Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle.
Miksi te ostitte oman?
No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.
Eli sinun olisi pitänyt saada osasi että teistä olisi hyötyä. Naiset..
No laittaisitko itse jonkin kiinteistön remontointiin omia rahojasi vaikka 100.000 euroa, ilman että sinulla olisi mitään omistusoikeutta kiinteistöön? Jos laittaisit, niin miksi ihmeessä? Ei tämä todellakaan mikään sukupuolikysymys ole, kenenkään ei kannattaisi laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse käytän sitä niin kuin omaani, mutten tee mitään korjaustöitä tai hoida pihaa. En myöskään maksa sähkölaskua, jne.
Minusta ihan oikeudenmukainen käytäntö. Asunnon taas omistamme puoliksi.Rusinat pullasta -järjestely. Itse en kehtaisi. Se sun puolisoko siellä kaiken ylläpidon sitten hoitaa?
Itsekään en rahojani laittaisi sellaiseen kiinteistöön jota en omista millään osuudella, mutta käyttöoikeutta vastaan ilman muuta tekisin ylläpitäviä huoltotöitä oman osuuteni verran.
Minusta hyvä ja reilu käytäntö. Tuossa on 1,5 hehtaarin tontti vielä ja muita rakennuksia. Merenrantapaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle.
Miksi te ostitte oman?
No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.
Eli sinun olisi pitänyt saada osasi että teistä olisi hyötyä. Naiset..
Tuskin miehiäkään kovasti kiinnostaa tehdä ja panostaa, jos siitä ei hyödy mitenkään vaan joku toinen käärii hyödyn. Jos mökin omistavalla ei ole sisaruksia ja mökki joskus tulee jäämään heidän yhteisille lapsille, silloin voi kyllä panostaa ja maksaa ja tehdä, mutta jos mökki on monen sisaruksen omistuksessa niin silloin ei kannata hirveästi panostaa. Mökki voi seuraavassa polvessa olla ties kuinka monen serkuksen omistuksessa(riippuen paljonko sisaruksilla on lapsia) ja omien lasten osuus voi olla häviävän pieni. Lisäksi nuo isolla serkusporukalla perityt mökin on hieman ongelmallisia kaiken suhteen. Aina joku ei tee mitään ja joku joutuu tekemään liikaa ja sitten vielä ne vuorot, kuka siellä saa milloinkin olla. Sisarukset voi vielä haluta olla yhtä aikaakin perheineen, mutta ei serkut sitten välttämättä enää.
Mutta noin muuten, ei haittaisi, vaikka mökki olisi vain pariskunnalla toisen omistuksessa jos mökki periytyy yhteisille lapsille, niin siihen voi panostaa täysillä. Mutta jos se perijäjoukko seuraavassa polvessa on melkoinen, niin en panostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle.
Miksi te ostitte oman?
No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.
Eli sinun olisi pitänyt saada osasi että teistä olisi hyötyä. Naiset..
Tuskin miehiäkään kovasti kiinnostaa tehdä ja panostaa, jos siitä ei hyödy mitenkään vaan joku toinen käärii hyödyn. Jos mökin omistavalla ei ole sisaruksia ja mökki joskus tulee jäämään heidän yhteisille lapsille, silloin voi kyllä panostaa ja maksaa ja tehdä, mutta jos mökki on monen sisaruksen omistuksessa niin silloin ei kannata hirveästi panostaa. Mökki voi seuraavassa polvessa olla ties kuinka monen serkuksen omistuksessa(riippuen paljonko sisaruksilla on lapsia) ja omien lasten osuus voi olla häviävän pieni. Lisäksi nuo isolla serkusporukalla perityt mökin on hieman ongelmallisia kaiken suhteen. Aina joku ei tee mitään ja joku joutuu tekemään liikaa ja sitten vielä ne vuorot, kuka siellä saa milloinkin olla. Sisarukset voi vielä haluta olla yhtä aikaakin perheineen, mutta ei serkut sitten välttämättä enää.
