Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (1139)
Monia maatiloja on lohkottu kun nuori emäntä lähtee ja tahtoo osansa.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä ,miten puoliso aikoo käyttää/nauttia mökistä. Tuo on 100% tavallista nykyaikana ,että puoliso suljetaan ulkopuolelle, koska eroja tapahtuu niin runsaasti. Kukapa haluaisi antaa mökkinsä esim pettäjän uudelle puolisolle.
Avioehdolla tämä on helposti kumottu
Vierailija kirjoitti:
Monia maatiloja on lohkottu kun nuori emäntä lähtee ja tahtoo osansa.
Tai isäntä.
Vierailija kirjoitti:
On aivan siitä puolisosta kiinni, mitä hän päättää mökistä. Ihmisillä on kumma käsitys, että perintöön/testamenttiin/lahjaan sisällytetty lausuma "ei avio-oikeutta" olisi kiveenhakattu määräys, jota ei voi kiertää. No kyllä voi. Puoliso voi vaikka lahjoittaa koko mökin (jos 100% omistus) vaimolleen. Eli jos teille ei eroa tule, puolison mökki on yhtä lailla sinunkin hyödykkeesi. Sitten tietty eri asia, jos ero on vain ajan kysymys.
Mutta silloin lahjansaajan täytyy maksaa lahjaveroa.
Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta.
Omat vanhemmat peritään, ei muiden.
Kannattaakin suhtautua niin että vastuu on sillä joka omistaa ja osallistut sitten oman omantunnon ja kiinnostuksen mukaan. Aika tapauskohtaistahan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan siitä puolisosta kiinni, mitä hän päättää mökistä. Ihmisillä on kumma käsitys, että perintöön/testamenttiin/lahjaan sisällytetty lausuma "ei avio-oikeutta" olisi kiveenhakattu määräys, jota ei voi kiertää. No kyllä voi. Puoliso voi vaikka lahjoittaa koko mökin (jos 100% omistus) vaimolleen. Eli jos teille ei eroa tule, puolison mökki on yhtä lailla sinunkin hyödykkeesi. Sitten tietty eri asia, jos ero on vain ajan kysymys.
Mutta silloin lahjansaajan täytyy maksaa lahjaveroa.
Se nyt ei paljoa perusmökin puolikkaasta ole. Ja joku aiemmin ehdottikin että jos jakaa sen lahjoittelun pidemmälle ajalle niin veroa ei edes mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Ylvääseen sukuun? Ihan tavallinen perhe ollaan. Ja tuo lasten puolisoiden ulossulkeminen oli juristin ehdotus ja jo tuolloin normilisäys testamenttiin.
Ette sitten vaivautuneet arvioimaan perheenne kykyä itse? Mikä kehittyy, kasvaa ja lisääntyy, jos kokoajan on epäilys kelvollisuudesta ja käsijarru päällä?
Voi tehdä yhdessä ja jakaa, tai sitten rakentaa linnoituksia ja hoitaa ne aivan itse, sillä eihän kukaan täysijärkinen laita senttiäkään sellaiseen, joka ei ikinä ole edes osaksi oma. Mitä jos lapsiesi puolisot epäilevät lapsiesi aikeita ja epäilevät joutuvansa vain rahoittajiksi ja ilmaiseksi työvoimaksi? Asioilla on usein kaksi puolta, niin näilläkin.
Meillä ainakin lasten puolisot saavat aivan ilmaiseksi nauttia omaisuudestamme. Mutta tietenkään ei heitä siihen omistajiksi oteta, kuten ei keitään muitakaan sukulaisia.
Nuoret perheet saavat hankkia omat yhteiset omaisuutensa, meidän hankkimat pysyvät meidän ja omien jälkeläistemme omistuksessa.
Minusta olisi todella outoa jos kuka tahansa sukulainen tulisi vaatimaan omistusta meidän omaisuiteemme. Ehkä sinulla on tapana vaatia vaikkapa sisarustesi omaisuutta itsellesi myös? Koska perhettähän hekin ovat?
