Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (1139)
Kun puolet liitoista eroaa jos on merkittävää omaisuutta kannattaa se suojata tilapäiseltä puolisolta. Lapsillehan se joskus jää silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaanhan vanhemmat ei voi tietää vaikka se oma poika olisi se avionrikkoja, eihän tu ehto mitenkään edes syyllistä puolisoa. Turvaa vain suvun alenevalle polvelle omaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos joku haluaa myydä osuutensa, sen voi tehdä vapaasti. Ulkopuoliselle myynti on jokseenkin mahdotonta, koska kukaan ei halua ostaa osuutta. Jos kukaan muista omistajista ei halua ostaa osuutta, voi vaatia yhteisomistussuhteen purkamista tuomioistuimen kautta. Se tarkoittaa käytännössä koko mökin myymistä ulkopuoliselle. Tätä voi käyttää vääntövipuna muiden omistajien kanssa. Heiltä voikin yllättäen löytyä halua osuuden lunastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Ihan kamala veropommi. Ehkä tyhmintä ikinä.
Miten niin? Äiti kuoli, vanhemmilla keskinäinen omistusoikeustestamentti. Yhteinen omaisuus oli asunto n.250.000€ ja mökki n.150.000 ja yhteisillä tileillä oli n.200.000 eli yhteensä n.600.000. Isä piti oman puolikkaansa ja äidin puolikas eli perintö jaettiin isän ja meidän lasten kesken.
Siskon kanssa saimme kumpikin n.70.000 perintöverojen jälkeen. Isä piti talon ja mökin ja maksoi 150.000 perinnöstä noin 4000€.
Isä piti oman puolikkaansa ja äidin puolikas eli perintö jaettiin isän ja meidän lasten kesken.
Miksi te jaoitte äitinne perinnön noin? Sehän on lasten perintö. Koska isänne oli äitiänne varakkaampi, hän piti oman omaisuutensa. Teidän äidin perintöön hänellä ei ole mitään asiaa, se olisi pitänyt jakaa lasten kesken. Kannattaa korjata tilanne, sen ehtii jälkeenpäinkin.
Jäikö sinulta huomaamatta kohta "vanhemmilla keskinäinen omistusoikeustestamentti." vai etkö vain ymmärrä, mitä se tarkoittaa?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Ihan uteliaisuudesta, jos lapsille maksetaan rahana, miten ne puolisot saa suljettua pois? Esim. tilanteessa, jossa lapset käyttävät rahat päivittäiseen yhteiseen elämiseen, yhteisen kodin huonekalujen hankintaan, puolison kanssa tehtäviin lomamatkoihin jne?
Ne rahat on se perintö, joka on suljettu aviopuolisolta pois. Mulla se oli äidin kuoltua lakiosuus n.50.000€, joka ei siis kuulu avio-oikeuden piiriin. Itse sijoitin summan osakkeisiin ja rahastoon.
No totta kai se raha on se perintö, mutta pointti olikin, miten sen voi sulkea pois puolisolta, jos se raha käytetään yhteiseen elämiseen?
Oli se perintö sitten rahaa tai kiinteää omaisuutta, niin ei testamentissa ollut avio-oikeuden poissulkeminen estä perijää käyttämästä sitä puolison hyväksi. Yhtä hyvin perijä voi myydä tällä tavalla perintönä saadun kesämökin ja ostaa rahoilla ruokaa tai luksusmatkan koko perheelle, myös puolisolle ja tämän aikaisemmasta liitosta oleville lapsille. Perijä voi myös lahjoittaa tai testamentata tällaisen perintönsä puolisolleen.
Ja juuri tämä varmistaa sen, että rajaamiset ennen kuolemaa ainoastaan tulee omaan nilkkaan, tahdosta ja vaatimuksista huolimatta.
Joitain näyttää suorastaan vituttavan ankarasti ja vieläpä aivan suunnattomasti se tosiasia, etteivät kykene määräämään miten lapset elävät, eivätkä siitä, mitä tekevät perinnöilleen antajan kuoleman jälkeen. Jotain niinkin kamalaa voi sattua, että lapsen puoliso alkaa omistamaan puolet jostain mökistä ja saattaa siinä ohessa sen kunnostaa ja laajentaakin.
