Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni - hänellä alkava muistisairaus
12.09.2026 |
Äitini on hoitanut dementoitunutta isääni yli 10v. Isälle on etsitty paikkaa hoitokodista, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen. Isää ei kuitenkaan voi jättää yksin ollenkaan, äiti on isän vartija ja koti on äidille vankila. Äidillä ei ole ollut omaa elämää koko sinä aikana, kun isä on sairastanut. Asun 450 km päässä, enkä pysty auttamaan.
Nyt huomaan 58v miehelläni samoja oireita, kuin isälläni oli, kun hän sairastui dementiaan.
En kestä ajatusta, että joutuisin itse samaan tilanteeseen kuin missä äitini elää.
En kestä.
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui sille "kunnes kuolema erottaa"-lupaukselle jonka olet Jumalalle, papille ja saurakunnalle antanut? Toivottavasti sairastut itse pahasti ja koet kivuliaan kuoleman!
Vain päästään sairas ihminen toivoo toiselle tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n äiti voi mennä itse lääkäriin ja kertoa, ettei jaksa enää, eikä pysty? Sanoo, että on itsetuhoisia ajatuksia.
Läheiseni joutui tilanteeseen, jolloin puoliso (sairaalajakson jälkeen) piti saada hoivakotiin. Lääkäri tutki tämän läheiseni ja totesi, että jos päädytään omaiskotihoitoon, onkin pian kaksi hoidettavaa yhden asemesta.
Sen lekurin päässä asui järki. Ja tapahtui ihan täällä ruuhkasuomessa, eikä missään maaseudun onnelassa.
Maaseudun onnelassa? Voi hyvää päivää taas. Maaseudun onnelassa menee kuule nykyisin huonosti, ja sieltä ruuhka-Suomesta käsin sinä et voi edes ymmärtää. Ei ole lääkäreitä. Jos menet terveyskeskukseen, sairaanhoitaja ottaa etänä yhteyden lääkäriin. Jos tilanne vaatii pikaista tutkimusta, lähetetään kela-taksilla tai omalla kyydillä päivystykseen toiselle paikkakunnalle. Reseptit uusivat sähköisesti, ja vaikka miten olisi ohjeet, että ei saa uusia automaattisesti vaan pitää tavata vastaanotolla, vastaanottoaikoja ei ole. Se on vaan labrakokeet ja parhaassa tapauksessa saa lääkärin keskusteluun puhelimella tai etänä, mutta ei se ole minusta mikään tapaaminen. Ja sitten se resepti uusitaan.
Läheiseni sairastui muistisairauteen. Muistihoitaja teki testejä (cerad) ja laittoi lähetteen neurologille. Puoli vuotta kesti. Sieltä diagnoosi Alzheimerin tauti ja lääkereseptit ja käskivät varata ajan vuoden kuluttua, jos mitään ihmeellistä ei ilmene. Läheiseni ei hakenut lääkkeitä eikä siten ottanut niitä. Me omaiset puolipakolla saatiin hänet hankkimaan ne apteekista. Hän laihtui, ei kai maistunut ruoka tai unohti syödä. Tehtiin huoli-ilmoitus. Sairaalassa ei mitään puhuttu, että niin nopeasti jotain tapahtuu ja siksi tuntui, että kaikki jää omaisille hoidettavaksi. Kotihoito pystyi käymään aamulla ja illalla. Päiväkäynti ei järjestynyt. Se oli yksityinen yritys, joka tekee hyvinvointialueelle kotihoitoa. Täällä lintukodossa maalla ei valitettavasti ole edes riittävästi hyvinvointialueen palvelutuotantoa! Sitten kun yritin selvittää, mitä pitää tehdä, että saa sen päiväkäynnin ruokailun takia, vastaus oli ateriaoalvelut. Muuten ihan kiva, mutta ruuat tulee kylmänä parin päivän välein toiselta paikkakunnalta. Siis kylmänä, ja ne pitäisi itse lämmittää mikrossa. Kotihoito alkoi soittaa keskellä päivää, että oletko syönyt. Omaiseni vastasi, että on syönyt, kyllä juu. Kummasti niitä arvaamattomia aterioita kuitenkin jääkaapista löytyi aina silloin tällöin. Kotihoito tilasi ruokaostoksia kaupasta kotiin, mutta se piti lopettaa, kun alkoivat unohdella. Tuli sijaisia, jotka ei muistaneet tehdä tilausta ja silloin kaupasta ei tule mitään. Läheiseni ei voinut enää käydä yksin kaupassa. Olisi osannut kyllä mutta ei sitä mitä tarvitsee. Kerran kun hän oli itse mennyt kauppaan, kun kotihoito unohti tilauksen, hän oli ostanut monta tölkkiä maitoa ja pullapitkon, ei mitään muuta. Sitten me omaiset alettiin käydä vuorotellen joka lauantai kaupassa ja usein otettiin hänet mukaan.
