Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (1139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.
Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.
Eihän se ole miehen mökki jos sen vanhemmat ovat hengissä
Meillä ainakin anoppi siirsi leskeksi jäätyään mökin poika sa eli mieheni nimiin. Tästä noin 15 vuotta. Anoppi kuoli viime vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta.
Omat vanhemmat peritään, ei muiden.
Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.
Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?
Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.
Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.
Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.
Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.
Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole.
Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa.
Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä.
Muille osallistujille on varmasti aiemmin jo selvinnyt, että keskustelen siitä, miten tulen luopumaan omasta mökistäni, sekä ennen sitä perintömökistä. En aio määrillä lapsiani tai puuttua heidän avioliittoihinsa, annan ne mökit pois ehdoitta. Toisille, ilmeisesti enemmistölle täällä, tällainen on mahdoton ajatus.
Näen omin silmin miten vaihtoehtoehdot toimivat ja ovat toimimatta keskuudessamme. Vapailla käsillä tapahtuu ja paranee, sidotuilla käsillä kaikki vain on.
Sinä toki saat vapaasti toimia lapsiesi ja lapsenlapsiesi etuja vastaan. Kukaan ei sitä sinulta kiellä, mutta tyhmää se kuitenkin on.
Itse en jälkeläisiäni halua kiusata, siksi testamentissa on puolisot suljettu ulos.
Lapsenlapseni siis ymmärtää ja hyväksyy, että heidät synnyttänyt äiti on rajattu ulkopuolelle?
Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää?
Mummu ja pappa ovat ajatelleet lapsenlapsiaan, eivät jonkun muun jälkikasvua.
Eli lapset synnyttänyt äiti on "joku muu". Juu, ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää enää, tätä ketjua luettuaan. Meillä äiti on perhettä ja sellaisena pysyy. Mahtaa olla mahtavaa elää suvuissa, joissa "asioita ymmärretään".
Välillisesti perijän puoliso hyötyy, vaikka hänet olisi rajattu perinnön ulkopuolelle: puoliso saa oman asuntolainansa paremmilla ehdoilla aviopuolison omaisuuden ansiosta.
Lisäksi omassa tapauksessamme mieheni maksanut perintöjensä tuotoilla yhteisomistuksessa olevan helsinkiläisneliömme rahoitusvastiketta pois 80 000:lla eurolla. Näin hän on lisännyt minun omaisuuteni arvoa 40 000€:lla. Samoin hän on maksanut yksin kaikki yhteisten asuntojemme yhtiövastikkeet + rahoitusvastikkeen viimeisen 12 vuoden ajan - kaikki nämä omasta ideastaan ja halustaan.
Ähäkutti, eipä auta testamentit mitään.
Vierailija kirjoitti:
1) nykylainsäädännössä perijän aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta perittyyn mökkiin
2) ennen tuollainen ehto saatettiin ja kannatti kirjata ylös jo ennen avioliittoa ettei sitä nähdä epäluottamuksena sitä nimenomaista puolisoa kohtaan.
3) omistusoikeus pitää sisällään täyden oikeuden valita kuka mökillä käy vieraana tai seuralaisena tai vaikka omin päin. Muu ehto on pätemätön.
4) jos omistusoikeus ei siirry vaan kyseessä on vierailukutsu niin kutsuja voi rajoittaa kutsuttavia haluamallaan tavalla. Mutta en menisi jos puoliso ei olisi tervetullut.
Mihin perustuu väite, ettei olisi oikeutta perittyyn omaisuuteen?
Eiköhän se edelleen niin ole, että lähtökohtaisesti kaikki omaisuus kuuluu avioikeuden alaiseen omaisuuteen, perittykin, jos sitä ei ole nimenomaisesti poissuljettu. Toki siitä mökistä ei ole pakko puolikasta antaa, vaan arvoltaan vastaavan verran, jos mökin omistaja nyt ylipäätään on se, jolla omaisuutta on enemmän juuri sen mökin verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos ne muut eivät ole sitä osuutta halukkaita lunastamaan niin sitten koko mökki myydään. Sinä olet tässä se, joka omia sääntöjä keksii. Yhteisomistukseen ei ketään voi pakottaa.
