Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?

Vierailija kirjoitti:

Koskaanhan vanhemmat ei voi tietää vaikka se oma poika olisi se avionrikkoja, eihän tu ehto mitenkään edes syyllistä puolisoa. Turvaa vain suvun alenevalle polvelle omaisuuden.

Mutta en minä kyllä mitään rahaa ja aikaa panostaisi paikkaan, johon minulla ei ole mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia.

Jos tuollainen tilanne olisi ja jostain syystä pitäisin mökkeilystä, niin ostaisin kyllä oman.

Eli se pitäisi tuossa kohtaa ymmärtää, ettei minua voisi odottaa myöskään sinne mökille talkootöihin, eikä osallistumaan kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty. 

Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.

Ihan uteliaisuudesta, jos lapsille maksetaan rahana, miten ne puolisot saa suljettua pois? Esim. tilanteessa, jossa lapset käyttävät rahat päivittäiseen yhteiseen elämiseen, yhteisen kodin huonekalujen hankintaan, puolison kanssa tehtäviin lomamatkoihin jne?

Ne rahat on se perintö, joka on suljettu aviopuolisolta pois. Mulla se oli äidin kuoltua lakiosuus n.50.000€, joka ei siis kuulu avio-oikeuden piiriin. Itse sijoitin summan osakkeisiin ja rahastoon.

No totta kai se raha on se perintö, mutta pointti olikin, miten sen voi sulkea pois puolisolta, jos se raha käytetään yhteiseen elämiseen?

Eli paha miniä saa sen keittiöremonttinsa kuitenkin? :D

Keittiöremontti on kiinteää omaisuutta jolle on helppoa laskea arvo, ja se kyllä osituksessa huomioidaan jos perinrörahat siihen on käytetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta. 

Omat vanhemmat peritään, ei muiden. 

Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.

Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?

Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.

Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.

Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.

Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.

Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole. 

Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa. 

Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä. 

Muille osallistujille on varmasti aiemmin jo selvinnyt, että keskustelen siitä, miten tulen luopumaan omasta mökistäni, sekä ennen sitä perintömökistä. En aio määrillä lapsiani tai puuttua heidän avioliittoihinsa, annan ne mökit pois ehdoitta. Toisille, ilmeisesti enemmistölle täällä, tällainen on mahdoton ajatus.

Näen omin silmin miten vaihtoehtoehdot toimivat ja ovat toimimatta keskuudessamme. Vapailla käsillä tapahtuu ja paranee, sidotuilla käsillä kaikki vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tarpeeksi haastavaa on,  jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä. 

Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen. 

Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää. 

Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta. 

Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää. 

Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.

-ohis

No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.

Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.

Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois. 

Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.

Jos ne muut eivät ole sitä osuutta halukkaita lunastamaan niin sitten koko mökki myydään. Sinä olet tässä se, joka omia sääntöjä keksii. Yhteisomistukseen ei ketään voi pakottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty. 

Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.

Ihan uteliaisuudesta, jos lapsille maksetaan rahana, miten ne puolisot saa suljettua pois? Esim. tilanteessa, jossa lapset käyttävät rahat päivittäiseen yhteiseen elämiseen, yhteisen kodin huonekalujen hankintaan, puolison kanssa tehtäviin lomamatkoihin jne?

Ne rahat on se perintö, joka on suljettu aviopuolisolta pois. Mulla se oli äidin kuoltua lakiosuus n.50.000€, joka ei siis kuulu avio-oikeuden piiriin. Itse sijoitin summan osakkeisiin ja rahastoon.

No totta kai se raha on se perintö, mutta pointti olikin, miten sen voi sulkea pois puolisolta, jos se raha käytetään yhteiseen elämiseen?

Oli se perintö sitten rahaa tai kiinteää omaisuutta, niin ei testamentissa ollut avio-oikeuden poissulkeminen estä perijää käyttämästä sitä puolison hyväksi. Yhtä hyvin perijä voi myydä tällä tavalla perintönä saadun kesämökin ja ostaa rahoilla ruokaa tai luksusmatkan koko perheelle, myös puolisolle ja tämän aikaisemmasta liitosta oleville lapsille. Perijä voi myös lahjoittaa tai testamentata tällaisen perintönsä puolisolleen.