Kun alkoi olla elämä sitä, että nukkuu päivät ja valvoo yöt, jälleen omaiset selvitti, mitä pitää tehdä. Kotihoidon vastaava sanoi, että hyvin pärjää kotona. No tietysti, koska yksityinen kotihoito on bisnes. Kävi ilmi, että ei pääse jonoon. Ensimmäinen hakemus hylättiin. Etsimme lääkärin hyvinvointialueelta, jolla vähän enemmän kokemusta muistisairaista. Hän sanoi vastaanottokäynnillä, että kirjoittaa lausunnon, jossa selvittää kaikki oireet. Yllättäen toinen asunushslemus hyväksyttiin. Sieltä oli käynyt joku palvelutarpeen arvioija, kun omaisia ei ollut paikalla ja todennäköisesti todennut, että onpa heikkoa tämä pärjääminen kotona. Lisäksi oli se hyvä lausunto lääkäriltä. Meni 6 viikkoa päätöksestä ja tarjosivat hoivakotipaikkaa toiselta paikkakunnalta, omat paikat täynnä. Me pakattiin tavarat ja lähtö tuli nopeasti. Sieltä kuitenkin joutuivat siirtämään pois. Niille tuli jokin remontti, oliko vesivahinko tai vastaava, ja niin siirsivät toiselle paikkakunnalle samalla hyvinvointialueella. Koska se oli mahdoton julkisilla kulkea ja kuitenkin läheiseni sisko olisi halunnut vierailla, kysyin mahdollisuutta siirtyä kotipaikkakunnalle sitten jos vapautuu paikka (vain yksi hoivakoti). Ei ehtinyt siirtyä, kuoli keuhkokuumeeseen koronan jälkitautina.
80% miehistä lähtee, kun nainen sairastuu vakavasti.
Sen sijaan naiset yleensä jäävät, uhraten oman elämänsä.
Äitisi voisi ottaa yhdestä huoneesta kaiken, paitsi patjan pois ja asentaa sinne kameran. Jos haluaa lähteä johonkin, mies sinne nukkumaan ja välillä vilkaisee kamerasta, miten menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahajutut pitää ottaa huomioon. Jos asut miehesi kanssa, päädyt elättämään häntä. Saako nyt ansiosidonnaista? Pian putoaa yleistuelle 595 tilille. Asumistuessa otetaan sun tulot huomioon, jos vuokraluukussa asutte. Samoin toimeentulotuessa.
Yksiöön mars vuokralle, kai sulla on varaa? Kirjat sinne ja huoli-ilmo kuntaan. Jos omistusasunto, on vaikeampaa avo-erota.
Miksi sinä kuvittelet, että ap ja miehensä ovat jotain köyhiä? Minä en viisikymppisenä naisena tunne yhtään pariskuntaa, jotka eläisivät asumistukien ja toimeentulotukien varassa. Itse olen saanut asumistukea viimeksi 90-luvulla. Ap:stä n tiedä, mutta ei tuo kirjoitus vaikuta syrjäytyneen ja sosiaalitukien varassa elävän tekstiltä.
Ap sanoo tekevänsä etätöitä kotona ja mies häiritsee jonkin verran. Hänen tulonsa ovat turvatut. Mies 58v ei Töitä saa, tulot laskevat sanomallani tavalla. Ja jos mies ei osaa hoitaa byrokratiaa oikein, voi olla, ettei saa edesyleistukea. Ja onko ap turvassa yt-jutuista?
En ole itsekään saanut asumistukea oman asunnon oston jälkeen, mutta se ei auta ap:aa. Erilleen muutto ym voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue Raamatusta 1. Kirje Korinttilaisille
..mitä on rakkaus..kaiken se kestää..jne
Älypää !🙄
Jos jätän muistisairaan mieheni, en jätä minun miestäni, vaan minun mieheni kuoret.
Minun mieheni ei tullut koskaan kotiin aivonfarktin jälkeen. Nyt muistisairaus siihen päälle, niin elän kuin jonkun noin 7 vanhan lapsen kanssa.
Olen "vasta" 60, joten mielestäni minulla on oikeus vielä elää. Ei pelkästään palvella miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nainen ottaa eron, koska enää ei saa palkinnoksi leskeneläkettä eikä moni edes omistusasuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahajutut pitää ottaa huomioon. Jos asut miehesi kanssa, päädyt elättämään häntä. Saako nyt ansiosidonnaista? Pian putoaa yleistuelle 595 tilille. Asumistuessa otetaan sun tulot huomioon, jos vuokraluukussa asutte. Samoin toimeentulotuessa.
