Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset pitää erottuaan ex-miehen sukunimen?
Kommentit (123)
Kannattaisi naisenkin pitää oma sukunimi. Ja myös naisen sukunimestä saa kyllä perheen yhteisen nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi naisenkin pitää oma sukunimi. Ja myös naisen sukunimestä saa kyllä perheen yhteisen nimen.
Kyllä monet perheet on nimetty naisen sukunimen mukaan.
Miksi naiset ylipäätään ottaa miehensä sukunimen vielä nykypäivänä?
Jos mies on tunnettua sukua, se on vain plussaa naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi naisenkin pitää oma sukunimi. Ja myös naisen sukunimestä saa kyllä perheen yhteisen nimen.
Kyllä monet perheet on nimetty naisen sukunimen mukaan.
Kyllä, munkin tutun mies otti vaimonsa sukunimen, koska ei olisi koskaan saanut omalla nimellään asiakkaita tai töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tunnettua sukua, se on vain plussaa naiselle.
Tai päinvastoin. Veljeni vaimo on aatelinen, joten perheellä naisen sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Se on sen naisen nimi.
Ei ex sitä omista.
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimen vaihto on hirveä show, kun se on joka paikassa ja paprussa.
Jouduin aikoinaan uusimaan kaikki ammattipätevyyssertifikaatit uudelle nimelle, oli ihan tyyris ralli. Miesvaltaisella alalla kun nimiä harvemmin vaihdellaan, niin siellä piti olla kaikessa ajan tasalla yksilöintitiedot eikä ollut tullut kellään mieleenkään tämmöinen.
Miksei tullut mieleen ja miksi sinuun kirjoitti joku mies nimensä kuin omaisuuteensa? Ja oli vieläpä työlästä?
Vierailija kirjoitti:
Osoittaa kunnoitusta entistä perheensä päätä kohtaan.
Kyllähän se näin on, ja lisäksi nainen haaveilee siitä, että saisi ottaa miehen jäykistyneen peniksen huultensa väliin ja anoa miestä laskemaan siemennesteensä päälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti meni taas naimisiin ja pitää eksänsä sukunimeä nyt kaksoisnimenä. Alkuun perusteli, ettei sisko jää yksin nimensä kanssa. :D Sisko meni naimisiin ja otti miehensä sukunimen. Se siitä teoriasta.
Lähipiirissä on nainen, joka naimisiin mennessään otti miehensä sukunimen. Ero tuli ja nainen piti nimen. Tuli uusi mies ja tämän kanssa päätyivät naimisiin. Mies otti naisen nimen. Eli ensimmäisen aviomiehen sukunimen.
Itsehän tein sen, että kun omilleni muutin vaihdoin nimeni isoäidin tyttönimeen. Hiipumassa oleva sukunimi ja mulla oli isäpuolen sukunimi, jota en tuntenut omakseni koskaan. Isää ei ole maisemissa ollut, joten ei ollut järkeä kuulua siihenkään sukuun.
Mummo oli rakas ja sen nimen pidän, vaikkei hän tai äitikään ymmärtäneet asiaa ollenkaan.
Lähipiirissä on nainen, joka naimisiin mennessään otti miehensä sukunimen. Ero tuli ja nainen piti nimen. Tuli uusi mies ja tämän kanssa päätyivät naimisiin. Mies otti naisen nimen. Eli ensimmäisen aviomiehen sukunimen.
Taisi olla kivankuuloinen nimi, kun kelpasi näköjään vähän kaikille...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa paremmalta kuin tyttönimi tai vaihtaminen liian työlästä (kaikki viralliset paperit täytyy uusia).
Naimisiin mennessä ei kuitenkaan ollut liian työlästä uusia kaikkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on pyrkyri ja omaksunut melestään "hienomman" nimen. Tai jos on jonkin sortin artisti joka on tehnyt uraa nimellä, josta ei sitten kannata luopua.
No ei kai sillä ukolla voi aina olla se hienompi sukunimi?
Itse ainakin tiedän ison joukon naisia, jotka on ottaneet silloin aikoinaan pakosta sen miehensä nimen, vaikka se olisi ollut tosi kamala ja oma nimi olis ollu paljon nätimpi.
Kuitenkin, kun oot ollu uudella nimellä parikymmentä vuotta ja lapsetkin sillä nimellä niin ei ehkä jaksa alkaa sitä nimeä taas vaihtamaan vaikka ero tulisikin.
Ite pidin oman nimen naimisiin mennessä ja lapsetkin on minun nimellä. Ja oman nimensä lapsetkin on naimisiin mennessään pitäneet. Harva kai enää naimisiin mennessään nimensä vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osoittaa kunnoitusta entistä perheensä päätä kohtaan.
