Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (1139)
Nauttisin mökistä, mutta en osallistuisi remppakuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Sukuun ja perheeseen ovat tietysti tervetulleita. Mutta eivät rahoihin enää sen jälkeen jos avioliitto päättyy. Liiton ajan saavat tietysti nauttia suvun mökeistä ja huvilasta.
Minun mieheni, siskoni ja äitini eivät peri minua mutta se ovat kuitenkin minun perhettäni ja sukuani. Sinulle tuntuu olevan kauhean tärkeää saada oikeus toisten omaisuuteen, miksi? Poissulkeminen ei tarkoita sitä etteikö olisi perheenjäsen, minulla on useita perheenjäseniä jotka eivät minua peri.
Sukuun ja perheeseen ovat tervetulleita korulausetasolla ja siihen se sitten käytännössä jääkin. Mitä jos miehelläsi olisi asia samoin ja sinä olisit tervetullut ja kaikkea kivaa hänen sukuun ja sukuhuvilalle, mutta laitettuasi rahaa ja työtä miehesi sukuhuvilaan, hän eron tullessa huikkaa, että kiitti ja siinä se sitten olikin. Paljonko osallistuisit rahalla ja työllä? Normaalijärkiselle taso on puhdas nolla.
Minut on testamentilla suljettu pois mieheni tulevasta perintömökistä. Ihan ymmärrettävää ja sama järjestely on minun perheen mökin osalta miehen suhteen. Käytännössä mökki on meidän käytössä ja teen siellä hommia sitä mukaa, kun sitä käytän. En ajattele omistussuhteita, tykkään kuitenkin viettää siellä aikaa ja kaikki panostus on omaan viihtyvyyteen. Aikanaan lapsemme perivät paikan ja ajattelen, että haluan heitäkin varten pitää paikan kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Minut on testamentilla suljettu pois mieheni tulevasta perintömökistä. Ihan ymmärrettävää ja sama järjestely on minun perheen mökin osalta miehen suhteen. Käytännössä mökki on meidän käytössä ja teen siellä hommia sitä mukaa, kun sitä käytän. En ajattele omistussuhteita, tykkään kuitenkin viettää siellä aikaa ja kaikki panostus on omaan viihtyvyyteen. Aikanaan lapsemme perivät paikan ja ajattelen, että haluan heitäkin varten pitää paikan kunnossa.
Tähän vielä lisään, että en mitään rahallisesti kalliita remppoja lähde tekemään, mutta paikka kuluu kuitenkin käytössä, niin jotain pientä panostan, kun kuitenkin käytän sitä yksin ja perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Kannattaa miettiä se niin että jos puoliso löytää uuden ja lähtee yhtäkkiä kävelemään ja olet juuri maksanut 20 000 puolison suvun mökin kattoremontista, et saa siitä mitään takaisin."
Avioliitto on kuin uhkapelaaminen - siihen ei kannata sijoittaa enemmän kuin on varaa menettää.
Ei se olisi ollut, jos se 20.000 € olisi mennyt oman perheen yhteisen mökin kattoremonttiin. Jos pitää avioliittoa pelinä, todennäköisyys hävitä pelinsä on hyvin lähellä yhtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Ylvääseen sukuun? Ihan tavallinen perhe ollaan. Ja tuo lasten puolisoiden ulossulkeminen oli juristin ehdotus ja jo tuolloin normilisäys testamenttiin.
Ette sitten vaivautuneet arvioimaan perheenne kykyä itse? Mikä kehittyy, kasvaa ja lisääntyy, jos kokoajan on epäilys kelvollisuudesta ja käsijarru päällä?
Voi tehdä yhdessä ja jakaa, tai sitten rakentaa linnoituksia ja hoitaa ne aivan itse, sillä eihän kukaan täysijärkinen laita senttiäkään sellaiseen, joka ei ikinä ole edes osaksi oma. Mitä jos lapsiesi puolisot epäilevät lapsiesi aikeita ja epäilevät joutuvansa vain rahoittajiksi ja ilmaiseksi työvoimaksi? Asioilla on usein kaksi puolta, niin näilläkin.
Meillä ainakin lasten puolisot saavat aivan ilmaiseksi nauttia omaisuudestamme. Mutta tietenkään ei heitä siihen omistajiksi oteta, kuten ei keitään muitakaan sukulaisia.
Nuoret perheet saavat hankkia omat yhteiset omaisuutensa, meidän hankkimat pysyvät meidän ja omien jälkeläistemme omistuksessa.
Minusta olisi todella outoa jos kuka tahansa sukulainen tulisi vaatimaan omistusta meidän omaisuiteemme. Ehkä sinulla on tapana vaatia vaikkapa sisarustesi omaisuutta itsellesi myös? Koska perhettähän hekin ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Sukuun ja perheeseen ovat tietysti tervetulleita. Mutta eivät rahoihin enää sen jälkeen jos avioliitto päättyy. Liiton ajan saavat tietysti nauttia suvun mökeistä ja huvilasta.
