Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni - hänellä alkava muistisairaus
12.09.2026 |
Äitini on hoitanut dementoitunutta isääni yli 10v. Isälle on etsitty paikkaa hoitokodista, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen. Isää ei kuitenkaan voi jättää yksin ollenkaan, äiti on isän vartija ja koti on äidille vankila. Äidillä ei ole ollut omaa elämää koko sinä aikana, kun isä on sairastanut. Asun 450 km päässä, enkä pysty auttamaan.
Nyt huomaan 58v miehelläni samoja oireita, kuin isälläni oli, kun hän sairastui dementiaan.
En kestä ajatusta, että joutuisin itse samaan tilanteeseen kuin missä äitini elää.
En kestä.
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ottaa eron, koska enää ei saa palkinnoksi leskeneläkettä eikä moni edes omistusasuntoa.
Pitäisikö jäädä odottamaan, että joutuu taivasalle vai olisiko kuitenkin viisainta ryhtyä huolehtimaan omasta tulevasta vanhuudestaan.
Meillä edesmennyt äitini teki katalan teon ja alkoi huolehtia omasta vanhuudessaan, kun isä sairastui. Isö sai aivoinfarktin 74-vuotiaana, äiti oli 10 vuotta nuorempi. Isä oli aluksi kotona aivoinfarktin jälkeen, mutta muutti sitten hoitokotiin. Mitä teki äitini: varmisti, että isä maksaa edelleen puolet asumiskuluista, suoraveloituksena tililtä. Yhteisen tilin varat hän siirsi isän allekirjoituksella varustetulla asiakirjalla omalle tililleen. Isällä ei ollut edunvalvojaa. Kun sain tietää, että isäni on kirjoittanut äidille valtakirjan rahojen siirrosta, tein ilmoituksen DVV:lle. Ylllättäen DVV oli kysynyt kirjallisesti isän mielipidettä, ja oletettavasti äitini oli siihen vastannut yhdessä isän kanssa. Edunvalvojaa (yleistä) ei määrätty, koska katsottiin, että isäni pystyy tekemään valtuutuksen raha-asioidensa hoitamiseen. Mihin tämä sitten perustui, niin saman ihmisen lausuntoon, joka oli jo rahat siirtänyt. Aloin kysellä, onko oikein, että isäni edelleen maksaa puolet asumiskuluista kotiin, vaikkei asu enää siellä. Niin voidaan kuulemma sopia, kun puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus. Ihan typerä laki.
Isäni oli ollut aina perheessä se, joka huolehtii, että rahat riittää. Äitini oli jo lapsuudessani sellainen, että raha tulee ja menee. Osteli kaikkea, ostos-tv:n tuotteista meillä oli puolet. Veikkausta ja arpoja. Taksilla ajeli, jos vaikka matkoille lähti yms. Esimerkkinä tuolta ajalta kun isä oli hoitokodissa: äiti lähti Turkkiin 3 viikoksi täysihoidolla ja maksoi mukaan oman siskonsa. Minulla oli epäilys, onko matkat maksettu äidin ja isän yhteiseltä tililtä siirretyillä varoilla, mutta siihen en saanut selvyyttä, koska äitini sanoi, että omilla rahoillaan matkustelee. Pointtina siis se, että isällä ei ollut mitään käsitystä, miten hänen rahojaan käytetään, vaikka oli valtakirjat tehnyt. Kun ihmiseltä menee ymmärryskyky, se on kauheaa katsottavaa.
Äitini tarina isän kuoleman jälkeen on hiukan erilainen. Hän jäi asumaan heidän yhteiseen omakotitaloon, mutta kun isä ei ollut maksamassa puolikasta asuniskuluista, äiti joutui taloudellisesti ahtaalle. Isän muu perintö oli jaettu meille lapsille, mutta eipä sitä juuri ollut. Rahat oli pitkälti tuhlattu ja tiedetään, että äidin elättämiseen meni iso osa ja isän hoitomaksuihin hoitokodissa.
