Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta. 

Omat vanhemmat peritään, ei muiden. 

Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.

Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?

Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.

Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.

Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.

Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.

Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole. 

Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa. 

Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä. 

Muille osallistujille on varmasti aiemmin jo selvinnyt, että keskustelen siitä, miten tulen luopumaan omasta mökistäni, sekä ennen sitä perintömökistä. En aio määrillä lapsiani tai puuttua heidän avioliittoihinsa, annan ne mökit pois ehdoitta. Toisille, ilmeisesti enemmistölle täällä, tällainen on mahdoton ajatus.

Näen omin silmin miten vaihtoehtoehdot toimivat ja ovat toimimatta keskuudessamme. Vapailla käsillä tapahtuu ja paranee, sidotuilla käsillä kaikki vain on.

Sinä toki saat vapaasti toimia lapsiesi ja lapsenlapsiesi etuja vastaan. Kukaan ei sitä sinulta kiellä, mutta tyhmää se kuitenkin on. 

Itse en jälkeläisiäni halua kiusata, siksi testamentissa on puolisot suljettu ulos. 

Lapsenlapseni siis ymmärtää ja hyväksyy, että heidät synnyttänyt äiti on rajattu ulkopuolelle?

Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? 

Mummu ja pappa ovat ajatelleet lapsenlapsiaan, eivät jonkun muun jälkikasvua. 

Eli lapset synnyttänyt äiti on "joku muu". Juu, ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää enää, tätä ketjua luettuaan. Meillä äiti on perhettä ja sellaisena pysyy. Mahtaa olla mahtavaa elää suvuissa, joissa "asioita ymmärretään".

Tietysti sille mummille oma jälkikasvu on omaa jälkikasvua ja muut ovat muita. Se puoliso on omien vanhempiensa jälkikasvua. 

Minulle ainakin on täysin selvää, että molemmilla vanhemmillani on omat vanhempansa. 

Siksi kai niitä mummeja ja ukkeja pidetään kohtuu-höperöinä. Ei niiden kaaleihin mahdu, että perheen näkökulmasta, he ovat ne ulkopuoliset, eivät perheen jäsenet. Ei uskoisi, että tällaistakin joutuu kirjoittamaan. 

Ai oot sitä mieltä, että sitten kun sun lapsilla on puoliso ja lapsia, niin lapsesi eivät enää kuulu sinun perheeseen, vaan ovat ulkopuolisia. Ja sinä et mummona enää kuulu heidän perheisiin, vaan olet ulkopuolinen. Ja että olet vielä sitten höperökin. No varmaan sun mielipide muuttuu sitten, kun ajattelet aina vain omaa etua ja se mielipide ei sitten enää ole sinun silloisen oman edun mukainen. Se on vain nyt tämänhetkisen oman etusi mukainen.

Voitko selittää tarkemmin, mikä etuni on jos sekaannun siihen, mitä lapseni perheet tekevät vastaanottamalla omaisuudellaan tai kuinka sen käyttävät? Kyseinen omaisuus ei enää siinä kohtaa ole enää minun.

Mitä etuihin tulee, moniko ajaa jonkun toisen etuja päällimmäisenä asiana? Kenen etua itse ajat? Älä vastaa lastesi, sillä sekaantumalla heidän elämiinsä aikuisina, sitä et tee.

Sen kun annat vain perintösi lasten puolisoille. Teet sellaisen testamentin, jos se sinusta on niin oikein. Saathan sinä toki niin tehdä. Ehkä opit sitten kantapään kautta, kun joku lapsen puolisoista ottaakin eron ja vie sinun mökin ja sinun talon ja omille lapsillesi ei jää mitään, vaan joutuvat johonkin kerrostaloyksiöön vuokralle asumaan köyhänä. Mutta sinulla on täysi vapaus tehdä niin. Mutta et voi pakottaa muita tekemään niin. Et edes itkemällä miten appivanhemmat ei rakasta sua,  kun ei anna sulle puolta perinnöistä. Tuollainen toisten kiristäminen ja manipulointi on henkisesti erittäin epäkypsää ja epäempaattista.