Mutta noin muuten, ei haittaisi, vaikka mökki olisi vain pariskunnalla toisen omistuksessa jos mökki periytyy yhteisille lapsille, niin siihen voi panostaa täysillä. Mutta jos se perijäjoukko seuraavassa polvessa on melkoinen, niin en panostaisi.
Moniko mies panostaa taloudellisesti edes siihen vanhempiensa omistamaan mökkiin vaikka ehkä jossain vaiheessa onkin miehen omaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi ymmärtää miten nämä testamentit ja avioehdot aiheuttaa aina ihmisissä niin suuria tunteita.
Juridinen sopimus siinä kuin se avioliittokin. Saisi olla lakisääteinen niin monelta mielipahalta säästyttäisiin.
Miniän/vävyn poissulkeva testamentti ei tarkoita ainakaan omalla kohdalla huonoja välejä. Mulla on anoppiin hyvät välit, vaikka ei jätä mulle killinkiäkään.
Välit ovat hyvät, jopa lämpimät, mutta sukumökille en enää mene, enkä ole koskaan laittanut siihen rahaa. Samaa näkyvät muutkin ulkopuolella olevat puolisot ajattelevan, miksi kukin pitää huoli omistaan ja yhteinen rapistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle.
Miksi te ostitte oman?
No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.
Eli sinun olisi pitänyt saada osasi että teistä olisi hyötyä. Naiset..
Tuskin miehiäkään kovasti kiinnostaa tehdä ja panostaa, jos siitä ei hyödy mitenkään vaan joku toinen käärii hyödyn. Jos mökin omistavalla ei ole sisaruksia ja mökki joskus tulee jäämään heidän yhteisille lapsille, silloin voi kyllä panostaa ja maksaa ja tehdä, mutta jos mökki on monen sisaruksen omistuksessa niin silloin ei kannata hirveästi panostaa. Mökki voi seuraavassa polvessa olla ties kuinka monen serkuksen omistuksessa(riippuen paljonko sisaruksilla on lapsia) ja omien lasten osuus voi olla häviävän pieni. Lisäksi nuo isolla serkusporukalla perityt mökin on hieman ongelmallisia kaiken suhteen. Aina joku ei tee mitään ja joku joutuu tekemään liikaa ja sitten vielä ne vuorot, kuka siellä saa milloinkin olla. Sisarukset voi vielä haluta olla yhtä aikaakin perheineen, mutta ei serkut sitten välttämättä enää.
Mutta noin muuten, ei haittaisi, vaikka mökki olisi vain pariskunnalla toisen omistuksessa jos mökki periytyy yhteisille lapsille, niin siihen voi panostaa täysillä. Mutta jos se perijäjoukko seuraavassa polvessa on melkoinen, niin en panostaisi.
Moniko mies panostaa taloudellisesti edes siihen vanhempiensa omistamaan mökkiin vaikka ehkä jossain vaiheessa onkin miehen omaisuutta?
Joku mies panostaa, joku ei. Ei tähän liity sukupuoli, eikä alkuperäisessä kysymyksessä edes ollut kyse vanhempien omistamasta mökistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse käytän sitä niin kuin omaani, mutten tee mitään korjaustöitä tai hoida pihaa. En myöskään maksa sähkölaskua, jne.
Minusta ihan oikeudenmukainen käytäntö. Asunnon taas omistamme puoliksi.Rusinat pullasta -järjestely. Itse en kehtaisi. Se sun puolisoko siellä kaiken ylläpidon sitten hoitaa?
Itsekään en rahojani laittaisi sellaiseen kiinteistöön jota en omista millään osuudella, mutta käyttöoikeutta vastaan ilman muuta tekisin ylläpitäviä huoltotöitä oman osuuteni verran.