Minä yritin äitiä auttaa ja sanoa, että myydään liian iso koti, saat puolikkaastasi rahaa tilille ja pystyt ostamaan yksiön tai siirryt vuokralle ja silti jää rahaa. Vaan itsepäinen on itsepäinen. Vasta sitten suostui kun savupiipun juuresta vuoti vedet sisälle ja kustannus oli 37 000€ . Ei hänellä ollut rahoja eikä meillä perillisillä, jotka isän puolikas omistettiin. Talo myytiin huomattavasti halvemmalla kuin sen arvo oli, että päästiin eroon. Puhutaan nyt jopa 100 t euroa pienemmästä summasta, koska laaja vesivahinko romahdutti arvon. Siinäkin vaiheessa kun talo myytiin, äitini yritti palkata asianajajan, että me lapset ei saataisi mitään, siis sitä isän puolikasta. Ei mennyt läpi, juttu tyrehtyi ennen oikeutta, mutta huono fiilis jäi. Kun äiti kuoli sydänkohtaukseen, tietenkin se oli suru, mutta samaan aikaan helpotuskin. Hänen ei tarvinnut elää ymmärtämättömyydessä. Hänen asioidensa hoitaminen olisi ollut tuskaa, kun ihminen on ahne ja kiero.
Onhan ollut raju tilanne. Tätini tuhlasi oman miehensä rahat. Rakastui ja lähetti ulkomaille rakkaalleen pieniä summia kerrallaan. Kaikkihan sen tietää, ettei niitä rakkaita ole olemassakaan. Sehän on huijaus. Jos joku väittää olevansa amerikkalainen sotilas ja sitten tapahtuu hurjia juttuja, mihin tarvitsee rahaa (äitinsä joutuu sairaalaan tai tarvitsee rahaa leikkaukseen tai perinnön saadakseen hänen täytyy maksaa pankki- ja asianajokuluja yms.). Kun ihminen on tyhmä, niin ei tajua vedätystä. Siinä ei sukulaisten sana auta, kun nämä huijatut ei suostu uskomaan.
Lentolippuihin lähetti tätinikin rahat ilmeisesti kolme kertaa. Olipa yllätys, että se rakas ei päässyt koskaan Suomeen asti, kun aina tuli jokin este tai hidaste ja lento peruttu tai joutunut äkilliseen leikkaukseen.
Huoli-ilmoitukset ei johda mihinkään, eikä tosiaan dvv määrää edunvalvojaa, jos ihminen ei ole täysin dingelidongeli. Se on se itsemääräämisoikeus. Poliisi ei tutki huijausta, jos tämä ihminen itse ei tee rikosilmoitusta ja väittää, ettei ole mitään huijausta. Tätini kohdalla rakkaus loppui kun rahat loppui. Siinä meni sekä omat rahat että puolisonsa rahat. Ei ne huijarit pitkään jaksa lirkutella sen jälkeen kun ei tule enää rahansiirtoja. Tätini ei ikinä myöntänyt, että koko juttu olisi ollut valhetta. Tietenkin hänen mielestään on luonnollista, että komea 47 v. amerikkalainen sotilas rakastuu palavasti 25 vuotta vanhempaan, rollaattorilla liikkuvaan, suomalaiseen tavismummeliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahajutut pitää ottaa huomioon. Jos asut miehesi kanssa, päädyt elättämään häntä. Saako nyt ansiosidonnaista? Pian putoaa yleistuelle 595 tilille. Asumistuessa otetaan sun tulot huomioon, jos vuokraluukussa asutte. Samoin toimeentulotuessa.
Yksiöön mars vuokralle, kai sulla on varaa? Kirjat sinne ja huoli-ilmo kuntaan. Jos omistusasunto, on vaikeampaa avo-erota.
Miksi sinä kuvittelet, että ap ja miehensä ovat jotain köyhiä? Minä en viisikymppisenä naisena tunne yhtään pariskuntaa, jotka eläisivät asumistukien ja toimeentulotukien varassa. Itse olen saanut asumistukea viimeksi 90-luvulla. Ap:stä n tiedä, mutta ei tuo kirjoitus vaikuta syrjäytyneen ja sosiaalitukien varassa elävän tekstiltä.
Ihan asiaahan hän kirjoitti.
Mies jäi työttömäksi ja hänen tulonsa putoavat juuri.
Ap on töissä ja joutuu alkaa elättää miestä.
Yhdistettynä siihen, ettei halua jäädä omaishoitajaksi, ap:n on helpompi lähteä, jos he asuvat vuokralla kuin jos on yhteinen omistusasunto. Sitä on vaikeampi myydä, jos muistisairas mies vastustaa.
