Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (456)
Mulla sama tilanne.Vaimon vanhemmat ovat testamentissa evänneet minulta avio-oikeuden siitä mitä vaimoni heiltä perii. Vanha talo maalla ja vähän metsää. Eli jos vaimo kuolee ennen minua niin en peri siitä mitään vaan se menee lapsellemme. Me olemme jo kuuskymppisiä, vaimon vanhemmat 88 ja 93. Mun omat vanhemmat jo kuolleet ja olen perinyt heidän merenrantamökkinsä. En siis halua vanhaa taloa maalta. En myöskään halua osallistua sen ylläpitoon koska en saa nauttia siitä.
Minulla ja vaimollani on myös avioehto, jonka mukaan vanhemmiltamme peritty omaisuus on avio-oikeuden ulkopuolella mutta vain jos tulee ero. Kun toinen kuolee niin toinen perii, mutta se koskee vain minun omaisuutta eli mökkiä, ei hänen vanhempiensa taloa eikä metsää koska hänen vanhempansa ovat testamentissa määränneet niin. Testamenttia ei pysty enää muuttamaan koska anoppi sairastaa dementiaa eikä järjissään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Ymmärtääköhän porukka täällä mitä avio-oikeus edes tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että jos Pekka omistaa 5 yksikköä ja Maija 7 yksikköä, ja Maija kuolee, niin omaisuus lasketaan osituksessa yhteen 5+7 ja jaetaan kahdella = 6, ja koska Pekan omaisuus oli 5, hän saa TASINKONA 1 yksikön verran Maijan omaisuudesta. Loppu osuus eli 6 yksikköä Maijan omaisuudesta ei siirry Pekalle vaan menee rintaperillisille.
Tässä puhutaan siis vain siitä tasingon osuudesta josta määrätään, ja senkin voi maksaa minä tahansa omaisuutena (yleensä rahana).
Moni puhuu sekaisin perinnöstä ja avio-oikeudesta tasinkoon.
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normisettiä. Mutta toki, jos on ongelma, että puoliso omistaa jotain ihan ittelleen, kannattaa ostaa itsellekin ihan oma mökki. Ei tuu sit paha mieli.
Helppo ratkaisu teoriassa, mutta monellako nuorella perheellä on varaa edes yhteen mökkiin, saatikaan kahteen? Miten käy yhteisten kesien, jos toinen mökkeilee sukumökillä ja toinen omallaan? Jotenkin tuntuu, että avioliiton idea ei oikein toteudu tuollaisissa järjestelyissä.
Uskon vakaasti, että hyvää tarkoittavat vanhemmat eivät ymmärrä, millaista määrää hiljaista tuhoa heidän tahtonsa ja varmistelunsa aiheuttavat rakkaalle sukumökilleen. Aivan kuten joku kirjoitti, serkusten määrä lisääntyy ajan saatossa ja idea yhteisestä muuttuu mahdottomaksi.
Perijät nykyään harvemmin ovat kovin nuoria. Niillä tavallisilla viiakymppisillä perijöillä hyvinkin saattaa olla jo omat mökit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
Eron sattuessa se puoliso ei enää kuulu sukuun. Jos eroa ei koskaan tule ja liitto kestää kuolemaan saakka niin sittenhän poissulkemisella ei juuri merkitystä ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne, että minulla on oma, velaton asunto. Mies maksaa vastikkeesta puolet, mutta ei mitään remontteja, jotka syntyvät molempien käytöstä. Onko reilua mielestänne?
On
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin tätä tarkoitin. Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Ilman avioehtoa kaikki tasataan."
Tartuin tuohon aikaisemman tekstisi sanaan "yhteistä omaisuutta". Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta vaan jokainen omaisuus on aina jonkun, joskus tietyllä osuudella. Esim. yhteinen asunto omistetaan usein 50/50. Se ei silti ole yhteistä omaisuutta vaan toisella on 50% ja toisella 50%.