Yksiöön mars vuokralle, kai sulla on varaa? Kirjat sinne ja huoli-ilmo kuntaan. Jos omistusasunto, on vaikeampaa avo-erota.
Miksi sinä kuvittelet, että ap ja miehensä ovat jotain köyhiä? Minä en viisikymppisenä naisena tunne yhtään pariskuntaa, jotka eläisivät asumistukien ja toimeentulotukien varassa. Itse olen saanut asumistukea viimeksi 90-luvulla. Ap:stä n tiedä, mutta ei tuo kirjoitus vaikuta syrjäytyneen ja sosiaalitukien varassa elävän tekstiltä.
Ihan asiaahan hän kirjoitti.
Mies jäi työttömäksi ja hänen tulonsa putoavat juuri.
Ap on töissä ja joutuu alkaa elättää miestä.
Yhdistettynä siihen, ettei halua jäädä omaishoitajaksi, ap:n on helpompi lähteä, jos he asuvat vuokralla kuin jos on yhteinen omistusasunto. Sitä on vaikeampi myydä, jos muistisairas mies vastustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahajutut pitää ottaa huomioon. Jos asut miehesi kanssa, päädyt elättämään häntä. Saako nyt ansiosidonnaista? Pian putoaa yleistuelle 595 tilille. Asumistuessa otetaan sun tulot huomioon, jos vuokraluukussa asutte. Samoin toimeentulotuessa.
Yksiöön mars vuokralle, kai sulla on varaa? Kirjat sinne ja huoli-ilmo kuntaan. Jos omistusasunto, on vaikeampaa avo-erota.
Miksi sinä kuvittelet, että ap ja miehensä ovat jotain köyhiä? Minä en viisikymppisenä naisena tunne yhtään pariskuntaa, jotka eläisivät asumistukien ja toimeentulotukien varassa. Itse olen saanut asumistukea viimeksi 90-luvulla. Ap:stä n tiedä, mutta ei tuo kirjoitus vaikuta syrjäytyneen ja sosiaalitukien varassa elävän tekstiltä.
Ap sanoo tekevänsä etätöitä kotona ja mies häiritsee jonkin verran. Hänen tulonsa ovat turvatut. Mies 58v ei Töitä saa, tulot laskevat sanomallani tavalla. Ja jos mies ei osaa hoitaa byrokratiaa oikein, voi olla, ettei saa edesyleistukea. Ja onko ap turvassa yt-jutuista?
En ole itsekään saanut asumistukea oman asunnon oston jälkeen, mutta se ei auta ap:aa. Erilleen muutto ym voi auttaa.
Raha, raha, raha. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Käsittämättömiä rahan perässä juoksijoita, kun elämässä on muutakin kuin raha. Meillä on mieheni kanssa kolme lasta, omakotitalo, kaksi auto, vene ja kesämökki. Ikinä ei olla ajateltu rahaa ja mikä on kummankin omaisuutta. Laskut maksaa se kummalla on rahaa. Kun lapset oli pieniä, enhän minä olisi voinut olla poissa töistä ollenkaan, jos olisin pelännyt, ettei mies auta. Selvä juttu, että raha on yhteistä. Tehdään töitä, ja jos jompi kumpi olisi työtön, kyllä meillä aina on ollut täysin selvää, että yhden ihmisen palkalla silloin eletään. Ja jos tekisi tiukkaa, aina voi myydä sen kesämökin tai veneen tai vaihtaa halvempaan autoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahajutut pitää ottaa huomioon. Jos asut miehesi kanssa, päädyt elättämään häntä. Saako nyt ansiosidonnaista? Pian putoaa yleistuelle 595 tilille. Asumistuessa otetaan sun tulot huomioon, jos vuokraluukussa asutte. Samoin toimeentulotuessa.
Yksiöön mars vuokralle, kai sulla on varaa? Kirjat sinne ja huoli-ilmo kuntaan. Jos omistusasunto, on vaikeampaa avo-erota.
Miksi sinä kuvittelet, että ap ja miehensä ovat jotain köyhiä? Minä en viisikymppisenä naisena tunne yhtään pariskuntaa, jotka eläisivät asumistukien ja toimeentulotukien varassa. Itse olen saanut asumistukea viimeksi 90-luvulla. Ap:stä n tiedä, mutta ei tuo kirjoitus vaikuta syrjäytyneen ja sosiaalitukien varassa elävän tekstiltä.