Mistä tiedät, ettei tuo kommentoija vaikka esim maksa kaikki ruuat, juomat, pesuaineet ja kaiken mitä mökillä käydessään tarvitsevat. kyllä ruoka on paljon kalliimpaa ostaa vaikka viikoksi, kuin mitä se sähkölasku on siltä ajalta. Itellä ainakin menee ruokiin ym juokseviin kuluihin paljon enemmän kuukaudessa, kuin mitä mies maksaa sähkölaskua samassa ajassa. Ite asiassa viikossa menee ruokakauppaan sama, kuin sähkölaskuun kuukaudessa. Silti moni meinaa, että mies maksaa elämisemme. No ei maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle.
Miksi te ostitte oman?
No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.
Miksi otitte tuon mökin vastaan? Ei mitään järkeä?
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on avioehto, jonka mukaan kummallakin on hallintaoikeus toisen omistamiin asuntoihin, kiinteistöihin sekä varoihin, jos puoliso kuolee tai sairastuu, eikä sen vuoksi itse selviä omaisuuden hoidosta. Lisäksi eloon jäävä saa toiselta sen maksimimäärän, jonka verottomana saa aviopuolisolle antaa (olikohan se nyt 120 000€, en muista).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle.
Miksi te ostitte oman?
No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.
Miksi otitte tuon mökin vastaan? Ei mitään järkeä?
Rauhoitu, tähän olen jo vastannut ylempänä. "Me" emme ottaneet mökkiä vastaan vaan mies on sen saanut aiemmin ollessaan sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normisettiä. Mutta toki, jos on ongelma, että puoliso omistaa jotain ihan ittelleen, kannattaa ostaa itsellekin ihan oma mökki. Ei tuu sit paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle.
Miksi te ostitte oman?
No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.
Eli sinun olisi pitänyt saada osasi että teistä olisi hyötyä. Naiset..
Vaiko niin, että sinun mielestäsi hänen olisi pitänyt olla ilmaispiikana ja talonmiehenä muiden hyödyksi?
Miehet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Niin tätä tarkoitin. Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Ilman avioehtoa kaikki tasataan."
Tartuin tuohon aikaisemman tekstisi sanaan "yhteistä omaisuutta". Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta vaan jokainen omaisuus on aina jonkun, joskus tietyllä osuudella. Esim. yhteinen asunto omistetaan usein 50/50. Se ei silti ole yhteistä omaisuutta vaan toisella on 50% ja toisella 50%.
Ja kuolemassa omaisuuksia tasataan muuten vain jos vainaja on leskeä varakkaampi. Leski ei koskaan maksa tasinkoa kuolinpesälle.
Jaaha? No mitenkä ne prosentit menee tässä tapauksessa: Rakennettiin talo (omistus 50/50). Myytiin se ja ostettiin edullisempi talo (50/50). Erotus meni miehen tilille. Kymmeniä tuhansia. osti matkaveneen (9hlö yöpymiskapasiteetti) ja osti kalaveneen (uusinta uutta messuilta ja merkkituote+kunnon moottori). On hänen nimissään. Pienenikö minun omaisuus ja hänen kasvoi?
Ihan perus juttu, että vanhemmat keskinäisessä testamentissaan jättävät lasten puolisot perinnönjaossa ulkopuolelle. Vaikka kaikki olisi nyt hyvin, niin puolet avioliitoista päätyy eroon. Puolison vanhemmat voivat tehdä saman tempun. Hyvässä avioliitossa tuota ei edes huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normisettiä. Mutta toki, jos on ongelma, että puoliso omistaa jotain ihan ittelleen, kannattaa ostaa itsellekin ihan oma mökki. Ei tuu sit paha mieli.
Eihän puoliso edes omista tässä mökkiä. Mökki on edellee hänen vanhempiensa ja mahdollisesti myöhemmin yhteisomistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.
Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.
Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.
Pelkkää alapeukkua tarkoittaa, että täällä on vanhempia kirjoittajia, jotka ehkä harrastavat rajaamista, eivätkä koskaan miettineet kolikon toista puolta. Hyvä, jos saitte ajattelemisen aihetta, mitä lapsenne tai heidän puolisonsa eivät ota puheeksi.
