Miksi naiset pitää erottuaan ex-miehen sukunimen?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäähän sen, jos oma sukunimi on jotain -nen päätteistä, että haluaa vieraskielisen sukunimen pitää.
Mikä vika -nen päätteisissä nimissä? Olen aina pitänyt omasta -nen päätteisestä nimestäni, ja se sopii hyvin etunimeni kanssa.
En ymmärrä miksi nainen ottaa miehen sukunimen. Ei hän edes kuulu siihen sukuun. Hän ei ole miehensä sukulainen. Sama toisin päin. Miksei voi vaan pitää sitä omaa sukunimeä. Sitäpaitsi tämä toisen sukunimen ottaminen ei ole edes mitenkään vanhaa. Jostain syystä tällainen typerä juttu keksittiin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi nainen ottaa miehen sukunimen. Ei hän edes kuulu siihen sukuun. Hän ei ole miehensä sukulainen. Sama toisin päin. Miksei voi vaan pitää sitä omaa sukunimeä. Sitäpaitsi tämä toisen sukunimen ottaminen ei ole edes mitenkään vanhaa. Jostain syystä tällainen typerä juttu keksittiin.
Eli lapsillekin jatkossa sitten äitinsä sukunimi. Mies voi pitää omansa ja oman sukunsa.
Edellisessä parisuhteessa nainen olisi halunnut mennä naimisiin, mutta minulle se taas ei ollut mikään tärkeä asia. En katso parisuhteen arvoa sillä, että onko sen joku pappi siunannut. Yhtä lailla se voi kestää tai rikkoutua. Sanoin naiselle, että voin mennä naimisiin, mutta se on ehto, että ex-ukkosi sukunimeä et pidä minun vaimonani. Voit vaihtaa vaikka takaisin tyttönimeen, mutta "ex-äijä lähtee" jos me parisuhde avioliitolla virallistetaan.
Ei passannut. Totesin sarkastisesti, että selvä, tehdään sitten niin, että mennään naimisiin ja sinä pidät ex-ukon nimen ja minä vaihdan omani ex-naiseni sukunimeen. Suuttui, että ei ole sama asia. No mitä vıttua? Miksi minä en saisi sitten ottaa exän sukunimeä. Eikö naisellekin pitäisi olla sitten se sukunimi toissijainen, jos vaatii sitä mieheltäänkin.
Ei onneksi menty naimisiin eikä olla enää yhdessäkään. Nyt itsellä on hyvä parisuhde eikä kumpikaan haikaile naimisiinmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi nainen ottaa miehen sukunimen. Ei hän edes kuulu siihen sukuun. Hän ei ole miehensä sukulainen. Sama toisin päin. Miksei voi vaan pitää sitä omaa sukunimeä. Sitäpaitsi tämä toisen sukunimen ottaminen ei ole edes mitenkään vanhaa. Jostain syystä tällainen typerä juttu keksittiin.
Eli lapsillekin jatkossa sitten äitinsä sukunimi. Mies voi pitää omansa ja oman sukunsa.
Ööh... Ja logiikka tässä on mikä? Näissä tapauksissa on se ero, että lapset ovat puoleksi molempien. Eivät vain lähtöjään yhtä sukua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes naimisiin mennessä ottaa miehen sukunimeä?
Koska mies olisi perunut häät, jos en olisi suostunut. Sukunimi vaihdettiin myös lapselleni, jonka isä hän ei ollut.
Niin Anna Kanalovi onkin jo melkoinen reikämuija.
En ole jaksanut vaihtaa, enkä edes haluaisi. Tää on oma nimeni nyt, ja olen tehnyt mm. tieteellistä tutkimusta tällä nimellä. Ex-puolison ja hänen perheen kanssa on edelleen hyvät välit, joten ei ole mitään emotionaalistakaan syytä vaihtaa. Omaan sukuuni taas en oikein katso kuuluvani muutamastakin syystä, joten en näe mitään syytä ottaa myöskään heidän nimeä takaisin.
Koska se on mun sukunimi, eli osa identiteettiäni. Olimme naimisissa 17 vuotta, erottiin 11 vuotta sitten. En ole kokenut tarvetta ottaa tyttönimeäni takaisin. Jos ex-mieheni olisi jotenkin mulkvisti tai eroon olisi liittynyt riittaa tai jotain muuta draamaa, niin sitten olisin kyllä miettinyt asiaa.
Koska naisille kyseine ex on se elämänsä suurin rakkaus, josta halutaan muisto vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi nainen ottaa miehen sukunimen. Ei hän edes kuulu siihen sukuun. Hän ei ole miehensä sukulainen. Sama toisin päin. Miksei voi vaan pitää sitä omaa sukunimeä. Sitäpaitsi tämä toisen sukunimen ottaminen ei ole edes mitenkään vanhaa. Jostain syystä tällainen typerä juttu keksittiin.
Eli lapsillekin jatkossa sitten äitinsä sukunimi. Mies voi pitää omansa ja oman sukunsa.
Ööh... Ja logiikka tässä on mikä? Näissä tapauksissa on se ero, että lapset ovat puoleksi molempien. Eivät vain lähtöjään yhtä sukua.
