Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."

 

 

 

Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.

Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.

Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.

Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?

Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin.  Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.

Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.

No miksi puolison vanhempia sitten kuuluisi mennä katsomaan vanhainkotiin oli he rajanneet testamentissa pois puolisot tai ei?

No ei se perintö ole mikään maksu ihmissuhteen ylläpidosta.

Eli miksi niitä puolison vanhempia sitten pitäisi käydä katsomassa ihan riippumatta onko heidän testamentti lasten puolisoiden avio-oikeuden poissulkeva vai ei?

Heitä käydään katsomassa jos haluaa heitä käydä katsomassa. Ei minkään perinnön toivossa. 

Minä ainakin mielelläni auttelen appea ja anoppia, ovat mukavia ihmisiä. Anopin kanssa käymme pari kertaa kuukaudessa kahdestaan lounaalla ja näin syksyisin sieni- ja puolukkametsässä. Enkä todellakaan mitään perintöä heiltä odota, mieheni heidät tietysti perii. Minä perin omat vanhempani. 

Molemmat poissuljettuja kuten olla kuuluukin. 

Miksi tuota asiaa sitten jankutetaan tässä ketjussa. Se ei millään tavalla liity siihen miten perintö jaetaan.

Eikä tämä keskustelu käsittele perinnönjakoa. 

Aikaa voisin laittaa, jos on mukavaa yhteistä puuhastelua. Rahaa en laittaisi. Enkä suostuisi siihen, että mun remonttitaitojani käytettäisiin väärin eli oletettaisiin että teen tietty mökissä yksinäni kaikki remontit "koska sulta se käy niin näppärästi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Miksi te ostitte oman?

Samasta syystä kun ihmiset rakentaa vaikka oman talon. Oma tupa, oma lupa.

-ei halua jakaa mökkiä kenekään kanssa

-haluaa omistaa mökin ilman muita. 

-voi vaikuttaa sijaintiin itse

-yms-

No miksi sanoit että teistä olisi ollut hyötyä, kun selvästi ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. "

 

On yleinen väärinkäsitys että avioliitto jotenkin muuttaisi asioiden omistussuhteita. Mutta niin ei ole. Kaikki asiat ovat avioliitossakin juuri sen joka ne omistaa. Jos minä perin mökin, se on edelleen avioliitossa minun, ei yhteistä omaisuutta.

Ainoa ero on että jos eroan, se mökki lasketaan osaksi omaisuuttani jolloin voin joutua maksamaan exälle tasinkoa jos omaisuuteni arvo on hänen omaisuutensa arvoa suurempi vaikka juuri tuon mökin takia.

Tuskin on väärinkäsitys, eiköhän kaikki tuon tiedä. Itse ainakin pidän tuota niin itsestäänselvänä ettei sitä tarvitse erikseen mainita. 

Sen perinnön arvo kuitenkin lasketaan tasinkoon mukaan jollei avio-oikeutta ole suljettu erikseen pois. Lopputulos on siis sama. Jos perintö lasketaan avio-oikeuden piiriin, niin sitten se lasketaan mukaan tasinkoa laskiessa. 

Tuollaisen perinnön arvoa ei lasketa tasinkoon eikä tarvita avioehtoa rajaamaan sitä pois. Riittää, että perinnönjättäjä on rajannut puolison pois.

Ilman rajausta se kuitenkin lasketaan siihen, ja siksi rajaaminen niin tärkeää onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Miksi olette tuollaisen ei-halutun lahjan ottaneet vastaan? Mikä järki? Nyt olette vastuussa senkin kuluista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Miksi te ostitte oman?

No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Miksi te ostitte oman?

Samasta syystä kun ihmiset rakentaa vaikka oman talon. Oma tupa, oma lupa.

-ei halua jakaa mökkiä kenekään kanssa

-haluaa omistaa mökin ilman muita. 

-voi vaikuttaa sijaintiin itse

-yms-

No miksi sanoit että teistä olisi ollut hyötyä, kun selvästi ei ole.

En ole missään sanonut niin. Keskusteluun osallistuu koko ajan useita henkilöitä. Siksi kannattaa ymmärtää mihin kommentiin vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Miksi olette tuollaisen ei-halutun lahjan ottaneet vastaan? Mikä järki? Nyt olette vastuussa senkin kuluista. 