Minun mieheni, siskoni ja äitini eivät peri minua mutta se ovat kuitenkin minun perhettäni ja sukuani. Sinulle tuntuu olevan kauhean tärkeää saada oikeus toisten omaisuuteen, miksi? Poissulkeminen ei tarkoita sitä etteikö olisi perheenjäsen, minulla on useita perheenjäseniä jotka eivät minua peri.
Sukuun ja perheeseen ovat tervetulleita korulausetasolla ja siihen se sitten käytännössä jääkin. Mitä jos miehelläsi olisi asia samoin ja sinä olisit tervetullut ja kaikkea kivaa hänen sukuun ja sukuhuvilalle, mutta laitettuasi rahaa ja työtä miehesi sukuhuvilaan, hän eron tullessa huikkaa, että kiitti ja siinä se sitten olikin. Paljonko osallistuisit rahalla ja työllä? Normaalijärkiselle taso on puhdas nolla.
Eikö sinun sisaruksesi ole sinulle perhettä muuten kuin korulauseissa jollet sinä ole heidän perijänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Sukuun ja perheeseen ovat tietysti tervetulleita. Mutta eivät rahoihin enää sen jälkeen jos avioliitto päättyy. Liiton ajan saavat tietysti nauttia suvun mökeistä ja huvilasta.
Minun mieheni, siskoni ja äitini eivät peri minua mutta se ovat kuitenkin minun perhettäni ja sukuani. Sinulle tuntuu olevan kauhean tärkeää saada oikeus toisten omaisuuteen, miksi? Poissulkeminen ei tarkoita sitä etteikö olisi perheenjäsen, minulla on useita perheenjäseniä jotka eivät minua peri.
Sukuun ja perheeseen ovat tervetulleita korulausetasolla ja siihen se sitten käytännössä jääkin. Mitä jos miehelläsi olisi asia samoin ja sinä olisit tervetullut ja kaikkea kivaa hänen sukuun ja sukuhuvilalle, mutta laitettuasi rahaa ja työtä miehesi sukuhuvilaan, hän eron tullessa huikkaa, että kiitti ja siinä se sitten olikin. Paljonko osallistuisit rahalla ja työllä? Normaalijärkiselle taso on puhdas nolla.
Eikö sinun sisaruksesi ole sinulle perhettä muuten kuin korulauseissa jollet sinä ole heidän perijänä?
Hän on tietysti lisännyt sisaruksensa omaan testamenttiinsa omien lastensa rinnalle jotta tuntisivat olevansa perhettä.
Älä osallistu millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökki myyntiin ja ostakaa yhdessä parempi kuntoinen tilalle, noi vanhat mökit on yksiä homeloukkuja, ei edes kannata remontoida.
Tuohan on ihan normaali käytäntö.
Meillä on miehen kanssa tehtynä testamentti, jossa rajataan lasten mahdolliset tulevat puolisot pois. Lapset on nyt 5 ja 7 -vuotiaat.
Ei tuota kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.
Mies on isänsä ainoa lapsi ja minä ainakin oletan, että minä en saa mitään osuutta appiukon omaisuudesta kun aika hänestä jättää. Enkä kyllä ole sitä vaillakaan, mutta ihan hyvin voin mieheni mukana olla mökkeilemässä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ihan normaali käytäntö. Mutta voihan sitä tehdä miehen kanssa jonkun sopimuksen, jos oikeasti rahaa pistää paikkaan. Esimerkiksi jos puoliso rakentaa omalla rahalla jonkun rakennuksen jne. niin ei se niin mene, että ne rahat häviävät tuuleen sen jälkeen, kun puoliso perii paikan. Mutta tietysti jotain pieniä hankintoja ja remppoja voi olla vaikeampi todistaa.
Se mökki ei tule olemaan omistusta, jos puoliso on testamentilla suljettu pois. Mutta kyllä rahalliset panostukset mökkiin tai tilaan huomioidaan, jos esimerkiksi tulee avioero. T. juristi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Sukuun ja perheeseen ovat tietysti tervetulleita. Mutta eivät rahoihin enää sen jälkeen jos avioliitto päättyy. Liiton ajan saavat tietysti nauttia suvun mökeistä ja huvilasta.
Minun mieheni, siskoni ja äitini eivät peri minua mutta se ovat kuitenkin minun perhettäni ja sukuani. Sinulle tuntuu olevan kauhean tärkeää saada oikeus toisten omaisuuteen, miksi? Poissulkeminen ei tarkoita sitä etteikö olisi perheenjäsen, minulla on useita perheenjäseniä jotka eivät minua peri.