Mikään ei pakota 4/5 luopumaan omistuksistaan tai lunastamaan 1/5 osan. Ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön.
Käräjäoikeus tarvittaessa pakottaa. Ja hyvä niin, olisihan se kohtuutonta, jos ihmisellä ei olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia päästä näistä järjestelyistä eroon.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä teetin just ison, mökin arvoa nostavan remontin mökkiin joka on puolison perimä ja siis hänen omansa. Toki käytän mökkiä ja olen sitä käytellyt vuosikymmenien ajan joten on selvää että ylläpito on mennyt molempien piikkiin, mutta se että puolison omaisuus nyt muuttui arvokkaammaksi on ihan ok. Meillä on yhteinen tili (omien tilien lisäksi) ja kaikki menee lopultakin yhteisille lapsille.
Ei sillä omistuksella ole perheen sisällä väliä, mikäli ei ole avioehtoa. Joku omistaa auton, yhdessä omistetaan talo, toinen omistaa mökin, toinen veneen j.n.e. Jos ero tulee, kaikki jaetaan kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta.
Omat vanhemmat peritään, ei muiden.
Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.
Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?
Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.
Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.
Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.
Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.
Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole.
Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa.
Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä.
Muille osallistujille on varmasti aiemmin jo selvinnyt, että keskustelen siitä, miten tulen luopumaan omasta mökistäni, sekä ennen sitä perintömökistä. En aio määrillä lapsiani tai puuttua heidän avioliittoihinsa, annan ne mökit pois ehdoitta. Toisille, ilmeisesti enemmistölle täällä, tällainen on mahdoton ajatus.
Näen omin silmin miten vaihtoehtoehdot toimivat ja ovat toimimatta keskuudessamme. Vapailla käsillä tapahtuu ja paranee, sidotuilla käsillä kaikki vain on.
Sinä toki saat vapaasti toimia lapsiesi ja lapsenlapsiesi etuja vastaan. Kukaan ei sitä sinulta kiellä, mutta tyhmää se kuitenkin on.
Itse en jälkeläisiäni halua kiusata, siksi testamentissa on puolisot suljettu ulos.
Lapsenlapseni siis ymmärtää ja hyväksyy, että heidät synnyttänyt äiti on rajattu ulkopuolelle?
Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää?
Mummu ja pappa ovat ajatelleet lapsenlapsiaan, eivät jonkun muun jälkikasvua.
Eli lapset synnyttänyt äiti on "joku muu". Juu, ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää enää, tätä ketjua luettuaan. Meillä äiti on perhettä ja sellaisena pysyy. Mahtaa olla mahtavaa elää suvuissa, joissa "asioita ymmärretään".
Anoppi kuoli ja nyt minä (miniä) myyn hänen kotinsa irtaimistoa, koska poikaansa ei huvita. Tuoton pidän tietenkin itselläni. Ja arvokkaimmat Iittalat ja Arabiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teetin just ison, mökin arvoa nostavan remontin mökkiin joka on puolison perimä ja siis hänen omansa. Toki käytän mökkiä ja olen sitä käytellyt vuosikymmenien ajan joten on selvää että ylläpito on mennyt molempien piikkiin, mutta se että puolison omaisuus nyt muuttui arvokkaammaksi on ihan ok. Meillä on yhteinen tili (omien tilien lisäksi) ja kaikki menee lopultakin yhteisille lapsille.
Ei sillä omistuksella ole perheen sisällä väliä, mikäli ei ole avioehtoa. Joku omistaa auton, yhdessä omistetaan talo, toinen omistaa mökin, toinen veneen j.n.e. Jos ero tulee, kaikki jaetaan kumminkin.