Mistä usko omaan erinomaisuuteen ja kaikkien muiden kyvyttömyyteen, ohjaamistarpeeseen ja epäilyttävyyteen kumpuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos joku haluaa myydä osuutensa, sen voi tehdä vapaasti. Ulkopuoliselle myynti on jokseenkin mahdotonta, koska kukaan ei halua ostaa osuutta. Jos kukaan muista omistajista ei halua ostaa osuutta, voi vaatia yhteisomistussuhteen purkamista tuomioistuimen kautta. Se tarkoittaa käytännössä koko mökin myymistä ulkopuoliselle. Tätä voi käyttää vääntövipuna muiden omistajien kanssa. Heiltä voikin yllättäen löytyä halua osuuden lunastukseen.
Se on selvä, että se 1/5 on käytännössä arvoton ja muiden tahdosta kiinni. Miten se 1/5 omistaja joka on tyytymätön, kykenee oikeudessa jyräämään 4/5 tahdon? Paljonko enemmän oikeuden päätös tulee maksamaan kun mitä se 1/5 on myytäessä arvoltaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Ihan uteliaisuudesta, jos lapsille maksetaan rahana, miten ne puolisot saa suljettua pois? Esim. tilanteessa, jossa lapset käyttävät rahat päivittäiseen yhteiseen elämiseen, yhteisen kodin huonekalujen hankintaan, puolison kanssa tehtäviin lomamatkoihin jne?
Ne rahat on se perintö, joka on suljettu aviopuolisolta pois. Mulla se oli äidin kuoltua lakiosuus n.50.000€, joka ei siis kuulu avio-oikeuden piiriin. Itse sijoitin summan osakkeisiin ja rahastoon.
No totta kai se raha on se perintö, mutta pointti olikin, miten sen voi sulkea pois puolisolta, jos se raha käytetään yhteiseen elämiseen?
Oli se perintö sitten rahaa tai kiinteää omaisuutta, niin ei testamentissa ollut avio-oikeuden poissulkeminen estä perijää käyttämästä sitä puolison hyväksi. Yhtä hyvin perijä voi myydä tällä tavalla perintönä saadun kesämökin ja ostaa rahoilla ruokaa tai luksusmatkan koko perheelle, myös puolisolle ja tämän aikaisemmasta liitosta oleville lapsille. Perijä voi myös lahjoittaa tai testamentata tällaisen perintönsä puolisolleen.
Ja juuri tämä varmistaa sen, että rajaamiset ennen kuolemaa ainoastaan tulee omaan nilkkaan, tahdosta ja vaatimuksista huolimatta.
Joitain näyttää suorastaan vituttavan ankarasti ja vieläpä aivan suunnattomasti se tosiasia, etteivät kykene määräämään miten lapset elävät, eivätkä siitä, mitä tekevät perinnöilleen antajan kuoleman jälkeen. Jotain niinkin kamalaa voi sattua, että lapsen puoliso alkaa omistamaan puolet jostain mökistä ja saattaa siinä ohessa sen kunnostaa ja laajentaakin.
Mistä usko omaan erinomaisuuteen ja kaikkien muiden kyvyttömyyteen, ohjaamistarpeeseen ja epäilyttävyyteen kumpuaa?
Lapsen puolison avio-oikeuden poisto ei millään tavalla määrää sitä, miten lapsi elää tai mitä hän tekee perinnölleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun puolet liitoista eroaa jos on merkittävää omaisuutta kannattaa se suojata tilapäiseltä puolisolta. Lapsillehan se joskus jää silti.
Totta, kannattaako tällaisesta puhua paljonkin ennen kuolemaansa, vaikkapa heti kun puolisoehdokas esitetään? Entä se tilanne, jossa kaikki on hyvin ja lapsetkin ovat jo olleet aviossa yli kolme vuosikymmentä, kannattaako silloin vielä pitää ehdosta kiinni?