Kyllähän se näin on, ja lisäksi nainen haaveilee siitä, että saisi ottaa miehen jäykistyneen peniksen huultensa väliin ja anoa miestä laskemaan siemennesteensä päälleen.
Mikäs se sellainen perheen pää mahtaa olla?
Ja onko se ylä- vai alapää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa paremmalta kuin tyttönimi tai vaihtaminen liian työlästä (kaikki viralliset paperit täytyy uusia).
Naimisiin mennessä ei kuitenkaan ollut liian työlästä uusia kaikkia?
Vaikka se olisi ollutkin liian työlästä, niin tiedät varmaan, että naisten oli jossain vaiheessa PAKKO vaihtaa nimensä miehen nimeen, kun meni naimisiin. Siinä ei kyselty jaksatko alkaa nimirumbaa .
Laki pakotti aikuiset ihmiset vaihtamaan nimensä naimisiin mennessä. Oli nekin aikoja. Silloin kyllä päätin, että en ikinä mene naimisiin, koska en halua alkaa yhtäkkiä olemaan jotakin toista sukua. Menin naimisiin kyllä sitten, kun laki muuttui ja sain pitää oman nimeni.
Koska se on helvetisti hienompi kuin omani ja koska tahdon lapsilla olevan sama nimi kuin mulla. Ja koska mulla ei ole mitään kaunaa exääni kohtaan, vaan hyvät välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti meni taas naimisiin ja pitää eksänsä sukunimeä nyt kaksoisnimenä. Alkuun perusteli, ettei sisko jää yksin nimensä kanssa. :D Sisko meni naimisiin ja otti miehensä sukunimen. Se siitä teoriasta.
Lähipiirissä on nainen, joka naimisiin mennessään otti miehensä sukunimen. Ero tuli ja nainen piti nimen. Tuli uusi mies ja tämän kanssa päätyivät naimisiin. Mies otti naisen nimen. Eli ensimmäisen aviomiehen sukunimen.
Itsehän tein sen, että kun omilleni muutin vaihdoin nimeni isoäidin tyttönimeen. Hiipumassa oleva sukunimi ja mulla oli isäpuolen sukunimi, jota en tuntenut omakseni koskaan. Isää ei ole maisemissa ollut, joten ei ollut järkeä kuulua siihenkään sukuun.
Mummo oli rakas ja sen nimen pidän, vaikkei hän tai äitikään ymmärtäneet asiaa ollenkaan.
Lähipiirissä on nainen, joka naimisiin mennessään otti miehensä sukunimen. Ero tuli ja nainen piti nimen. Tuli uusi mies ja tämän kanssa päätyivät naimisiin. Mies otti naisen nimen. Eli ensimmäisen aviomiehen sukunimen.
Taisi olla kivankuuloinen nimi, kun kelpasi näköjään vähän kaikille...
Tuo taru ei ole totta. Uusi mies ei voisi ottaa edellisen miehen sukunimeä.
Näin se vaan on. Tietenkin jos sen uuden miehen suvussa on tuota samaa sukunimeä käytössä niin silloin onnistuu, mutta ei naimakaupan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes naimisiin mennessä ottaa miehen sukunimeä?
Koska mies olisi perunut häät, jos en olisi suostunut. Sukunimi vaihdettiin myös lapselleni, jonka isä hän ei ollut.
Minä en olisi mennyt naimisiin miehen kanssa joka olisi vaatinut ottamaan hänen sukunimensä.
Ihminen ei voi vaatia toiselta sellaista, mitä ei itsekään tekisi ja tuo sun ukkosia tuskin olisi suostunut ottamaan sinun sukunimeä ei.
Kiristäjähän tuo ukko on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapsen avoliitossa ja kun isyydenselvitys oli tehty ja kaikki virallista lapsen sukunimeksi tuli isänsä sukunimi. Lapsi oli siis muutamia viikkoja mun sukunimellä ennen tuota. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, että lapsella on eri sukunimi. Olen silti hänen äitinsä.
Menin myöhemmin naimisiin eri miehen kanssa enkä vaihtanut sukunimeä. Olin kuitenkin jo 37v ja totesin, että en ala enää tuon ikäisenä vaihtamaan sukunimeä. Onneksi en vaihtanut koska liitto päättyi eroon muutaman vuoden päästä. Eipä tarvinnut uusia passia yms.
Oishan se mieskin kuitenkin ollut sen lapsen isä vaikka olisi lapsella ollut sinun nimesi.
Minäkin sain avoliitossa lapsen ja kyllä se sai minun nimeni. Mies silti tiesi, että hän on lapsen isä.
Jos nainen kokee saavansa hyötyä esim. harvinainen tai kuuluisa sukunimi. Naiset ovat kaksinaamaisia.
Miksi historia pitäisi jotenkin häivyttää? Ei semihinkääm häviä.
Itse en ole eronnut vaan pitkässä parisuhteessa.