Aviehdolla on väliä vain erotessa. Avioehto myös vaikuttaa siihen, että se jolla on enemmän varallisuutta, saa lasten huoltajuuden. Miksi köyhempi suostuisi viikko-viikko -systeemiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin minä anopin mökkiin rahaa ja työtä laitan kuin omien vanhempieni mökkiin. Anoppi on mukava ja antaa meidän käyttää mökkiä kuinka haluamme, ja pitää maustani. Eli saan sisustaa, maalata ja rakentaa jos siltä tuntuu. Omien vanhempieni mökkiä en oman näköisekseni saa laittaa sitten yhtään. Työtä ja nakkeja kyllä riittäisi, mutta aina juuri niin kuin he haluavat. Mitään omaa harkintaa ei saa käyttää.
Tämäkin. Mieheni vanhemmat haluaisivat lahjoittaa mökin kahdelle lapselleen yhteisesti. Ainoa vaan, että he asuvat mökillä koko mökkikauden, me emme pääse käymään mökillä kuin ehkä kerran vuodessa ja sekin kaamosaikaan. Ei miestäkään todellakaan huvita omistaa jotakin noin kallista, jota ei saa ollenkaan käyttää. Jos sinne joskus harvoin pääsee, olo on ihan kuin toisten kotona. Ja tuleehan tuollaisesta lahjasta verojakin maksettavaksi.
Jos mökki jossain kohtaa tulisi oikeasti miehen ja sisaruksensa käyttöön, on huomioitava, että molempien lapset ovat jo aikuisia ja haluavat myös mökkeillä. Miehen sisarus on sellainen kiva vanhempi, jonka mielestä omat lapset ovat yhtä tärkeitä kuin hän itse. Se on hyvä periaate, mutta yhteismökkeilyssä mökkivuoroista neuvoteltaisiin siis kolmen perheen (plus ehkä omien lasten perheiden) kanssa eikä vain miehen sisaruksen kanssa. Nuori polvi ei tietenkään osallistuisi kuluihin, koska ovat vielä liian nuoria eivätkä omistaisi mitään. Voin nähdä itseni ostamassa polttopuita lasteni serkkujen perheiden käyttöön. En erityisesti odota sitä aikaa..Ensinnäkään tuollaista lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan jos se suku ei ole sellaista jonka kanssa haluaa yhteisomistaa. Siitä voi kieltäytyä.
Toiseksi, jos lahjan on ottanut vastaan ja yhteisomistajuus ei miellytä, niin se oman osuuden voi aina myydä tai lahjoittaa. Niiden toisten omistajien on se osuus pakko lunastaa jos mökin pitää haluavat. Ketään ei voi pakottaa yhteisomistamiseen tai siinä pysymiseen.
Miehen vanhemmat yrittävät keventää lahjoituksella lasiensa perintöveroa. Meillä oli sama juttu, otimme sisareni kanssa mökin vastaan vaikka emme päässeet käyttämään (vanhemmilla hallintaoikeus). Lahjavero on pienempi kuin perintövero ja kun vanhemmilta tulee vielä muuta omaisuutta niin ”kivempi” siirtää omaisuutta erissä. Siskon kanssa on puhuttu että hän ottaa mökin hallintaansa kun aika koittaa, itse en ole niin kiinnostunut, omistuksen siirtoa katsotaan sitten mikä on järkevintä.
Tuossa on vaan se, että kun mökin omistus on jo yhteinen, sen siirtäminen on vaikeampaa. Alihintaan siirtämisestä menee kaksinkertainen lahjavero. Mökin puolikkaan palauttaminen kuolinpesään jaettavan omaisuuden osaksi on hankalaa ja kustannustehotonta, matematiikkakkin on monelle haastavaa, kun sisaruksen antama omaisuus lasketaan eri arvosta kuin vanhemmalta jäänyt. Monta paikkaa, jotka vaikeuttavat.
Joskus kannattaa vaan maksaa ne verot eikä virittää mitään itseään näppärämpiä himmeleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos ne muut eivät ole sitä osuutta halukkaita lunastamaan niin sitten koko mökki myydään. Sinä olet tässä se, joka omia sääntöjä keksii. Yhteisomistukseen ei ketään voi pakottaa.
Mikään ei pakota 4/5 luopumaan omistuksistaan tai lunastamaan 1/5 osan. Ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön.