Kun itse asuu mökissään, asialla ei ole niin väliä, mutta kun omistajia on useammasta perheestä, asia on aivan toisin. Tässä olikin jo hyvä kuvaus siitä, miten kolmen omistajan mökki hiljalleen rapistuu, kun kaikilla on hivenen eri tahto mökin suhteen. Lisää soppaan vaikka kaksi eri perheen vanhempaa, joilla myös on osuudet, mööpelit, tavat, itselleen läänitetyt makuuhuoneet ja vielä perinteet, niin paljoakaan ei tapahdu. Kaikki ulkopuolella olevat ovat jo aikaa sitten ratkaisseet omat vapaa-ajanongelmansa, ja ehkä oman perheensäkin sellaiset ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Ihan uteliaisuudesta, jos lapsille maksetaan rahana, miten ne puolisot saa suljettua pois? Esim. tilanteessa, jossa lapset käyttävät rahat päivittäiseen yhteiseen elämiseen, yhteisen kodin huonekalujen hankintaan, puolison kanssa tehtäviin lomamatkoihin jne?
Ne rahat on se perintö, joka on suljettu aviopuolisolta pois. Mulla se oli äidin kuoltua lakiosuus n.50.000€, joka ei siis kuulu avio-oikeuden piiriin. Itse sijoitin summan osakkeisiin ja rahastoon.
No totta kai se raha on se perintö, mutta pointti olikin, miten sen voi sulkea pois puolisolta, jos se raha käytetään yhteiseen elämiseen?
Oli se perintö sitten rahaa tai kiinteää omaisuutta, niin ei testamentissa ollut avio-oikeuden poissulkeminen estä perijää käyttämästä sitä puolison hyväksi. Yhtä hyvin perijä voi myydä tällä tavalla perintönä saadun kesämökin ja ostaa rahoilla ruokaa tai luksusmatkan koko perheelle, myös puolisolle ja tämän aikaisemmasta liitosta oleville lapsille. Perijä voi myös lahjoittaa tai testamentata tällaisen perintönsä puolisolleen.
Ja juuri tämä varmistaa sen, että rajaamiset ennen kuolemaa ainoastaan tulee omaan nilkkaan, tahdosta ja vaatimuksista huolimatta.
Joitain näyttää suorastaan vituttavan ankarasti ja vieläpä aivan suunnattomasti se tosiasia, etteivät kykene määräämään miten lapset elävät, eivätkä siitä, mitä tekevät perinnöilleen antajan kuoleman jälkeen. Jotain niinkin kamalaa voi sattua, että lapsen puoliso alkaa omistamaan puolet jostain mökistä ja saattaa siinä ohessa sen kunnostaa ja laajentaakin.
Mistä usko omaan erinomaisuuteen ja kaikkien muiden kyvyttömyyteen, ohjaamistarpeeseen ja epäilyttävyyteen kumpuaa?
Lapsen puolison avio-oikeuden poisto ei millään tavalla määrää sitä, miten lapsi elää tai mitä hän tekee perinnölleen.
Et voi estää lastasi purkamasta sitä. Harmittaako? Entä harmittaako se, että siihen pisteeseen asti rakas mökkisi tai mökin osuutesi vain lahoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.
Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.
Miksi mies myisi oman mökkinsä ja antaisi rahat "yhteiseen" mökkiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos joku haluaa myydä osuutensa, sen voi tehdä vapaasti. Ulkopuoliselle myynti on jokseenkin mahdotonta, koska kukaan ei halua ostaa osuutta. Jos kukaan muista omistajista ei halua ostaa osuutta, voi vaatia yhteisomistussuhteen purkamista tuomioistuimen kautta. Se tarkoittaa käytännössä koko mökin myymistä ulkopuoliselle. Tätä voi käyttää vääntövipuna muiden omistajien kanssa. Heiltä voikin yllättäen löytyä halua osuuden lunastukseen.