Ja juuri tämä varmistaa sen, että rajaamiset ennen kuolemaa ainoastaan tulee omaan nilkkaan, tahdosta ja vaatimuksista huolimatta.

Joitain näyttää suorastaan vituttavan ankarasti ja vieläpä aivan suunnattomasti se tosiasia, etteivät kykene määräämään miten lapset elävät, eivätkä siitä, mitä tekevät perinnöilleen antajan kuoleman jälkeen. Jotain niinkin kamalaa voi sattua, että lapsen puoliso alkaa omistamaan puolet jostain mökistä ja saattaa siinä ohessa sen kunnostaa ja laajentaakin.

Mistä usko omaan erinomaisuuteen ja kaikkien muiden kyvyttömyyteen, ohjaamistarpeeseen ja epäilyttävyyteen kumpuaa?

Lapsen puolison avio-oikeuden poisto ei millään tavalla määrää sitä, miten lapsi elää tai mitä hän tekee perinnölleen. 

Et voi estää lastasi purkamasta sitä. Harmittaako? Entä harmittaako se, että siihen pisteeseen asti rakas mökkisi tai mökin osuutesi vain lahoaa?

Ei harmita yhtään, miksi harmittaisi. Lapsellani on purkamiseen halutessaan kaikki oikeus. Hänen päätöksensä. 

Poissulkeminen estää vain sen, että erossa omaisuus automaattisesti menisi eksälle. Lapset saavat omat testamenttinsa tietysti tehdä miten haluavat. 

Ja mökki ei lahoa, jos joku sitä ei halua pitää niin sitten muut sen lunastavat tai mökki myydään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tarpeeksi haastavaa on,  jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä. 

Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen. 

Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää. 

Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta. 

Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää. 

Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.

-ohis

No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.

Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.

Ne toiset omistajat ostavat sen osuuden siltä joka siitä eroon haluaa. 

Tai sitten kaikki joutuvat myymään jos yksi niin haluaa eikä ostajaa löydy. 

Ja mitä väliä sillä on paljonko siitä saa? Tärkeintähän tuollaisessa tilanteessa on päästä etoon siitä omisuksesta. Sen voi vaikkapa lahjoittaa ilmaiseksi. 

Keskimäärin 1/5 rantatonttimökistä Suomessa on kuitenkin arvoltaan 18 000€.

Edelleen, miksi 4/5 joutuisi myymään jos 1/5 on tyytymätön tilanteeseensa? Eihän osakeyhtiöitäkään pureta, jos vähemmistöosakas on tyytymätön osakkeisiinsa.

Koska ketään ei Suomessa pakoteta yhteisomistukseen. Jos yksi haluaa myydä ja muut eivät lunasta niin sitten koko mökki myydään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta. 

Omat vanhemmat peritään, ei muiden. 

Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.

Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?

Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.

Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.

Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.

Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.

Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole. 

Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa. 

Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä. 

Muille osallistujille on varmasti aiemmin jo selvinnyt, että keskustelen siitä, miten tulen luopumaan omasta mökistäni, sekä ennen sitä perintömökistä. En aio määrillä lapsiani tai puuttua heidän avioliittoihinsa, annan ne mökit pois ehdoitta. Toisille, ilmeisesti enemmistölle täällä, tällainen on mahdoton ajatus.

Näen omin silmin miten vaihtoehtoehdot toimivat ja ovat toimimatta keskuudessamme. Vapailla käsillä tapahtuu ja paranee, sidotuilla käsillä kaikki vain on.

Sinä toki saat vapaasti toimia lapsiesi ja lapsenlapsiesi etuja vastaan. Kukaan ei sitä sinulta kiellä, mutta tyhmää se kuitenkin on. 

