, asuinkunta ei.

Ensimmäinen talo rakennettiin suurperheelle, meillä oli 4 lasta kotona. Tällä talolla tehtiin hyvä tili 90-luvun lopussa.

Sitten löysimme unelmien tontin ja teimme hyvin alhaisen tarjouksen. Unohdimme koko jutun kunne 1/2v myöhemmin myyjä otti yhteyttä. Tälle tontille rakennettiin pala luksusta, lapsia oli enää 2 kotona.

Kun kuopuskin oli lukiossa halusimme pienemmän, helpomman ja yksitasoisen talon joka tehtiin n 10v sitten. Välirahaakin jäi reilusti joten hankimme myös kodin etelästä.

Kohta on taas aika muuttaa pienempään koska emme jaksa Suomen kylmyyttä ja pimeyttä, Suomeen jää vain pieni tukikohta lomia varten ja elämämme siirtyy lopullisedti etelä-Eurooppaan. 

Taloudellisesti olisi ollut helpointa ja ehkä fiksuintakin jäädä tuohon ensimmäiseen mutta me olemme sellaisia että aina pitää olla jotain tekemistä. Uusi haave, uusi projekti, jotain haastetta

Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta jäin miettimään tuota, että aina pitää olla uusi haave ja projekti.

Onko unelmien tavoittelusta tullut nykyisin itseisarvo, jossa mikään ei oikein riitä ja aina tarvitaan jotain uutta? Jokainen tekee toki omat valintansa, mutta yksityisillä valinnoilla on myös omaa elämää laajempia vaikutuksia. Luonnonvarat eivät ole rajattomat.

 

Voisiko sittenkin tyytyä, arvostaa sitä mitä on jo saanut aikaan? Ja pohtia myös, tarvitseeko kaikkea mahdollista todella tavoitella. Ehkä suunnitelmallisuutta voisi olla myös se, että rakentaa kodin kestämään aikaa ja erilaisia elämänvaiheita sen sijaan, että jokainen vaihe vaatii uuden kodin.

Ei tuossa ole mitään ongelmaa, että toiset rakentelevat ja siirtyvät eteenpäin. Sitten on meitä, jotka eivät halua rakanetaa, mutta tarvitsevat kuitenkin taloja missä asua, jotka voimme muuttaa näiden rakentamiin taloihin. Sitä se yhteiskunta on, kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea ja joku joka innostuu jostakin, voi tehdä sitä omaa juttuaan niin paljon kuin sielu sietää ja jakaa muillekin.

Saa olla myös lahna ja makoilla koko elämänsä, turha kokea alemmuuskompleksia ja alkaa lyttäämään niitä jotka tekevät ja puuhaavat.

En ole lyttäämässä tekemistä tai rakentamista, eikä kyse ole kateudesta. Kritiikkini kohdistuu ajatukseen, että jatkuva uuden tavoittelu olisi jotenkin itsestään selvästi tavoiteltava elämäntapa.

 

Se, että joku muuttaa toisen rakentamaan taloon, ei poista uuden rakentamisen ympäristövaikutuksia. Kierrättäminen on hyvä asia, mutta sillä ei voi yksistään perustella jatkuvaa uuden tuottamista.

 

Miksi tyytyminen siihen, mitä on jo saanut aikaan, nähdään passiivisuutena? Eikö myös pitkäjänteisyys, olemassa olevan vaaliminen ja sen tunnistaminen, ettei kaikkea tarvitse saada, voisi olla mielekästä elämää? Etenkin tässä ajassa, kun maapallon ekologinen kantokyky on ylitetty jo moninkertaisesti.

Suurin syy usean talon rakentamiseen on raha. Niillä tehdään voittoa.