Ja kuolemassa omaisuuksia tasataan muuten vain jos vainaja on leskeä varakkaampi. Leski ei koskaan maksa tasinkoa kuolinpesälle.
Jaaha? No mitenkä ne prosentit menee tässä tapauksessa: Rakennettiin talo (omistus 50/50). Myytiin se ja ostettiin edullisempi talo (50/50). Erotus meni miehen tilille. Kymmeniä tuhansia. osti matkaveneen (9hlö yöpymiskapasiteetti) ja osti kalaveneen (uusinta uutta messuilta ja merkkituote+kunnon moottori). On hänen nimissään. Pienenikö minun omaisuus ja hänen kasvoi?
Kyllä pieneni. Miksi myynnistä saadut rahat eivät menneet molempien tileille?
Oli pankin mielestä selkeintä niin (OP). Koska samassa "istunnossa" maksettiin myös uusi kiinteistö ja tehtiin sen paperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Testamentti määrää miten testamentin tekijä haluaa määrätä omasta omaisuudestaa. Voi olla että osalle on epäselvää että sillä voisi määrätä myös muusta/muiden omaisuudesta mutta ei voi. Ei siis edes perinnönsaajan omaisuudesta. Kun omaisuus on perinnön saajan hän voi tehdä sillä omaisuudella mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
Eron sattuessa se puoliso ei enää kuulu sukuun. Jos eroa ei koskaan tule ja liitto kestää kuolemaan saakka niin sittenhän poissulkemisella ei juuri merkitystä ole.
On se merkitys että kun perinyt puoliso kuolee niin toinen ei saa mitään vaan se menee heidän lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääköhän porukka täällä mitä avio-oikeus edes tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että jos Pekka omistaa 5 yksikköä ja Maija 7 yksikköä, ja Maija kuolee, niin omaisuus lasketaan osituksessa yhteen 5+7 ja jaetaan kahdella = 6, ja koska Pekan omaisuus oli 5, hän saa TASINKONA 1 yksikön verran Maijan omaisuudesta. Loppu osuus eli 6 yksikköä Maijan omaisuudesta ei siirry Pekalle vaan menee rintaperillisille.
Tässä puhutaan siis vain siitä tasingon osuudesta josta määrätään, ja senkin voi maksaa minä tahansa omaisuutena (yleensä rahana).
Moni puhuu sekaisin perinnöstä ja avio-oikeudesta tasinkoon.
Kuitenkin jos rintaperillisiä ei ole, niin se, mikä ei mene Pekalle tasinkona, menee Pekalle perintönä (paitsi jos Maijalla on testamentti, jossa määrätään toisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tästä kaikesta voi oppia? Jos vanhana haluaa, että pian perillisille siirtyvä mökki olisi oikeast hyvällä ylläpidolla ja käytöllä, ei ehkä kannata rajata mökin käyttömahdollisuuksia.
En todellakaan oppinut mitään tuollaista. Opin sen, että jos lapsen puoliso tuollaisesta valittaa niin myyn mökin sitten kun itse en sitä enää käytä ja käytän rahani itseeni tai vien lapsenlapsia lomille ja tuhlaan heihin.
Tai ehkä voisin ostaa molemmille lapsilleni omat, pienemmät mökit tai tontit joista puolisot ovat suljettuja ulos.
Todellakin jos joku lasten puolisoista alkaa kitisemään tuollaisesta niin teen kaikkeni että sellaiselle mitään ei mene. Rahan perässä kun vain selvästi sellainen on.
Molemmat lapseni onneksi hyvissä varoissa niin ei heistä tarvitse huolehtia sinällään.
Juuri tuollaista määräilevää tyyppiä joka ei osaa päästä irti, eikä luottaa lapsiinsa, ei kukaan lapsen puoliso halua apekseen. Jos ei saa määräillä lapsensa avioliitossa, niin vielä pitää yrittää manipuloida lapsenlapsia. Onneksi tuollaiset taipumukset on havaittu ja asioita käsitellään sen mukaisesti. Toivotan onnea yksinäisyyteen.