Mikä rahakeskustelu tämä taas on? Ei ollut aloituksessa mitään puhetta rahasta! Mistä sinä tiedät, vaikka ap asuisi miehen omistamassa talossa tai ajaisi miehen nimissä olevalla autolla? Turha tehdä oletuksia, että toinen on köyhä ja toinen ei. Niillä voi olla tilillä vaikka 100 t euroa. Se ei liity tähän millään tavalla ja turha höpöttää jotain raha-asioita, jos aloituksessa ei sitä kerrota. Sinulla taitaa olla jotain omia kuvitelmia, että ihmisten elämä pyörii rahan mukaan ja sanalla saat ap:n vaikuttamaan kylmältä ja laskelmoivaksi, vaikkei hän ole tuonut raha-asioitaan mitenkään esille.
Ehkä ap ei maininnut rahaa,koska se ei tullut mieleenkään? Aiemmin he olivat molemmat töissä. Ansiosidonnainen oli parempi muutama vuosi sitten. Tarpeellisempi Aihe raha on kuin tuo raamatun heiluttelu ja lupaus,kun ap on lähdössä.
Kiva jos heillä on vaikka jotain myytävää ja voi maksaa hoitokuluja. Vieläkö mies autoilee? Se kiinnostaisi myös. Jos ap ei tule vastailemaan, alan uskoa trolliksi.
Itsehän sinä ärsytät täällä noilla rahahöpinöillä. Sillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa, ja tuskin sinäkään saat tästä väännettyä ap:n kanssa jotain rahakeskustelua, kun se ei ole pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein sarjapettäjille tulee muistisairauksia 50 v jälkeen.
Luonto korjaa.Karma on siitä vekkuli juttu että aikanaan se iskee. Ja todella kovaa.
Niin että ensin tulee petetyksi ja sitten joutuu vielä sen muistisairaan petturin hoitajaksi? Ja muut ihmiset ei ymmärrä miksi hoitajaa v*tuttaa ja miksi on katkera, eikä huvittaisi hoitaa. Joo, mahtava karma. Vai meinaatko että hoitaja on edellisen elämän p3rseilyillään ansainnut pelkkää paskaa tähän elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä nyt on ap? Et vastannut,kun arvelin , että miehen muistamattomuuteen voi liittyä myös tuo työttömäksi jääminen tai sitten ei,kun jo töissä oli ongelmia. Oliko ehkä työssä, missä ei hänen rahkeensa riittänyt. Nyt on perin juurin alamaissa ja hankala.
Ette ole naimisissa, erotkaa, kun ukko ei taivu mihinkään!
Mistä sinä päättelet, että he eivät ole naimisissa? Ajatteletko, että tuo nimimerkki -ei ap olisi kuitenkin ap? Miksi aloittaja käyttäisi nimimerkkiä - ei ap, joka nimenomaan tarkoittaa, että kirjoittaja ei ole ap.
Hän itse kirjoitti, että ovat avoliitossa! Lue.
Onko uniapnea tutkittu? Äidilleni diagnosoitiin muistisairaus n. 70v iässä, kunto heikkeni sitten muutamassa vuodessa ja hoitokodissa kuoli. Jälkikäteen mietin, että hän taisi usein nukkua selällään ja nukahteli tuoliinkin tv:tä katsoessa. Hoitokodissakin nukkui selällään ja sai mielestäni hengityskatkoja siinäkin. Tajusin vasta, kun itselleni tuo diagnosoitiin että mitä jos se oli äidilläkin, kukaan, edes lääkärit, eivät tajunneet?
Uniapneahan voi aiheuttaa sitä, että aivot eivät puhdistu yön aikana jos uni on katkonaista. Silloin voi tulla päivän aikana unohteluita, väsymystä jne. Minulla oli noita, perusterveenä hyväkuntoisena miehenä, sain siihen hoidon ja nyt menee siltä osin hyvin. Hengitys katkesi mittauksissa kerran minuutissa muutamaksi sekunniksi, tätä voisi varmaan kanssanukkuja pystyä tarkkailemaan? Kerran minuutissa on jo huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahajutut pitää ottaa huomioon. Jos asut miehesi kanssa, päädyt elättämään häntä. Saako nyt ansiosidonnaista? Pian putoaa yleistuelle 595 tilille. Asumistuessa otetaan sun tulot huomioon, jos vuokraluukussa asutte. Samoin toimeentulotuessa.
Yksiöön mars vuokralle, kai sulla on varaa? Kirjat sinne ja huoli-ilmo kuntaan. Jos omistusasunto, on vaikeampaa avo-erota.