Kannattaa myös muistaa että lasten perintövero on pienempi kuin jos perinnön jättää rintaperillisen puolisolle.

No kuvitellaan että sinun appivanhemmat jättäisi poikkeuksellisesti sen avio-oikeus pykälän pois osoittaakseen miten kuulut perheeseen. Edelleen sun puoliso silti omistaisi koko mökin, koska se on sen perintöä.  Ei sinun, kun et ole heidän lapsi etkä lain silmissä perillinen. Mitä sitten? Alkaisit itkeä että niiden appivanhempien pitää tehdä sellainen testamentti, jossa sinulle on annettu yhtä suuri osuus, kun heidän omilleen lapsilleen tai muuten loukkaannut verisesti, kun et selvästi kuulu heidän mielestä perheeseen? Käy kyllä sääliksi sun appivanhempia. Varmaan koko teidän tuntemisen ajan ollut elämä samanlaista kiristämistä. Kiristätkö puolisoasi ja omia vanhempia ja sisaruksiakin samoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtautuisin ihan samalla lailla kuin jos puolisoa ei olisi rajattu pois, miksi sillä olisi merkitystä? En ole kiinnostunut toisten omaisuudesta, meillä on täysin poissulkeva avioehto muutenkin, koska halutaan pitää omaisuus sen nimissä kenen se l  ja kun kuollaan, nii  kaikki menee yhteisille lapsille.

Molemmat siis edustavat perheessäkin omaa sukuaan, eikä perhettään? Pidän ajatusta hyvin vieraana, mutta se on minun käsitykseni. Tämä keskustelu auttaa ymmärtämään avioerojen tavallisuuden. Onhan se selvä, että ero tulee jos koko yhteinen elämä rakennetaan eroa silmällä pitäen kahteen eri leiriin. 

En ymmärrä mitä tarkoitat, että perheessä edustetaan sukua eikä perhettä. Mitä se edes tarkoittaa? Ja miten tästä vedetään johtopäätös avioerojen tavallisuuteen? Liittykö kommentti avioehtoon? Eikös täysin poissulkeva avioehto lapsiperheessä tarkoita, että haluaa olle perhe rakkauden takia, eikä sen takia, että haaveilee jostain anopin varallisuudesta? 

Ymmärrän, ettet ymmärrä, etkä tule koskaan ymmärtämäänkään. Teitä on paljon, varsinkin vanhainkodeissa.

Kyllä sieltä vanhainkodista löytyy paljon enemmän kaltaisiasi jotka elää omassa maailmassaan.

Miehen kaverin avovaimo halus naimisiin vaan saadakseen puolet perintömökistä.

Otti eron melkein heti ja pettyi, kun olikin avio-oikeuden poissulkenut ehto. 

Vierailija kirjoitti:

No kuvitellaan että sinun appivanhemmat jättäisi poikkeuksellisesti sen avio-oikeus pykälän pois osoittaakseen miten kuulut perheeseen. Edelleen sun puoliso silti omistaisi koko mökin, koska se on sen perintöä.  Ei sinun, kun et ole heidän lapsi etkä lain silmissä perillinen. Mitä sitten? Alkaisit itkeä että niiden appivanhempien pitää tehdä sellainen testamentti, jossa sinulle on annettu yhtä suuri osuus, kun heidän omilleen lapsilleen tai muuten loukkaannut verisesti, kun et selvästi kuulu heidän mielestä perheeseen? Käy kyllä sääliksi sun appivanhempia. Varmaan koko teidän tuntemisen ajan ollut elämä samanlaista kiristämistä. Kiristätkö puolisoasi ja omia vanhempia ja sisaruksiakin samoin?

Mistä päättelet että hänellä olisi puoliso?