Mitä manipulointia? Omia päätöksiä. Se lapsen puolisohan se manipuloija on, jos ei suostu yhdessä mökkeilemään ilman korvausta.
Olen hyvin avokätinen lasteni perheitä kohtaan, enkä mitenkään heidän elämiänsä manipuloi. Saavat aivan itse tehdä omat päätöksensä samoin kuten minäkin teen omani. Enkä testamentista heille edes kertoisi jos tuollaisia asioita eteen tulisi.
Jos lapsilleni tai lapsenlapselleni jotain haluan lahjoittaa niin ei siinäkään mitään vaatimuksia niille puolisoille sanella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Testamentti määrää miten testamentin tekijä haluaa määrätä omasta omaisuudestaa. Voi olla että osalle on epäselvää että sillä voisi määrätä myös muusta/muiden omaisuudesta mutta ei voi. Ei siis edes perinnönsaajan omaisuudesta. Kun omaisuus on perinnön saajan hän voi tehdä sillä omaisuudella mitä haluaa.
En tarkoittanut että appiukko voisi määrätä vävyn omaisuudesta, mutta jos hän testamenttaaa oman omaisuutensa tyttärelleen, niin ei kai vävy voi periä siiitä omaisuudesta mitään sitten jos tytär kuolee, vaikka tytär olisi omaan testamenttiinsa kirjoittanut että puoliso perisi? Varsinkin jos sekä omaisuus että omaisuuden tuotto on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
Eron sattuessa se puoliso ei enää kuulu sukuun. Jos eroa ei koskaan tule ja liitto kestää kuolemaan saakka niin sittenhän poissulkemisella ei juuri merkitystä ole.
On se merkitys että kun perinyt puoliso kuolee niin toinen ei saa mitään vaan se menee heidän lapsille.
Aika harvinaista että määräys koskisi myös avio-oikeutta puolison kuolessa. Jos sellaisen testamentin haluaa tehdä kannattaa ainakin ottaa hyvä juristi tekemään se jotta voi olla varma että tulkinnan varaa ei jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä.
En edes ajatellut tuollaista kun perimme mieheni kesätalon. Omistajuus oli miehen mutta me perheenä käytimme normaalisti eli toki maksoin osuuteni asumiskuluista ja pienistä remonttikuluista. Yhteiset rahat niin emme mieti mitä ja kenen.
Samoin olemme mekin kirjanneet omiin testamentteihimme - puolisoilla ei ole osuutta perintöön eikä siitä saatavaan tuloon. Toki jos lapsemme haluaa myydä mökin ja ostaa sillä vaikka veneen molempien nimiin tilanne muuttuu mutta se on sitten hänen tahtonsa.
"Ainahan perittävästä omaisuudesta rajataan puoliso pois, perintö pidetään perheessä."
Puoliso ei siis kuulu perheeseen? Juuri tuo on koko ajattelutavassa se ongelma. Kiva kun se on tuossa niin selkeänä. Itse pidän omaa perhettä perheenäni, en niinkään vanhempieni perhettä yksin ja sitä puolta suvusta.
Eron sattuessa se puoliso ei enää kuulu sukuun. Jos eroa ei koskaan tule ja liitto kestää kuolemaan saakka niin sittenhän poissulkemisella ei juuri merkitystä ole.
On se merkitys että kun perinyt puoliso kuolee niin toinen ei saa mitään vaan se menee heidän lapsille.
Aika harvinaista että määräys koskisi myös avio-oikeutta puolison kuolessa. Jos sellaisen testamentin haluaa tehdä kannattaa ainakin ottaa hyvä juristi tekemään se jotta voi olla varma että tulkinnan varaa ei jää.