Miksi sinä kuvittelet, että ap ja miehensä ovat jotain köyhiä? Minä en viisikymppisenä naisena tunne yhtään pariskuntaa, jotka eläisivät asumistukien ja toimeentulotukien varassa. Itse olen saanut asumistukea viimeksi 90-luvulla. Ap:stä n tiedä, mutta ei tuo kirjoitus vaikuta syrjäytyneen ja sosiaalitukien varassa elävän tekstiltä.
Ihan asiaahan hän kirjoitti.
Mies jäi työttömäksi ja hänen tulonsa putoavat juuri.
Ap on töissä ja joutuu alkaa elättää miestä.
Yhdistettynä siihen, ettei halua jäädä omaishoitajaksi, ap:n on helpompi lähteä, jos he asuvat vuokralla kuin jos on yhteinen omistusasunto. Sitä on vaikeampi myydä, jos muistisairas mies vastustaa.
Mikä rahakeskustelu tämä taas on? Ei ollut aloituksessa mitään puhetta rahasta! Mistä sinä tiedät, vaikka ap asuisi miehen omistamassa talossa tai ajaisi miehen nimissä olevalla autolla? Turha tehdä oletuksia, että toinen on köyhä ja toinen ei. Niillä voi olla tilillä vaikka 100 t euroa. Se ei liity tähän millään tavalla ja turha höpöttää jotain raha-asioita, jos aloituksessa ei sitä kerrota. Sinulla taitaa olla jotain omia kuvitelmia, että ihmisten elämä pyörii rahan mukaan ja sanalla saat ap:n vaikuttamaan kylmältä ja laskelmoivaksi, vaikkei hän ole tuonut raha-asioitaan mitenkään esille.
Ehkä ap ei maininnut rahaa,koska se ei tullut mieleenkään? Aiemmin he olivat molemmat töissä. Ansiosidonnainen oli parempi muutama vuosi sitten. Tarpeellisempi Aihe raha on kuin tuo raamatun heiluttelu ja lupaus,kun ap on lähdössä.
Kiva jos heillä on vaikka jotain myytävää ja voi maksaa hoitokuluja. Vieläkö mies autoilee? Se kiinnostaisi myös. Jos ap ei tule vastailemaan, alan uskoa trolliksi.
Saako kysyä, miksi sinua kiinnostaa, vieläkö ap:n mies autoilee? Miten se liittyy siihen, jaksaako joku hoitaa toista ihmistä, jolla voi olla muistisairaus? Tai miten ajattelet hoitokuluihin tarvittavan Suomessa omaisuuden myymistä? Hoitomaksut määräytyvät tulojen mukaan, ei omaisuuden mukaan. Tämä on Suomi, täällä hoidetaan kaikki vaikka sitten maksutta, jos ei rahaa ole. Jos yhteiskunta tarjoaa hoidon, niin meillä on laki asiakasmaksuista. Nyt ei puhuta mistään plastiikkakirurgiasta, joka on omakustanteista. Jos ihmisen tulit on 2000€ kuussa, hän maksaa niiden tulojen perusteella hoidosta asiakasmaksua. Jos ne tulot on 900€, hän vastaavasti maksaa niiden tulojen mukaan hoidosta tai ei maksa mitään, koska asiakasmaksun alennukseen on lakisääteinen oikeis, mikäli tulot on pienet. Meillä on yhteiskunnassa sosiaalipalveluina esim. yhteisöllinen asuminen (palvelutalo), ympärivuorokautiset asumispalvelut, liikkumista tukevat palvelut, kotihoito, kotihoidon tukipalvelut (kuten ateriapalvelu). Jos on hyvin köyhä, voi saada siivouspalvelun kotiin ja ISA asiakkaista ei maksa mitään vaikkapa aterioista tai siivouksesta, jos raha-asiat on retuperällä. Sinun on turha huolestua toisten ihmisten raha-asioista, jotka ei ulkopuolisille kuulu. Esimerkiksi hoiva-asumisessa meillä on paljonkin asiakkaita, joiden asiakasmaksut hoidosta ovat mitättömän pienet, kun tulotkin ovat mitättömän pienet. Et sinä sitä päälle päin näe, kuka siellä on yhteiskunnan varoilla ja kuka maksaa pääsääntöisesti itse. Etkä näe siellä ruokapöydässä, kuka siellä syö ilmaista ruokaa ja kuka maksaa aterioistaan. Samaa ruokaa ne syö.