Mielestäni lakia pitäisi muuttaa sellaiseksi, että avioituessa ei avio-oikeuteen kuulu saada mitään puolisolle tulevia perintöjä tai lahjoja eikä avioituessa koottuna ollutta omaisuutta, jos tulee ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuvitellaan että sinun appivanhemmat jättäisi poikkeuksellisesti sen avio-oikeus pykälän pois osoittaakseen miten kuulut perheeseen. Edelleen sun puoliso silti omistaisi koko mökin, koska se on sen perintöä.  Ei sinun, kun et ole heidän lapsi etkä lain silmissä perillinen. Mitä sitten? Alkaisit itkeä että niiden appivanhempien pitää tehdä sellainen testamentti, jossa sinulle on annettu yhtä suuri osuus, kun heidän omilleen lapsilleen tai muuten loukkaannut verisesti, kun et selvästi kuulu heidän mielestä perheeseen? Käy kyllä sääliksi sun appivanhempia. Varmaan koko teidän tuntemisen ajan ollut elämä samanlaista kiristämistä. Kiristätkö puolisoasi ja omia vanhempia ja sisaruksiakin samoin?

Mistä päättelet että hänellä olisi puoliso?

Miksi sitä muuten kiinnostaisi jankata tästä asiasta päiväkausia, jos ei koko puolisoa ja puolison perintöä ole.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaverin avovaimo halus naimisiin vaan saadakseen puolet perintömökistä.

Otti eron melkein heti ja pettyi, kun olikin avio-oikeuden poissulkenut ehto. 

Lisään vielä, että kuulin tämän juonen tuon vaimon siskolta, jonka mielestä sisarensa toimi väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä käytäntö. Minun mummo ja pappa eivät tuota tehneet, kun siirsivät pojalleen miljoonan euron maa- ja metsätilan komeine taloineen. Poika kuoli äkillisesti ja tila meni vaimolleen. Vaimo löysi jonkun nuoren onnenonkijan uudeksi puolisoksi. Onnenonkija onnistui onkimaan itselleen lopulta koko tilan.  Tuskinpa ois mummo ja pappa halunneet sitä, että omilla lapsenlapsilla ei ole heidän omin käsin rakentamalle tilalle mitään asiaa. Kukaan heidän jälkeläisestään ei tunne koko onnenonkijaa mitenkään. Huomaa että tässä ketjussakin vastaavanlainen onnenonkija valittaa. 

Siinä sitä onkin onkimista maatilalta onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuvitellaan että sinun appivanhemmat jättäisi poikkeuksellisesti sen avio-oikeus pykälän pois osoittaakseen miten kuulut perheeseen. Edelleen sun puoliso silti omistaisi koko mökin, koska se on sen perintöä.  Ei sinun, kun et ole heidän lapsi etkä lain silmissä perillinen. Mitä sitten? Alkaisit itkeä että niiden appivanhempien pitää tehdä sellainen testamentti, jossa sinulle on annettu yhtä suuri osuus, kun heidän omilleen lapsilleen tai muuten loukkaannut verisesti, kun et selvästi kuulu heidän mielestä perheeseen? Käy kyllä sääliksi sun appivanhempia. Varmaan koko teidän tuntemisen ajan ollut elämä samanlaista kiristämistä. Kiristätkö puolisoasi ja omia vanhempia ja sisaruksiakin samoin?

Mistä päättelet että hänellä olisi puoliso?

Miksi sitä muuten kiinnostaisi jankata tästä asiasta päiväkausia, jos ei koko puolisoa ja puolison perintöä ole.

Totuus on joskus tarua ihmeellisempää. Joillakin nyt vain on mielenkiitoa jankata oman päänsä sisältä asioita joilla ei ole totuuspohjaa. Jotkut voisi nimittää niitä myös harhoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lakia pitäisi muuttaa sellaiseksi, että avioituessa ei avio-oikeuteen kuulu saada mitään puolisolle tulevia perintöjä tai lahjoja eikä avioituessa koottuna ollutta omaisuutta, jos tulee ero. 