Itse en jälkeläisiäni halua kiusata, siksi testamentissa on puolisot suljettu ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskaanhan vanhemmat ei voi tietää vaikka se oma poika olisi se avionrikkoja, eihän tu ehto mitenkään edes syyllistä puolisoa. Turvaa vain suvun alenevalle polvelle omaisuuden.

Mutta en minä kyllä mitään rahaa ja aikaa panostaisi paikkaan, johon minulla ei ole mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia.

Jos tuollainen tilanne olisi ja jostain syystä pitäisin mökkeilystä, niin ostaisin kyllä oman.

Eli se pitäisi tuossa kohtaa ymmärtää, ettei minua voisi odottaa myöskään sinne mökille talkootöihin, eikä osallistumaan kuluihin.

Näinhän noissa käy. Kaikki tulevat iloisesti paikalle ja yhdessä on mukavaa. Seuraavalla kerralla aivan kaikki eivät ole mukana ja kivaa on edelleen. Sitten vanhemmat eivät jaksa ja nuoremmat, lähes eläkeikäiset, jakavat viikkoja. Niitä viikkoja on riittämiin, sillä niillä lähes eläkeläisillä on jo omat paikkansa, joissa viettävät vapaa-aikaansa ja joihin laittavat rahansa.

Ei auta kuin toivoa, että niiden lähes eläkeläisten lasten joukosta löytyy nuorempi, joka kykenee ostamaan paikan perheelleen tai jakamaan sen jonkun muun yhtä kiinnostuneen kanssa. Muussa tapauksessa yhteisomistus saman suvun useamman perheen jälkeläisten kesken alkaa. Voihan se olla, että yhteisomistus vaikkapa yhdeksän perheen kesken sujuu kitkatta ja mutkattomasti. Monikohan yhdeksästä poissuljetuista osallistuvat riemuin rinnoin ja panostavat rahansa siippansa 1/9 sukumökkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin minä anopin mökkiin rahaa ja työtä laitan kuin omien vanhempieni mökkiin. Anoppi on mukava ja antaa meidän käyttää mökkiä kuinka haluamme, ja pitää maustani. Eli saan sisustaa, maalata ja rakentaa jos siltä tuntuu. Omien vanhempieni mökkiä en oman näköisekseni saa laittaa sitten yhtään. Työtä ja nakkeja kyllä riittäisi, mutta aina juuri niin kuin he haluavat. Mitään omaa harkintaa ei saa käyttää. 

Tämäkin. Mieheni vanhemmat haluaisivat lahjoittaa mökin kahdelle lapselleen yhteisesti. Ainoa vaan, että he asuvat mökillä koko mökkikauden, me emme pääse käymään mökillä kuin ehkä kerran vuodessa ja sekin kaamosaikaan. Ei miestäkään todellakaan huvita omistaa jotakin noin kallista, jota ei saa ollenkaan käyttää. Jos sinne joskus harvoin pääsee, olo on ihan kuin toisten kotona.  Ja tuleehan tuollaisesta lahjasta verojakin maksettavaksi.

Jos mökki jossain kohtaa tulisi oikeasti miehen ja sisaruksensa käyttöön, on huomioitava, että molempien lapset ovat jo aikuisia ja haluavat myös mökkeillä. Miehen sisarus on sellainen kiva vanhempi, jonka mielestä omat lapset ovat yhtä tärkeitä kuin hän itse. Se on hyvä periaate, mutta yhteismökkeilyssä mökkivuoroista neuvoteltaisiin siis kolmen perheen (plus ehkä omien lasten perheiden) kanssa eikä vain miehen sisaruksen kanssa. Nuori polvi ei tietenkään osallistuisi kuluihin, koska ovat vielä liian nuoria eivätkä omistaisi mitään. Voin nähdä itseni ostamassa polttopuita lasteni serkkujen perheiden käyttöön. En erityisesti odota sitä aikaa..

Ensinnäkään tuollaista lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan jos se suku ei ole sellaista jonka kanssa haluaa yhteisomistaa. Siitä voi kieltäytyä. 