"Me" emme ole ottaneet sitä vastaan, vaan mies yksinään aiemmin ollessaan sinkku. Kuluja nyt ei juurikaan ole, osa kiinteistöverosta lähinnä lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Miksi te ostitte oman?

No muun ohella siksi, että kyseinen kiinteistö ei olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos mies sekä minä pumppaamme siihen vaikka satoja tuhansia euroja rahaa, niin tämä tekijä tietysti vaikuttaa homman järkevyyteen. Muutenkaan ei napostellut neuvotella mahdollisista remonttisuunnitelmista ja niiden laajuudesta monen perheen kanssa. Mutta lopputuloksena kyseinen mökki ränsistyy nyt käsiin, eli käytännössä tässä häviää nyt se appivanhempien alkuperäinen ajatus, että se olisi jokin suvun gettogether-paikka. Yhteistyöllä ja kohtuullisella laitolla siitä olisi varmaan saanut ihan hyvän. Että tää on varmaan yksi pointti, jota kannattaa miettiä, kun jälkipolvien elämää pyrkii enemmälti rajaamaan. Toki tilanteet ovat erilaisia.

Eli sinun olisi pitänyt saada osasi että teistä olisi hyötyä. Naiset..

Minä en voi ymmärtää miten nämä testamentit ja avioehdot aiheuttaa aina ihmisissä niin suuria tunteita. 

Juridinen sopimus siinä kuin se avioliittokin. Saisi olla lakisääteinen niin monelta mielipahalta säästyttäisiin. 

Miniän/vävyn poissulkeva testamentti ei tarkoita ainakaan omalla kohdalla huonoja välejä. Mulla on anoppiin hyvät välit, vaikka ei jätä mulle killinkiäkään.

No itse käytän sitä niin kuin omaani, mutten tee mitään korjaustöitä tai hoida pihaa. En myöskään maksa sähkölaskua, jne.

Minusta ihan oikeudenmukainen käytäntö. Asunnon taas omistamme puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.

Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.

Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.

Pelkkää alapeukkua tarkoittaa, että täällä on vanhempia kirjoittajia, jotka ehkä harrastavat rajaamista, eivätkä koskaan miettineet kolikon toista puolta. Hyvä, jos saitte ajattelemisen aihetta, mitä lapsenne tai heidän puolisonsa eivät ota puheeksi.

Päin vastoin. Alapeukuista saa sen kuvan, että täällä on nykyaikaisia ihmisiä jotka kohtelevat tyttäriään ja poikiaan tasa-arvoisesti. 

Lisäksi se avio-oikeuden poissulkeminen ei vaikuta sen perintöä saavan pariskunnan elämään mitenkään muuten kuin että se peritty omaisuus on suojassa avioeron sattuessa. Siis jos se pariskunta ei itse asiasta jotain muuta kirjallista sopimusta tee. 

Olen eri mieltä ja se mielipide perustuu omaan kokemukseen. Mökkejä on useampi, laskutavasta riippuen ja keskityn tässä kolmeen. Yksi on rajattu sukumökki, yksi on tosien vanhemman mökki ja yksi on oma mökki. Näistä mökeistä yksi rapistuu, yksi pysyy nykytasollaan huolloin ja yhtä kehitellään ja rakennellaan. Yritä arvata, mikä mökki on mikin näistä.

Tunnistan kyllä riskin, että lastemme aviopuolisot pääsevät kiinni mökkiimme ja mökkeihimme, joka on vain toivottavaa, jos kaikki menee hyvin. En halua tietää, miten into mökkeillä ja vähän tehdäkin niillä laantuu, jos tässä kohtaa ilmoittaisimme, että suljemme puolisot pois. Emme kuoltuamme kuitenkaan enää vietä kesiä niissä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaituosin kuin vuokramökkiin, eli osallistuisin käyttökuluihin, mutta en remontteihin tms.

Eli maksaisit vuokraa mökkiviikoilta vai?

Ei tietenkään, mutta esim sähkä/vesi, jäte ym laskut. Kiinteistövero kuuluu omistajalle. Remontteja ei todellakaan kannata maksaa kiinteistöön, jota ei omista. 

Sellaista mökkiä pitää lähestyä varoen. Ei äkkinäisiä liikkeitä, eikä mökille saa kääntää selkäänsä. Kädet tulee pitää avoinna kämmenet ylöspäin.

Jos mökki liikahtaa, mene maahan makuulle ja leiki kuollutta.