Minusta olisi myös hyvä, jos avioitumisen yhteydessä olisi pakko kirjoittaa avioehto. Sen muodosta saisi päättää täysin vapaasti, sulkea kaiken omaisuuden osituksen piiristä, ottaa kaiken omaisuuden osituksen piiriin ja mitä hyvänsä siltä väliltä. Kaikki avioliitot päättyvät joskus, viimeistään kuolemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lakia pitäisi muuttaa sellaiseksi, että avioituessa ei avio-oikeuteen kuulu saada mitään puolisolle tulevia perintöjä tai lahjoja eikä avioituessa koottuna ollutta omaisuutta, jos tulee ero. 

Minusta olisi myös hyvä, jos avioitumisen yhteydessä olisi pakko kirjoittaa avioehto. Sen muodosta saisi päättää täysin vapaasti, sulkea kaiken omaisuuden osituksen piiristä, ottaa kaiken omaisuuden osituksen piiriin ja mitä hyvänsä siltä väliltä. Kaikki avioliitot päättyvät joskus, viimeistään kuolemaan. 

Olisiko pakottaminen perustuslain mukaista?

On todella huono systeemi, että tavallaan aviopari saa itse päättää asioista tekemällä päättämänsä sisältöisen avioehdon tai jättämällä sen tekemättä, mutta heidän vanhempansa voivat testamenteillaan muuttaa kuvion aivan erilaiseksi.

Esim. Tyhjätasku Teppo ja tyhjätasku Tiina menevät naimisiin ilman avioehtoa. Molemmat perivät vanhemmiltaan 100 000 euroa, mutta Tepon vanhemmat ovat rajanneet Tiinan pois testamentilla.  Teppo hakee avioeroa ja Tiina joutuu maksamaan puolet omaisuudestaan tasinkoa, vaikka he ovat yhtä varakkaita.

Mulla on testamentissa rajattu sisaruksen aviopuoliso ja oma äitikin ulos kaikesta menneestä, nykyisestä ja tulevasta omaisuudesta. minulla ei ole avio-oikeutta puolison omaisuuteen eikä hänellä minun. Asianajajan neuvosta tein testamentin näin.

Vierailija kirjoitti:

On todella huono systeemi, että tavallaan aviopari saa itse päättää asioista tekemällä päättämänsä sisältöisen avioehdon tai jättämällä sen tekemättä, mutta heidän vanhempansa voivat testamenteillaan muuttaa kuvion aivan erilaiseksi.

Esim. Tyhjätasku Teppo ja tyhjätasku Tiina menevät naimisiin ilman avioehtoa. Molemmat perivät vanhemmiltaan 100 000 euroa, mutta Tepon vanhemmat ovat rajanneet Tiinan pois testamentilla.  Teppo hakee avioeroa ja Tiina joutuu maksamaan puolet omaisuudestaan tasinkoa, vaikka he ovat yhtä varakkaita.

Mistä puolisot maksaa tadinkoa jos hridä varallisuutensa ovat yhtä suuret?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella huono systeemi, että tavallaan aviopari saa itse päättää asioista tekemällä päättämänsä sisältöisen avioehdon tai jättämällä sen tekemättä, mutta heidän vanhempansa voivat testamenteillaan muuttaa kuvion aivan erilaiseksi.

Esim. Tyhjätasku Teppo ja tyhjätasku Tiina menevät naimisiin ilman avioehtoa. Molemmat perivät vanhemmiltaan 100 000 euroa, mutta Tepon vanhemmat ovat rajanneet Tiinan pois testamentilla.  Teppo hakee avioeroa ja Tiina joutuu maksamaan puolet omaisuudestaan tasinkoa, vaikka he ovat yhtä varakkaita.

Mistä puolisot maksaa tadinkoa jos hridä varallisuutensa ovat yhtä suuret?

Tepon varallisuus on testamentilla suljettu pelistä pois. Ikäänkuin sitä ei olisi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta. 

Omat vanhemmat peritään, ei muiden. 

Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.

Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?

Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.

Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.

Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.

Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.

Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole. 

Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa. 

Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä. 