Päin vastoin. Alapeukuista saa sen kuvan, että täällä on nykyaikaisia ihmisiä jotka kohtelevat tyttäriään ja poikiaan tasa-arvoisesti.
Lisäksi se avio-oikeuden poissulkeminen ei vaikuta sen perintöä saavan pariskunnan elämään mitenkään muuten kuin että se peritty omaisuus on suojassa avioeron sattuessa. Siis jos se pariskunta ei itse asiasta jotain muuta kirjallista sopimusta tee.
Olen eri mieltä ja se mielipide perustuu omaan kokemukseen. Mökkejä on useampi, laskutavasta riippuen ja keskityn tässä kolmeen. Yksi on rajattu sukumökki, yksi on tosien vanhemman mökki ja yksi on oma mökki. Näistä mökeistä yksi rapistuu, yksi pysyy nykytasollaan huolloin ja yhtä kehitellään ja rakennellaan. Yritä arvata, mikä mökki on mikin näistä.
Tunnistan kyllä riskin, että lastemme aviopuolisot pääsevät kiinni mökkiimme ja mökkeihimme, joka on vain toivottavaa, jos kaikki menee hyvin. En halua tietää, miten into mökkeillä ja vähän tehdäkin niillä laantuu, jos tässä kohtaa ilmoittaisimme, että suljemme puolisot pois. Emme kuoltuamme kuitenkaan enää vietä kesiä niissä itse.
Miksi ette luovu osuudestanne siihen rapistuvaan? Sen arvo tuskin paljoa on. Voitte lahjoittaa osat siitä muille osakkaille todennäköisesti ilman mitään veroseuraamuksia, tai ainakin ne olisivat hyvin pieniä.
Itse tuossa tilanteessa voisin jopa maksaa ne verot jotta eroon pääsisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin tätä tarkoitin. Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Ilman avioehtoa kaikki tasataan."
Tartuin tuohon aikaisemman tekstisi sanaan "yhteistä omaisuutta". Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta vaan jokainen omaisuus on aina jonkun, joskus tietyllä osuudella. Esim. yhteinen asunto omistetaan usein 50/50. Se ei silti ole yhteistä omaisuutta vaan toisella on 50% ja toisella 50%.
Ja kuolemassa omaisuuksia tasataan muuten vain jos vainaja on leskeä varakkaampi. Leski ei koskaan maksa tasinkoa kuolinpesälle.
Jaaha? No mitenkä ne prosentit menee tässä tapauksessa: Rakennettiin talo (omistus 50/50). Myytiin se ja ostettiin edullisempi talo (50/50). Erotus meni miehen tilille. Kymmeniä tuhansia. osti matkaveneen (9hlö yöpymiskapasiteetti) ja osti kalaveneen (uusinta uutta messuilta ja merkkituote+kunnon moottori). On hänen nimissään. Pienenikö minun omaisuus ja hänen kasvoi?
Kyllä näin kävi. Nimiperiaatteen mukaan mennään. Se omistaa, jonka nimissä omaisuus on. Siksi ei koskaan kannata laittaa mitään "vain toisen nimiin", jos tarkoitus on tosiasiassa omistaa ja maksella ylläpitoa yhdessä.
Ja tiedäthän, että aviopuoliso lähtökohtaisesti ei peri mitään (jollei ole testamenttia)?
ihan normaali (ja suositeltava) testamenttirajaus nykypäivänä.
Rusinat pullasta -järjestely. Itse en kehtaisi. Se sun puolisoko siellä kaiken ylläpidon sitten hoitaa?
Itsekään en rahojani laittaisi sellaiseen kiinteistöön jota en omista millään osuudella, mutta käyttöoikeutta vastaan ilman muuta tekisin ylläpitäviä huoltotöitä oman osuuteni verran.