Vierailija kirjoitti:

No itse käytän sitä niin kuin omaani, mutten tee mitään korjaustöitä tai hoida pihaa. En myöskään maksa sähkölaskua, jne.

Minusta ihan oikeudenmukainen käytäntö. Asunnon taas omistamme puoliksi.

Joo mä haluun kanssa tuollaisen järjestelyn. En osallistu mihinkään yhtään, mutta dokaan ja grillaan vaan kamujen kanssa:) hik! Ilman omistajan taakkaa, tämä se on rusinat pullasta -menoa. Pidä tuo, harvalla onnistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse käytän sitä niin kuin omaani, mutten tee mitään korjaustöitä tai hoida pihaa. En myöskään maksa sähkölaskua, jne.

Minusta ihan oikeudenmukainen käytäntö. Asunnon taas omistamme puoliksi.

Joo mä haluun kanssa tuollaisen järjestelyn. En osallistu mihinkään yhtään, mutta dokaan ja grillaan vaan kamujen kanssa:) hik! Ilman omistajan taakkaa, tämä se on rusinat pullasta -menoa. Pidä tuo, harvalla onnistuu. 

En käytä alkoholia, mutta saunon ja uin. Teen tuolta retkiä lasten kanssa yms. 

Mökki Kirkkonummen saaristossa. Itse asumme Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole suljettu pois miehen kotitalosta ja kesämökistä, jotka on siis perikunnan hallussa, jakamaton kuolinpesä.

Mutta ei minulla mitään sanan sijaa niihin ole.  Päätin heti, että mihinkään en puutukaan.  Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.  

Eikä sen puoleen ne niin viihtyisiä paikkoja minusta olekaan.  Mökinkin sisustaisin ihan eri tavalla, kun nyt se näyttää olevan vain sekalaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka, tyyliin "kyllä se vielä mökillä menee."

Miniät on aina miniöitä, vaikka periaatteessa välit ihan hyvät onkin.  Ja hyvinä pysyvät, kun en sanaakaan sano.  

Päätin heti, että mihinkään en puutukaan.  Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.  

Miksi liioitella tuolla tavalla. Toki voi puusta omenan ottaa ja marjan pensaasta, se ei ole rikos perikuntaa kohtaan. Kommenttisi tekee katkeran vaikutelman, samoin kommenttisi miniöistä, joille et voi puhua oikeasti. Miten olet joutunut tuollaiseen paitsioon omassa elämässäsi?

En liioittele.  Ja et ehkä nyt käsittänyt, että nimenomaan minä olen se miniä, joka on aina "vain" miniän asemassa, ei sanan valtaa.

Kyllä sen vain huomaa.  Katkera en ole, mutta kyyninen voin olla.   

Yritin kerran kysellä ko. talon ja tilan historiasta, koska kyseessä on melko iso sukutila, niin minulle sanottiin suoraan, että eihän se oikeastaan minulle kuulu, kun en kuulu sukuun.  Silloin päätin, että en sano ikinä mitään enkä puutu mihinkään.  Käyn siellä vain niin, niinkuin kylässä käydään.

Se on toiminut oikein hyvin.  Mutta jos kävisi niin, että mies kuolisi, niin silloinhan minä olisin hänen tilallaan jakamattoman kuolinpesän yksi osakas.  Koska miehelläni ei ole lapsia.  

Olisi aika kamala tilanne minulle.  Täytyykin kysyä asiasta jo hyvissä ajoin joltain lakimiehenä, miten voisin siinä tapauksessa menetellä, kun en haluaisi missään nimessä olla osallisena.

Kyseessähän ei olisi perintö, vaan avio-oikeus.  Voiko sen olla ottamatta vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elää niin, ettei tarvitse erota? 

Minä varmaan sopisin miehen kanssa, että minun sijoittamani rahat merkitään ylös jotenkin. Jos huonosti käy, niin saan omani pois. Tosin niissäkin kannattaa olla vanhenemisaika. Esim. 15 vuotta vanha remontti on jo kulutettu loppuun. Joku sohva maksaa helposti 3000 eur, mutta vuoden päästä sillä on lähinnä käyttöarvo.  Eli vaikea sopia. 

Mökin eteen tehdyt työt ja muut sellaiset on ihan normaalia omaisuuden ylläpitämistä. Voihan sen ajatella vuokranakin. 