T: entinen hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ottaa eron, koska enää ei saa palkinnoksi leskeneläkettä eikä moni edes omistusasuntoa.
Täh, onko leskeneläkekin poistettu? Asunnot sun muut menee tietenkin lapsille, jos sellaisia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jätän muistisairaan mieheni, en jätä minun miestäni, vaan minun mieheni kuoret.
Minun mieheni ei tullut koskaan kotiin aivonfarktin jälkeen. Nyt muistisairaus siihen päälle, niin elän kuin jonkun noin 7 vanhan lapsen kanssa.
Olen "vasta" 60, joten mielestäni minulla on oikeus vielä elää. Ei pelkästään palvella miestäni.
Tietenkin sinulla on oikeis vielä elää, ja toivotaan että kun sinä sairastut, ne läheiset pysyy sinun elämässäsi ja tukevat ja ymmärtävät.
Hienosti v...tuiltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Äiti teki juuri näin. Ja siitä on nyt yli 10v. Mieheni ei suostu testeihin, kun minä vaan kuvittelen eikä hänen muistissa ole mitään vikaa.
Silti kadottaa joka päivä kännykän, avaimet, lompakon... Joka päivä. Ei muista, mistä aamulla puhuttiin, ei muista minne laittoi puhtaan paitansa...
Ap.
On yksi asia jättää kumppani kun hän sairastuu (olisi ikävä teko, myötä- ja vastoinkäymisissä jne.), ja taas toinen asia jos mahdollisesti sairastunut kumppani ei suostu edes tutkimuksiin, saati hoitoihin yms. Siinä hän kieltäytyy avusta ja jättää kaiken sinun harteillesi. Siinä tapauksessa ymmärrän lähtösi 100%. Kyllä aikuisen pitää edes sen verran huolehtia itsestään että hakee hoitoa, eikä kuormita läheisiään hoidosta kieltäytymällä. On oikeus vaatia että toinen edes YRITTÄÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuavatko kaikki, että muistisairaus koskettaa eniten muistisairaan läheisiä, ei muistisairasta itseään. Saattaapi olla, että muistisairas saa joskus jopa pahanmielen kohtauksia ja tajuaa olevansa pihalla. Mutta kun on tarpeeksi muistisairas, niin on vaan omassa kuolassaan. Ei tunnista edes omaa puolisoaan.
Läheinen syöttää juottaa, pesee, siivoaa eritteet. Kuuuntelee päivästä toiseen samoja juttuja, houreita ja näköharhoja. Se on kammottava paikka, kun yrittää nukkua toinen silmä auki ja pelkää, että sairas karkaa. Henkisesti muistisairaan kanssa eläminen alkaa syömään ihmistä.
Minusta tällaisilla omaisilla on oikeus sanoa, että eivät jaksa, että ovat syvälle sieluaan myöten loppuun uupuneita.
Tällaisille ihmisille, jotka uskaltavat sanoa ääneen, että ovat loppumisen partalla, on turha tulla irvailemaa, että toivottavasti itseäsi hoidetaan, kun sinä vuorostasi sairastut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ottaa eron, koska enää ei saa palkinnoksi leskeneläkettä eikä moni edes omistusasuntoa.
Täh, onko leskeneläkekin poistettu? Asunnot sun muut menee tietenkin lapsille, jos sellaisia on.
Ei ole poistettu leskeneläkettä, mutta v. 1975 tai sen jälkeen syntyneillä se on rajattu 10!vuoteen eli määräaikainen. Asunnot ei tietenkään mene lapsille. Jos on naimisissa, aviopuolisolla on oikeis asua yhteisessä kodissa elämänsä loppuun asti. Monet tekevät lisäksi keskinäisen testamentin, millä voi valtuuttaa puolison hallinnoimaan omaisuutta. Lapset saa omaisuuden vasta sitten kun molemnat kuolee. Meillä on ollut tämä jo vuosia.
Vinkki sinulle, että älä usko kaikkea mitä täällä kirjoitellaan. On viisaampia ihmisiä, jotka jostain jotain ymmärtävät ja sitten on niitä, jotka ei pt ymmärrä ja levittelevät uskomuksiaan.