Se on selvä, että se 1/5 on käytännössä arvoton ja muiden tahdosta kiinni. Miten se 1/5 omistaja joka on tyytymätön, kykenee oikeudessa jyräämään 4/5 tahdon? Paljonko enemmän oikeuden päätös tulee maksamaan kun mitä se 1/5 on myytäessä arvoltaan?
Kuluja tulee tuhansia ja ne jakautuvat kaikkien omistajien kesken. Sen yhden myyjän osuus ei ole niin iso, että hänen kannattaa perääntyä sen takia. Muiden osalta tilanne voi olla toinen. Heillekin tulee nuo kulut. Jos mökin arvo ei ole kovin suuri, muiden neljän osalta kulujen yhteenlaskettu osuus suhteessa yhden osuuden arvoon voi olla aika suuri. Ehkä silloin kannattaa ennemmin lunastaa se osuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Ihan uteliaisuudesta, jos lapsille maksetaan rahana, miten ne puolisot saa suljettua pois? Esim. tilanteessa, jossa lapset käyttävät rahat päivittäiseen yhteiseen elämiseen, yhteisen kodin huonekalujen hankintaan, puolison kanssa tehtäviin lomamatkoihin jne?
Ne rahat on se perintö, joka on suljettu aviopuolisolta pois. Mulla se oli äidin kuoltua lakiosuus n.50.000€, joka ei siis kuulu avio-oikeuden piiriin. Itse sijoitin summan osakkeisiin ja rahastoon.
No totta kai se raha on se perintö, mutta pointti olikin, miten sen voi sulkea pois puolisolta, jos se raha käytetään yhteiseen elämiseen?
Oli se perintö sitten rahaa tai kiinteää omaisuutta, niin ei testamentissa ollut avio-oikeuden poissulkeminen estä perijää käyttämästä sitä puolison hyväksi. Yhtä hyvin perijä voi myydä tällä tavalla perintönä saadun kesämökin ja ostaa rahoilla ruokaa tai luksusmatkan koko perheelle, myös puolisolle ja tämän aikaisemmasta liitosta oleville lapsille. Perijä voi myös lahjoittaa tai testamentata tällaisen perintönsä puolisolleen.
Ja juuri tämä varmistaa sen, että rajaamiset ennen kuolemaa ainoastaan tulee omaan nilkkaan, tahdosta ja vaatimuksista huolimatta.
Joitain näyttää suorastaan vituttavan ankarasti ja vieläpä aivan suunnattomasti se tosiasia, etteivät kykene määräämään miten lapset elävät, eivätkä siitä, mitä tekevät perinnöilleen antajan kuoleman jälkeen. Jotain niinkin kamalaa voi sattua, että lapsen puoliso alkaa omistamaan puolet jostain mökistä ja saattaa siinä ohessa sen kunnostaa ja laajentaakin.
Mistä usko omaan erinomaisuuteen ja kaikkien muiden kyvyttömyyteen, ohjaamistarpeeseen ja epäilyttävyyteen kumpuaa?
Lapsen puolison avio-oikeuden poisto ei millään tavalla määrää sitä, miten lapsi elää tai mitä hän tekee perinnölleen.
Et voi estää lastasi purkamasta sitä. Harmittaako? Entä harmittaako se, että siihen pisteeseen asti rakas mökkisi tai mökin osuutesi vain lahoaa?
Voiko ihmisiä oikeasti harmittaa puolison saama perintö niin paljon kuin täällä näyttää. Onko puolisonne yhtä raivoissaan teidän saamasta mökistä?
Mun laps on 25 vuotta lomaillut puolison pu isovanhemmiltaan lahjana saadulla mökillä. Ilman mitään omistusoikeutta. Siirtynee heidän laosilleen aikanaan, ei lapselleni sittenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos joku haluaa myydä osuutensa, sen voi tehdä vapaasti. Ulkopuoliselle myynti on jokseenkin mahdotonta, koska kukaan ei halua ostaa osuutta. Jos kukaan muista omistajista ei halua ostaa osuutta, voi vaatia yhteisomistussuhteen purkamista tuomioistuimen kautta. Se tarkoittaa käytännössä koko mökin myymistä ulkopuoliselle. Tätä voi käyttää vääntövipuna muiden omistajien kanssa. Heiltä voikin yllättäen löytyä halua osuuden lunastukseen.