Toiseksi, jos lahjan on ottanut vastaan ja yhteisomistajuus ei miellytä, niin se oman osuuden voi aina myydä tai lahjoittaa. Niiden toisten omistajien on se osuus pakko lunastaa jos mökin pitää haluavat. Ketään ei voi pakottaa yhteisomistamiseen tai siinä pysymiseen. 

Miehen vanhemmat yrittävät keventää lahjoituksella lasiensa perintöveroa. Meillä oli sama juttu, otimme sisareni kanssa mökin vastaan vaikka emme päässeet käyttämään (vanhemmilla hallintaoikeus). Lahjavero on pienempi kuin perintövero ja kun vanhemmilta tulee vielä muuta omaisuutta niin ”kivempi” siirtää omaisuutta erissä. Siskon kanssa on puhuttu että hän ottaa mökin hallintaansa kun aika koittaa, itse en ole niin kiinnostunut, omistuksen siirtoa katsotaan sitten mikä on järkevintä.

Mä perin mökin ja maata. Ei testamenttia, ei määräyksiä eli sisaruksen kanssa sovittiin kumpi mitäkin saa. Avopuolisoni ei omista neliötäkään mökistä tai maasta, mutta yhteistuumin on mökkiä rempattu ja rahaa siihen laitettu. Ihan innokkaasti hän on metsiäni hoitanut ilman korvausta. Tietenkin. Ollaanhan me samaa perhettä eli yhteistä kaikki on. Ei juridisesti, mutta muuten. 

Ei peritty mökki ole puolison vaikkei mitään kieltolausetta ome. Miksi se on vaikea tajuta.

Avioliitossa ei vaikuta kummassakaan tilanteessa käyttöä. Eikä hallintaoikeus. Mulla on mökkiini hallintaoikeus mutta en enää sielöä käy. Miniä saa emännöidä ja tehdä mieleisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tarpeeksi haastavaa on,  jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä. 

Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen. 

Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää. 

Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta. 

Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää. 

Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.

-ohis

No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.

Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.

Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois. 

Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.

Jos ne muut eivät ole sitä osuutta halukkaita lunastamaan niin sitten koko mökki myydään. Sinä olet tässä se, joka omia sääntöjä keksii. Yhteisomistukseen ei ketään voi pakottaa. 

Mikään ei pakota 4/5 luopumaan omistuksistaan tai lunastamaan 1/5 osan. Ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön.

1) nykylainsäädännössä perijän aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta perittyyn mökkiin

2) ennen tuollainen ehto saatettiin ja kannatti kirjata ylös jo ennen avioliittoa ettei sitä nähdä epäluottamuksena sitä nimenomaista puolisoa kohtaan. 

3) omistusoikeus pitää sisällään täyden oikeuden valita kuka mökillä käy vieraana tai seuralaisena tai vaikka omin päin. Muu ehto on pätemätön.

4) jos omistusoikeus ei siirry vaan kyseessä on vierailukutsu niin kutsuja voi rajoittaa kutsuttavia haluamallaan tavalla. Mutta en menisi jos puoliso ei olisi tervetullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta. 

Omat vanhemmat peritään, ei muiden. 

Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.

Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?

Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.

Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.

Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.

Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.

Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole. 

Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa. 

Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä. 

Muille osallistujille on varmasti aiemmin jo selvinnyt, että keskustelen siitä, miten tulen luopumaan omasta mökistäni, sekä ennen sitä perintömökistä. En aio määrillä lapsiani tai puuttua heidän avioliittoihinsa, annan ne mökit pois ehdoitta. Toisille, ilmeisesti enemmistölle täällä, tällainen on mahdoton ajatus.

Näen omin silmin miten vaihtoehtoehdot toimivat ja ovat toimimatta keskuudessamme. Vapailla käsillä tapahtuu ja paranee, sidotuilla käsillä kaikki vain on.

Sinä toki saat vapaasti toimia lapsiesi ja lapsenlapsiesi etuja vastaan. Kukaan ei sitä sinulta kiellä, mutta tyhmää se kuitenkin on. 