Ihan asiaahan hän kirjoitti.
Mies jäi työttömäksi ja hänen tulonsa putoavat juuri.
Ap on töissä ja joutuu alkaa elättää miestä.
Yhdistettynä siihen, ettei halua jäädä omaishoitajaksi, ap:n on helpompi lähteä, jos he asuvat vuokralla kuin jos on yhteinen omistusasunto. Sitä on vaikeampi myydä, jos muistisairas mies vastustaa.
Mikä rahakeskustelu tämä taas on? Ei ollut aloituksessa mitään puhetta rahasta! Mistä sinä tiedät, vaikka ap asuisi miehen omistamassa talossa tai ajaisi miehen nimissä olevalla autolla? Turha tehdä oletuksia, että toinen on köyhä ja toinen ei. Niillä voi olla tilillä vaikka 100 t euroa. Se ei liity tähän millään tavalla ja turha höpöttää jotain raha-asioita, jos aloituksessa ei sitä kerrota. Sinulla taitaa olla jotain omia kuvitelmia, että ihmisten elämä pyörii rahan mukaan ja sanalla saat ap:n vaikuttamaan kylmältä ja laskelmoivaksi, vaikkei hän ole tuonut raha-asioitaan mitenkään esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ottaa eron, koska enää ei saa palkinnoksi leskeneläkettä eikä moni edes omistusasuntoa.
Eikä ota. En tunne yhtään niin kylmää naista, joka eroaisi siksi, ettei saa leskeneläkettä tai omistusasuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos jätän muistisairaan mieheni, en jätä minun miestäni, vaan minun mieheni kuoret.
Minun mieheni ei tullut koskaan kotiin aivonfarktin jälkeen. Nyt muistisairaus siihen päälle, niin elän kuin jonkun noin 7 vanhan lapsen kanssa.
Olen "vasta" 60, joten mielestäni minulla on oikeus vielä elää. Ei pelkästään palvella miestäni.
Tietenkin sinulla on oikeis vielä elää, ja toivotaan että kun sinä sairastut, ne läheiset pysyy sinun elämässäsi ja tukevat ja ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80% miehistä lähtee, kun nainen sairastuu vakavasti.
Sen sijaan naiset yleensä jäävät, uhraten oman elämänsä.
Äitisi voisi ottaa yhdestä huoneesta kaiken, paitsi patjan pois ja asentaa sinne kameran. Jos haluaa lähteä johonkin, mies sinne nukkumaan ja välillä vilkaisee kamerasta, miten menee.
Tuo on propagandaa. Miehistä 80% ei lähde vaimon sairastuttua. Älkää ihmiset uskoko kaikkea mitä väitetään. Tuo ei perustu yhteenkään tutkimukseen eikä tilastoon.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ottaa eron, koska enää ei saa palkinnoksi leskeneläkettä eikä moni edes omistusasuntoa.
Pitäisikö jäädä odottamaan, että joutuu taivasalle vai olisiko kuitenkin viisainta ryhtyä huolehtimaan omasta tulevasta vanhuudestaan.
Missä nyt on ap? Et vastannut,kun arvelin , että miehen muistamattomuuteen voi liittyä myös tuo työttömäksi jääminen tai sitten ei,kun jo töissä oli ongelmia. Oliko ehkä työssä, missä ei hänen rahkeensa riittänyt. Nyt on perin juurin alamaissa ja hankala.
Ette ole naimisissa, erotkaa, kun ukko ei taivu mihinkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ottaa eron, koska enää ei saa palkinnoksi leskeneläkettä eikä moni edes omistusasuntoa.
Pitäisikö jäädä odottamaan, että joutuu taivasalle vai olisiko kuitenkin viisainta ryhtyä huolehtimaan omasta tulevasta vanhuudestaan.
Meillä edesmennyt äitini teki katalan teon ja alkoi huolehtia omasta vanhuudessaan, kun isä sairastui. Isö sai aivoinfarktin 74-vuotiaana, äiti oli 10 vuotta nuorempi. Isä oli aluksi kotona aivoinfarktin jälkeen, mutta muutti sitten hoitokotiin. Mitä teki äitini: varmisti, että isä maksaa edelleen puolet asumiskuluista, suoraveloituksena tililtä. Yhteisen tilin varat hän siirsi isän allekirjoituksella varustetulla asiakirjalla omalle tililleen. Isällä ei ollut edunvalvojaa. Kun sain tietää, että isäni on kirjoittanut äidille valtakirjan rahojen siirrosta, tein ilmoituksen DVV:lle. Ylllättäen DVV oli kysynyt kirjallisesti isän mielipidettä, ja oletettavasti äitini oli siihen vastannut yhdessä isän kanssa. Edunvalvojaa (yleistä) ei määrätty, koska katsottiin, että isäni pystyy tekemään valtuutuksen raha-asioidensa hoitamiseen. Mihin tämä sitten perustui, niin saman ihmisen lausuntoon, joka oli jo rahat siirtänyt. Aloin kysellä, onko oikein, että isäni edelleen maksaa puolet asumiskuluista kotiin, vaikkei asu enää siellä. Niin voidaan kuulemma sopia, kun puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus. Ihan typerä laki.