Älä sitten ihmettele, kun lapsesi perhe nauttii vapa-ajastaan jossain aivan muualla, vaikkapa omassa mökissään ja heitettyäsi veivisi, varjeltu omaisuus menee myyntiin ensimmäisenä asiana..
Siis oletat appivanhempiesi omaisuuden kuuluvan sinulle ja olet loukkaantunut jos erossa et saa puolta siitä?
Siis sä haluat periä jotain appivanhemmilta? Onko se normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan siitä puolisosta kiinni, mitä hän päättää mökistä. Ihmisillä on kumma käsitys, että perintöön/testamenttiin/lahjaan sisällytetty lausuma "ei avio-oikeutta" olisi kiveenhakattu määräys, jota ei voi kiertää. No kyllä voi. Puoliso voi vaikka lahjoittaa koko mökin (jos 100% omistus) vaimolleen. Eli jos teille ei eroa tule, puolison mökki on yhtä lailla sinunkin hyödykkeesi. Sitten tietty eri asia, jos ero on vain ajan kysymys.
Mutta silloin lahjansaajan täytyy maksaa lahjaveroa.
Se nyt ei paljoa perusmökin puolikkaasta ole. Ja joku aiemmin ehdottikin että jos jakaa sen lahjoittelun pidemmälle ajalle niin veroa ei edes mene.
Voiko kolmen vuoden välein hakea lainhuutoa johonkin viiden tonnin osuuteen mökistä?
Kai voi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin suhtautua niin että vastuu on sillä joka omistaa ja osallistut sitten oman omantunnon ja kiinnostuksen mukaan. Aika tapauskohtaistahan tämä on.
Näin minäkin ajattelisin.
En muutenkaan välitä mökkeilystä, niin remonttikulujen tullessa kukkaronnyörit lompakossani olisi aika tiukalla. Miksi osallistuisin kuluihin, kun en mitään siitä omista, enkä siellä edes kävisi kuin aivan pakosta?
Ei tuossa mitään ongelmaa ole.
Pidät Exceliä johon kirjaa kaikki käytetyt tunnit, mihin tunnit on käytetty, ostetut tarvikkeet ja tunnit jotka olet käyttänyt mökillä oleskeluun.
Erotilanteessa sitten ihan perus poistomekaniikalla lasketaan se summa mikä on sinun osuutesi mökin ylläpidosta ja siitä vähennetään käyttöarvo. Jos poistojen jälkeinen summa on käyttöarvoa suurempi, niin sitten puolisosi maksaa sinulle tasinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan siitä puolisosta kiinni, mitä hän päättää mökistä. Ihmisillä on kumma käsitys, että perintöön/testamenttiin/lahjaan sisällytetty lausuma "ei avio-oikeutta" olisi kiveenhakattu määräys, jota ei voi kiertää. No kyllä voi. Puoliso voi vaikka lahjoittaa koko mökin (jos 100% omistus) vaimolleen. Eli jos teille ei eroa tule, puolison mökki on yhtä lailla sinunkin hyödykkeesi. Sitten tietty eri asia, jos ero on vain ajan kysymys.
Mutta silloin lahjansaajan täytyy maksaa lahjaveroa.
Se nyt ei paljoa perusmökin puolikkaasta ole. Ja joku aiemmin ehdottikin että jos jakaa sen lahjoittelun pidemmälle ajalle niin veroa ei edes mene.
Voiko kolmen vuoden välein hakea lainhuutoa johonkin viiden tonnin osuuteen mökistä?
Kai voi.
Voi vaikka joka päivä jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Ylvääseen sukuun? Ihan tavallinen perhe ollaan. Ja tuo lasten puolisoiden ulossulkeminen oli juristin ehdotus ja jo tuolloin normilisäys testamenttiin.
Ette sitten vaivautuneet arvioimaan perheenne kykyä itse? Mikä kehittyy, kasvaa ja lisääntyy, jos kokoajan on epäilys kelvollisuudesta ja käsijarru päällä?