Sukuun ja perheeseen ovat tervetulleita korulausetasolla ja siihen se sitten käytännössä jääkin. Mitä jos miehelläsi olisi asia samoin ja sinä olisit tervetullut ja kaikkea kivaa hänen sukuun ja sukuhuvilalle, mutta laitettuasi rahaa ja työtä miehesi sukuhuvilaan, hän eron tullessa huikkaa, että kiitti ja siinä se sitten olikin. Paljonko osallistuisit rahalla ja työllä? Normaalijärkiselle taso on puhdas nolla.
Eikö sinun sisaruksesi ole sinulle perhettä muuten kuin korulauseissa jollet sinä ole heidän perijänä?
Hauskaa, eihän tässä sisaruksista keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Ylvääseen sukuun? Ihan tavallinen perhe ollaan. Ja tuo lasten puolisoiden ulossulkeminen oli juristin ehdotus ja jo tuolloin normilisäys testamenttiin.
Ette sitten vaivautuneet arvioimaan perheenne kykyä itse? Mikä kehittyy, kasvaa ja lisääntyy, jos kokoajan on epäilys kelvollisuudesta ja käsijarru päällä?
Voi tehdä yhdessä ja jakaa, tai sitten rakentaa linnoituksia ja hoitaa ne aivan itse, sillä eihän kukaan täysijärkinen laita senttiäkään sellaiseen, joka ei ikinä ole edes osaksi oma. Mitä jos lapsiesi puolisot epäilevät lapsiesi aikeita ja epäilevät joutuvansa vain rahoittajiksi ja ilmaiseksi työvoimaksi? Asioilla on usein kaksi puolta, niin näilläkin.
Meillä ainakin lasten puolisot saavat aivan ilmaiseksi nauttia omaisuudestamme. Mutta tietenkään ei heitä siihen omistajiksi oteta, kuten ei keitään muitakaan sukulaisia.
Nuoret perheet saavat hankkia omat yhteiset omaisuutensa, meidän hankkimat pysyvät meidän ja omien jälkeläistemme omistuksessa.
Minusta olisi todella outoa jos kuka tahansa sukulainen tulisi vaatimaan omistusta meidän omaisuiteemme. Ehkä sinulla on tapana vaatia vaikkapa sisarustesi omaisuutta itsellesi myös? Koska perhettähän hekin ovat?
Älä sitten ihmettele, kun lapsesi perhe nauttii vapa-ajastaan jossain aivan muualla, vaikkapa omassa mökissään ja heitettyäsi veivisi, varjeltu omaisuus menee myyntiin ensimmäisenä asiana..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Sukuun ja perheeseen ovat tietysti tervetulleita. Mutta eivät rahoihin enää sen jälkeen jos avioliitto päättyy. Liiton ajan saavat tietysti nauttia suvun mökeistä ja huvilasta.
Minun mieheni, siskoni ja äitini eivät peri minua mutta se ovat kuitenkin minun perhettäni ja sukuani. Sinulle tuntuu olevan kauhean tärkeää saada oikeus toisten omaisuuteen, miksi? Poissulkeminen ei tarkoita sitä etteikö olisi perheenjäsen, minulla on useita perheenjäseniä jotka eivät minua peri.
Sukuun ja perheeseen ovat tervetulleita korulausetasolla ja siihen se sitten käytännössä jääkin. Mitä jos miehelläsi olisi asia samoin ja sinä olisit tervetullut ja kaikkea kivaa hänen sukuun ja sukuhuvilalle, mutta laitettuasi rahaa ja työtä miehesi sukuhuvilaan, hän eron tullessa huikkaa, että kiitti ja siinä se sitten olikin. Paljonko osallistuisit rahalla ja työllä? Normaalijärkiselle taso on puhdas nolla.
Eikö sinun sisaruksesi ole sinulle perhettä muuten kuin korulauseissa jollet sinä ole heidän perijänä?
Hauskaa, eihän tässä sisaruksista keskustella.
Omat lapset ovat omia lapsia, muut sukulaiset kuten sisarukset ja lasten puolisot ovat muita sukulaisia.
Omat lapset ovat he, jotka perivät. Eivät ne muut sukulaiset vaikka rakkaita ovatkin ja perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Sukuun ja perheeseen ovat tietysti tervetulleita. Mutta eivät rahoihin enää sen jälkeen jos avioliitto päättyy. Liiton ajan saavat tietysti nauttia suvun mökeistä ja huvilasta.
Minun mieheni, siskoni ja äitini eivät peri minua mutta se ovat kuitenkin minun perhettäni ja sukuani. Sinulle tuntuu olevan kauhean tärkeää saada oikeus toisten omaisuuteen, miksi? Poissulkeminen ei tarkoita sitä etteikö olisi perheenjäsen, minulla on useita perheenjäseniä jotka eivät minua peri.