Itse en jälkeläisiäni halua kiusata, siksi testamentissa on puolisot suljettu ulos. 

Lapsenlapseni siis ymmärtää ja hyväksyy, että heidät synnyttänyt äiti on rajattu ulkopuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin minä anopin mökkiin rahaa ja työtä laitan kuin omien vanhempieni mökkiin. Anoppi on mukava ja antaa meidän käyttää mökkiä kuinka haluamme, ja pitää maustani. Eli saan sisustaa, maalata ja rakentaa jos siltä tuntuu. Omien vanhempieni mökkiä en oman näköisekseni saa laittaa sitten yhtään. Työtä ja nakkeja kyllä riittäisi, mutta aina juuri niin kuin he haluavat. Mitään omaa harkintaa ei saa käyttää. 

Tämäkin. Mieheni vanhemmat haluaisivat lahjoittaa mökin kahdelle lapselleen yhteisesti. Ainoa vaan, että he asuvat mökillä koko mökkikauden, me emme pääse käymään mökillä kuin ehkä kerran vuodessa ja sekin kaamosaikaan. Ei miestäkään todellakaan huvita omistaa jotakin noin kallista, jota ei saa ollenkaan käyttää. Jos sinne joskus harvoin pääsee, olo on ihan kuin toisten kotona.  Ja tuleehan tuollaisesta lahjasta verojakin maksettavaksi.

Jos mökki jossain kohtaa tulisi oikeasti miehen ja sisaruksensa käyttöön, on huomioitava, että molempien lapset ovat jo aikuisia ja haluavat myös mökkeillä. Miehen sisarus on sellainen kiva vanhempi, jonka mielestä omat lapset ovat yhtä tärkeitä kuin hän itse. Se on hyvä periaate, mutta yhteismökkeilyssä mökkivuoroista neuvoteltaisiin siis kolmen perheen (plus ehkä omien lasten perheiden) kanssa eikä vain miehen sisaruksen kanssa. Nuori polvi ei tietenkään osallistuisi kuluihin, koska ovat vielä liian nuoria eivätkä omistaisi mitään. Voin nähdä itseni ostamassa polttopuita lasteni serkkujen perheiden käyttöön. En erityisesti odota sitä aikaa..

Ensinnäkään tuollaista lahjaa ei ole pakko ottaa vastaan jos se suku ei ole sellaista jonka kanssa haluaa yhteisomistaa. Siitä voi kieltäytyä. 

Toiseksi, jos lahjan on ottanut vastaan ja yhteisomistajuus ei miellytä, niin se oman osuuden voi aina myydä tai lahjoittaa. Niiden toisten omistajien on se osuus pakko lunastaa jos mökin pitää haluavat. Ketään ei voi pakottaa yhteisomistamiseen tai siinä pysymiseen. 

Miehen vanhemmat yrittävät keventää lahjoituksella lasiensa perintöveroa. Meillä oli sama juttu, otimme sisareni kanssa mökin vastaan vaikka emme päässeet käyttämään (vanhemmilla hallintaoikeus). Lahjavero on pienempi kuin perintövero ja kun vanhemmilta tulee vielä muuta omaisuutta niin ”kivempi” siirtää omaisuutta erissä. Siskon kanssa on puhuttu että hän ottaa mökin hallintaansa kun aika koittaa, itse en ole niin kiinnostunut, omistuksen siirtoa katsotaan sitten mikä on järkevintä.

Lahjavero on pienempi kuin perintövero ainoastaan jos perinnön arvo ylittää 240 000€ per saaja. 

Jos varallisuutta on tuon verran antaa useammalle jälkeläisille, niin miksi se mökki kuluineen annetaan ensin toisille riesaksi? Meillä on annettu osakkeita ja aivan rahaakin. Mökki kannattaa antaa sille joka sitä haluaa, muille muuta. 