Voi tehdä yhdessä ja jakaa, tai sitten rakentaa linnoituksia ja hoitaa ne aivan itse, sillä eihän kukaan täysijärkinen laita senttiäkään sellaiseen, joka ei ikinä ole edes osaksi oma. Mitä jos lapsiesi puolisot epäilevät lapsiesi aikeita ja epäilevät joutuvansa vain rahoittajiksi ja ilmaiseksi työvoimaksi? Asioilla on usein kaksi puolta, niin näilläkin.
Meillä ainakin lasten puolisot saavat aivan ilmaiseksi nauttia omaisuudestamme. Mutta tietenkään ei heitä siihen omistajiksi oteta, kuten ei keitään muitakaan sukulaisia.
Nuoret perheet saavat hankkia omat yhteiset omaisuutensa, meidän hankkimat pysyvät meidän ja omien jälkeläistemme omistuksessa.
Minusta olisi todella outoa jos kuka tahansa sukulainen tulisi vaatimaan omistusta meidän omaisuiteemme. Ehkä sinulla on tapana vaatia vaikkapa sisarustesi omaisuutta itsellesi myös? Koska perhettähän hekin ovat?
Älä sitten ihmettele, kun lapsesi perhe nauttii vapa-ajastaan jossain aivan muualla, vaikkapa omassa mökissään ja heitettyäsi veivisi, varjeltu omaisuus menee myyntiin ensimmäisenä asiana..
Siis oletat appivanhempiesi omaisuuden kuuluvan sinulle ja olet loukkaantunut jos erossa et saa puolta siitä?
Kyllä. Harvinaisen ahne ihminen. Toivottavasti puolisonsa ymmärtää minkälaiseen lokkiin on sekaantunut ja ottaa eron.
Vierailija kirjoitti:
Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta.
Omat vanhemmat peritään, ei muiden.
Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.
Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?
Normaalissa liitossa nautitaan mökkeilystä yhdessä lasten kanssa. Lapset perivät sitten mökin. Nykyaikana vaan ei ole normaaleja liittoja ja yhteisiä lapsia vaan aina on jalka oven välissä kohti parempia ja rahakkaampia liittoja. Uusia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan siitä puolisosta kiinni, mitä hän päättää mökistä. Ihmisillä on kumma käsitys, että perintöön/testamenttiin/lahjaan sisällytetty lausuma "ei avio-oikeutta" olisi kiveenhakattu määräys, jota ei voi kiertää. No kyllä voi. Puoliso voi vaikka lahjoittaa koko mökin (jos 100% omistus) vaimolleen. Eli jos teille ei eroa tule, puolison mökki on yhtä lailla sinunkin hyödykkeesi. Sitten tietty eri asia, jos ero on vain ajan kysymys.
Mutta silloin lahjansaajan täytyy maksaa lahjaveroa.
Se nyt ei paljoa perusmökin puolikkaasta ole. Ja joku aiemmin ehdottikin että jos jakaa sen lahjoittelun pidemmälle ajalle niin veroa ei edes mene.
Voiko kolmen vuoden välein hakea lainhuutoa johonkin viiden tonnin osuuteen mökistä?
Kai voi.
Voi vaikka joka päivä jos siltä tuntuu.
Oletko koskaan hakenut lainhuutoa?
Minä en ole hakenut euromäärille vaan rajatulle alueelle pinta-aloina ja nimettynä tilana.
Onko muita sisaruksia perijöinä vai onko puoliso ainoa perijä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta.
Omat vanhemmat peritään, ei muiden.
Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.
Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?
Eihän kaikki nauti sienestämässä. Ja harva edes käy omassa metsässään.mulla on muutama hehtaari maata mutta marjat ja sienet kyllä kasvavat naapurien isoissa metsissä.
Miksei saa kirjoittaa ettei perintökaaren mukaan kukaan peri appivanhempiaan vaikkei mitään lausekettakaan olisi?
Vai voiko olla mahis, jos lapsi kuolee ensin, liitto on lapseton, periikö leski silloin kuolleen puolisonsa osuuden?