Sukuun ja perheeseen ovat tervetulleita korulausetasolla ja siihen se sitten käytännössä jääkin. Mitä jos miehelläsi olisi asia samoin ja sinä olisit tervetullut ja kaikkea kivaa hänen sukuun ja sukuhuvilalle, mutta laitettuasi rahaa ja työtä miehesi sukuhuvilaan, hän eron tullessa huikkaa, että kiitti ja siinä se sitten olikin. Paljonko osallistuisit rahalla ja työllä? Normaalijärkiselle taso on puhdas nolla.
Eikö sinun sisaruksesi ole sinulle perhettä muuten kuin korulauseissa jollet sinä ole heidän perijänä?
Hauskaa, eihän tässä sisaruksista keskustella.
Omat lapset ovat omia lapsia, muut sukulaiset kuten sisarukset ja lasten puolisot ovat muita sukulaisia.
Omat lapset ovat he, jotka perivät. Eivät ne muut sukulaiset vaikka rakkaita ovatkin ja perhettä.
Juuri näin.
Jos ap haluaa jonkun perijäksi niin sitten kannattaa ehdottaa että ne perinnönjättäjät adoptioisivat ap:n. Se toki sitten haittaa avioitumista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme jo 15 vuotta sitten keskinäisen omistusoikeustestamentin, johon tuli lisäyksenä, että lasten aviopuolisot eivät ole oikeutettu meiltä tulevaan perintöön tai sen myynnistä saatuun muuhun omsisuuteen. Jotenkin näin se testamentissa lukee. Tuolloin ei kummallakaan lapsella ollut vielä puolisoa.
Miten nyt 15 vuotta myöhemmin? Vieläkö lapset ovat naimattomia vai menivätkö he naimisiin nahjusten kanssa, jotka eivät vieläkään ole tervetuulleita teidän ylvääseen sukuun?
Ylvääseen sukuun? Ihan tavallinen perhe ollaan. Ja tuo lasten puolisoiden ulossulkeminen oli juristin ehdotus ja jo tuolloin normilisäys testamenttiin.
Ette sitten vaivautuneet arvioimaan perheenne kykyä itse? Mikä kehittyy, kasvaa ja lisääntyy, jos kokoajan on epäilys kelvollisuudesta ja käsijarru päällä?
Voi tehdä yhdessä ja jakaa, tai sitten rakentaa linnoituksia ja hoitaa ne aivan itse, sillä eihän kukaan täysijärkinen laita senttiäkään sellaiseen, joka ei ikinä ole edes osaksi oma. Mitä jos lapsiesi puolisot epäilevät lapsiesi aikeita ja epäilevät joutuvansa vain rahoittajiksi ja ilmaiseksi työvoimaksi? Asioilla on usein kaksi puolta, niin näilläkin.
Meillä ainakin lasten puolisot saavat aivan ilmaiseksi nauttia omaisuudestamme. Mutta tietenkään ei heitä siihen omistajiksi oteta, kuten ei keitään muitakaan sukulaisia.
Nuoret perheet saavat hankkia omat yhteiset omaisuutensa, meidän hankkimat pysyvät meidän ja omien jälkeläistemme omistuksessa.
Minusta olisi todella outoa jos kuka tahansa sukulainen tulisi vaatimaan omistusta meidän omaisuiteemme. Ehkä sinulla on tapana vaatia vaikkapa sisarustesi omaisuutta itsellesi myös? Koska perhettähän hekin ovat?
Älä sitten ihmettele, kun lapsesi perhe nauttii vapa-ajastaan jossain aivan muualla, vaikkapa omassa mökissään ja heitettyäsi veivisi, varjeltu omaisuus menee myyntiin ensimmäisenä asiana..
Kyllä he oikein mielellään mökille tulevat. Nytkin ovat täällä viikonlopun kylässä ja on oikein mukavaa.
Lähdemme pian miniän ja lasten kanssa sienimetsään.
Mökkitieltä kuuluu kauempaa vaimeaa autonmoottorin ääntä. Se on se puoliso.
Ei voi mennä möksälle.
Ette sitten vaivautuneet arvioimaan perheenne kykyä itse? Mikä kehittyy, kasvaa ja lisääntyy, jos kokoajan on epäilys kelvollisuudesta ja käsijarru päällä?
Voi tehdä yhdessä ja jakaa, tai sitten rakentaa linnoituksia ja hoitaa ne aivan itse, sillä eihän kukaan täysijärkinen laita senttiäkään sellaiseen, joka ei ikinä ole edes osaksi oma. Mitä jos lapsiesi puolisot epäilevät lapsiesi aikeita ja epäilevät joutuvansa vain rahoittajiksi ja ilmaiseksi työvoimaksi? Asioilla on usein kaksi puolta, niin näilläkin.