Miksi lapsien pitäisin saada isän sukunimi? Mikä logiikka siinä on?
a) oma alkuperäinen on selvästi rumempi
b) on lapsia ja haluaa pitää heidän kanssaan saman sukunimen
c) on muuten vaan vuosien saatossa ehtinyt tottua nykyiseen nimeen
d) koska kaikki sukulinjat päättyvät aikanaan tyhjiin niin ajattelee ettei nimellä ylipäätään ole mitään merkitystä
Se on sen naisen nimi.
Ei ex sitä omista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi nainen ottaa miehen sukunimen. Ei hän edes kuulu siihen sukuun. Hän ei ole miehensä sukulainen. Sama toisin päin. Miksei voi vaan pitää sitä omaa sukunimeä. Sitäpaitsi tämä toisen sukunimen ottaminen ei ole edes mitenkään vanhaa. Jostain syystä tällainen typerä juttu keksittiin.
Eli lapsillekin jatkossa sitten äitinsä sukunimi. Mies voi pitää omansa ja oman sukunsa.
Onhan sitä sukua edelleen. Joissain maissa on tapana että lapset saavat äidin sukunimen. Tavallaan se olisikin järkevämpää., koska naiset tekevät isomman ja vaikeamman homman lapsen saannissa: raskaus, synnytys, mahdollinen imetys, toipuminen, jne. Kaikki tuo, ja sitten se nimetään miehen nimellä? Jos siis asiaa pohtii. :D
Liian kova työ vaihtaa. En asu Suomessa, joten pitäisi vaihtaa kahdessa maassa useaan paikkaan. Haluaisin kuitenkin omani takaisin. Toinen lapsistakin haluaisi vaihtaa. On jo aikuinen.
Mä häpesin exän sukua niin paljon, että vaihdoin välittömästi takaisin tyttönimeni eron jälkeen. En halunnut tulla vahingossakaan liitetyksi niin noloihin ihmisiin.
Lapset (4kpl) jäi sitten isän sukunimelle, mistä ei ole ikinä ollut mitään ongelmia.
Ei siinä mitään, jos eron jälkeen pitää exän sukunimen. Itsekin pitäisin miehen nimen, en kylläkään ole eroamassa tällä tietoa.
Mutta tätä en ymmärrä> nainen menee uusiin naimisiin ja pitää entisen liiton sukunimen. Vissiin haluaa noin korostaa uudelle miehelle ja muille mitä avioliittoa ja aviomiestä arvostaa. Noloa..Ja loukkaavaa uudelle miehelle.
Onhan noita julkkiksiakin entisten miesten nimillä uusissa naimisissa. Helena Karihtala, Niina Kuhta, Pipsa Pallasvess, Tanja Karpela..
Sanna Stellan on ihan kunnostautunut pitämällä ensimmäisen avioliiton nimen ja ollut jo kahdesti sen jälkeen naimisissa. Sannan tyttönimi Lehtonen Karviasta ei tietysti ole tarpeeksi hohdokas..
Päivi Lipponen piti exän nimen Hertzberg avioiduttuaan Paavo Lipposen kanssa ysärillä.Päivi oli vielä jättämälleen exälle sanonut, ettei nimestä koskaan luovu, kun nimi on niin hieno. No pääministerin rouva sai sen verran palautetta, että piti kuitenkin Lipposeksi ruveta.
Mutta jännä että ex-mies ei kelpaa, mutta sukunimi kelpaa kyllä. Voisiko joku exän nimellä uudelleen avioitunut kertoa miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapsen avoliitossa ja kun isyydenselvitys oli tehty ja kaikki virallista lapsen sukunimeksi tuli isänsä sukunimi. Lapsi oli siis muutamia viikkoja mun sukunimellä ennen tuota. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, että lapsella on eri sukunimi. Olen silti hänen äitinsä.
Menin myöhemmin naimisiin eri miehen kanssa enkä vaihtanut sukunimeä. Olin kuitenkin jo 37v ja totesin, että en ala enää tuon ikäisenä vaihtamaan sukunimeä. Onneksi en vaihtanut koska liitto päättyi eroon muutaman vuoden päästä. Eipä tarvinnut uusia passia yms.
Miksi lapsi piti laittaa isänsä nimelle jos oli jo valmiiksi sinun nimelläsi?
Koska mun mielestä lapselle tulee isän nimi. Tämä on mun mielipide eikä siitä tarvitse alkaa kiukuttelemaan. Olen itsekin isäni nimellä. Toki vanhempani olivat naimisissa, kun synnyin ja tuolloin naisen piti lain mukaan ottaa miehen nimi tai yhdistelmänimi.
Tietysti lapsi nimetään isän sukunimelle jos isä tiedossa on. . Äiti aina tiedetään, mutta isää ei välttämättä. Ainakaan niillä lapsilla, jotka äidin sukunimelle laitetaan. Noin on ollut kautta maailman sivu. Oli Mikon poikia ja Heikin tyttäriä.
Ei ollut kunniakasta olla Marian tytär tai Johannan poika. Noin se vaan oli ja on, itkekää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsilla on se sukunimenä.
TÄMÄ SE YLEISIN SYY ON.
Hänen alkuperäinen sukunimensä oli paljon kivempi. Vienonen sointuu paremman kuuloisesti kuin Karpela. Mutta makunsa kullakin.