Tai sitten laita oma mökki. 

Sinällään ymmärrän vanhempia, että testamentilla on puoliso poissuljettu. Niin minäkin olen tehnyt ja veikkaan, että appivanhemmillani on myös vastaavat paperit tehtynä. Lisäksi meillä on avioehto, joka viimeistelee erilliset omaisuudet. Se on vain fiksumpaa niin. 

Mikä teidät pitää yhdessä kun kaikki on erikseen heti alussa ja suhteen jatkuessa?

Et voi olla tosissasi?! Mikä pitää sinun suhteesi kasassa? 

Rajaton luotto. Nyt on sinun vuorosi vastata, eikä esittää vastakysymyksiä. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole suljettu pois miehen kotitalosta ja kesämökistä, jotka on siis perikunnan hallussa, jakamaton kuolinpesä.

Mutta ei minulla mitään sanan sijaa niihin ole.  Päätin heti, että mihinkään en puutukaan.  Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.  

Eikä sen puoleen ne niin viihtyisiä paikkoja minusta olekaan.  Mökinkin sisustaisin ihan eri tavalla, kun nyt se näyttää olevan vain sekalaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka, tyyliin "kyllä se vielä mökillä menee."

Miniät on aina miniöitä, vaikka periaatteessa välit ihan hyvät onkin.  Ja hyvinä pysyvät, kun en sanaakaan sano.  

Päätin heti, että mihinkään en puutukaan.  Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.  

Miksi liioitella tuolla tavalla. Toki voi puusta omenan ottaa ja marjan pensaasta, se ei ole rikos perikuntaa kohtaan. Kommenttisi tekee katkeran vaikutelman, samoin kommenttisi miniöistä, joille et voi puhua oikeasti. Miten olet joutunut tuollaiseen paitsioon omassa elämässäsi?

En liioittele.  Ja et ehkä nyt käsittänyt, että nimenomaan minä olen se miniä, joka on aina "vain" miniän asemassa, ei sanan valtaa.

Kyllä sen vain huomaa.  Katkera en ole, mutta kyyninen voin olla.   

Yritin kerran kysellä ko. talon ja tilan historiasta, koska kyseessä on melko iso sukutila, niin minulle sanottiin suoraan, että eihän se oikeastaan minulle kuulu, kun en kuulu sukuun.  Silloin päätin, että en sano ikinä mitään enkä puutu mihinkään.  Käyn siellä vain niin, niinkuin kylässä käydään.

Se on toiminut oikein hyvin.  Mutta jos kävisi niin, että mies kuolisi, niin silloinhan minä olisin hänen tilallaan jakamattoman kuolinpesän yksi osakas.  Koska miehelläni ei ole lapsia.  

Olisi aika kamala tilanne minulle.  Täytyykin kysyä asiasta jo hyvissä ajoin joltain lakimiehenä, miten voisin siinä tapauksessa menetellä, kun en haluaisi missään nimessä olla osallisena.

Kyseessähän ei olisi perintö, vaan avio-oikeus.  Voiko sen olla ottamatta vastaan?

Kyllä, avio-oikeudesta voi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käskisin puolison myydä osuuden mökistä. Ostettaisiin oma mökki tai joka kesä vuokramökki eri paikoista.

Sinä määräät, mies tottelee?

Sananvalinta kertoo paljon suomalaisesta nykynaisesta. "Käskisin!" Eivätkä ne itse edes huomaa, miten hallinnoivat miestään. nainen 69 v

Vähän asian sivusta; suomenkieliset ovat muutenkin todella kovia käskemään. Ette itse huomaa jokapäiväisessä elämissänne, miten äärettömän tyly suomenkielinen kielenkäyttö on. Anna suola! Ojenna sokeri! Tule tänne! Aivan tavallinen puhe on käskymuodossa. Suunnilleen kaikkien muiden korvissa se on erittäin töykeää. Onneksi kovin moni ei ymmärrä suomea.

Ei meillä päin vaan. Ehkä et ole valinnut seuraasi riittävän huolella jos tuollainen on normaalia teillä? Meillä pyydetään kauniisti eikä minua ole kukaan oikeastaan koskaan käskenyt aikuisiällä. 

Kuten kirjoitin, ette huomaa itsekään. Mene ulos asunnostasi ja kuuntele kanssaihmisiäsi, niin eiköhän aukea.