Mun appivanhemmat eivät ole ottaneet hyvää juristia eivätkä he edes keskustelleet meidän kanssa kun testamentin tekivät. Ja anoppi on jo ilman täyttä ymmärrystä koska sairastaa pahaa dementiaa joten testamenttia ei voi enää muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain käytän mökkiä, mutten omista, en osallistuisi remppoihin tai käyttäisi rahaa mökkiin. Mutta voisin kevyemmin osallistua jos mökkiä käytän, viedä käyttötavaraa, juomavettä ja ruokaa, tyhjentää huussia jne.
Näin! Me kun käydään miehen vanhempien mökillä niin viedään omat tavaramme, vaikka aina sanovat että käyttäkää sitä tätä ja tuota sieltä mökiltä. Teemme myös pikkuhommia, nurtsin leikkuuta ja ikkunan pesua jne. Emme käytä lvvaraajaakaan vaan lämmitämme kiukaanpadassa veden. Ilp laitetaan myös pois päältä ja lämmitämme varaavalla takalla mökkiä.
Anoppi on hädissään että pitäähän teillä lämmintä vettä siellä olla, mutta onhan meillä! Ei haluta aiheuttaa kuluja turhaan. Puut ollaan myös itse kaadettu ja halottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hox avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Vaimosi voi testamentata tuon(kin) omaisuuden sinulle halutessaan, avio-oikeuden evääminen ei sitä estä.
Onko näin? Kuvittelisi että appivanhempien testamentti määrää ensin kuka saa mitä ja millä ehdoilla ,ja siihen ei voi vaikuttaa.
Testamentti määrää miten testamentin tekijä haluaa määrätä omasta omaisuudestaa. Voi olla että osalle on epäselvää että sillä voisi määrätä myös muusta/muiden omaisuudesta mutta ei voi. Ei siis edes perinnönsaajan omaisuudesta. Kun omaisuus on perinnön saajan hän voi tehdä sillä omaisuudella mitä haluaa.
En tarkoittanut että appiukko voisi määrätä vävyn omaisuudesta, mutta jos hän testamenttaaa oman omaisuutensa tyttärelleen, niin ei kai vävy voi periä siiitä omaisuudesta mitään sitten jos tytär kuolee, vaikka tytär olisi omaan testamenttiinsa kirjoittanut että puoliso perisi? Varsinkin jos sekä omaisuus että omaisuuden tuotto on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle?
Tottakai voi määrätä omassa testamentissa että puoliso perii kaiken. Avio-oikeuden pystyt rajaamaan pois eli käytännössä se että lapsen puoliso ei avioerotilanteessa saa omaisuudesta osuutta tasinkona. Mahdollista on toki seki että osuutta ei tasinkona saa puolison kuollessakaan mutta sellaisen testamrntin teko vaatii jo melkolailla osaamista. Perinnön jättämisestä sen sijaan et voi määrätä etkä myöskään siitä että lapsi lahjoittaa perintösä puolisolle tai vaikka kulkukissoille niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali käytäntö, miksi tehdä tästäkin ongelma.
Se sinun "normaali" käytäntösi ei aiheuta muuta kuin ongelmia. Siksi. Yhteinen omaisuus on ei kenenkään omaisuus. Näet sen aivan kaikkialla ympärilläsi aivan jokainen tunti. Ei toimi. Omistus luo vastuuta. Se selviää viimeistään kun yhteissukumökkiin tulle jokin isompi remontti, kuten vaikka uusi tiilikatto tai jokin muu yhtä kallis meno. Ketkä sen rahoittavat, eteenkin jos jokaisella perheellä on oma katto ja oma huvilakatto, joista huolehtia kukin tykönään?
Etenkin. Ei eteEnkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.
Tyttären aviomies ei peri tytärtäsi missään vaiheessa avioerossa.
Syytätkö nyt puolison vanhempia siitä että he eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä? Miksi heidän pitäisi olla? Eikö tärkeintä ole se miten se sinun puolusosi suhtautuu sinuun tai yhteosiin lapsiine eikä se miten puolison vahememmat sinuun suhtautuu?