Ajatteleeko 19 veet loppuelämän parisuhdetta?
Jos n. 19 v on parisuhteessa samanikäisen kanssa, niin ajatteleekohan monikaan loppuelämän tai ainakin pitkän ajan parisuhdetta? Vai aatteleeko tuon ikäiset, että on kiva olla yhdessä nyt, mutta ei tarvitse tehdä suunnitelmia ensi vuodelle saati pidemmälle.
Kommentit (30)
Olin mäkin vakavissani kakarana. Harhainen kyllä, aika monta suhdetta meni harjoitellessa. Vaikea laji semmoinen parisuhde.
Monesti ton ikäisenä on vielä sitä mieltä että on erehtymätön. Jos he rakastavat toisiaan oikeasti, niin he saattavat miettiä koko loppuelämää yhdessä paljon enemmän tosissaan kun aikuiset jotka ovat oppineet varovaisemmiksi.
Kyllä minä ainakin ajattelin. Halusin naimisiin ja lapsia. No se tarina loppui sitten 20 vuoden jälkeen, mutta ensin kyllä exän tunteet loppui. Omatkin tunteet sitten hyytyivät kun vuosia tuli kylmää kohtelua.
Te, jotka ajattelitte nuorina pitkää parisuhdetta, niin olisitteko lopettaneet suhteen, jos toiveet tulevaisuudelle aivan erilaiset? Esim. Asuinmaan, lemmikkien, lasten tai työssäkäynnin suhteen?
No ajattelin joo, kun menin naimisiin ollessani 19v
Viime vuonna oli 20v hääpäivä. Nuorena parisuhteen aloitus on paljon helpompaa, kun kasvaa yhdessä toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Monet keskittyy tossa iässä ihan muihin asioihin.
Koska parisuhteessa ollessa voi keskittyä vain parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ajattelitte nuorina pitkää parisuhdetta, niin olisitteko lopettaneet suhteen, jos toiveet tulevaisuudelle aivan erilaiset? Esim. Asuinmaan, lemmikkien, lasten tai työssäkäynnin suhteen?
Noi asiat tietty keskusteltiin etukäteen, tosin silloin ei tajunnut, että ihmiset muuttuvat.
Olin tuossa iässä ihan kakara. Suhteet oli tasoa kiva jonkun kanssa heilastella ja rakastaa. En koskaan ollut aidosti rakastunut.
Jotkut taas muuttavat yhteen ja tekevät jo lapsia tuossa iässä.
Itse tiesin heti löytäneeni sen oikean. En silti valtavan tarkkaan miettinyt koko elämää eteenpäin, päivä kerrallaan valitsimme toisemme ja siinä se 20 vuotta on jo vierähtänytkin.
Me mentiin naimisiin, kun olin 19v ja meillä oli jo yksi lapsi. Nyt 31v ja edelleen yhdessä ollaan 😊
En ole koskaan ajatellut parisuhteeseen mennessäni sitä, että sen päättymiselle olisi jokin erityinen päivämäärä, milloin se viimeistään tulisi päättyä. Ehkä en nuorempana ole ajatellut ensi-sijaisesti sitä, että se päättyisi jomman kumman tai meidämn molempien kuolemaan. Vaan enempi, että se kestäsi jollei ikuisesti tai kuolemaamme saakkai niin kunnes tulee niin pahat ja kamalat päivät, että suheessa jatkamien yhdessä käy niin sietämättömäksi, että se päättyy sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ajattelitte nuorina pitkää parisuhdetta, niin olisitteko lopettaneet suhteen, jos toiveet tulevaisuudelle aivan erilaiset? Esim. Asuinmaan, lemmikkien, lasten tai työssäkäynnin suhteen?
Noi asiat tietty keskusteltiin etukäteen, tosin silloin ei tajunnut, että ihmiset muuttuvat.
Eli olisit jättänyt toisen, jos nuo asiat eivät olisi mätsänneet? Vaikka seuraavat vuodet menisivät yhteisymmärryksessä (eli kumpikaan ei haluaisi lapsia pariin vuoteen tai muuttaa parin vuoden sisään ulkomaille tms.).
Ei väärän kanssa, silloin ero tulee jossain vaiheessa. Oikean kanssa ehkä haaveillaan siitä.
Ei ne tytöt koskaan koulussa huomanneet meitä kilttejä poikia, joten ei ole parisuhde ollut kuin haave :(
Niih...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ajattelitte nuorina pitkää parisuhdetta, niin olisitteko lopettaneet suhteen, jos toiveet tulevaisuudelle aivan erilaiset? Esim. Asuinmaan, lemmikkien, lasten tai työssäkäynnin suhteen?
Noi asiat tietty keskusteltiin etukäteen, tosin silloin ei tajunnut, että ihmiset muuttuvat.
Eli olisit jättänyt toisen, jos nuo asiat eivät olisi mätsänneet? Vaikka seuraavat vuodet menisivät yhteisymmärryksessä (eli kumpikaan ei haluaisi lapsia pariin vuoteen tai muuttaa parin vuoden sisään ulkomaille tms.).
En jättänyt, koska nuorena on joustava. Ei itsekään tiennyt, mitä haluaa. Nykyään en ikinä muuttaisi miehen perässä toiselle paikkakunnalle.
Me ainakin oltiin täysin vakavissaan ja varmoja että ollaan loppuelämä yhdessä.