Muille osallistujille on varmasti aiemmin jo selvinnyt, että keskustelen siitä, miten tulen luopumaan omasta mökistäni, sekä ennen sitä perintömökistä. En aio määrillä lapsiani tai puuttua heidän avioliittoihinsa, annan ne mökit pois ehdoitta. Toisille, ilmeisesti enemmistölle täällä, tällainen on mahdoton ajatus.

Näen omin silmin miten vaihtoehtoehdot toimivat ja ovat toimimatta keskuudessamme. Vapailla käsillä tapahtuu ja paranee, sidotuilla käsillä kaikki vain on.

Sinä toki saat vapaasti toimia lapsiesi ja lapsenlapsiesi etuja vastaan. Kukaan ei sitä sinulta kiellä, mutta tyhmää se kuitenkin on. 

Itse en jälkeläisiäni halua kiusata, siksi testamentissa on puolisot suljettu ulos. 

Lapsenlapseni siis ymmärtää ja hyväksyy, että heidät synnyttänyt äiti on rajattu ulkopuolelle?

Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? 

Mummu ja pappa ovat ajatelleet lapsenlapsiaan, eivät jonkun muun jälkikasvua. 

Eli lapset synnyttänyt äiti on "joku muu". Juu, ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää enää, tätä ketjua luettuaan. Meillä äiti on perhettä ja sellaisena pysyy. Mahtaa olla mahtavaa elää suvuissa, joissa "asioita ymmärretään".

Tietysti sille mummille oma jälkikasvu on omaa jälkikasvua ja muut ovat muita. Se puoliso on omien vanhempiensa jälkikasvua. 

Minulle ainakin on täysin selvää, että molemmilla vanhemmillani on omat vanhempansa. 

Miniä voi päättää, ottavatko alaikäiset lapset perinnön vastaan, vaiko eivät. Huoltaja päättää.

Ei huoltaja mitään sellaista pääse päättämään. 😂 

Pääseepä hyvinkin. Mistä luulet 5-vuotiaan saavan rahat kiinteistöveroihin, sähkölaskuihin ja kiinteistön ylläpitokustannuksiin siihen saakka, että hänellä on säännölliset tulot ?

Edunvalvoja myy omaisuutta.

Eli edunvalvoja myy sen 5-vuotiaan lapsen isovanhemmilta perimän mökin.

Periaatteessa joo jos perintö on niin suuri että perintöveroa ei pysty muuten maksamaan.

Epätodennäköistä tosin että mitään muuta omaisuutta ei ole kuin mökki. Perintövetoahan alaikäinen maksaa vasta  yli 90 000 osuudesta.

Niin, sitä varallisuutta pitäisi 5-vuotiaan periä sen verran, että se kattaa kiinteistöverot, lämmityskustannukset, mahdolliset katto-ym. Remonttien aiheuttamat kulut n. 25 vuoden ajaksi. Siitä sitten laskemaan, paljonko rahaa tulee lapselle antaa.

Todennäköidimmin omaisuus jota alaikäinen ei pysty käyttämään 13 vuoteen menee myyntiin. Ellei sitten hallintaoikeus (ja myös vastuu kuluista) siirry esim. huoltajalle siihen saakka kun lapsi on täysi-ikäinen.

Hallintaoikeus on vähän turha jos huoltajalla ei ole ylimääräistä rahaa laittaa sellaisen kiinteistön kuluihin, johon hänellä ei ole omistusoikeuttakaan.

Jää verot, sähköt, remontit ym kokonaan maksamatta.

Hallintaoikeuden turvin omaisuutta pystyy käyttämään. Muuten sitä on hieman hakala alaikäisen edes käyttää.

Silloin sitä omaisuutta voi käyttää, niin kuin parhaaksi näkee.

Jos ajattelee, että mörskässä ei tarvitse olla sähkösopimusta, eikä sitä tarvitse koskaan kunnostaa, sitten asia on näin.

Olisiko se alaikäisen edunmukaista?

Sitä on mahdotonta ennustaa. Alaikäinen voi muuttaa esimerkiksi toiseen maahan tai sitten pitää mökkeilyä typeränä harrastuksena.