Sinänsä aloitukseen ei liity leskeneläke millään tavalla ja on todella outoa ottaa se keskusteluun. Suonessa ei perinteisesti mennä naimisiin siksi, että saisin leskeneläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatko kaikki, että muistisairaus koskettaa eniten muistisairaan läheisiä, ei muistisairasta itseään. Saattaapi olla, että muistisairas saa joskus jopa pahanmielen kohtauksia ja tajuaa olevansa pihalla. Mutta kun on tarpeeksi muistisairas, niin on vaan omassa kuolassaan. Ei tunnista edes omaa puolisoaan.
Läheinen syöttää juottaa, pesee, siivoaa eritteet. Kuuuntelee päivästä toiseen samoja juttuja, houreita ja näköharhoja. Se on kammottava paikka, kun yrittää nukkua toinen silmä auki ja pelkää, että sairas karkaa. Henkisesti muistisairaan kanssa eläminen alkaa syömään ihmistä.
Minusta tällaisilla omaisilla on oikeus sanoa, että eivät jaksa, että ovat syvälle sieluaan myöten loppuun uupuneita.
Tällaisille ihmisille, jotka uskaltavat sanoa ääneen, että ovat loppumisen partalla, on turha tulla irvailemaa, että toivottavasti itseäsi hoidetaan, kun sinä vuorostasi sairastut.
Niin tai tulla selittämään jotain typeriä raha-asioita. Että mitä kannattaa myydä ja miten rahat jaetaan ja leskeneläkkeet ja muut. Se on loukkaavaa, kun kyse on kuitenkin siitö, jaksaako joku hoitaa toista ihmistä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui sille "kunnes kuolema erottaa"-lupaukselle jonka olet Jumalalle, papille ja saurakunnalle antanut? Toivottavasti sairastut itse pahasti ja koet kivuliaan kuoleman!
Kun me menimme naimisiin 32 vuotta sitten, vaadin, että tuota kohtaa "kunnes kuolema meidät erottaa" ei lausuta. Ei minun eikä mieheni suusta. Niiin isoa lupausta en kuunapäivänä olisi uskaltanut luvata, eikä se siinä kaavassa ole mikään pakollinen osio.
Ja sanahelinää yhtä kaikki. Kuka uskoo mihinkin menninkäisiin, niin on sitä suurempiakin lupauksia rikottu.
Että onko siellä taivaassa joku, kuka todistaa, pappi on henkilö siinä missä seurakuntakin.
Oikein. Sananhelinää ja oman sädekehän kiillotusta. "En minä kyllä koskaan hylkäisi puolisoni"-jankuttajat eivät ymmärrä realiteeteista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatko kaikki, että muistisairaus koskettaa eniten muistisairaan läheisiä, ei muistisairasta itseään. Saattaapi olla, että muistisairas saa joskus jopa pahanmielen kohtauksia ja tajuaa olevansa pihalla. Mutta kun on tarpeeksi muistisairas, niin on vaan omassa kuolassaan. Ei tunnista edes omaa puolisoaan.
Läheinen syöttää juottaa, pesee, siivoaa eritteet. Kuuuntelee päivästä toiseen samoja juttuja, houreita ja näköharhoja. Se on kammottava paikka, kun yrittää nukkua toinen silmä auki ja pelkää, että sairas karkaa. Henkisesti muistisairaan kanssa eläminen alkaa syömään ihmistä.
Minusta tällaisilla omaisilla on oikeus sanoa, että eivät jaksa, että ovat syvälle sieluaan myöten loppuun uupuneita.
Tällaisille ihmisille, jotka uskaltavat sanoa ääneen, että ovat loppumisen partalla, on turha tulla irvailemaa, että toivottavasti itseäsi hoidetaan, kun sinä vuorostasi sairastut.
Eivät tajua koska eivät ole kokeneet. Täällä ne kirjoittajat jotka pöyristyen arvostelevat tuomiten, eivät tiedä tuosta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Muuten hyvä lista, mutta hoitokotiin ei vaan oteta jos oma omainen on jotenki vaan sen kuntoinen, että hoivatyö pystytään lykkäämään hänelle väkisinkin. Tiedän, kokemusta 91 vuotiaasta täysin muistisairaasta ja vaipoissa olevasta äidistäni joka kaatuilee tämän tästä. Päinvastoin hänellä kävi kotisairaanhoitaja 3 kertaa päivässä ja nyt siitäkin on otettu päiväkäynti pois. Yölääkkeet tuodaan aikaikkunassa klo 17-19. Nalkkiin jäit. 😱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Äiti teki juuri näin. Ja siitä on nyt yli 10v. Mieheni ei suostu testeihin, kun minä vaan kuvittelen eikä hänen muistissa ole mitään vikaa.
