Miksi naiset pitää erottuaan ex-miehen sukunimen?

Vierailija kirjoitti:

Koska se on sen naisen nimi. Se lukee kaikissa asiakirjoissa. Ja se voi olla lasten nimi. Itse kyllä otin takaisin tyttönimeni. Ap:lle, pakkomielteiselle aiheesta spämääjälle tiedoksi, että nimen vaihtaminen käy kalliiksi.

Miksihän mun entinen mieheni luopui omasta nimestään ja otti tilalle mummonsa tyttönimen?

Ei exän nimi ole oma nimi. Esim. jos menet myöhemmin uusiin naimisiin, uusi puoliso ei voi ottaa aiemman avioliiton kautta saamaasi nimeä. Jos taas otat oman nimesi takaisin niin sen voi antaa myös puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla sama sukunimi kuin lapsilla? 
 

Koska haluan niin ja olen tottunut näin olevan. 

Miksi et antanut omaa nimeäsi lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Se on siinä vaiheessa naisen oma sukunimi.

Ei ole. Oman sukunimen voi antaa uudelle puolisolle, exältä saatua nimeä ei.

Ei jaksa nähdä sitä vaivaa, sukunimi on ihan kiva ja haluan että minulla on sama sukunimi kuin lapsillani.

Ei ole itselleni muuten niin väliä asialla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kysymys. Lienee kiinni siitä, että on mahdollisuus valita sama sukunimi kuin lapsilla. Itse olen pitänyt tyttönimeni ja se tuli myös lapsille. Oli helppo erotessa. 

Ja voihan mies ottaa vainon sukunimen. Senkin saa eron jälkeen pitää. 

Soisin useamman naisen tekevän saman ratkaisun; äidin nimi lapsille niin koko porukalla on sama nimi sitten.

Vierailija kirjoitti:

ei kaikki naiset kuitenkaan kun niillä on oma nimi parempi kuin puolison. Ensimmäinen kirjain kirjoitetaan isolla.

Kaikki virkkeet myös aloitetaan isolla alkukrijaimella.

Vierailija kirjoitti:

Koska nainen alistuu

Sukunimilainsäädäntö alisti naisia vuoteen 1985 saakka. Sitä ennen naisen piti ottaa joko miehen sukunimi tai yhdistelmänimi tyyliin Mäkinen-Nieminen.

Nimen vaihtaminen on sen verran työlästä ja kallistakin, että jos avioliitossa saaduilla lapsillakin on sama nimi, minäkin harkitsin pitkään ennen kuin otin takaisin entisen sukunimeni. Se ei maksanut mitään, mutta passin ja ajokortin uusiminen maksoi, ja koska teen julkista työtä ja saan siitä tekijänoikeuskorvauksia, minun täytyy aina julkaisuluetteloani päivittäessäni tarkistaa kummalla nimellä esiinnyn.

Naisen sukunimi voi olla Enkeli ja miehen Kyttääjä. 

Äitini halusi pitää saman sukunimen kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Osoittaa kunnoitusta entistä perheensä päätä kohtaan.

Kiitos päivän nauruista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on sen naisen nimi. Se lukee kaikissa asiakirjoissa. Ja se voi olla lasten nimi. Itse kyllä otin takaisin tyttönimeni. Ap:lle, pakkomielteiselle aiheesta spämääjälle tiedoksi, että nimen vaihtaminen käy kalliiksi.

Miksihän mun entinen mieheni luopui omasta nimestään ja otti tilalle mummonsa tyttönimen?

Ei exän nimi ole oma nimi. Esim. jos menet myöhemmin uusiin naimisiin, uusi puoliso ei voi ottaa aiemman avioliiton kautta saamaasi nimeä. Jos taas otat oman nimesi takaisin niin sen voi antaa myös puolisolle.

Mutta toisaalta ex-kumppsani (tai hänen sukunsa/ läheisensä yhdessä tai erikseen) ei voi vaatia, että se nimi, joka on avioliiton kautta ollut mahdollsita toisen ottaa tulisi nyt viimeistään uuden avioliiton vuoksi mitötöidä sen käyttöoikeus niin, että avioliittoon menijällä olisivat kaikki samat oikeudet sukunimensö osalta kuin silloin kun hän meni ex-kumppaninsa kanssa avioon ja siten ei myöskään enää oikeutta pitää mahdollisesti vuosikymmeniäkin hänellä ollutta nimeä.

 Eli palattaisiin ikäänkuin tilanteeseen, jossa hän oli silloin kun ensimmäsitsä kertaa solmi avioliiton.

 - Minusta tällainen kuullostaisi pöljältä. 