Se on selvä, että se 1/5 on käytännössä arvoton ja muiden tahdosta kiinni. Miten se 1/5 omistaja joka on tyytymätön, kykenee oikeudessa jyräämään 4/5 tahdon? Paljonko enemmän oikeuden päätös tulee maksamaan kun mitä se 1/5 on myytäessä arvoltaan?
Kuluja tulee tuhansia ja ne jakautuvat kaikkien omistajien kesken. Sen yhden myyjän osuus ei ole niin iso, että hänen kannattaa perääntyä sen takia. Muiden osalta tilanne voi olla toinen. Heillekin tulee nuo kulut. Jos mökin arvo ei ole kovin suuri, muiden neljän osalta kulujen yhteenlaskettu osuus suhteessa yhden osuuden arvoon voi olla aika suuri. Ehkä silloin kannattaa ennemmin lunastaa se osuus.
Eli oikeassa elämässä purku 1/5 osuudella on teoriaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toikin olis aika hyvä kun kolme sisarusta perii mökin. Sittenkään se ei olisi puolisoiden vaan matti möllyn perikunnan. Sitten jokainen kolme lahjottaisi puolisolleen puolet osuudestaan. He joutuisivat hakemaan lainhuudon 1/6 mökistä jotta suostuisivat tulemaan saunomaan. Koska tod näköisesti näillä olisi edellisen suhteen lapsi siirtyisi perimäoikeus sitten tälle ihan ulkopuoliselle siitä 1/6
Miten luulet, että tällaisen kesäpaikan käy? Sisarukset omistavat yhdessä ja jokaisella on ulkopuolelle suljettu puoliso. Jokainen ulkopuolelle suljettu pitää huolen siitä, että oman perheen rahoja ei kolhoosiin laiteta, vaan oman perheen asioihin. Kaikilla kolmella lienee lapsia, joka tarkoittaa, että seuraavassa sukupolvessa omistajia on kuudesta yhdeksään ja heillä yhtä monta poissuljettuja puolisoita. Heidän muutama tusina lapsia perii aikoinaan jne. Lyhyt versio: Ei toimi.
Meillä on vähän tuollainen kuvio. Jakamaton sukumökki.
Nyt sisarusten kesken toimii mutta kun meistä aika jättää niin ei tietenkään enää toimi hyvin. Serkusten pitää sitten päättää kuka haluaa vielä omistaa ja kuka myy osuutensa. Vaikeita juttuja.Nytkin joku haluaa rakentaa sitä ja tätä, joku kaataa metsää. Jos joku taas ei halua niin sitten homma jää siihen mutta se katkeroittaa niitä päällepäsmäreitä.
Toisaalta omistus on vapaaehtoista, aina pääsee pois. Itse ostaisin mielelläni muuden osuudet.
Tämä on jakamattomien sukumökkien tuho. Jos olet se, joka haluaisi laittaa ja rakentaa ja kunnostaa, olet samalla luultavasti se, joka voisi haluta lunastaa mökin itselleen. Silloin ei kannata laittaa ja kunnostaa, koska tosi hieno ja moderni mökki on paljon arvokkaampi kuin lahoava mörskä, ja jos käytät rahasi mökin remontteihin, sinulla ei tule olemaan varaa lunastaa muiden osuuksia siitä hienosta luksusvillasta, mikä siitä tulee.
Jos taas olet se, jota ei mökki kiinnosta, et halua laittaa siihen rahaa vaan mieluummin saada siitä rahaa. Siksi haluaisit ehkä sisaruksen lunastavan mökkiosuutesi puolella miljoonalla eurolla, tai jos se ei käy, haluat hakata suvun metsät matalaksi. Sinä saat rahaa matkusteluun ja muut mökkeilevät hakkuuaukion keskellä ja seuraavat järven samentumista.