Mä teetin just ison, mökin arvoa nostavan remontin mökkiin joka on puolison perimä ja siis hänen omansa. Toki käytän mökkiä ja olen sitä käytellyt vuosikymmenien ajan joten on selvää että ylläpito on mennyt molempien piikkiin, mutta se että puolison omaisuus nyt muuttui arvokkaammaksi on ihan ok. Meillä on yhteinen tili (omien tilien lisäksi) ja kaikki menee lopultakin yhteisille lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tarpeeksi haastavaa on,  jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä. 

Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen. 

Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää. 

Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta. 

Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää. 

Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.

-ohis

No herranjestas myy se osuutesi pois. Sillä siitä päästään. Jos kellään ei ole rahaa niin myytte.

Paljonkohan saa vaikka 1/5 sukumökistä, jonka kunto huononee jatkuvasti tosien 1/5 omistajan vain elellessään siinä? Ostajia on varmasti jonoksi asti.

Kyllä se pistetään kokonaan myyntiin, jos joku viidestä omistajasta niin haluaa. Tai neljä muuta voivat halutessaan yhdessä lunastaa sen yhden myyntihalukkaan pois. 

Paitsi, että ei pistetä. Se joka haluaa osuutensa myydä, se myy. Se joka haluaa osuutensa pitää, se pitää. Ei tässä omat säännöt päde.

Jos ne muut eivät ole sitä osuutta halukkaita lunastamaan niin sitten koko mökki myydään. Sinä olet tässä se, joka omia sääntöjä keksii. Yhteisomistukseen ei ketään voi pakottaa. 

Mikään ei pakota 4/5 luopumaan omistuksistaan tai lunastamaan 1/5 osan. Ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön.

Kyllä se käräjäoikeus viimeistään pakottaa. 

Suosittelen tutustumaan aiheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta. 

Omat vanhemmat peritään, ei muiden. 

Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.

Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?

Pelkkää alapeukkua ja nopeasti osoittaa, että teksti osui.

Eiköhän mökki mene lapsillenne, mitä oikein aiot, jos haluat lastesi sijasta mökin omistusoikeuden? Haiskahdat pahasti lokilta.

Ei tarvitse jatkaa sillä selvisi jo, kehen osui. Ehkä sinun kirjoittamisen sijaan kannattaisi omistaa muutama ajatus sille, miten suhtaudut lapsesi avioliittoon ja heidän yhteisiin lapsiin? Aivan terveeltä tuo ei tunnu.

Sä olet kyllä aivan järisyttävän ahne ja heikkoitsetuntoisen ihminen.

Miten jollekin voikin olla noin kova paikka jos ei pääse kähmimään muiden omaisuutta omien lapsien edun vastaisesti? Lapsien etu kun on se, että sinä et siinä perintömökissä osallisena ole. 

Ja jos itsetunto in niin heikko, että ei koe olevansa arvostettu ja rakastettu jollei rahalla palkita, olet varmaan avun ukoittumattomissa. 

Jaksamisia sinulle ja erityisesti läheisillesi, mahtaa olla raskasta elämä. 

Muille osallistujille on varmasti aiemmin jo selvinnyt, että keskustelen siitä, miten tulen luopumaan omasta mökistäni, sekä ennen sitä perintömökistä. En aio määrillä lapsiani tai puuttua heidän avioliittoihinsa, annan ne mökit pois ehdoitta. Toisille, ilmeisesti enemmistölle täällä, tällainen on mahdoton ajatus.

Näen omin silmin miten vaihtoehtoehdot toimivat ja ovat toimimatta keskuudessamme. Vapailla käsillä tapahtuu ja paranee, sidotuilla käsillä kaikki vain on.

Sinä toki saat vapaasti toimia lapsiesi ja lapsenlapsiesi etuja vastaan. Kukaan ei sitä sinulta kiellä, mutta tyhmää se kuitenkin on. 

Itse en jälkeläisiäni halua kiusata, siksi testamentissa on puolisot suljettu ulos. 

Lapsenlapseni siis ymmärtää ja hyväksyy, että heidät synnyttänyt äiti on rajattu ulkopuolelle?

Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? 

Mummu ja pappa ovat ajatelleet lapsenlapsiaan, eivät jonkun muun jälkikasvua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.

Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.

Eihän se ole miehen mökki jos sen vanhemmat ovat hengissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty. 

Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.

Ihan uteliaisuudesta, jos lapsille maksetaan rahana, miten ne puolisot saa suljettua pois? Esim. tilanteessa, jossa lapset käyttävät rahat päivittäiseen yhteiseen elämiseen, yhteisen kodin huonekalujen hankintaan, puolison kanssa tehtäviin lomamatkoihin jne?

Ne rahat on se perintö, joka on suljettu aviopuolisolta pois. Mulla se oli äidin kuoltua lakiosuus n.50.000€, joka ei siis kuulu avio-oikeuden piiriin. Itse sijoitin summan osakkeisiin ja rahastoon.

No totta kai se raha on se perintö, mutta pointti olikin, miten sen voi sulkea pois puolisolta, jos se raha käytetään yhteiseen elämiseen?

Oli se perintö sitten rahaa tai kiinteää omaisuutta, niin ei testamentissa ollut avio-oikeuden poissulkeminen estä perijää käyttämästä sitä puolison hyväksi. Yhtä hyvin perijä voi myydä tällä tavalla perintönä saadun kesämökin ja ostaa rahoilla ruokaa tai luksusmatkan koko perheelle, myös puolisolle ja tämän aikaisemmasta liitosta oleville lapsille. Perijä voi myös lahjoittaa tai testamentata tällaisen perintönsä puolisolleen.

Ja juuri tämä varmistaa sen, että rajaamiset ennen kuolemaa ainoastaan tulee omaan nilkkaan, tahdosta ja vaatimuksista huolimatta.

Joitain näyttää suorastaan vituttavan ankarasti ja vieläpä aivan suunnattomasti se tosiasia, etteivät kykene määräämään miten lapset elävät, eivätkä siitä, mitä tekevät perinnöilleen antajan kuoleman jälkeen. Jotain niinkin kamalaa voi sattua, että lapsen puoliso alkaa omistamaan puolet jostain mökistä ja saattaa siinä ohessa sen kunnostaa ja laajentaakin.

Mistä usko omaan erinomaisuuteen ja kaikkien muiden kyvyttömyyteen, ohjaamistarpeeseen ja epäilyttävyyteen kumpuaa?

Lapsen puolison avio-oikeuden poisto ei millään tavalla määrää sitä, miten lapsi elää tai mitä hän tekee perinnölleen. 

Et voi estää lastasi purkamasta sitä. Harmittaako? Entä harmittaako se, että siihen pisteeseen asti rakas mökkisi tai mökin osuutesi vain lahoaa?

Ei harmita yhtään, miksi harmittaisi. Lapsellani on purkamiseen halutessaan kaikki oikeus. Hänen päätöksensä. 

Poissulkeminen estää vain sen, että erossa omaisuus automaattisesti menisi eksälle. Lapset saavat omat testamenttinsa tietysti tehdä miten haluavat. 

Ja mökki ei lahoa, jos joku sitä ei halua pitää niin sitten muut sen lunastavat tai mökki myydään. 

Mitä pidit esimerkistä, jossa vanhemmilla oli hallinto-oikeus mökkiin, jonka lapsi mainitsemallasi menetelmällä omisti? Kulut juoksi, eikä mökillä halunnut olla, sillä vanhemmat olivat siellä. Eron koittaessa, mökki jäi ja paljon rakkaammasta omaisuudesta oli pakko luopua. Paljonkohan entinen ulossuljettu aviopuoliso mahtoi laittaa kiinni mökkiin, vierailla siellä tai edes hyväksyä mökin aiheuttamaa jatkuvaa, täysin hyödytöntä rahankulua? Vanhempien toive toteutui, lapsen ei. Antaa lasten määrätä itse kun he ovat jo osoittaneet, että ovat siihen kykeneväisiä.