Käräjäoikeus tarvittaessa pakottaa. Ja hyvä niin, olisihan se kohtuutonta, jos ihmisellä ei olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia päästä näistä järjestelyistä eroon.
Eri
Mikähän "tarve" olisi niin pakottava, että 4/5 omistuksesta olisi pakko purkaa 1/5 tahdosta? Vastaan itse: Ei mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin minä anopin mökkiin rahaa ja työtä laitan kuin omien vanhempieni mökkiin. Anoppi on mukava ja antaa meidän käyttää mökkiä kuinka haluamme, ja pitää maustani. Eli saan sisustaa, maalata ja rakentaa jos siltä tuntuu. Omien vanhempieni mökkiä en oman näköisekseni saa laittaa sitten yhtään. Työtä ja nakkeja kyllä riittäisi, mutta aina juuri niin kuin he haluavat. Mitään omaa harkintaa ei saa käyttää.
Tämäkin. Mieheni vanhemmat haluaisivat lahjoittaa mökin kahdelle lapselleen yhteisesti. Ainoa vaan, että he asuvat mökillä koko mökkikauden, me emme pääse käymään mökillä kuin ehkä kerran vuodessa ja sekin kaamosaikaan. Ei miestäkään todellakaan huvita omistaa jotakin noin kallista, jota ei saa ollenkaan käyttää. Jos sinne joskus harvoin pääsee, olo on ihan kuin toisten kotona. Ja tuleehan tuollaisesta lahjasta verojakin maksettavaksi.
Jos mökki jossain kohtaa tulisi oikeasti miehen ja sisaruksensa käyttöön, on huomioitava, että molempien lapset ovat jo aikuisia ja haluavat myös mökkeillä. Miehen sisarus on sellainen kiva vanhempi, jonka mielestä omat lapset ovat yhtä tärkeitä kuin hän itse. Se on hyvä periaate, mutta yhteismökkeilyssä mökkivuoroista neuvoteltaisiin siis kolmen perheen (plus ehkä omien lasten perheiden) kanssa eikä vain miehen sisaruksen kanssa. Nuori polvi ei tietenkään osallistuisi kuluihin, koska ovat vielä liian nuoria eivätkä omistaisi mitään. Voin nähdä itseni ostamassa polttopuita lasteni serkkujen perheiden käyttöön. En erityisesti odota sitä aikaa..Ensinnäkään tuollaista lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan jos se suku ei ole sellaista jonka kanssa haluaa yhteisomistaa. Siitä voi kieltäytyä.
Toiseksi, jos lahjan on ottanut vastaan ja yhteisomistajuus ei miellytä, niin se oman osuuden voi aina myydä tai lahjoittaa. Niiden toisten omistajien on se osuus pakko lunastaa jos mökin pitää haluavat. Ketään ei voi pakottaa yhteisomistamiseen tai siinä pysymiseen.
Miehen vanhemmat yrittävät keventää lahjoituksella lasiensa perintöveroa. Meillä oli sama juttu, otimme sisareni kanssa mökin vastaan vaikka emme päässeet käyttämään (vanhemmilla hallintaoikeus). Lahjavero on pienempi kuin perintövero ja kun vanhemmilta tulee vielä muuta omaisuutta niin ”kivempi” siirtää omaisuutta erissä. Siskon kanssa on puhuttu että hän ottaa mökin hallintaansa kun aika koittaa, itse en ole niin kiinnostunut, omistuksen siirtoa katsotaan sitten mikä on järkevintä.
Mitä tarkoitat, että lahjavero on pienempi? Eränä ehkä, mutta kyllä Suomessa lahjaveroprosentti on perintöveroprosenttia korkeampi. Toki hallintaoikeuden pidätys sitä vähän laskee, mutta pääsääntöisesti perintövero olisi silti pienempi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos ne muut eivät ole sitä osuutta halukkaita lunastamaan niin sitten koko mökki myydään. Sinä olet tässä se, joka omia sääntöjä keksii. Yhteisomistukseen ei ketään voi pakottaa.