Meillä on omakotitalossa erillinen keittiö enkä vaihtaisi sitä missään nimessä avokeittiöön. En halua keittiön käryjä olohuoneeseen enkä myöskään halua katsella keittiön koneita ja tiskejä olohuoneesta. Meillä on iso olohuone, jossa on 10 hengen ruokapöytä vieraita varten. Tällainen ratkaisu peittoaa avokeittiön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa muuttaa avokeittiön kahdeksi erillishuoneeksi, se ei vaadi kuin väliseinän lisäämisen. Jos ei itsellä työkalut pysy kädessä, tuollaisen "remontin" teetättäå muutamalla tonnilla.

Samoin kuin muitakin seiniä voi vastaavasti aika hyvin kaataa, avata tmv. Siinä joutuu yleensä tekemään lattiaan listoituksen tosin, jos ei halua lattiaa samalla muuttaa.

Mielestäni aika perustason hommia, jotka helppo tehdä etenkin ennen sisäänmuuttoa.

Itse tosin pidän avokeittiöstä. Meillä on n. 90m2 avotila, missä olohuono, ruokailutila ja avokeittiö eroteltu saarekkeella, pienellä kerrostuksella ja kasviratkaisuin. 

Nyt keksit oikein hyvän sanan, olohuono. Ehkä apukäsiä tarvitseva kokki nauttii avokeittiöstä, mutta muilla olkkarissa olijoilla saattaa olla kovinkin huono olo. Nautipa siinä telkkarin katsomisesta, kun kaikki paistokäryt leijailevat tilassa. Migreenistä kärsivä ei monesti siedä sipulinpilkkomisen katkua samassa huoneessa ollessaan eikä oikein sen paistamisenkaan hajua. Oletko muuten hoksannut kysyä edes perheenjäseniltäsi, mitä he pitävät avosysteemistä?

Meillä usein kokki tykkää jutella muun perheen, tai vieraiden, kanssa samalla. Usein tosin kokataan koko perheelläkin. 

Ja mikä ihmeen paistokäry? Kyllä meillä ainakin on huuva lieden yllä eikä olohuoneeseen tule mitään käryjä. Tämän voi ihan teknisesti todentaa olohuoneen seinällä olevasta anturista, mikä mittaa myös pienhiukkas ja co2-pitoisuudet. Ei juuri värähdä kunnollakaan "käryttäessä"; silloinkin air quality -metriikka pysyy aina "excellent"-tasolla. Tuo mittari löytyy rakennusvaiheesasa asennettuna joka huoneesta ja ohjaa samalla ilmastointiautomaatiota tarvittaessa. Mm. takan käyttö näkyy kohonneina arvoina, vaikka moderni varaava onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Joo en halua nähdä jääkaappia tai tiskiallasta silloin kun istun olohuoneessa

 

Meillä ei ole koskaan näkynyt kumpaakaan vaikka on ollut avokeittiöt

Ei näy tiskiallas, kun edessä on saareke, minkä toisessa laidassa on pieni "viljelykoroke", missä on yrttejä kasvamassa. 

Eipä sillä, ei siellä tiskialtaassa muutenkaan koskaan ole mitään nähtävää, kun ei ole tapana kerätä ryönää tasoille eikä pöydille. Tämä olisi sama, on sitten avo- tai umpikeittiö. 

Joo en halua nähdä jääkaappia tai tiskiallasta silloin kun istun olohuoneessa

 

Meillä ei ole koskaan näkynyt kumpaakaan vaikka on ollut avokeittiöt

Ei näy tiskiallas, kun edessä on saareke, minkä toisessa laidassa on pieni "viljelykoroke", missä on yrttejä kasvamassa. 

Eipä sillä, ei siellä tiskialtaassa muutenkaan koskaan ole mitään nähtävää, kun ei ole tapana kerätä ryönää tasoille eikä pöydille. Tämä olisi sama, on sitten avo- tai umpikeittiö. 

Samoin, keittiö on aina siisti ja tasot tyhjät heti ruokailun jälkeen. Suurin osa ruuanlaittovälineistä pesty jo ruuan kypsymisen aikana pois

ed