Isäni oli ollut aina perheessä se, joka huolehtii, että rahat riittää. Äitini oli jo lapsuudessani sellainen, että raha tulee ja menee. Osteli kaikkea, ostos-tv:n tuotteista meillä oli puolet. Veikkausta ja arpoja. Taksilla ajeli, jos vaikka matkoille lähti yms. Esimerkkinä tuolta ajalta kun isä oli hoitokodissa: äiti lähti Turkkiin 3 viikoksi täysihoidolla ja maksoi mukaan oman siskonsa. Minulla oli epäilys, onko matkat maksettu äidin ja isän yhteiseltä tililtä siirretyillä varoilla, mutta siihen en saanut selvyyttä, koska äitini sanoi, että omilla rahoillaan matkustelee. Pointtina siis se, että isällä ei ollut mitään käsitystä, miten hänen rahojaan käytetään, vaikka oli valtakirjat tehnyt. Kun ihmiseltä menee ymmärryskyky, se on kauheaa katsottavaa.
Äitini tarina isän kuoleman jälkeen on hiukan erilainen. Hän jäi asumaan heidän yhteiseen omakotitaloon, mutta kun isä ei ollut maksamassa puolikasta asuniskuluista, äiti joutui taloudellisesti ahtaalle. Isän muu perintö oli jaettu meille lapsille, mutta eipä sitä juuri ollut. Rahat oli pitkälti tuhlattu ja tiedetään, että äidin elättämiseen meni iso osa ja isän hoitomaksuihin hoitokodissa.
Minä yritin äitiä auttaa ja sanoa, että myydään liian iso koti, saat puolikkaastasi rahaa tilille ja pystyt ostamaan yksiön tai siirryt vuokralle ja silti jää rahaa. Vaan itsepäinen on itsepäinen. Vasta sitten suostui kun savupiipun juuresta vuoti vedet sisälle ja kustannus oli 37 000€ . Ei hänellä ollut rahoja eikä meillä perillisillä, jotka isän puolikas omistettiin. Talo myytiin huomattavasti halvemmalla kuin sen arvo oli, että päästiin eroon. Puhutaan nyt jopa 100 t euroa pienemmästä summasta, koska laaja vesivahinko romahdutti arvon. Siinäkin vaiheessa kun talo myytiin, äitini yritti palkata asianajajan, että me lapset ei saataisi mitään, siis sitä isän puolikasta. Ei mennyt läpi, juttu tyrehtyi ennen oikeutta, mutta huono fiilis jäi. Kun äiti kuoli sydänkohtaukseen, tietenkin se oli suru, mutta samaan aikaan helpotuskin. Hänen ei tarvinnut elää ymmärtämättömyydessä. Hänen asioidensa hoitaminen olisi ollut tuskaa, kun ihminen on ahne ja kiero.
Vierailija kirjoitti:
Missä nyt on ap? Et vastannut,kun arvelin , että miehen muistamattomuuteen voi liittyä myös tuo työttömäksi jääminen tai sitten ei,kun jo töissä oli ongelmia. Oliko ehkä työssä, missä ei hänen rahkeensa riittänyt. Nyt on perin juurin alamaissa ja hankala.
Ette ole naimisissa, erotkaa, kun ukko ei taivu mihinkään!
Mistä sinä päättelet, että he eivät ole naimisissa? Ajatteletko, että tuo nimimerkki -ei ap olisi kuitenkin ap? Miksi aloittaja käyttäisi nimimerkkiä - ei ap, joka nimenomaan tarkoittaa, että kirjoittaja ei ole ap.
Aktiivisen liikkuvan pitkälle edenneen muistisairaan vahtiminen on 24/7 työtä. Teepä siinä ohessa sitten varsinaista työtäsi, varsinkin kun yötkin pitää valvoa.
En ole lukenut koko ketjua, mutta onko ap kertonut, että eivät ole naimisissa. Näin ketjun alkupuolella jonkun toisen kertovan, että eivät ole naimisissa ja mietin, että sekoittavatko jotkut tämän kirjoittajan aloittajaan.