Lopputuloksena mökki saa lahota ja puut kasvaa, kunnes paikka on riittävän kamala ja arvoton, jotta joku pystyy sen lunastamaan tai se laitetaan myyntiin. Sääliksi käy hyvää tarkoittaneita mökin alkuperäisiä rakentajia, jotka kuvittelivat jättävänsä lapsilleen ihanan kesäpaikan.
Ikävää, että teillä on tuollainen suku, ymmärrän, miksi et heidän kanssaan halua toimia. Onneksi kaikki suvut eivät ole noin ankeita.
Meillä on kaikki osalliset osallistuneet kuluihin aivan mukisematta ja mökkiä huollettu pieteetillä. Joku osa mökistä on lahjoitettu aivan ilmaiseksi, joku osa on myyty hintaan josta osapuolet ovat olleet tyytyväisiä. Ei ole ollut riitoja.
Eikä ole päässyt lahoamaan eikä pusikoitumaan, vaan päin vastoin mökki on paremmassa kunnossa kuin koskaan ja sinne on lisäiltykin rakennuksia ja muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Ne toiset omistajat ostavat sen osuuden siltä joka siitä eroon haluaa.
Tai sitten kaikki joutuvat myymään jos yksi niin haluaa eikä ostajaa löydy.
Ja mitä väliä sillä on paljonko siitä saa? Tärkeintähän tuollaisessa tilanteessa on päästä etoon siitä omisuksesta. Sen voi vaikkapa lahjoittaa ilmaiseksi.
Keskimäärin 1/5 rantatonttimökistä Suomessa on kuitenkin arvoltaan 18 000€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin minä anopin mökkiin rahaa ja työtä laitan kuin omien vanhempieni mökkiin. Anoppi on mukava ja antaa meidän käyttää mökkiä kuinka haluamme, ja pitää maustani. Eli saan sisustaa, maalata ja rakentaa jos siltä tuntuu. Omien vanhempieni mökkiä en oman näköisekseni saa laittaa sitten yhtään. Työtä ja nakkeja kyllä riittäisi, mutta aina juuri niin kuin he haluavat. Mitään omaa harkintaa ei saa käyttää.
Tämäkin. Mieheni vanhemmat haluaisivat lahjoittaa mökin kahdelle lapselleen yhteisesti. Ainoa vaan, että he asuvat mökillä koko mökkikauden, me emme pääse käymään mökillä kuin ehkä kerran vuodessa ja sekin kaamosaikaan. Ei miestäkään todellakaan huvita omistaa jotakin noin kallista, jota ei saa ollenkaan käyttää. Jos sinne joskus harvoin pääsee, olo on ihan kuin toisten kotona. Ja tuleehan tuollaisesta lahjasta verojakin maksettavaksi.
Jos mökki jossain kohtaa tulisi oikeasti miehen ja sisaruksensa käyttöön, on huomioitava, että molempien lapset ovat jo aikuisia ja haluavat myös mökkeillä. Miehen sisarus on sellainen kiva vanhempi, jonka mielestä omat lapset ovat yhtä tärkeitä kuin hän itse. Se on hyvä periaate, mutta yhteismökkeilyssä mökkivuoroista neuvoteltaisiin siis kolmen perheen (plus ehkä omien lasten perheiden) kanssa eikä vain miehen sisaruksen kanssa. Nuori polvi ei tietenkään osallistuisi kuluihin, koska ovat vielä liian nuoria eivätkä omistaisi mitään. Voin nähdä itseni ostamassa polttopuita lasteni serkkujen perheiden käyttöön. En erityisesti odota sitä aikaa..
Ensinnäkään tuollaista lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan jos se suku ei ole sellaista jonka kanssa haluaa yhteisomistaa. Siitä voi kieltäytyä.
Toiseksi, jos lahjan on ottanut vastaan ja yhteisomistajuus ei miellytä, niin se oman osuuden voi aina myydä tai lahjoittaa. Niiden toisten omistajien on se osuus pakko lunastaa jos mökin pitää haluavat. Ketään ei voi pakottaa yhteisomistamiseen tai siinä pysymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Ne toiset omistajat ostavat sen osuuden siltä joka siitä eroon haluaa.