Silti kadottaa joka päivä kännykän, avaimet, lompakon... Joka päivä. Ei muista, mistä aamulla puhuttiin, ei muista minne laittoi puhtaan paitansa...
Ap.
On yksi asia jättää kumppani kun hän sairastuu (olisi ikävä teko, myötä- ja vastoinkäymisissä jne.), ja taas toinen asia jos mahdollisesti sairastunut kumppani ei suostu edes tutkimuksiin, saati hoitoihin yms. Siinä hän kieltäytyy avusta ja jättää kaiken sinun harteillesi. Siinä tapauksessa ymmärrän lähtösi 100%. Kyllä aikuisen pitää edes sen verran huolehtia itsestään että hakee hoitoa, eikä kuormita läheisiään hoidosta kieltäytymällä. On oikeus vaatia että toinen edes YRITTÄÄ.
Nyt sinä ajattelet tilannetta, jossa ei ole sitä sairautta tai se on vasta alkamassa. Silloin voi ajatella järkevästi, olla rationaalinen ja miettiä, että jotain vikaa on, täytyy mennä tutkimuksiin. Sen sijaan hyvin yleistä muistisairaalle on sairaudentunnottomuus. Se on yksi oireista. Ei ymmärrä, että on sairas eikä muista omia oireitaan. Muistisairaus-diagnoosin saavista hyvin harva on itse hakeutunut tutkimuksiin. Suurin osa tulee omaisen patistamana, houkuttelemana ja saattamana. Ei kyse ole siitä, että ihminen ei edes yritä, vaan pikemminkin siitä, että muistisairauksien keskeisin oire on kyvyttömyys tunnistaa omia oireitaan.
T: entinen hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahajutut pitää ottaa huomioon. Jos asut miehesi kanssa, päädyt elättämään häntä. Saako nyt ansiosidonnaista? Pian putoaa yleistuelle 595 tilille. Asumistuessa otetaan sun tulot huomioon, jos vuokraluukussa asutte. Samoin toimeentulotuessa.
Yksiöön mars vuokralle, kai sulla on varaa? Kirjat sinne ja huoli-ilmo kuntaan. Jos omistusasunto, on vaikeampaa avo-erota.
Miksi sinä kuvittelet, että ap ja miehensä ovat jotain köyhiä? Minä en viisikymppisenä naisena tunne yhtään pariskuntaa, jotka eläisivät asumistukien ja toimeentulotukien varassa. Itse olen saanut asumistukea viimeksi 90-luvulla. Ap:stä n tiedä, mutta ei tuo kirjoitus vaikuta syrjäytyneen ja sosiaalitukien varassa elävän tekstiltä.
Ihan asiaahan hän kirjoitti.
Mies jäi työttömäksi ja hänen tulonsa putoavat juuri.
Ap on töissä ja joutuu alkaa elättää miestä.
Yhdistettynä siihen, ettei halua jäädä omaishoitajaksi, ap:n on helpompi lähteä, jos he asuvat vuokralla kuin jos on yhteinen omistusasunto. Sitä on vaikeampi myydä, jos muistisairas mies vastustaa.
Mikä rahakeskustelu tämä taas on? Ei ollut aloituksessa mitään puhetta rahasta! Mistä sinä tiedät, vaikka ap asuisi miehen omistamassa talossa tai ajaisi miehen nimissä olevalla autolla? Turha tehdä oletuksia, että toinen on köyhä ja toinen ei. Niillä voi olla tilillä vaikka 100 t euroa. Se ei liity tähän millään tavalla ja turha höpöttää jotain raha-asioita, jos aloituksessa ei sitä kerrota. Sinulla taitaa olla jotain omia kuvitelmia, että ihmisten elämä pyörii rahan mukaan ja sanalla saat ap:n vaikuttamaan kylmältä ja laskelmoivaksi, vaikkei hän ole tuonut raha-asioitaan mitenkään esille.
Ehkä ap ei maininnut rahaa,koska se ei tullut mieleenkään? Aiemmin he olivat molemmat töissä. Ansiosidonnainen oli parempi muutama vuosi sitten. Tarpeellisempi Aihe raha on kuin tuo raamatun heiluttelu ja lupaus,kun ap on lähdössä.