Sen kyllä saatan ymmärtää, että mahd uusi kumppani ei voi saada sitä nimeä, jonka toistamiseen (tai n. kertaa )  avioituva kumppani on saanut itselleen aiemman aviolittonsa perusteella.  

Uskovainen mies

Itse sain lapsen avoliitossa ja kun isyydenselvitys oli tehty ja kaikki virallista lapsen sukunimeksi tuli isänsä sukunimi. Lapsi oli siis muutamia viikkoja mun sukunimellä ennen tuota. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, että lapsella on eri sukunimi. Olen silti hänen äitinsä.

Menin myöhemmin naimisiin eri miehen kanssa enkä vaihtanut sukunimeä. Olin kuitenkin jo 37v ja totesin, että en ala enää tuon ikäisenä vaihtamaan sukunimeä. Onneksi en vaihtanut koska liitto päättyi eroon muutaman vuoden päästä. Eipä tarvinnut uusia passia yms.

Koska menivät naimisiin saadakseen kivan sukunimen?

Ei ollut ylimääräistä 170 euroa, eikä myöskään jaksua,  uuden arjen rakentaminen vei voimat. Ajattelin myös että lapsille kiva, ettei liikaa muutoksia. Kyn erosta oli 7 vuotta aikaa, hoidin homman.

Asioihin on harvemmin yhtä syytä.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsen avoliitossa ja kun isyydenselvitys oli tehty ja kaikki virallista lapsen sukunimeksi tuli isänsä sukunimi. Lapsi oli siis muutamia viikkoja mun sukunimellä ennen tuota. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, että lapsella on eri sukunimi. Olen silti hänen äitinsä.

Menin myöhemmin naimisiin eri miehen kanssa enkä vaihtanut sukunimeä. Olin kuitenkin jo 37v ja totesin, että en ala enää tuon ikäisenä vaihtamaan sukunimeä. Onneksi en vaihtanut koska liitto päättyi eroon muutaman vuoden päästä. Eipä tarvinnut uusia passia yms.

Miksi lapsi piti laittaa isänsä nimelle jos oli jo valmiiksi sinun nimelläsi?

Ymmärtäähän sen, jos oma sukunimi on jotain -nen päätteistä, että haluaa vieraskielisen sukunimen pitää.

Miksi naiset ylipäätään ottaa jonkun ukon nimen? En minä ainakaan sitä mihinkään tarvinnut, pidin omani. Heikot vaihtaa sukunimen. Siinä tapauksessa ymmärrän jos sukunimi on joku tosi dorka. 

Mun oma sukunimi on ”hienompi” ja harvinaisempi, mutta en ole vaihtanut sitä takaisin koska: 1) lapsilla sama nimi 2) iso työ ja kallista 3) osa mun pitkää historiaa, turha pyyhkiä pois 4) ei ole mitään jäänyt hampaan koloon exän suhteen, niin nimi ei häiritse. 

Omalla sukunimellä aion mennä koko elämäni, vaikka miehet vaihtuisikin. Lapsilla mun sukunimi, naimisiin piti jostain ihme syystä mennä, ero tuli. 

Sukunimi säilyi ennallaan kaikilla, eikä muistuta millään lailla exästä. Tosin exän olisi aika nätisti sointunut etunimeeni, vähän hienosteleva jopa. Mutta kun oli vähän mutkan kautta eri suvusta tullut ja muutettu lapsena hänellekin, liittymättä juuri millään lailla historiaansa. Tai yhtään mihinkään.

Jälkiviisaana: hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsen avoliitossa ja kun isyydenselvitys oli tehty ja kaikki virallista lapsen sukunimeksi tuli isänsä sukunimi. Lapsi oli siis muutamia viikkoja mun sukunimellä ennen tuota. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, että lapsella on eri sukunimi. Olen silti hänen äitinsä.

Menin myöhemmin naimisiin eri miehen kanssa enkä vaihtanut sukunimeä. Olin kuitenkin jo 37v ja totesin, että en ala enää tuon ikäisenä vaihtamaan sukunimeä. Onneksi en vaihtanut koska liitto päättyi eroon muutaman vuoden päästä. Eipä tarvinnut uusia passia yms.

Miksi lapsi piti laittaa isänsä nimelle jos oli jo valmiiksi sinun nimelläsi?

Koska mun mielestä lapselle tulee isän nimi. Tämä on mun mielipide eikä siitä tarvitse alkaa kiukuttelemaan. Olen itsekin isäni nimellä. Toki vanhempani olivat naimisissa, kun synnyin ja tuolloin naisen piti lain mukaan ottaa miehen nimi tai yhdistelmänimi.