Tai sitten kaikki joutuvat myymään jos yksi niin haluaa eikä ostajaa löydy.
Ja mitä väliä sillä on paljonko siitä saa? Tärkeintähän tuollaisessa tilanteessa on päästä etoon siitä omisuksesta. Sen voi vaikkapa lahjoittaa ilmaiseksi.
Keskimäärin 1/5 rantatonttimökistä Suomessa on kuitenkin arvoltaan 18 000€.
Edelleen, miksi 4/5 joutuisi myymään jos 1/5 on tyytymätön tilanteeseensa? Eihän osakeyhtiöitäkään pureta, jos vähemmistöosakas on tyytymätön osakkeisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta.
Omat vanhemmat peritään, ei muiden.
Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.
Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?
Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.
Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.
Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.
Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.
Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole.
Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa.
Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin minä anopin mökkiin rahaa ja työtä laitan kuin omien vanhempieni mökkiin. Anoppi on mukava ja antaa meidän käyttää mökkiä kuinka haluamme, ja pitää maustani. Eli saan sisustaa, maalata ja rakentaa jos siltä tuntuu. Omien vanhempieni mökkiä en oman näköisekseni saa laittaa sitten yhtään. Työtä ja nakkeja kyllä riittäisi, mutta aina juuri niin kuin he haluavat. Mitään omaa harkintaa ei saa käyttää.
Tämäkin. Mieheni vanhemmat haluaisivat lahjoittaa mökin kahdelle lapselleen yhteisesti. Ainoa vaan, että he asuvat mökillä koko mökkikauden, me emme pääse käymään mökillä kuin ehkä kerran vuodessa ja sekin kaamosaikaan. Ei miestäkään todellakaan huvita omistaa jotakin noin kallista, jota ei saa ollenkaan käyttää. Jos sinne joskus harvoin pääsee, olo on ihan kuin toisten kotona. Ja tuleehan tuollaisesta lahjasta verojakin maksettavaksi.
Jos mökki jossain kohtaa tulisi oikeasti miehen ja sisaruksensa käyttöön, on huomioitava, että molempien lapset ovat jo aikuisia ja haluavat myös mökkeillä. Miehen sisarus on sellainen kiva vanhempi, jonka mielestä omat lapset ovat yhtä tärkeitä kuin hän itse. Se on hyvä periaate, mutta yhteismökkeilyssä mökkivuoroista neuvoteltaisiin siis kolmen perheen (plus ehkä omien lasten perheiden) kanssa eikä vain miehen sisaruksen kanssa. Nuori polvi ei tietenkään osallistuisi kuluihin, koska ovat vielä liian nuoria eivätkä omistaisi mitään. Voin nähdä itseni ostamassa polttopuita lasteni serkkujen perheiden käyttöön. En erityisesti odota sitä aikaa..Ensinnäkään tuollaista lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan jos se suku ei ole sellaista jonka kanssa haluaa yhteisomistaa. Siitä voi kieltäytyä.
Toiseksi, jos lahjan on ottanut vastaan ja yhteisomistajuus ei miellytä, niin se oman osuuden voi aina myydä tai lahjoittaa. Niiden toisten omistajien on se osuus pakko lunastaa jos mökin pitää haluavat. Ketään ei voi pakottaa yhteisomistamiseen tai siinä pysymiseen.
Kauppa käynee tässäkin kuin sima?
Isä piti oman puolikkaansa ja äidin puolikas eli perintö jaettiin isän ja meidän lasten kesken.
Miksi te jaoitte äitinne perinnön noin? Sehän on lasten perintö. Koska isänne oli äitiänne varakkaampi, hän piti oman omaisuutensa. Teidän äidin perintöön hänellä ei ole mitään asiaa, se olisi pitänyt jakaa lasten kesken. Kannattaa korjata tilanne, sen ehtii jälkeenpäinkin.