Mikään ei pakota 4/5 luopumaan omistuksistaan tai lunastamaan 1/5 osan. Ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön.
Käräjäoikeus tarvittaessa pakottaa. Ja hyvä niin, olisihan se kohtuutonta, jos ihmisellä ei olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia päästä näistä järjestelyistä eroon.
Eri
Mikähän "tarve" olisi niin pakottava, että 4/5 omistuksesta olisi pakko purkaa 1/5 tahdosta? Vastaan itse: Ei mikään.
Ei siihen mitään tarvetta tarvita. Riittää, että joku haluaa eikä muut suostu lunastamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin minä anopin mökkiin rahaa ja työtä laitan kuin omien vanhempieni mökkiin. Anoppi on mukava ja antaa meidän käyttää mökkiä kuinka haluamme, ja pitää maustani. Eli saan sisustaa, maalata ja rakentaa jos siltä tuntuu. Omien vanhempieni mökkiä en oman näköisekseni saa laittaa sitten yhtään. Työtä ja nakkeja kyllä riittäisi, mutta aina juuri niin kuin he haluavat. Mitään omaa harkintaa ei saa käyttää.
Tämäkin. Mieheni vanhemmat haluaisivat lahjoittaa mökin kahdelle lapselleen yhteisesti. Ainoa vaan, että he asuvat mökillä koko mökkikauden, me emme pääse käymään mökillä kuin ehkä kerran vuodessa ja sekin kaamosaikaan. Ei miestäkään todellakaan huvita omistaa jotakin noin kallista, jota ei saa ollenkaan käyttää. Jos sinne joskus harvoin pääsee, olo on ihan kuin toisten kotona. Ja tuleehan tuollaisesta lahjasta verojakin maksettavaksi.
Jos mökki jossain kohtaa tulisi oikeasti miehen ja sisaruksensa käyttöön, on huomioitava, että molempien lapset ovat jo aikuisia ja haluavat myös mökkeillä. Miehen sisarus on sellainen kiva vanhempi, jonka mielestä omat lapset ovat yhtä tärkeitä kuin hän itse. Se on hyvä periaate, mutta yhteismökkeilyssä mökkivuoroista neuvoteltaisiin siis kolmen perheen (plus ehkä omien lasten perheiden) kanssa eikä vain miehen sisaruksen kanssa. Nuori polvi ei tietenkään osallistuisi kuluihin, koska ovat vielä liian nuoria eivätkä omistaisi mitään. Voin nähdä itseni ostamassa polttopuita lasteni serkkujen perheiden käyttöön. En erityisesti odota sitä aikaa..Ensinnäkään tuollaista lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan jos se suku ei ole sellaista jonka kanssa haluaa yhteisomistaa. Siitä voi kieltäytyä.
Toiseksi, jos lahjan on ottanut vastaan ja yhteisomistajuus ei miellytä, niin se oman osuuden voi aina myydä tai lahjoittaa. Niiden toisten omistajien on se osuus pakko lunastaa jos mökin pitää haluavat. Ketään ei voi pakottaa yhteisomistamiseen tai siinä pysymiseen.
Miehen vanhemmat yrittävät keventää lahjoituksella lasiensa perintöveroa. Meillä oli sama juttu, otimme sisareni kanssa mökin vastaan vaikka emme päässeet käyttämään (vanhemmilla hallintaoikeus). Lahjavero on pienempi kuin perintövero ja kun vanhemmilta tulee vielä muuta omaisuutta niin ”kivempi” siirtää omaisuutta erissä. Siskon kanssa on puhuttu että hän ottaa mökin hallintaansa kun aika koittaa, itse en ole niin kiinnostunut, omistuksen siirtoa katsotaan sitten mikä on järkevintä.
Mitä tarkoitat, että lahjavero on pienempi? Eränä ehkä, mutta kyllä Suomessa lahjaveroprosentti on perintöveroprosenttia korkeampi. Toki hallintaoikeuden pidätys sitä vähän laskee, mutta pääsääntöisesti perintövero olisi silti pienempi...