Kiva jos heillä on vaikka jotain myytävää ja voi maksaa hoitokuluja. Vieläkö mies autoilee? Se kiinnostaisi myös. Jos ap ei tule vastailemaan, alan uskoa trolliksi.
Saako kysyä, miksi sinua kiinnostaa, vieläkö ap:n mies autoilee? Miten se liittyy siihen, jaksaako joku hoitaa toista ihmistä, jolla voi olla muistisairaus? Tai miten ajattelet hoitokuluihin tarvittavan Suomessa omaisuuden myymistä? Hoitomaksut määräytyvät tulojen mukaan, ei omaisuuden mukaan. Tämä on Suomi, täällä hoidetaan kaikki vaikka sitten maksutta, jos ei rahaa ole. Jos yhteiskunta tarjoaa hoidon, niin meillä on laki asiakasmaksuista. Nyt ei puhuta mistään plastiikkakirurgiasta, joka on omakustanteista. Jos ihmisen tulit on 2000€ kuussa, hän maksaa niiden tulojen perusteella hoidosta asiakasmaksua. Jos ne tulot on 900€, hän vastaavasti maksaa niiden tulojen mukaan hoidosta tai ei maksa mitään, koska asiakasmaksun alennukseen on lakisääteinen oikeis, mikäli tulot on pienet. Meillä on yhteiskunnassa sosiaalipalveluina esim. yhteisöllinen asuminen (palvelutalo), ympärivuorokautiset asumispalvelut, liikkumista tukevat palvelut, kotihoito, kotihoidon tukipalvelut (kuten ateriapalvelu). Jos on hyvin köyhä, voi saada siivouspalvelun kotiin ja ISA asiakkaista ei maksa mitään vaikkapa aterioista tai siivouksesta, jos raha-asiat on retuperällä. Sinun on turha huolestua toisten ihmisten raha-asioista, jotka ei ulkopuolisille kuulu. Esimerkiksi hoiva-asumisessa meillä on paljonkin asiakkaita, joiden asiakasmaksut hoidosta ovat mitättömän pienet, kun tulotkin ovat mitättömän pienet. Et sinä sitä päälle päin näe, kuka siellä on yhteiskunnan varoilla ja kuka maksaa pääsääntöisesti itse. Etkä näe siellä ruokapöydässä, kuka siellä syö ilmaista ruokaa ja kuka maksaa aterioistaan. Samaa ruokaa ne syö.
T: entinen hoitaja
Toivon, ettei muistisairaat aja autoa ja aiheuta onnettomuuksia, joissa joku loukkaantuu t peräti kuolee.
Omaisuus ei juuri vaikuta maksuihin julkisella, mutta julkinen tietää jonotusta. Yksityisellä pitää maksaa, jos tahtoo jonon ohi. Tai ehkä jollakin myynnillä voi maksaa jotain kivaa, mikä ei ole ehdottoman välttä ätöntä?
En ole huolissani apn raha-asioista, miksi olisin? Merkillisesti rahasta puhuminen on isku ampiaispesään? Muuten se, että laki on nyt selittämälläsi tavalla, ei kerro mitään siitä millainen se on jonkin ajan kuluttua. Keskustelut eivät mene apn määrittelemällä tavalla vaan muut keskustelijat voivat kiinnittää huomiota seikkoihin, joita ap ei tule ajatelleeksi. Joku voi kiittääkin sellaisesta. Kuten että voi olla kyseessämuukin kuin muistiongelmat.
Kyllä suhteen saa lopettaa ilman syytäkin.
Muistisairaus on niin eri asia kuin muut sairaudet, tuomitsijat voisivat yrittää muistaa sen. Kidutukseksi ja ihmiskaupaksi tai orjuudeksi kutsuttaisiin elämää omaan kotiin vangittuna toisen ihmisen ympärivuorokautisena vartijana. Ja kirjaimellisesti ympärivuorokautisena, koska muistisairas voi nukkua milloin sattuu.
Ehkä ap ei maininnut rahaa,koska se ei tullut mieleenkään? Aiemmin he olivat molemmat töissä. Ansiosidonnainen oli parempi muutama vuosi sitten. Tarpeellisempi Aihe raha on kuin tuo raamatun heiluttelu ja lupaus,kun ap on lähdössä.
Kiva jos heillä on vaikka jotain myytävää ja voi maksaa hoitokuluja. Vieläkö mies autoilee? Se kiinnostaisi myös. Jos ap ei tule vastailemaan, alan uskoa trolliksi.