Mahdoton ennustaa onko mökki kolmentoista vuoden kuluttua siinä kunnossa että sitä ylipäätää kukaan haluaa käyttää? Ei se ihan mahdotonta ole.

Niin. Mökki on hyvässä kunnossa tietysti kun sen hallintaoikeuden haltija on lain mukaan velvollinen pitämään sen hyvässä kunnossa. 

Siksi ei pidä suostua hallintaoikeuden haltijaksi.

Kannattaa jos haluaa sitä omaisuutta käyttää. Ei kannata jos ei halua. 

Ja mieluummin maksaisin itse mökin ylläpitoa kun antaisin ottaa lapsen perinnöstä. 

Miksi kukaan käyttäisi tai hoitaisi mökkiä, jota ei itse omista? Tuossahan saa olla hyvin tarkkana, ettei millään tavoin taloudellisesti hyödytä kiinteistöä, jota ei omista. Yhtään senttiä omaa rahaa ei voi mennä tuohon. Esimerkiksi kiinteistön maalauksen joutuu teettämään ulkopuolisella. Tai voi se jäädä kokonaan maalaamattakin.

Vierailija kirjoitti:

On todella huono systeemi, että tavallaan aviopari saa itse päättää asioista tekemällä päättämänsä sisältöisen avioehdon tai jättämällä sen tekemättä, mutta heidän vanhempansa voivat testamenteillaan muuttaa kuvion aivan erilaiseksi.

Esim. Tyhjätasku Teppo ja tyhjätasku Tiina menevät naimisiin ilman avioehtoa. Molemmat perivät vanhemmiltaan 100 000 euroa, mutta Tepon vanhemmat ovat rajanneet Tiinan pois testamentilla.  Teppo hakee avioeroa ja Tiina joutuu maksamaan puolet omaisuudestaan tasinkoa, vaikka he ovat yhtä varakkaita.

Kannattaa muistuttaa niitä vanhempia tekemään testamentit ajoissa. Kaikkien tuo kannattaa tehdä. Siitä ei ole mitään haittaa, ja ainoastaan suojaa omaa lasta mahdollisessa erotilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella huono systeemi, että tavallaan aviopari saa itse päättää asioista tekemällä päättämänsä sisältöisen avioehdon tai jättämällä sen tekemättä, mutta heidän vanhempansa voivat testamenteillaan muuttaa kuvion aivan erilaiseksi.

Esim. Tyhjätasku Teppo ja tyhjätasku Tiina menevät naimisiin ilman avioehtoa. Molemmat perivät vanhemmiltaan 100 000 euroa, mutta Tepon vanhemmat ovat rajanneet Tiinan pois testamentilla.  Teppo hakee avioeroa ja Tiina joutuu maksamaan puolet omaisuudestaan tasinkoa, vaikka he ovat yhtä varakkaita.

Mistä puolisot maksaa tadinkoa jos hridä varallisuutensa ovat yhtä suuret?

Jos eroavalla parilla molemmilla on omaisuutta 100 000€, mutta toisen omaisuudesta puolet on suojattu avio-oikeuden ulkopuolelle, maksaa se toinen osapuoli 25 000€ tasinkoa sille toiselle. Vaikka siis ovat yhtä varakkaita. 

Meillä on kotina perimäni huvila. Omistan tämän 100%. Mieheni kyllä on hyötynyt tästä monin tavoin. Pystyimme myymään yhteisen omistusasuntomme. Minä maksoin omasta puolikkaastani perintöveroja ja mies sai sijoittaa oman puolikkaansa. Ilman perintöäni meillä ei ikinä olisi ollut varaa tällaiseen kotiin tällaisella sijainnilla. Ja jos kuolen ensin, niin leskihän saa asua tässä niin pitkään kuin haluaa.

Vastaus kysymykseen: mies osallistuu toki kaikkiin kotinsa kuluihin. Me on oltu yhdessä 30 vuotta. Lapset on aikuiset ja yhteiset. Avioliitto on yhteinen yritys.