Vaikka nämä verot ovat aiheen ohi ja suomalaiskansallisia reliikkejä, maksettu perintövero antaa peritylle hinnan. Jos peritty mökki arvioidaan vaikka 200.000 € arvoiseksi (valtio määrittää faktisesti hinnan ja perii veron), niin silloin omahinta on sen jälkeen 200.000 €. Jos sen myy eteenpäin kyseisellä hinnalla, siitä ei enää tule myyntivoittoveroa (myös kansallinen reliikki omissa mökeissä) maksettavaksi. Kun tämän lisää yhtälöön, se on helpompi ratkaista. Onkohan se järjetön verotus, joka on tehnyt suomalaisista niin kieroksi kansaksi, että oma äitikin on ”ymmärrettävistä syistä” ulkopuolinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos ne muut eivät ole sitä osuutta halukkaita lunastamaan niin sitten koko mökki myydään. Sinä olet tässä se, joka omia sääntöjä keksii. Yhteisomistukseen ei ketään voi pakottaa.
Mikään ei pakota 4/5 luopumaan omistuksistaan tai lunastamaan 1/5 osan. Ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön.
Käräjäoikeus tarvittaessa pakottaa. Ja hyvä niin, olisihan se kohtuutonta, jos ihmisellä ei olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia päästä näistä järjestelyistä eroon.
Eri
Mikähän "tarve" olisi niin pakottava, että 4/5 omistuksesta olisi pakko purkaa 1/5 tahdosta? Vastaan itse: Ei mikään.
Ei siihen mitään tarvetta tarvita. Riittää, että joku haluaa eikä muut suostu lunastamaan
Joo, niin varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.
Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.
Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois.
Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.
Jos ne muut eivät ole sitä osuutta halukkaita lunastamaan niin sitten koko mökki myydään. Sinä olet tässä se, joka omia sääntöjä keksii. Yhteisomistukseen ei ketään voi pakottaa.
Mikään ei pakota 4/5 luopumaan omistuksistaan tai lunastamaan 1/5 osan. Ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön.
Käräjäoikeus tarvittaessa pakottaa. Ja hyvä niin, olisihan se kohtuutonta, jos ihmisellä ei olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia päästä näistä järjestelyistä eroon.
Eri
Mikähän "tarve" olisi niin pakottava, että 4/5 omistuksesta olisi pakko purkaa 1/5 tahdosta? Vastaan itse: Ei mikään.
Ei siihen mitään tarvetta tarvita. Riittää, että joku haluaa eikä muut suostu lunastamaan
Joo, niin varmasti.
Siis mikä tässä on epäselvää? Voit käydä itse lukemassa relevantit säännökset laista eräistä yhteisomistussuhteista. Alkaa pykälästä 9.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ainakaan velvollisuutta kasvattaa kyseisen omaisuuden arvoa millään tavalla.
Onpa menneet parisuhteet kummallisiksi... Oman edun tavoittelu... Ei mitään ylimääräistä... Minä minä...
No kun on kerran saanut nenilleen vaikkapa erotessa, exä ei arvostakaan toisen tekemää työtä tai rahallista panostusta vaan vaatii itsepintaisesti kaikesta puolet niin sitä tulee tarkaksi ja varovaiseksi. Tosiaan ei appivanhempien omaisuus ei minulle kuulu eikä kiinnosta. He tekevät niinkuin parhaaksi näkevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole ainakaan velvollisuutta kasvattaa kyseisen omaisuuden arvoa millään tavalla.
Onpa menneet parisuhteet kummallisiksi... Oman edun tavoittelu... Ei mitään ylimääräistä... Minä minä...
No kun on kerran saanut nenilleen vaikkapa erotessa, exä ei arvostakaan toisen tekemää työtä tai rahallista panostusta vaan vaatii itsepintaisesti kaikesta puolet niin sitä tulee tarkaksi ja varovaiseksi. Tosiaan ei appivanhempien omaisuus ei minulle kuulu eikä kiinnosta. He tekevät niinkuin parhaaksi näkevät.
Sepä se on, että appivanhempien omaisuus ei kiinnosta. Mutta oman puolison omaisuuden on vähän pakko kiinnostaa, kun se vaikuttaa välittömästi omaan elämään.
Omistan yksin mökin, jolla käymme paljon mieheni kanssa. Mies osallistuu mielellään mökin kuluihin, koska viettää siellä paljon aikaa ja viihtyy. Mutta kyllä minä silti isommat remontit pyrin rahoittamaan pääosin avio-oikeudesta vapaan omaisuuden tuotolla. Onnekseni minulla on sellaisia tuottoja, useimmilla ei ole.
"Tosiaan ei appivanhempien omaisuus ei minulle kuulu eikä kiinnosta. He tekevät niinkuin parhaaksi näkevät."
Mietin samoin. Suhtautuisin kuin kenen tahansa ventovieraan mökkiomistuksiin, eli asia ei kuulu minulle millään tavalla. Jonka takia vain loisin ihmettelevän katseen, jos minun oletettaisiin osallistuvan mökin talkoisiin, tai maksavan jotain osuutta remonteista.
Vierailija kirjoitti:
1) nykylainsäädännössä perijän aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta perittyyn mökkiin
2) ennen tuollainen ehto saatettiin ja kannatti kirjata ylös jo ennen avioliittoa ettei sitä nähdä epäluottamuksena sitä nimenomaista puolisoa kohtaan.
3) omistusoikeus pitää sisällään täyden oikeuden valita kuka mökillä käy vieraana tai seuralaisena tai vaikka omin päin. Muu ehto on pätemätön.
4) jos omistusoikeus ei siirry vaan kyseessä on vierailukutsu niin kutsuja voi rajoittaa kutsuttavia haluamallaan tavalla. Mutta en menisi jos puoliso ei olisi tervetullut.
Kohta 1 on täysin väärin. Nykylainsäädännön mukaan perijän aviopuolisolla on avio-oikeus perijän mökkiin (jos perinnön jättäjä on jo kuollut), ellei avio-oikeutta ole nimenomaan suljettu pois joko testamentissa tai avioehdolla.
Tiedätkö edes, mitä avio-oikeus tarkoittaa?
"Kun kyseessä on yhteisomistus ilman erillistä sopimusta, tilanteeseen sovelletaan yhteisomistuslakia. Sen mukaan yhdellä omistajalla ei ole oikeutta myydä koko kiinteistöä yksin, mutta hänellä on oikeus päästä eroon omasta omistusosuudestaan.Tilanne etenee yleensä seuraavien vaiheiden kautta:
1. Oman osuuden myyntiHalukas myyjä voi periaatteessa myydä oman määräosansa (esim. 1/2 talosta) ulkopuoliselle ilman muiden suostumusta.Käytännössä pelkän osuuden myyminen ulkopuoliselle on erittäin vaikeaa, sillä harva haluaa ostaa taloa puoliksi tuntemattoman ihmisen kanssa.
2. Osuuden lunastaminenYleisin ja suositeltavin ratkaisu on, että muut omistajat ostavat myymään haluavan osuuden itselleen.Tällöin talon omistus järjestellään uudelleen, ja talo jää sitä haluaville.
3. Yhteisomistussuhteen purkaminen käräjäoikeuden kauttaJos sopua ei synny eikä kukaan lunasta lähtevän omistajan osuutta, halukkaalla omistajalla on lakisääteinen oikeus vaatia yhteisomistussuhteen purkamista:Hän voi hakea käräjäoikeudelta uskotun miehen määräämistä myymään koko talo.
Käräjäoikeus suostuu tähän lähes aina, ellei myynnin estämiselle ole erittäin painavaa syytä (esim. myynti aiheuttaisi muille omistajille kohtuutonta vahinkoa juuri sillä hetkellä).
Uskottu mies huolehtii talon myynnistä (usein huutokaupalla), ja myyntituotto jaetaan omistajien kesken heidän omistussuhteidensa mukaisesti. Tämä on yleensä kaikille osapuolille kallein ja epäedullisin vaihtoehto."